Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuu kun lapsi kasvaa saman pituiseksi tai jopa ohi?
29.09.2020 |
Eikö se ole tosi outo tunne, kun ensin on tottunut aina siihen, että lapsi on lapsen kokoinen, itseä selkeästi pienempi ja lyhyempi, ja sitten murrosiässä kasvaakin samalle tasolle tai ohi?
Miltä tuntuu, kun oma pieni katsookin yhtäkkiä silmiin samalta tasolta kuin sinäkin?
Ei tarvitse enää kumarrella, vaan se voi olla jopa niin, että sitä omaa lasta pitää katsoa yläviistoon.
Huvikseen mietin vaan kun tänään kävelin lapsen kanssa ja siinä mielessäni kauhistelin, että mitenhän outoa se sitten oikein on, kun lapsi onkin saman kokoinen tai pidempi kuin minä.
Ajatuksena jotenkin tosi epämiellyttävä, mutta kai siihen sitten vaan tottuu?
Kommentit (30)
Varmasti siltä että on laihan pitkän kukkakepin vieressä, joka lähtee ensimmäisen tuulen mukana lentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä kummempaa, luonnollinen juttu, välillä sitten iskee muutenkin sellainen haikeus, varsinkin jos katsoo jotain synnytysaiheista ohjelmaa, plärää valokuvia tms mutta ei se varsinaisesti liity kyllä lasteni pituuteen.
Kasvoivat ohitseni yläkoulussa, joskus 7-8-lk aikana.
168cm+17v/175cm+pian 19v/185cm. Ja 47cm pituudesta tämä matka heillä alkoi💚♥️💙
Ihan luonnolliselta se tuntui, että poika oli pidempi kuin 154 senttinen äitinsä :)
Siinä kestää niin kauan, että ei sitä varsinaisesti huomaa. ”Lapsuus on niin lyhyt aika”. No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihan luonnolliselta se tuntui, että poika oli pidempi kuin 154 senttinen äitinsä :)
Nyt o 188 senttinen . Ja heille jotka pelkäävät jääkö oma lapsi lyhyeksi vanhempien pituuen vuoksi, myös isänsä on 173 cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuus ei ole ohi vaikka lapsi on äitiään pidempi, oma poika oli jo kuudennella luokalla.
Hauskalta! Ja hassulta, se oli pitkään niin pieni ja sitten yhtäkkiä sujahti ohi. Nyt se joutuu ottamaan tavarat korkeelta yläkaapeista ja kantamaan painavimmat kauppakassit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnolliselta se tuntuu. Meillä lapset ovat kasvaneet myöhään. Ovat siis jo tuntuneet muuten isoilta ja järkeviltä, joten se kasvu on ollut ihan odotettua. Samoin kuin ei sitä nyt mitenkään ihmettele, ettei lapsi enää mahdu potkuhousuihin. No ei tietenkään mahdu. Ei tunnu oudolta.
No tavallaan on outo tunne tämäkin, kun omat lapset jäivät n. 15 senttiä itseäni lyhyemmiksi, sitä kun jotenkin odotti että yli menevät tai edes samoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan kasvuennuste viime neuvolassa oli 207 cm :D, jos tuo toteutuu ollaan aikamoine duetto kun isällä "vain" 197 varressa mittaa.
Meni neuvolan kasvukäyrän yläpäästä ns "läpi".
2v 2kk ja 104 senttiä & 18 kiloa pelkkää rakkautta ja hymyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään lapsuus ole ohi vaikka lapsi kasvaa äidin pituiseksi tai ohi, mutta ajatuksena se tuntuu kyllä oudolta kun on tottunut, että lapsi on fyysisesti reilusti minua alempana, syliteltävä, lapsen kokoinen jne.
Että jonain päivänä hän onkin aikuisen kokoinen ja silti se sama lapsi.
Lapsi on nyt 9-vuotias eli tilanne ei ole ihan huomenna edessä, mutta kyllä kauhistutti kun siinä kävellessä tajusin, että ihan muutaman vuoden päästä hän on jo aika iso ja esim. viiden vuoden päästä saattaa olla minun kokoiseni tai jopa pidempi.
Minä kuulun kyllä niihin joiden mielestä lapsuus menee ihan liian nopeaa, sillä minusta tämä aika on mennyt ihan liian nopeaa ja ahdistaa ajatus siitä, miten kamalan vähän lapsen lapsuutta on enää jäljellä. En haluaisi että hän kasvaa enää!
Vuodet menee niin nopeaa.
AP
Ihme asioista te jotkut alapeukutatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tunnu oikein miltään, onhan tässä ollut aikaa sopeutua. Ei se lapsi päivässä kasva vaan pikkuhiljaa. Vähän kuin painokin ihmisellä saattaa nousta niin ei sitä edes huomaa, siihen vain tottuu.
Eipä tuo mitenkään ihmeelliseltä tuntunut, oltiin oikeastaan vaan tyytyväisiä että venähtivät ohi, me kun ollaan lyhyitä (154cm ja 174cm). Nyt poika on 187cm ja tytär 170cm.
Ihan kiva olla perheen pienin, voin kiukutella ihan vapaasti. Mun mielestä pien8ntä pitää lelliä ja se saa kakien jne., mutta ei noi muut sitä tajuuKukaan ei tajuu, että pinintä pitää lelliä.Kohta tulee itkupotkuraivari.
Kyllä se tuntuu: sekä ihanalta että haikealta. On ihan käsittämätöntä, että nuo kaksi körilästä ihan vähän aikaa sitten mahtuivat yhtä aikaa syliini istumaan! Ja nyt yllän heitä suurin piirtein kainaloon. Siitä huomaa ajan kulun, ja tajuaa, että itse onkin jo aika vanha.
Mulla tuli mieleen se jykeväleukainen pitkä postimies.
- biologinen isäkö?
Tuntuu oikein hyvältä, olen 159cm pitkä, tai siis pitäisi sanoa kai pätkä.
Jouduin siirtymään takapenkille autossa.
Ei se niin nopeasti tapahdu etteikö siihen tottuisi. Nyt aikuisena n.15cm pidempi kuin minä, kyllä se välillä yllättää kun harvemmin tavataan.
Pojat kasvaa ensin maata pitkin.