Lue keskustelun säännöt.
Pääsin lukematta yliopistoon - nyt kärsin motivaatio-ongelmista
30.09.2020 |
Pääsin vuosi sitten lukematta yliopistoon, ja minulla kävi toteen se kauhuskenaario, että putosin kärryiltä ja kärsin totaalisesta motivaatiopulasta.
En tunne, että olisin samalla tasolla muiden kanssa, joilla oli sopivasti pohjatietoa jo ennen pääsykokeita, saati viime vuoden jälkeen, kun tietous on syventynyt. Koko syksyn olen kärvistellyt, viime vuosi oli suorastaan katastrofi. Sen lisäksi, etten osaa mitään, olen laiska, koska minun ei tarvinnut tehdä mitään päästäkseni sisälle. Olen yliopistossa tavallaan ”ilmaiseksi”, jolloin töitä ei muka tarvitse tehdä.
Viime vuonna sain nippanappa kasaan tarpeeksi opintopisteitä, ettei tukia peritty takaisin, mutta tänä syksynä tilanne on toivoton. En saa seurattua luentoja, ja jos seuraankin, en jaksa tehdä muistiinpanoja.
Olen siis patalaiska.
Motivaatiota ei ole.
Tunnen olevani epäonnistunut, kun en osaa mitään, jolloin en opiskele, jolloin en varsinkaan osaa mitään. Ja niin edelleen.
En varmaankaan läpäise tulevia tenttejä.
Antakaa nyt vertaistukea, tai potkikaa edes perseelle. Onko jollekin muulle palstalaiselle käynyt yliopistossa samoin samasta tai eri syystä? Olisiko niitä potkuja?
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat itseäsi niskasta kiinni ja aloitat lukemaan. Monelle peruskoulun ja lukion helposti läpivihelleelle käy noin. Ota tarvittaessa yhteyttä yliopistosi opinto-ohjaajaan.
Mulle käynyt vähän samoin. En ikinä oppinut opiskelemaan ja lukemaan kokeisiin missään. Opiskelut ala-asteelta lukioon ja amk myös hoituivat sillä, että kuuntelin tunnilla ja sisäistin asian riittävän hyvin päästäkseni läpi kokeista ja tenteistä.
Se amk-tutkinto ei kuitenkaan ollut mulle oikea ammatti, hain yliopistoon, pääsin sisään jotenkin kummallisesti taas lukematta sen kummemmin. Selailin kirjat läpi. Alkuun opinnot meni ihan hyvin, mutta kun oikeasti olisi pitänyt opiskella ja lukea ja hankkia tietoa, niin en vaan jotenkin kyennyt siihen. Olin liian laiska.
Kandivaiheeseen sain jotenkin opinnot riipaistua, mutta siihen ne jäi. Nyt mulla on omia lapsia ja jo ala-koulusta lähtien yritän painottaa heille miten tärkeää itsenäinen opiskelu ja kokeisiin lukeminen ja itsenäinen tiedon etsiminen on.
En jäisi yliopstoon tuhlaamaan opintotukikuukausia vaan etsisin töitä ja pitäisin välivuoden jonka aikana ehkä löytyisi sinulle paremmin sopiva opiskelupaikka. Sitten ensi syksynä paremmalla motivaatiolla uusien opintojen pariin.
Vierailija kirjoitti:
Otat itseäsi niskasta kiinni ja aloitat lukemaan. Monelle peruskoulun ja lukion helposti läpivihelleelle käy noin. Ota tarvittaessa yhteyttä yliopistosi opinto-ohjaajaan.
Onko kovin kummonen juttu lukaista ne lukion kirjat läpi välillä?
Tuo on tavallinen tarina. Ei ole ollenkaan harvinaista päästä lukematta yliopistoon, se käy käden käänteessä jos ymmärtää esim. matikkaa suhteellisen intuitiivisesti.
Ongelmaa vahvistaa se, että moni pääsykokeissa itsestään hyvin pärjäävä on pärjännyt ilman ponnistelua ja läksyjen lukua ihan koko koulu-uransa siihen asti. Yliopisto on se paikka, jossa seinä kääntyy siltä osin pystyyn.
Oikotietä onneen ei ole. Päätä nyt: aiotko valmistua tästä pääaineesta vai et? Jos et aio, niin älä jää roikkumaan. Teillä tämän päivän opiskelijoilla ei ole ikuista opinto-oikeutta ja opintotukikin kuluu nopeasti hukkaan.
Jos päätät valmistua, hyvä. Nyt ensin otat puhtaan kalenterin esiin. Sitten opinto-opas auki ja katsot, mitkä kurssit ovat pakollisia ohjelmassasi. Klikkaat ja ilmoittaudut kaikkeen, mikä on suorittamatta ja on pian alkamassa. KAIKKI luennot, ryhmätapaamiset ja muut kalenteriin heti. Jos on jotain muuta siinä päällä niin voivoi - opinnoilla on prioriteetti. ET LINTSAA. Et uskottele kertaakaan enää itsellesi, että luet sitten omalla ajalla diat läpi. Ensinnäkään, et lue. Toiseksi, et opi siitä samaa mitä vuorovaikutuksessa. Kolmanneksi, yksin koneella lojuminen ei lisää motivaatiotasi yhtään. Eli vastedes teet kurssin täsmälleen ohjeiden mukaan etkä yritä päästä helpolla.
Lopputulos on se, että opit, saat kursseja suoritettua, verkostoidut ja motivaatiosi kasvaa.
Joo, etäopiskelu ja korona vaikeuttavat tätä. Mutta siis osallistu jokaikiseen Zoom-tilaisuuteen ja tee kysymyksiä. Henkilökohtainen panostus on ainoa, joka voi kasvattaa kiinnostusta ja sitoutumista.
Jos vaikeudet jatkuvat, hakeudu opintopsykologille alhaisella kynnyksellä. Se, että opinto-oikeus valuu käyttämättä hukkaan ei ole pikkujuttu, vaikka sen voi omissa ajatuksissaan sellaisena kuitata.