Apua. En taida enää kyetä minkäänlaisiin ystävyyssuhteisiin. Kaikki käyvät vaan hermoille, uudet ja vanhat.

Sama vika Rahikaisella. Olenkin miettinyt pitäisikö hankkia joku harrastus jonka puitteissa voisi ystävystyä, mutta pitää sen vain harrastukseen liittyvänä ystävyytenä. En myöskään jaksa enää kuunnella vanhojen ystävieni loputonta jaarittelua niiden parisuhteista, lapsista, koirista, työstä, rahasta ja sairauksista. Ei kiinnosta tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sama vika Rahikaisella. Olenkin miettinyt pitäisikö hankkia joku harrastus jonka puitteissa voisi ystävystyä, mutta pitää sen vain harrastukseen liittyvänä ystävyytenä. En myöskään jaksa enää kuunnella vanhojen ystävieni loputonta jaarittelua niiden parisuhteista, lapsista, koirista, työstä, rahasta ja sairauksista. Ei kiinnosta tippaakaan.

Oma kokemukseni on, että naisten kanssa ei vaan toimi tuo, että ystävyys rajoittuisi siihen harrastukseen. Tyyliin että olisi retkeilykaveri, jonka kanssa mennään retkille ja that's it. Kadehdin niin miestäni jolla on liudoittain tuollaisia ystävyyssuhteita: ne voi vuoden tauon jälkeen soittaa, että "läheks' kalalle" ja sitten mennään kalaan ja ollaan tyytyväisiä eikä kumpikaan tiedä toisen lasten allergioista. Hyvä jos tietää montako niitä on.

Lisäksi tuntuu että jos mies tarvitsee käytännön apua, se saa sitä ystäviltään paljon todennäköisemmin kuin nainen. Tuntuu että tämä tyttöjen välinen ystävyys on sitä, että jokainen valkovuototahrakin jaetaan ja se on sitä "läheisyyttä". Sitten mennään ja kerrotaan Raisalle, että sillä Riitallakin on taas hiivatulehdus, siinä on sitten vaivainen ihminen, en ilkeä sen vessassakaan enää käydä.

En tiedä, ehkä vika on minussa ja herätän vain sellaisten naisten kiinnostuksen jotka haluavat joko takertua, valittaa tai haukkua muita. Tai kertoa piinallisen pedanttisen yksityiskohtaistesti kaikesta elämässään.

-ap-

Niin ja sitten on vielä se aikatauluttamisen vaikeus. Tuntuu että joko ystäväni ovat niin kiireisiä, että niitä voi nähdä silloin kun Heidän Kiireellisyydelleen sopii, viis minun aikatauluistani, tai sitten niillä ei ole mitään elämää ja vinkuvat koko ajan tapaamista. Jos minulle ei sovi, marttaillaan, että "niin, sullahan on mies ja kaikkea, toista se on mulla jolla on pelkkää aikaa."

Aina tämä on ollut minulle vaikeaa, mutta nyt lienee joku keski-iän kriisi. Olen juuri täyttänyt 40 ja jotenkin Ei. Vaan. Jaksa.

-ap-

Sama täällä. Paras ystäväni on tällä hetkellä aviomieheni. Meillä on samanlainen huumorintaju ja kiinnostuksen kohteet. En jaksa säätää tyttökavereiden kanssa tapaamisia, joten olen huono ystävä.

Miksi pitäisi olla jotain ystäviä sitten? Itselläni ei ole muita ihmissuhteita kuin että vanhaa äitiä käyn katsomassa kerran kuussa toisella paiikkakunnalla. Ei miestä, lapsia, ystäviä, kavereita. Olen oikein tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla jotain ystäviä sitten? Itselläni ei ole muita ihmissuhteita kuin että vanhaa äitiä käyn katsomassa kerran kuussa toisella paiikkakunnalla. Ei miestä, lapsia, ystäviä, kavereita. Olen oikein tyytyväinen elämääni.

Lähinnä kai pelkään että syrjäydyn tai jotain. Olen aina viihtynyt vähän liiankin hyvin itsekseni. Tosin mieheni kanssa voisin olla vaikka koko ajan (se osaa pitää suunsa kiinni ja toisaalta on erinomainen keskustelija).

Mutta joo, kai ajattelen että ystävät olisi jonkinlaista turvaverkkoa ja että on noloa jos ei ole ystäviä ja olen omituinen ja syrjäytynyt. Olen ollut yhdessä vaiheessa hyvin pitkään työttömänä, siitä tuo syrjäytymisen pelko.

-ap-

Niin ja jotenkin kaipaan myös jonkinlaista validointia muilta ihmisiltä, mikä on ihan tyhmää koska sitä ei koskaan tule. Olen hyvin omituinen ihminen joten jos olen oma itseni, kaikkein tutuimmatkin katsovat välillä aika pitkään.

-ap-

Ketä varten elät? Onko tärkeämpää että olet omaan elämääsi tyytyväinen, vai että muut eivät ajattele sinun olevan outo ja syrjäytynyt? Älä ota paineita asiasta, olet mikä olet.

Vierailija kirjoitti:

Ketä varten elät? Onko tärkeämpää että olet omaan elämääsi tyytyväinen, vai että muut eivät ajattele sinun olevan outo ja syrjäytynyt? Älä ota paineita asiasta, olet mikä olet.

Helppo sanoa. Minut on kasvatettu niin, että kunnolliset keskiluokkaiset ihmiset elää tietyllä tavalla ja se siitä. Jotenkin tunnen itseni epäonnistuneeksi, jos en pysty edes ystävyyssuhteita luomaan.

Sekin varmaan vaikuttaa että yksinäisyydestä puhutaan niin paljon. Pelkään sitä teoreettista mahdollisuutta että heivaan kaikki tuttavat ja ystävät ja sitten yhtäkkiä kaipaisinkin jotain ja olisin Yksin. Tämä on kyllä tarkemmin ajatellen yhtä tyhmä syy pitää ystäviä kuin jos tekisi lapsia ettei joudu olemaan vanhainkodissa yksin. Elämä on nyt eikä jossain tulevaisuuden kauhuskenaariossa, vai mitä?

-ap-

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla jotain ystäviä sitten? Itselläni ei ole muita ihmissuhteita kuin että vanhaa äitiä käyn katsomassa kerran kuussa toisella paiikkakunnalla. Ei miestä, lapsia, ystäviä, kavereita. Olen oikein tyytyväinen elämääni.

Lähinnä kai pelkään että syrjäydyn tai jotain. Olen aina viihtynyt vähän liiankin hyvin itsekseni. Tosin mieheni kanssa voisin olla vaikka koko ajan (se osaa pitää suunsa kiinni ja toisaalta on erinomainen keskustelija).

Mutta joo, kai ajattelen että ystävät olisi jonkinlaista turvaverkkoa ja että on noloa jos ei ole ystäviä ja olen omituinen ja syrjäytynyt. Olen ollut yhdessä vaiheessa hyvin pitkään työttömänä, siitä tuo syrjäytymisen pelko.

-ap-

Itseäni ei kiinnosta ollenkaan se, mitä muut minusta ajattelee. Ja syrjäytyminen on  lähinnä haave, se että ei tarvisi käydä edes töissä vaan voisi elättää itsensä pienviljelyllä ja jokusen elikon pitämisellä jossain korvessa. 

Työttömyyttä tai sairauttakaan en pelkää,  koska onhan tässä yhteiskunnasa jo kauan sitten päästy vaiheessa, jossa ihmissuhteita oli pakko ylläpitää siksi, että on tuki ja turva tuollaisisisa tilanteissa. Yhteiskuntahan sen turvaverkon tarjoaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Hauska että joku samoilla linjoilla sen kanssa, että varattuna ei kannata pitää miespuolisia kavereita.  Minäkin pidän yleensä miehiä kiinnostavampina kuin naisia, mutta en todellakaan usko mihinkään täysin platoniseen ystävyyteen kummankin puolelta, joten varattuna en miespuolisia ystäviä pidä.

-ap-

Ei minuakaan kiinnosta ihmissuhteet enää ja syynä on se, että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä, jotka haluavat puhua vain omista asioistaan. Harva on aidosti empaattinen ja muista välittävä ja kiinnostunut. Täälläkin on kommenteja siitä, että muiden asiat ei kiinnosta. Karua luettavaa. Tarkoitan nyt näitä tilanteita, että ystävä ei saisi kertoa edes sairaudestaan. Sekin on teistä osalle "hohhoijaa" tasoa. Ehkä silloin on parempi olla hankkimatta ystäviä, jos ymmärrys ja empatiakyky on sitä luokkaa.

Mun kokemukset ystävyyssuhteista on sitä, että joko minusta yritetään hyötyä jotenkin (muuttoapu, rahallinen apu tms) tai olen yleinen likasanko jolle vuodatetaan kaikki omat asiat, mutta minun kuulumiseni eivät kiinnosta. Olen alkanut olemaan sitä mieltä, että suurimmalle osalle ihmissuhteet ovat vain muista hyötymistä. Otetaan ja annetaan itse, jos toiselta saa tarpeeksi. Kuitenkin annetaan vain sen verran mikä on pakko, että itse saa hyödyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Hauska että joku samoilla linjoilla sen kanssa, että varattuna ei kannata pitää miespuolisia kavereita.  Minäkin pidän yleensä miehiä kiinnostavampina kuin naisia, mutta en todellakaan usko mihinkään täysin platoniseen ystävyyteen kummankin puolelta, joten varattuna en miespuolisia ystäviä pidä.

-ap-

Johtuu omasta asennevammastasi muita naisia kohtaan ja omasta ylemmyydentunnostasi. Lokeroit ihmiset mielenkiintoisiin ja ei mielenkiintoisiin sukupuolen perusteella ja ylennät itsesi muiden naisten yläpuolelle, ajattelemalla, että olet heitä kiinnostavampi ja parempi tapaus. Ehkä ei kannata yrittääkään luoda mitään kaverisuhteita tuolla asenteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Hauska että joku samoilla linjoilla sen kanssa, että varattuna ei kannata pitää miespuolisia kavereita.  Minäkin pidän yleensä miehiä kiinnostavampina kuin naisia, mutta en todellakaan usko mihinkään täysin platoniseen ystävyyteen kummankin puolelta, joten varattuna en miespuolisia ystäviä pidä.

-ap-

Johtuu omasta asennevammastasi muita naisia kohtaan ja omasta ylemmyydentunnostasi. Lokeroit ihmiset mielenkiintoisiin ja ei mielenkiintoisiin sukupuolen perusteella ja ylennät itsesi muiden naisten yläpuolelle, ajattelemalla, että olet heitä kiinnostavampi ja parempi tapaus. Ehkä ei kannata yrittääkään luoda mitään kaverisuhteita tuolla asenteella. 

Luet nyt rivien välistä aika tavalla sellaista mitä ei ole siellä. En ole millään tavalla antanut ymmärtää, että pitäisin itseäni muita naisia kiinnostavampana tai parempana. Minähän olen sanonut että olen hyvin omituinen ja mm. ollut pitkiä aikoja työttömänä. En siis varsinaisesti mikään yhteiskunnan tukipylväs ja loistoyksilö.

Mutta on tosiseikka, että miehet keskimäärin puhuvat kavereidensa kanssa erilaisista asioista kuin naiset keskimäärin ja minua sattuvat kiinnostamaan nämä miesten puheenaiheet enemmän kuin naisten. Useimpien naisten mielestä varmasti asia on päinvastoin.

Osittain kyse on varmasti siitäkin että miehet ylipäänsä puhuvat tutkitusti vähemmän ja miesten äänet ovat matalampia, eli minun korvaani miellyttävämpiä kuunnella -ja toisaalta helpompia olla kuuntelematta, jos ei kiinnosta. Miehet eivät myöskään odota niin aktiivista kuuntelua kuin naiset, harva mies huomaa jos olet lakannut kuuntelemasta mutta nainen yleensä loukkaantuu.

En oikeasti käsitä miksi heti syytetään että pitää itseään muita naisia parempana jos sattuu pitämään miehistä enemmän? Eikö se ole heteronaiselle aika luonnollista, että mies on mieluisampaa seuraa kuin toinen nainen? Mutta kulttuurillisista syistä vaan pidetään yllä "tyttöjen välistä ystävyyttä"?

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Koska olet varattu ei voi olla miehiä kavereina?! Miksi ei voi muka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Hauska että joku samoilla linjoilla sen kanssa, että varattuna ei kannata pitää miespuolisia kavereita.  Minäkin pidän yleensä miehiä kiinnostavampina kuin naisia, mutta en todellakaan usko mihinkään täysin platoniseen ystävyyteen kummankin puolelta, joten varattuna en miespuolisia ystäviä pidä.

-ap-

Eli jos alat seurustella, hylkäät kaverit, jos he ovat väärää sukupuolta? Tosi julmaa ja väärin.

Platonista ystävyyttä kyllä on.

Mulla samanlainen tilanne. Kaikki nuoruuden ystävät jääneet siihen viestittelytasolle. Ainoa ihminen jonka kanssa vietän aikaa on mieheni ja lapsuudenperheeni sekä mieheni perhe. Olen myös huomanut sen, että en oikein osaa enää edes luoda suhteita tuntemattomien kanssa luontevasti. En luota kehenkään ja en osaa antaa itseäni vieraille ihmisille aidosti. En nyt tiedä tarvitsenko ystäviä. Ehkä sellainen vielä ilmestyy luonnostaan, mutta helposti se ei käy. Vaikeat ihmissuhdetaustat ovat tehneet minusta vähän vetäytyvän ja itsenäisemmän. En koe tarvetta kahvitteluille uusien ihmisten kanssa. Olen onnellinen näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Koska olet varattu ei voi olla miehiä kavereina?! Miksi ei voi muka?

Koska miehillä on valitettava taipumus ihastua naispuolisiin kavereihinsa.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa vain vastakkaisen sukupuolen seura, mutta koska olen varattu en hengaa tai kaveeraa miesten kanssa. Kavereita 0. En koe menettäväni mitään

Hauska että joku samoilla linjoilla sen kanssa, että varattuna ei kannata pitää miespuolisia kavereita.  Minäkin pidän yleensä miehiä kiinnostavampina kuin naisia, mutta en todellakaan usko mihinkään täysin platoniseen ystävyyteen kummankin puolelta, joten varattuna en miespuolisia ystäviä pidä.

-ap-

Eli jos alat seurustella, hylkäät kaverit, jos he ovat väärää sukupuolta? Tosi julmaa ja väärin.

Platonista ystävyyttä kyllä on.

Olen ollut naimisissa 15 vuotta, joten mikään seurustelun aloittaminen ei ole ajankohtaista. Silloin kun tapasin mieheni, minulla oli juuri yksi ystävyyssuhde kariutunut siksi, että tämä miespuolinen ystävä alkoi kuvitella parisuhdetta kanssani. Sen jälkeen olen katsonut parhaaksi pidättäytyä "kahdenvälisistä" ystävyyksistä miesten kanssa.

Vanha sanonta toteaa, että platoninen ystävyys miehen ja naisen välillä toimii vaan jos toinen on homo ja toinen kuollut. Omat kokemukseni puoltavat tuota näkökantaa. Tosin miehelläni on kyllä naispuolisia ystäviä eikä ongelmia niiden kanssa, joten ilmeisesti minussa on vika ja minulla vaan on ongelmia kaikkien kanssa.

-ap-