Sota vs korona

Mielestäni sota-ajan ja nyky-ajan nuorisoissa on se yhtäläisyys, että kriisistä huolimatta jatketaan elämää ja mennään eteenpäin. Ei lamaannuta kauhusta ja saman tien juosta suojiin kuten vanhemmat ihmiset.

Kyllä nuoret koronan vakavuuden ymmärtävät, ja sen että voi olla vaarallinen joillekin. Eivät nuoret liikkumisellaan kenellekään pahaa halua. He vain myös tajuavat sen että jonkun on liikuttava jotta yhteiskunta pyörii. Ja sen jonkun on oltava he, koska kestävät tautia paremmin kuin vanhemmat. Totta kai on myös nuorena vaikea luopua hauska pidosta, mutta näin oli sota aikanakin.

Nuoriso ei voi pysähtyä. Kaikissa kriiseissä on aina ollut erittäin tärkeää että joku pysyy liikkeessä, ja joiltakin osin asiat normaaleina. Ei saa lamaantua. Ei saa pysähtyä, koska sitten ei päästä enää liikkeelle.

On kohtuutonta vaatia nuorisoa käymään esim. korkeakoulunsa, lukionsa tai ammattikoulunsa etänä, koska se heikentää heidän mahdollisuuksiaan. Nuoruus on sitä aikaa elämässä kun pitää liikkua. Pitää tehdä, mennä, tarttua mahdollisuuksiin. Nyt se nuorisolta osittain estetään, ainakin korkeakoulujen ja toisen asteen koulujen suluilla.

Ketkä tämän maan ovat jokaisesta kriisistä nostaneet? Nuoriso. Ketkä sen tästäkin tulevat koronan jälkeen nostamaan? Nuoriso. Mutta tämä vaatii vahvoja, rohkeita, ja päteviä nuoria. Niitä ei synny pelkästään kotona istumalla etäkoulussa.

Enkä nyt tällä tekstilläni tarkoita että pitäisi käydä baareissa tai olla pitämättä suojia.

Mutta muistakaa ketkä tämän maan nostavat tämänkin kriisin jälkeen jaloilleen.

Tarkoitat näitä muumaalaisia nuoria ?? Nehän ei puolusta edes omia maitaan saati suomea .