Meillä on kaksi rottweileria ja pienet lapset -kysyttävää?

Pidätkö valkosipulisilakoista?

miksi just rottweilereita?

Minkä ikäiset lapset? Pelottaako koskaan että jotain käy? 

Eikö elämä ole valtavan hankalaa ja työlästä kun koiraa ja lasta ei voi jättää sekunniksikaan valvomatta?

Oletko pienimunainen/väljäpilluinen kun olet ottanut egonjatkeen? Haluatko päästä lapsista eroon "luonnollisella" (HUPS) tavalla? Etkö pidä perhetutuistasi koska otit ihan kaksi?? Ylpeiletkö koirillasi? Koetko ylpeyttä kun koirasi louskuttaa esim.ohikulkevalle mummolle? Entä oletko ihan onnesta soikeana kun lapsesi vanhennettuaan ei voi tuoda kavereitaan teille kylään ilman että pelkää henkensä edestä?

Meillä oli aikanaan vastaavanlainen rotu eli spk lapsiperheessämme. Ihan ok koira, mutta hankalaa oli touhu, kun tuli vieraita eli vahtii omaa perhettä kovasti, melko rasittavaa ja työllistävää tuollaisen rodun pitäminen ja tosiaan vielä se jos se kilahtaa päästään.

Koiran kuoleman jälkeen otimme selvästi helpomman ja ystävällisemmän rodun ja elämä on paljon helpompaa.

Tykkääkö rottis ku lapsi tökkää sormen sen pyllyyn? Nuoleeko lapsi vai rottis sormen puhtaaksi?

Pelottaako koskaan että koirat sekoaa ja tappaa lapsesi?

Onko miehelläsi nahkakalju. nahkaliivit ja pituutta alle 170 cm?

OHO. Ei yhtään vastausta. Tais mennä pupujussi pöksyyn.

Kyllä ne munanjatke rotikat sun muut on ihan pentutehtailun tulosta ja osa sekarotuisia. Ei noilla ole varaa maksaa rotukoirasta. Tämä on valitettavaa, sillä AP:n kaltaiset vastuulliset rotikan omistajat saavat osansa näiden vatipäisten munanjatke-koirien aiheuttamista hyökkäyksistä sun muista. Apulasta näitä löytyy.

Itse en koskaa ottaisi rotikkaa, en usko että omat taidot ja aktiivisuus riittäisi sen kouluttamiseen. Muutenkin ihmisten olisi suotava miettiä tarkemmin eri rotujen eroja koiraa valitessa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 09:44"]

Mun käsitys näistä munanjatkekoirista muovautui siinä kun vuosia luin brittilehdistöä, isossa populaatiossa näitä surullisia tarinoita tuli vastaan koko ajan. 

[/quote]

Ja tänään taas näköjään yksi kultaisen noutajan raatelema - eiku hetkinen, kyseessä olikin ylläri ylläri pitbull ja staffordshire bull terrier. Tääkin nainen oli noi koirat hankkiessaan varmaan sitä mieltä että sit mä en pärjää niiden kanssa ja ne tappaa mut.

http://www.dailymail.co.uk/news/article-2521254/Dog-owner-27-dies-savaged-pets-turned-epileptic-fit.html

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 12:42"]

^ Dobermannien rekisteröinnit kyllä putosi aluksi, mutta ovat nousseet samalle tasolle kuin silloin ennenkin. Ihmisten silmä tottuu.

Ja sille joka sanoi, ettei sakemanni ole varsinaisesti mikään "tappajakoira" (hah, mikä termi), niin tilastollisesti spk puree useammin kuin esimerkiksi tässä nyt aiheena ollut rottweiler. Että revi siitä. Toki spk:ssa myös tuotetaan sekarotuisia sakemanneja ja rekisteröimättömiä, ilmiö on tuttu hyvin monessa rodussa.

Minusta on outoa että tässä kejtussa puhutaan jostain egon pönkittäjistä ja munanjatkeista, kun KAIKKI mun tuntemat rotikan omistajat ovat hyvin koulutettuja, työsäkäyviä, urheilullisia, täyspäisiä ihmisiä jotka nyt vain sattuvat pitämään siitä rodusta ja sen käyttöominaisuuksista. Itse olen nähnyt paljon rotikoita kentillä ja kokeissa ja diggaan kyllä, että hieno rotu.

En ole ap, mutta harrastan itsekin pk-lajeja. Kelpiellä.

[/quote]

Spk puree, mutta harvemmin tai juuri koskaan spk on Suomessa tappanut ketään ihmistä toisin kuin rottweiler.

Miksi hyvin koulutetut, työsäkäyvät, urheilulliset ja "täyspäiset" ihmiset eivät olisi kiinnostuneet munanjatkeista? Minun mielestä tällaisilla ihmisillä juuri niitä munanjatkeita on huomattavasti enemmän kuin esim. köyhillä.

[/quote]

Munanjatkeita hankkivat juuri ne joilla ei ole varallisuutta, kenties työtäkään, hienoa autoa, kotia tai mitään muutakaan. Nämä ihmiset asuvat ränsistyneissä kaupungin vuokrakämpissä, ovat tatuoituja ns. white trashiä, ja remmin päässä se rekkaamaton tai sekarotuinen rotikka tai dobberi. Ei tarvitse kuin lähteä illalla klo 21 lenkille niin huomaa, että siellä lyhyessä remmissä kurkkari kaulassa köpöttävät juuri ne munanjatkeet jotka ovat juuri sen köyhälistön omistamia.

Rekkaamattomia rotikoita on äärimmäisen helppo saada. Ja arvatkaapa ottaako esim. keltainen lehdistö, tai lehdistö ylipäätään selville, että onko joku purrut koira oikeasti sen rotuinen, vai onko se sekarotuinen tai rekkaamaton? Rotukoiralla on aina paperit, se, että ulkoasu näyttää joltain, ei tee siitä tietyn rotuista.

Omassa lähipiirissä on saksanpaimenkoira purrut oman perheen lasta niin pahasti, etä lapselta lähti näkö pysyvästi ja toinen korva irtosi kokonaan. Ja se koira olisi joutanut montulle ajat sitten, mutta omistajat eivät nähneet koiran käytöksessä mitään sellaista mitä esim. minä koiraihmisenä näin. Eivät ottaneet varoituksia tosissaan ja siinä sitä sitten oltiin.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2013 klo 14:35"]

Perheessämme on tosiaan kaksi lasta ja kaksi rottweileria. Monilla on ennakkoluuloja tätä rotua kohtaan ja vastailen mielelläni jos jollain on asiallisia kysymyksiä :)

[/quote]

Meillä on myös ja kommentit jotka olet saanut ovat aivan sairaita, häiriintynyt koira voi käydä lapsen kimppuun tai aikuisen olipa se minkä rotuinen tahansa. Aivan typerää eritellä lapsille sopivia ja ei lapsille sopivia koiria. Meillä perheeseen tulo järjestys on ollut koira - lapsi - koira - lapsi. Erityisesti vanhempi lapsista ikävöi poissaollessaan eniten juuri koiria ja mikä sen turvallisempaa laskea lapset ulos maaseudulla missä on susia ja karhuja aivan pihapiirissä kuin koira jolla on koppa kunnossa ja varmasti ilmoittaa jos havaitsee vaaran ja kun ei ole mikään lintukoira niin pysyy pihassa ihan irti eikä lähde huuhailemaan minnekään.

Suurin osa lasten ja koirien välisistä onnettomuuksista ovat olleet aivan toisen rotuisia. Järki päähän lasten ja koirienkin kasvattajat.

Meillä ei ainakaan tuuminut tästä ihmeempiä, lapsen sormi piti luonnollisesti pestä.

Mieluummin otan naapurikseni ap:n koirineen tai vaikka kokonaisen rottweilerkennelin, kuin tämän ketjun "sormi perseeseen"-tasoa olevat ihmiset jotka ilmeisesti ovat menneet itse vielä lisääntymäänkin (lapsiparat). Te ihmiset olette pelottavan epätasapainoisia, viesteistänne oikein huokuu paha olo ja älykkyyden puute.

Vastailen nyt niihin asiallisiin kysymyksiin. Perheenäidillä on joskus muutakin tekemistä kuin päivystää täällä...

Meillä on lapset 3v ja 8v. Koirat ovat 2v ja 6v. Minulla on myös mies, en hoida koiria ja lapsia yksin. Valitsimme tämän rodun, koska olen pk (palveluskoira)-harrastaja, harrastan koirieni kanssa palveluskoirajälkeä- ja hakua, ja myös käyn kokeissa ja kisoissa, vanhemman kanssa olimme pari vuotta sitten sm-kisoissa jäljellä. Ennen näitä meillä oli saksanpaimenkoira, mutta halusin seuraavalle koiralle itsenäisemmän luonteen.

Koirat eivät ole munanjatkeita. Olemme mieheni kanssa molemmat akateemisesti koulutettuja, tavallisia ihmisiä. 

Etsimme sopivaa koirarotua pitkään ja teinkin noin kolmen vuoden pohjatyön kun päädyimme tähän rotuun ja kasvattajaan. Halusimme koiran joka on rauhallinen (ainakin kotona), itsevarma, luotettava eikä sitä tarvitse pukea huonommillakaan säillä. Meidän koiramme ovat erittäin avoimia, lapsirakkaita, ystävällisiä, sisätiloissa täysin huomaamattomia "taljoja". Jos ne olisivat vaikkapa kultaisennoutajan "vaatteissa" ei kukaan huomaisi mitään eroa. Meille saa kuka tahansa tulla ovesta sisään, koirat ottavat vieraan pusuilla ja hännän heilutuksilla vastaan. Jos emme ole kotona niin en tiedä miten koirat reagoisivat, mutta koska asumme ok-talossa niin sellaisia tilanteita tuskin tuleekaan. Ainakin tutut ihmiset ottaisivat silloinkin iloisesti vastaan.

Meillä on aidattu omakotitalo taajamassa. Koirat eivät vahdi esim. ohikulkevia ihmisiä paitsi ihan pimeällä jos vaikka humalaiset örveltää tuossa tiellä. Silloin voivat pitää matalaa "puhina" haukkua. Lenkeillä suhtautuvat ihmisiin aina ystävällisesti mutta välinpitämättömästi. Eivät räyhää, ohittavat muut koirat ilman mitään ongelmia. Tämäkin on koulutuskysymys, ihan jokaisen rodun kohdalla.

Meillä ei koskaan ole ollut lasten tai koirien kanssa mitään ongelmia. Koirat on opetettu pennusta saakka siihen, että niiden kuuluu väistää lapsia. Ja lapset on opetettu siihen, että tämä on koirienkin koti jossa ne saavat olla rauhassa silloin kuin tahtovat. Koirilla on omat pedit ja häkit ja jos koira on siellä, sinne ei mennä koskemaan ikinä. Koiramme ovat erittäin helliä lapsiamme kohtaan ja myös vieraita lapsia.

Kun meille tulee lapsivieraita, yleensä koirat ovat koiraportin takana toisessa huoneessa. Sieltä voin ottaa koirat vuorotellen tutustumaan ja rapsuteltaviksi. Jos vieraat tahtovat voivat koirat olla muuallakin ja meillä ei tietenkään edes käy ihmisiä joita koirat pelottavat. Yleensä nekin ihmiset, jotka aluksi jännittävät isoa koiraa, huomaavat että nämä ovatkin ihan kilttejä.

Se, ettei koiria ja lapsia jätetä keskenään ei ole mielestäni lainkaan vaikeaa toteuttaa enkä koe sitä ongelmaksi. Eihän mitään chihua suurempaa koiraa tule jättää valvomatta, joten ei tämän rodun kanssa aiheudu mitään ylimääräistä vaivaa.

Koiramme ovat liikunnallisia ja me liikumme niiden kanssa paljon. Lisäksi ne saavat aivotyötä harrastusten parissa. Mielestäni tämä rotu ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi ja jos olisimme olleet seurakoiraa hakemassa niin rotuvalinta olisi ollut joku muu. Palveluskoira tarvitsee työtä ruumilleen ja mielelleen ja on myös samalla ihana perhekoira. Koira, joka ei saa tarpeeksi järkevää tekemistä, on helposti se ongelmakoira.

Tässä rodussa, kuten monissa muissa, on paljon ongelmia. Rottweilereiden murheenkryyni on pentutehtailu. Ei tarvitse kuin katsoa Apulaan niin huomaa, miten paljon rekisteröimättömiä rotikoita maailmaan syynätään. Tuskin näiden "kasvattaja" ovat kiinnostuneita siitä, että minkälaisia valmiuksia pennunostajalla on kasvattaa tällaista koiraa. Kunhan rahat saa. Niiltä koirilta puuttuu myös kaikki luonnetta testaavat testit, kuten luonnetesti- tai MH. Rottweilerin ei kuulu olla luonteeltaan terävä, mikä tarkoittaa sitä, että se reagoi asioihin nopeasti (usein hampailla). Rotikan tulee olla harkitsevainen ja vakaa.

Me teimme ekaa rotikkaa ottaessa ison etukäteistyön tapaamalla kasvattajia ja niiden koiria ja kasvatteja, lukemalla Koiranettiä tuntitolkulla, kävimme koulutuskentillä tapaamassa koiria ja kyselemässä. Siten löysimme kasvattajan joka kasvattaa sellaisia koiria joista me pidämme ja jotka ovat luonneominaisuuksiltaan sellaisia jotka meille sopii. Kasvattajalla oli itselläänkin lapsia.

Tämä rotu ei ole koiraa kummempi. Me tuskin tulemme rotua vaihtamaan pitkiin aikoihin. Ainoa huono puoli minkä voin keksiä on terveys, rotikoilla esiintyy paljon mm. syöpää eikä luustokaan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa ole. Meidän koiramme on tutkittu terveiksi eikä vanhempikaan ole lääkäriä juuri nähnyt muuta kuin rokotusten vuoksi.

En varmaan tullut vastanneeksi kaikkiin kysymyksiinne. Yritän paikkailla ja kysykää lisää jos huvittaa, asiallisiin kysymyksiin vastaan mielelläni koska tämä rotu on todella sydämeni vienyt. Provoyrityksiin en lähde mukaan, mutta jos asiallinen keskustelu kiinnostaa niin siihen olen valmis :)

Avainsana on varmasti rodun kuin rodun kohdalla hyvä koulutus. Sekä omistajan kyky tunnistaa, jos koira onkin vähän sairas /aggressiivinen. Koirien luonteissa rodunkin sisällä on eroja.  

Olin joskus au pairina taloudessa, jossa oli dalmatialainen, joka oli sekä huonosti kasvatettu että vähän ding-dong. Sen huonon kasvatuksen takia se ding-dong ominaisuus vähitellen paheni, ja lopulta koira jouduttiin lopettamaan, koska kävi perheen lasten kimppuun. yleisin syy koiran huonoonkäytökseen löytyy omistajista. Tuokin kertomani koira olisi hyvällä kasvatuksella ja riittävällä liikunnalla voinut kehittyä ihan kunnolliseksi. 

Kiitos! Sait hyvälle tuulelle! Meillä suunnitteilla, kun mies jäi eläkkeelle. Ulkoilua ois siis paljon tiedossa. Miestä kiinnostais kans joku harrastus, kuten raunio. Oisko näistä siihen?

Jo edesmennyttä koiraa (Collieuros) mietittiin 8 vuotta. Oli mahtava tyyppi. Suojeli enemmän, kuin hyvin. Kerrostalossa itsekseen mielellään. Tajuttoman älykäs. Koulutin itse asiantuntijoiden ja kasvattajan opein. Lapsille näytti hammasta, mutta meillä ei lapsia olekaan.

Muuten, parilla tuttavalla rotikkanarttu. Älyttömän hyväluontoiset nallukat, paitsi jos joku tulee ja uhittelee. Mä otin toisen aina hoitoonkin, ei mitään ongelmia. Pusutteli vaan ja tuli viereen köllimään. Ovikellon soidessa hiljaa, mutta varsin valppaana vierellä. Puolusti meidänkin kotia. :D

Kyllä rotikka varmasti myös raunioille sopii, vaikka ehkä ihanteellisempi olisi joku vähän pienempi ja kevyempi koira :) Toki varsinkin rtw-nartuissa on myös pieniä, meidän vanhempi narttu painaa 42kg ja nuorempi 36kg ja tämä nuorempi on muutenkin tosi sporttinen ja melkeinpä siro. Se sopisi raunioille varmasti erittäin hyvin. Muutenkin pelastuskoirapuolella toimii runsaasti rottweilereita, eli varmasti hyvä rotu niihinkin puuhiin.

Omissa silmissäni rtw on paljon parempi perhekoira kuin juuri collie. Colliet ovat herkempiä ja todella mieluusti käyttävät hammasta, eivät ehkä kunnolla pure, mutta sellaisia "napsijoita" niissä on paljon. 

Varmasti syy, miksi minulla on niin hyviä kokemuksia rottweilereista on se, että liikun sellaisissa piireissä joissa tämä rotu on kunnon käsissä, niitä koulutetaan ja niiden kanssa harrastetaan. En välttämättä haluakaan tutustua sellaisiin rotikoihin, joiden kanssa ei ole tehty mitään ja joiden omistaja ei hallitsisi vaikka sitä chihuakaan.   Tiedän, että huonoissa käsissä tämä rotu voi olla aivan toisenlainen, mutta se nyt ei minun elämääni tai koiranpitoon vaikuta millään lailla.

Kiitos! Näin mäkin olen ajatellut, kuten kerrot. Täytyy tosiaan ensin vaan löytää hyvä ja luotettava kasvattaja. Saa olla aika skappina.

Usein kuulee, kun joku kertoo, että "Meillä on rotikka". Kun  koiransa kera sitten tulee vastaan, niin saa etsimällä etsiä rodun piirteitä. Schäferit paljon kans monirotuisuussiitoksen kohteena.

Naurattaa tuo "napsija", niin totta. Kerran yksi koira hyökkäs, niin tää napsutti pienillä etuhampailla koko selän ihan viivana, päästä häntään asti. Toinen säikähti niin, että meni selälleen ja katseli silmät pyöreinä. Omistajansa kysyi, että mikä toi homma oli? Onpa näitä mukava muistella...(Ja collieta harkitseville: Ei napsuttanut turhaan, vaan aiheesta. Kun joku hyökkää, niin silloin on pakko tehdä jotain. )