Tukiperhe – minkälaisessa tilanteessa sen saa?
Minulla on ollut jo nuoresta asti palava halu ryhtyä sijaisperheeksi. Mieheni ei sitä kuitenkaan halua ja kunnioitan sitä.
Vaihtoehdoksi on alkanut hiipimään ajatus tukiperheeksi ryhtymisestä. Tunnen yhden äidin, jonka lapsi käy tukiperheessä. Hänellä syynä tukiverkoston puute. Lapsi kuitenkin käy hoidossa myös muilla turvallisilla ja tutuilla aikuisilla. Enemmän kuin esimerkiksi minun omat lapseni.
Täysin puolueetta kysyn, minkälaisia tilanteita teillä on, joiden lapsi käy tukiperheessä, tai joka toimit itse tukiperheenä? Pystynkö olemaan siinä työssä samalla tavalla pelastus lapselle, vai lähinnä väsyneille vanhemmille?
Kommentit (42)
Myös sijaishuollossa olevilla lapsilla voi olla tukiperheitä. Nämä ovat lastenkodissa eläviä lapsia. Lastenkodeista lomaillaan kotona esim. Pari viikonloppua kuussa. Osalla lapsista ei ole sellaista kotia, jossa käydä. Se tuntuu kurjalle, kun muut käyvät ja itse on aina vain lastenkodissa. Tukiperhe voi tuoda lapselle sen perhekokemuksen, jossa harjoitella perhe-elämää.
Auttaminen on kiva ajatus, mutta siinä on myös se riski, että mahdollistetaan vastuuttomien vanhempien vastuunpakoilu.
Ennen pitkää varmasti voi tulla hyväksikäytetty olo.
Siksi ehdotankin palvelun tarjoamista maksullisena palveluna. Yli yön hoitopaikkoja on vaikea löytää edes rahalla, tässä olisi hyvä markkinarako.
Miksi auttamisen pitäisi olla ilmaista, kun siitä voi saada rahaakin?
Ihmiset myös arvostavat enemmän sellaista apua, joka maksaa. Eivätkä pidä itsestään selvyytenä.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Mikä kohta tuossa ap on siis puolueeton?
Ensin mollaat henkilä jota tituleeraat kaveriksesi, että hänen lapsensa on jatkuvasti hoidossa, toisin kuin teidän, ja sitten vielä haluat pelastaa tukilapsen, etkä antaa vanhemmille vapaata...
En lähtisi noilla spekseillä, koska tukiperheeksi ei sovi ylimielinen perhe, joka ylhäältä päin on auttelemassa muita.
Missä sanoin hänen olevan kaverini?
En enempää puolustele kantaani, tiedän voivani olla hyvä tukiperhe jollekin sitä tarvitsevalle.
Kokemuksia kuulen mielellään lisää. ☺️
Ap
Kakkahattutäti kirjoitti:
Auttaminen on kiva ajatus, mutta siinä on myös se riski, että mahdollistetaan vastuuttomien vanhempien vastuunpakoilu.
Ennen pitkää varmasti voi tulla hyväksikäytetty olo.
Siksi ehdotankin palvelun tarjoamista maksullisena palveluna. Yli yön hoitopaikkoja on vaikea löytää edes rahalla, tässä olisi hyvä markkinarako.
Miksi auttamisen pitäisi olla ilmaista, kun siitä voi saada rahaakin?
Ihmiset myös arvostavat enemmän sellaista apua, joka maksaa. Eivätkä pidä itsestään selvyytenä.
Hyvä pointti tämäkin!
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö tukilapsen kanssa pysytellä ”omassa porukassa”? Jos meillä on esimerkiksi sukulaisen syntymäpäivät, onko ok ottaa hänet mukaan kaikkialle ja täten myös ”paljastaa” muille, että hän on tukiperheessä.
Minua kiinnostaa vastaus tähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyykö tukilapsen kanssa pysytellä ”omassa porukassa”? Jos meillä on esimerkiksi sukulaisen syntymäpäivät, onko ok ottaa hänet mukaan kaikkialle ja täten myös ”paljastaa” muille, että hän on tukiperheessä.
Minua kiinnostaa vastaus tähän.
Yleensä tukilapsi on eri paikkakunnalta tai vähän kauempaa. Meillä tuppukylässä tuli ihan naapurista ja silti käytiin. Toki meidän lähipiiri tiesi että toimitaan tukiperheenä. Lapsesta riippuen toki. En minä sellaiseen paikkaan lasta vienyt missä ei lapselle mitään tekemistä ollut. Lisäksi kysyin lapsen vanhemmalta aina mitä mieltä on jos käydään esim siellä sukulaisen syntymäpäivillä?
Mitä mieltä se sukulainen on siitä, että tukilapsikin tulee synttärelle?
Muistathan kysyä myös isäntäväeltä ja varmistaa, että asia on heille ok.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Täällä on nyt muutamassa viestissä paheksuttu sitä, jos tukilapsen äiti on bilettämässä tai kaverin tupareissa silloin, kun lapsi on hoidossa. Millaiset asiat ovat teistä "sallittuja" tai ei-paheksuttavia, mitä se äiti silloin sitten voisi tehdä? Ja miksi kaverin tuparit tai biletys ovat vääränlaista toimintaa?
Koskeeko paheksunta myös alkoholittomia kaveritapaamisia? Entä silloin, jos muut juovat bileissä, mutta itse ei? Onko jokin tietty määrä alkoholia, mikä on ok - esim. jos lapsen äiti juo kaksi olutta illan aikana, niin onko se silti yhtä paha asia kuin jos hän istuisi sillan alla juomassa purkillisen Lasolia? Ja toisaalta, jos lapsi kerran on hoidossa, niin miksi ei aikuinen vanhempi saisi juoda alkoholia? Jos kyseessä ei olekaan kaverin tuparit, vaan esimerkiksi omalla alalla järjestettävä tilaisuus, jossa tavataan kollegoita ja juodaan kuohuviiniä keskustellen ja ihmisiin tutustuen, onko tämä jotenkin hyväksyttävämpi asia kuin tavata skumppalasi kädessä kavereita?
Olemme totaalitukiverkoton perhe ja todellakaan tukiverkon puute ei ole riittävä syy että saisi tukiperheen. On oltava muitakin ongelmaa. Meillä ei tuota muuta ongelmaa ole, töissäkäyvät vanhemmat jne, mutta lapsilla ei ole sukulaisia, isovanhempia tms. Olisin halunnut tukiperheen, emme saaneet.
Ystävän lapset ovat käyneet tukiperheessä lapsuutensa ajan. Ystävä yh ja lasten isä juoppo. Ystävä saa tälleen joka toisen viikonlopun omaa aikaa. Lapset ovat meillä kertoneet oloista tukiperheessä ja kateeksi ei kyllä käy.
Vierailija kirjoitti:
Olemme totaalitukiverkoton perhe ja todellakaan tukiverkon puute ei ole riittävä syy että saisi tukiperheen. On oltava muitakin ongelmaa. Meillä ei tuota muuta ongelmaa ole, töissäkäyvät vanhemmat jne, mutta lapsilla ei ole sukulaisia, isovanhempia tms. Olisin halunnut tukiperheen, emme saaneet.
Tukiperheistä on pulaa. Jos on kaksi vanhempaa, niin ei tipu.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutamassa viestissä paheksuttu sitä, jos tukilapsen äiti on bilettämässä tai kaverin tupareissa silloin, kun lapsi on hoidossa. Millaiset asiat ovat teistä "sallittuja" tai ei-paheksuttavia, mitä se äiti silloin sitten voisi tehdä? Ja miksi kaverin tuparit tai biletys ovat vääränlaista toimintaa?
Koskeeko paheksunta myös alkoholittomia kaveritapaamisia? Entä silloin, jos muut juovat bileissä, mutta itse ei? Onko jokin tietty määrä alkoholia, mikä on ok - esim. jos lapsen äiti juo kaksi olutta illan aikana, niin onko se silti yhtä paha asia kuin jos hän istuisi sillan alla juomassa purkillisen Lasolia? Ja toisaalta, jos lapsi kerran on hoidossa, niin miksi ei aikuinen vanhempi saisi juoda alkoholia? Jos kyseessä ei olekaan kaverin tuparit, vaan esimerkiksi omalla alalla järjestettävä tilaisuus, jossa tavataan kollegoita ja juodaan kuohuviiniä keskustellen ja ihmisiin tutustuen, onko tämä jotenkin hyväksyttävämpi asia kuin tavata skumppalasi kädessä kavereita?
Mulle on ok, jos se yyhoo käy juhlimassa tai vaikka treffailee, kun lapsi on tukiperheessä. T: sossu
Hain tukiperhettä suht suuresta kaupungista, kun olin yksin lapseni kanssa aloittamassa uutta elämää erottuani väkivaltaisesta suhteesta.
Tuon suhteen aikana olivat muut ihmissuhteet jääneet ja perhettäkään ei ollut. Lapsella ei myöskään isänsä puolelta perhettä. Eli olimme todellakin kahdestaan, koulu oli pelastus onneksi, että lapsi pääsi pois kotoa näkemästä minun jatkuvia pelkotiloja ja uupumusta.
Hain tukiperhettä, jotta lapsi pääsisi joskus viettämään aikaa muihin ympyröihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Ei löytynyt tukiperhettä. Meni yli vuosi kunnes sain soiton, että olisi tukiperhe, mutta olimme muuttamassa toiseen kaupunkiin pian.
Tukiperhe keskittykää siihen lapseen.
Ei tukiperheelle kuulu se, mitä äiti ja/tai isä tekee vapaa-ajallaan. Te ette voi tietää heidän taustoistaan, sairauksistaan, elämäntilanteestaan.
Siellä voi olla vaikka mitä.
Tukiperheen tehtävä on ensisijaisesti olla lasta varten.
Meille on ehdotettu eseammalta taholta tukiperhettä (neuvolan täti, lapsen puheterapeutti ja joku sosiaalitoimen työntekijä ym) . Koen, että sille saattaisi olla tarvettakin, koska tukiverkko on pieni, eli 76-vuotias äitini. Mun mies (lasten isä) kuoli alkuvuonna, käyn vuorotyössä, en saa viedä lapsia päiväkotiin, jos en ole töissä (tämä on siis vuorohoidossa sääntö) . Meidän kunnassa tukiperheen saaminen vaatii lastensuojelun asiakkuuden ja se nostaa kynnystä hakea tukiperhettä. En haluaisi kyseistä merkintää lasteni tietoihin, ettei se näy siellä väärässä valossa jossain toisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutamassa viestissä paheksuttu sitä, jos tukilapsen äiti on bilettämässä tai kaverin tupareissa silloin, kun lapsi on hoidossa. Millaiset asiat ovat teistä "sallittuja" tai ei-paheksuttavia, mitä se äiti silloin sitten voisi tehdä? Ja miksi kaverin tuparit tai biletys ovat vääränlaista toimintaa?
Koskeeko paheksunta myös alkoholittomia kaveritapaamisia? Entä silloin, jos muut juovat bileissä, mutta itse ei? Onko jokin tietty määrä alkoholia, mikä on ok - esim. jos lapsen äiti juo kaksi olutta illan aikana, niin onko se silti yhtä paha asia kuin jos hän istuisi sillan alla juomassa purkillisen Lasolia? Ja toisaalta, jos lapsi kerran on hoidossa, niin miksi ei aikuinen vanhempi saisi juoda alkoholia? Jos kyseessä ei olekaan kaverin tuparit, vaan esimerkiksi omalla alalla järjestettävä tilaisuus, jossa tavataan kollegoita ja juodaan kuohuviiniä keskustellen ja ihmisiin tutustuen, onko tämä jotenkin hyväksyttävämpi asia kuin tavata skumppalasi kädessä kavereita?
Päätin, etten enää selittele, kun halutaan ymmärtää tahallaan väärin. Mutta väännetään nyt vielä rautalangasta.
Jos tukiperhe on äidille lähes ainoa mahdollisuus vapaaseen (yksittäisiä muita kertoja ei tietenkään lasketa), saa hän minun puolestani tehdä ihan mitä tahansa. On se tarve sitten nukkumista, ulkoilua rauhassa, viini juontia tai juhlimista. Mistä ikinä hänelle tulee hyvä ja rentoutunut olo. Valvon itse mielelläni vaikka kaksi yötä ikävöivän lapsen kanssa, jos voin olla avuksi jollekin tällaiselle apua tarvitsevalle äidille.
En kuitenkaan olisi halukas uhraamaan omaa jaksamistani tapauksessa, jossa tukiperhe on saatu äidin väsymyksen vuoksi, mutta lapsi on kuitenkin joka viikonloppu tädin/kummitädin/jne luona ja minä olisin vain yksi viikonloppu muiden joukossa.
Uskon, että lähes kaikki ymmärtävät mitä haen takaa. ☺️ ja ennen kuin kukaan puuttuu äskeiseen kappaleeseen, uskon että lapsi toisi meille paljon muutakin kuin ”uhrautumista”. Iloa, vaihtelua, kaverin lapsille, elämyksiä, lapsille näkökulmaa omaan elämäänsä...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meille on ehdotettu eseammalta taholta tukiperhettä (neuvolan täti, lapsen puheterapeutti ja joku sosiaalitoimen työntekijä ym) . Koen, että sille saattaisi olla tarvettakin, koska tukiverkko on pieni, eli 76-vuotias äitini. Mun mies (lasten isä) kuoli alkuvuonna, käyn vuorotyössä, en saa viedä lapsia päiväkotiin, jos en ole töissä (tämä on siis vuorohoidossa sääntö) . Meidän kunnassa tukiperheen saaminen vaatii lastensuojelun asiakkuuden ja se nostaa kynnystä hakea tukiperhettä. En haluaisi kyseistä merkintää lasteni tietoihin, ettei se näy siellä väärässä valossa jossain toisessa tilanteessa.
Esimerkiksi tällaisessa tapaukessa auttaisin enemmän kuin mielelläni! Voimia sinulle! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Meille on ehdotettu eseammalta taholta tukiperhettä (neuvolan täti, lapsen puheterapeutti ja joku sosiaalitoimen työntekijä ym) . Koen, että sille saattaisi olla tarvettakin, koska tukiverkko on pieni, eli 76-vuotias äitini. Mun mies (lasten isä) kuoli alkuvuonna, käyn vuorotyössä, en saa viedä lapsia päiväkotiin, jos en ole töissä (tämä on siis vuorohoidossa sääntö) . Meidän kunnassa tukiperheen saaminen vaatii lastensuojelun asiakkuuden ja se nostaa kynnystä hakea tukiperhettä. En haluaisi kyseistä merkintää lasteni tietoihin, ettei se näy siellä väärässä valossa jossain toisessa tilanteessa.
Lastensuojelun merkinnät näkyy vain lastensuojelussa. Eivät pomppaa esiin esim. neuvolassa, koulussa tms.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki näistä tukitoiminnoista. Olin tukihenkilönä lapselle, siinäkin oli iso verkosto, mutta äiti haaveili, että tukihenkilö alkaisi ottamaan yökylään yms. No, joka tapauksessa lapsi oli oikein kiva ja meillä oli hauskaa. Monet asiat vaan alkoi harmittamaan. Ensinnäkin lapsi laitettiin aina minun mukaan nälkäisenä, jos tarkoitus oli olla vaikka kaupungilla. Jouduin maksamaan mäkkäriruuan tmv. Pyysin kyllä antamaan ruokaa ennen tapaamista, koska olin siihen aikaan opiskelija, jolla oli noin 200 Euroa/kk elämiseen vuokran päälle.
Sossusta soittivat, että ovat antaneet äidille kaksi leffalippua ja voisin viedä lapsen elokuviin. Siellä oli Disneyn uusi leffa pyörimässä ja mentiin sinne sitten. Valitettavasti lippuja olikin vain yksi, koska äiti oli antanut toisen lipun teini-ikäiselle lapselleen. Tämä tarkoitti, että minä jouduin maksamaan oman lippuni, vaikka juuri sossusta sanottiin puhelimessa, että liput on tarkoitettu minun ja lapsen leffareissuun.
Juuri tällaista on tukiperheenä toimiminenkin. Perheen sponsorina olemista yksittäisen perheen kustannuksella. Meillä ei kaupunki kustantanut yksiäkään leffalippuja tai muitakaan pakollisia tarvikkeita joita piti ostella. Hammasharjoista omaan vaatekertaan kun ei ikinä osattu pakata niitä mukaan. Kulukorvaus ei kattanut kuluja, toki näissä paikkakuntakohtaisia eroja.
Me toimittiin neljän eri perheen kanssa enkä yhdelläkään nähnyt sitä todellista tarvetta. Ymmärtäisin jos olisi esim. maahanmuuttajaperhe jossa lapsi oppisi kieltä, kulttuuria ja siellä olisi oikea taloudellisen avun tarve.
Meidän kohdalla lapset eivät tarvineet tukea, vanhemmat tarvitsivat.
Hyvä esimerkki näistä tukitoiminnoista. Olin tukihenkilönä lapselle, siinäkin oli iso verkosto, mutta äiti haaveili, että tukihenkilö alkaisi ottamaan yökylään yms. No, joka tapauksessa lapsi oli oikein kiva ja meillä oli hauskaa. Monet asiat vaan alkoi harmittamaan. Ensinnäkin lapsi laitettiin aina minun mukaan nälkäisenä, jos tarkoitus oli olla vaikka kaupungilla. Jouduin maksamaan mäkkäriruuan tmv. Pyysin kyllä antamaan ruokaa ennen tapaamista, koska olin siihen aikaan opiskelija, jolla oli noin 200 Euroa/kk elämiseen vuokran päälle.
Sossusta soittivat, että ovat antaneet äidille kaksi leffalippua ja voisin viedä lapsen elokuviin. Siellä oli Disneyn uusi leffa pyörimässä ja mentiin sinne sitten. Valitettavasti lippuja olikin vain yksi, koska äiti oli antanut toisen lipun teini-ikäiselle lapselleen. Tämä tarkoitti, että minä jouduin maksamaan oman lippuni, vaikka juuri sossusta sanottiin puhelimessa, että liput on tarkoitettu minun ja lapsen leffareissuun.