Minkä ikäiselle lapselle opettaa iltarukous?

Meillä on luettu iltarukous siitä asti kun lapsi on ollut vauva, ja nyt 4-vuotiaana osaa kaksikin iltarukousta ulkoa, mutta ei hän sitä koskaan yksin lue, vaan aina jonkun toisen seurassa.

En ole uskovainen mutta opetin lapset noin 8-9 vuotiaana että mistä on kyse ja että tota voisi yrittää jos on oikein "kusessa". 

No, meillä ei ole iltarukousta vaan "iltaruno". Ihan vauvasa asti olen sen runon lausunut lapsille. 

Meillä lapsuudessa oli iltarukous. Mielestäni kohta "aamulla jollen nousisi, taivaaseen ota tykösi" Oli aivan kamala! Siksi valitsin itse kehittelemän iltarunon jossa kerrotaan kuinka rakas ja ihana lapsi on vanhemmilleen.

Häh? Miten lapsen ikä tähän vaikuttaa? Vanhemmat lukee iltarukouksen, jos niin haluavat tai toteuttavat minkä tahansa nukkumanmenorutiinin. Ihan vastasyntyneelle en vielä sanonut rukousta, mutta miksi pitäisi odottaa jotain tiettyä ikää???

No, rukouksia on erilaisia... Jos ei joku miellytä, miksei valitsisi toista?

Sen voi aloittaa jo vauvanakin. En tekisi 'ymmärtämisestä' kynnyskysymystä. Rukouksessa(kaan) sanat eivät ole tärkeintä, vaan kokemus kuulluksi tulemisesta ja lohdusta. Voihan lapsen kanssa jutustella, mikä on rukouksessa hänen lempikohtansa tai miten sen ymmärtää. Ihminen muutenkin muuttuu eri elämänvaiheissa, ja eri asiat puhuttelevat tutussakin asiassa eri tavoin. Samoin lapsella.

Itse pidän mm tästä
Tule Jeesus *lapsen nimi* luo
armos siunaukses suo
Tue pientä horjuvaa

johda tietä oikeaa

Jatkan vielä:

Hieman isompana lapsi voi itse luoda rukousta. Esimerkiksi meillä valitaan iltaisin luonnosta yksi eläinlaji tai ilmiö jolle pyydämme siunausta. Vuoden mittaan on siunattu niin jääkarhuja, saimaannorppia kuin sammaltakin. Lapsi itse valitsee kohteen.

Itse jopa kerran sepitin pienelle lapselle sopivan iltarukouksen, joka tyttäreni mielestä oli oikein kiva. Se meni näin:

Hampaat harjaan, pieraisen

Sitten silmät hieraisen

Jeesus untain varjele,

ettei peri Perkele.

Minusta rukoilla voi lapsen kanssa silloin, kun haluaa. Ei kait siihen mitään ikää ole. Ja jos pelkäät, että luulee olevansa turvassa vain silloin kuin rukous on luettu ja on sitten paniikissa jos niin ei joskus tehdä, niin lapset oppivat hyvin pian vaatimaan tuttua rutiinia ja ne ei suostu nukkumaan jos joku osa jää pois (näin meillä ainakin) eli jos tavan aloitat niin kyllä teidän tod.näk joka ilta se rukous luetaan. Ja en tiedä ajatteleeko lapsi, että rukous on jonkinlainen suoja hänelle, että jos sitä ei ole niin tapahtuu jotain pahaa. Itse en ole ikinä ajatellut rukousta noin. Sen sijaan Kirkkosiskolle kommentiksi, että kyllä minusta niillä sanoilla on väliä. Oli ihan hirveää rueta lapsena nukkumaan, kun pelkäsin kuolemaa muutenkin ja sitten joka ilta ennen nukkumaan menoa lyötiin se märkä rätti naamalle, että saatat muuten kuolla ensi yönä (levolle lasken luojani). Sanat tässä tapauksessa veivät kaiken lohdun ja aiheuttivat paniikin. 

15v. Silloin lapsi on lain mukaan kykenevä päättämään vanhempien luvalla uskonnolliseen järjestöön kuulumisesta tai kuulumattomuudesta.

Eiköhän se perusturvallisuus muodostu jostain ihan muusta kuin iltarukouksista.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 11:10"]

Itse jopa kerran sepitin pienelle lapselle sopivan iltarukouksen, joka tyttäreni mielestä oli oikein kiva. Se meni näin:

Hampaat harjaan, pieraisen

Sitten silmät hieraisen

Jeesus untain varjele,

ettei peri Perkele.

[/quote]

Faija? :D Ainakin hyvin samanlaisia sepustuksia olen omaltani kuullut. Myöskin "Aiiiijaiii Allin laaaasta, Allin pää on taikinaaaasta. Muista, voitaikina Alli" on tuttu :)

Hei numero 10

Kiva, kun otit tuon kokemuksesi puheeksi. Huomaan nyt, että ilmaisuni oli epätarkka. Totta kai jos sanat sisältävät pelottavan viestin, sanoilla on väliä. Olen pahoillani, että lapsuudessasi on jäänyt rukouksesta pelottava eikä turvallinen olo. Lähinnä ajoin takaa sitä, että lapsi ymmärtää sanat tavallaan ja tämä ymmärrys muuttuu iän mukana ja siitä voi nimenomaan keskustella ettei ymmärrä väärin, tarkoitin lähinnä sitä että rukouksen lohtu, turva jne ovat pääasia eikä lapsen käyttämät sanat. Rukoillahan voi sanoittakin.

Tuolla samalla ruokouksella isoäitini siunasi minut joka ilta nukkumaan aivan vauvasta lähtien ja lauloi vielä vanhan lasten hengellisen laulun "Onpa taivaassa tarjona lapsillekin...". Olin kuulemma ollut joku ehkä kolmevuotia, kun olin yhtenä iltana tuumannut, että "anna, kun minä itse sanon ja laulan, minä osaan itse". Ja siitä lähtien lausuin itse rukouksen ja lauloimme yhdessä. En tiedä, kuinka paljon ymmärsin, mutta turvalliselta se tuntui. Sellainen muistikuva minulle on jäänyt.

14 jatkaa. Tarkoitin siis seiskan kirjoittamaa rukousta, jonka alku meillä kuului "Tule Jeesus lapses luo ..."