Lue keskustelun säännöt.
Teinivuodet menivät hukkaan
29.09.2020 |
Mulla on alkanut kaivelemaan viimeaikoina se että ei ollut koskaan ns. teinivuosia ja jonnekkin pitää nyt avatua. Esi-/Teini-ikä meni koulun ja töiden välillä ja vapaa aikaa ei koskaan ollut. Yläasteella koulun jälkeen ja viikonloppuisin tein tuttujen firmassa töitä/leikkasin naapureiden nurmikoita, tein polttopuita jne. koska meidän perheen talous oli niin kuralla että ne rahat mitä tienasin meni perus elinkustannuksiin.
Velka kerty siitä kun molemmat vanhemmat lomautettiin samaan aikaan (eri yrityksissä töissä) ja emme saaneet muuta kuin lapsilisää 7kk joka ei riitä 2 aikuisen, lapsen ja koiran elättämäseen joten piti ottaa lainaa/myydä kaikki ''ylimääräiset'' tavarat sekä käyttää vähäiset säästöt. Sen lisäksi olin kiusattu yläasteella ikinä ei kutsuttu mihinkään, ja 8 luokalla alettiin syrjimään minua ja tein kaikki ryhmätyöt yksin jne. Suoraansanottuna minulla ei ollut yhtäkään ystävää enää yläasteella.
Amiksessa aloin tekemään oppisopimuksella töitä ja n. vuosi sitten valmistuin alalle ja samoihin aikoihin perheen talous alkoi parantumaan, nyt pari kuukautta sitten saatiin vihdoin talous on kuntoon ja vakaa työpaikkakin alla. Viimeaikoina on tullut mieleen että en koskaan elänyt normi teininä vaan elämä pyöri koulun ja töiden/rahan välillä, en ole koskaan seurustellut, ollut kotibileissä taikka ollut oikeita kavereita. Ajatus on alkanut masentamaan ja en oikein tiedä että mitä pitäisi tehdä, periaatteessa hyppäsin lapsuudesta aikuisuuteen ja jätin väliin ne ns. ''villit'' teinivuodet.
M20
Kommentit (30)
Mitäpä sitä enää miettimään, kun menneisyyteen ei voi palata. Elämään vaan nyt tällä hetkellä niin, ettei enää tämän hetken mahdolllisuuksia hukkaannu.
Eikä kaikilla muutenkaan semmoisia villejä teinivuosia ole. Itse olin kiusattu ja syrjitty, kotona lähinnä nyhjötin yksin. Joitain ei muuten vaan kiinnostanut mikään villeydet kuten kotibileet ja kaverien kanssa pyöriminen, paljon oli tietokonenörttejä ja lukutoukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerää vähän rahaa itsellesi ja tee jotain uutta tai lähde aupairiksi ulkomaille, kun koronatilanne on ensiksi hellittänyt. Ei niillä bileillä kyllä oikeasti tee mitään. On hyvä kantaa vastuu niin nuorena kuin vanhana ja bileissä voi olla vastuuttomuutta, jota kannattaa varoa. Tietty jos selvänä menet vain katselemaan. Jokin harrastus jossa saat kavereita? Vastuullinen nuori on parasta poikaystävä materiaalia. Ei ole välivaihetta nimeltä nuoruus. Kaikki kuuluu eämään.
Mulla ei ollut villejä teinivuosina. Keskityin kouluun ja opiskeluun.
Mieheni tapasin 24-vuotiaana. Eka poikaystävä 16-vuotiaana.
Ei nuo vuodet ole hukkaan heitetty. Osoittavat selkärankaa. Kadehdittavaa tuo on enemmänkin.
Harrastin tavoitteellisesti yhtä urheilulajia. Kaikki vapaa-aika meni treenatessa. Ei puhettakaan mistään bileistä jne.
Ehdin kyllä juhlia aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvemmin kilttis pääsee enää myöhemminkään mukaan :(
Höh, sinullahan on paras 10 vuotta edessäsi vasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä aika sitkeä mies, nostan hattua. Ja nuori mies. Kaksikymppinen vasta. Tiedätkö, että nyt olet vapaa. Sinun ei tarvitse enää elättää perhettä, sinä voit tehdä mitä haluat. Voit vaikka säästää itselle rahaa ja sitten tehdä mitä lystäät. Voit tehdä osa-aikatöitä ja kalastella ja pilkkiä. Voit reissata Suomea pitkin poikin ja elättää itsesi satunnaistöillä.
Et ole ainoa, joka oli yksinäinen tai "erilainen lumihiutale" yläasteella. Ei meitä kaikkia muitakaan kutsuttu bileisiin. Joskus itsellä on käynyt mielessä, että se oli vain hyvä. Parempi kokeilla joitain asioita vasta täysi-ikäisenä.
Arvosta itseäsi, olet kovan koulun käynyt. Älä katkeroidu.
Kaikki eivät edes selviä hengissä teini-iästä. Surullista tietenkin, että teini-ikä on mennyt vakavien huolien varjostamana ja on joutunut ottamaan ikäänsä nähden liikaa vastuuta. Mutta samalla on säästynyt monelta kännitoilailulta ja ehkä siltä hengenmenoltakin.
Hienoa että perheenne selvisi, nyt voit hengittää vapaammin. 20v on vielä nuori, elämä alussa ja edessä. Ehtii vielä vaikka opiskella jonkun toisen alankin, jos se nykyinen tuli valittua pakkoraossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota tuota. Jos oot nyt 20v niin tästä on alle 10 vuotta tästä sun kuvailemasta tilanteesta. Veikkaan että problematiikka on ollut aivan jossain muualla kuin vanhempien lomautuksissa, sillä yhteiskunta tukee kyllä taloudellisesti myös lomautettuja, kenenkään ei tarvii pelkällä lapsilisällä yrittää perhettä elättää.
Eli nive story bro, Porvoossako asuitte?
Aloita nyt! Mulla sama tilanne kireän uskonnollisen kotikasvatuksen myötä. Kaikki jäi väliin. Kun muutin pois kotoa, opiskelemaan, otin kaiken takaisin. Suosittelen! Oikein hyvä ikä, 20v, tarpeeksi nuori ihan kaikkeen, mutta on jo järkeä päässä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hätäile. Olen itse 35 ja elän parhaillaan kuin uutta murrosikää 😂 Toki osaa ottaa vielä rennommin kuin teininä, ei ulkonäköpaineita enkä stressaa muutenkaan niin paljon.
Ota rennosti vaan, jos olet jo kovia kokenut niin vanhempana et ehkä stressaa pikkuasioista enää 😊 Kaikki kiva mitä elämä tuo tullessaan on vaan pelkkää plussaa!
Ah, niitä muistoja, kun huolella sekoiltiin. Kesäöitä, kylmiä talvipakkasia, toilailuja poikien ja tyttöjen seurassa. Niiltä ajoilta on vieläkin runsaasti kavereita, joista parhaiden kanssa tehdään reissuja sun muuta harrastetta. Yksin ei tarvitse olla, jos ei tahdo. Kukaan ei todellakaan ollut alaikäisenä töissä, ehkä max 1kk kesällä, että sai bilerahaa. En todellakaan vaihtaisi mihinkään raatamiseen noita kultaisia aikoja. Olen ehtinyt opiskella ja työskennellä kohta 25 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ah, niitä muistoja, kun huolella sekoiltiin. Kesäöitä, kylmiä talvipakkasia, toilailuja poikien ja tyttöjen seurassa. Niiltä ajoilta on vieläkin runsaasti kavereita, joista parhaiden kanssa tehdään reissuja sun muuta harrastetta. Yksin ei tarvitse olla, jos ei tahdo. Kukaan ei todellakaan ollut alaikäisenä töissä, ehkä max 1kk kesällä, että sai bilerahaa. En todellakaan vaihtaisi mihinkään raatamiseen noita kultaisia aikoja. Olen ehtinyt opiskella ja työskennellä kohta 25 vuotta.
Luuletko, että tuo auttaa ap:ta yhtään? Vai mikä olikaan tekstisi tarkoitus? Sanoisitko omalle lapsellesi noin, jos hänellä olisi ap:n tilanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, niitä muistoja, kun huolella sekoiltiin. Kesäöitä, kylmiä talvipakkasia, toilailuja poikien ja tyttöjen seurassa. Niiltä ajoilta on vieläkin runsaasti kavereita, joista parhaiden kanssa tehdään reissuja sun muuta harrastetta. Yksin ei tarvitse olla, jos ei tahdo. Kukaan ei todellakaan ollut alaikäisenä töissä, ehkä max 1kk kesällä, että sai bilerahaa. En todellakaan vaihtaisi mihinkään raatamiseen noita kultaisia aikoja. Olen ehtinyt opiskella ja työskennellä kohta 25 vuotta.
Luuletko, että tuo auttaa ap:ta yhtään? Vai mikä olikaan tekstisi tarkoitus? Sanoisitko omalle lapsellesi noin, jos hänellä olisi ap:n tilanne?
Oletettavasti trollit taas vauhdissa täällä?
Miksi ihmeessä pitäisi elää villiä nuoruutta, pilata luottotiedot ja terveys hommaamalla astma tupakoinnista, rasvamaksa liiasta viinan juonnista, kuppa ja kuusi muuta yhden illan jutuista...?
Omille lapsille toivoisin juuri tuollaista harkintakykyä jo nuoresta asti hoitaa asiat kunnolla, mutta nähtäväksi jää onnistunko tässä kasvatus tehtävässä toivotulla tavalla..
Oot todella nuori vielä, hauskaa voi pitää ilman älytöntä örvellystä (vaikka välillä tää tuntuu olevan meillä melko vieras käsite). Baarissa voi oikeasti ottaa sen pari eikä kontata kotiin portsarin ulosheittämänä. Näin naisena ainakaan tuo jälkimmäinen tyyli ei herätä minkäänlaista mielenkiintoa vastakkaista sukupuolta kohtaan.
Harrastus on hyvä tapa löytää ystäviä ja tehdä niitä asioita joista itse pitää. Tää yksi osa väestöstä mikä näkyy ja kuuluu ääliömäisyyttään ei silti ole väestön vahvin rakenne, tai tarkoita että tuossa elämäntavassa olisi mitään hyvää tai normaalia, mutta huomiota tää porukka kieltämättä herättää eikä aina niin positiivisessa mielessä ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah, niitä muistoja, kun huolella sekoiltiin. Kesäöitä, kylmiä talvipakkasia, toilailuja poikien ja tyttöjen seurassa. Niiltä ajoilta on vieläkin runsaasti kavereita, joista parhaiden kanssa tehdään reissuja sun muuta harrastetta. Yksin ei tarvitse olla, jos ei tahdo. Kukaan ei todellakaan ollut alaikäisenä töissä, ehkä max 1kk kesällä, että sai bilerahaa. En todellakaan vaihtaisi mihinkään raatamiseen noita kultaisia aikoja. Olen ehtinyt opiskella ja työskennellä kohta 25 vuotta.
Luuletko, että tuo auttaa ap:ta yhtään? Vai mikä olikaan tekstisi tarkoitus? Sanoisitko omalle lapsellesi noin, jos hänellä olisi ap:n tilanne?
Ehkä en, mutta kysymys on puhtaasti teoreettinen, sillä minulla on antaa heille kaikkea. Myös mahdollisuuden tehdä omia muistoja.
Mulla myös meni teinivuodet uskonnollisessa perheessä= mitään ei saanut tehdä, missään en saanut käydä. 20 v. tuntui että elämä aukesi..sain uusia kavereita, biletettiin, reissattiin, opiskeltiin, ja vähän meni överiksikin..kokeiltiin huumeita ym. Hauskaa aikaa 20-30 v. Tarvitsin kaikki ne hullut vuodet vastapainoksi "menetetyille" teinivuosille, jotta jaksaisin taas tasapainoista perhe-elämää omien lasten kanssa!
Eli Tsemppiä ap, nyt on aika kääntää uusi sivu elämässä! Kaikki kiva on edessä!!!
Monilla villit vuodet on vasta 20 ja 30 ikävuoden välillä. Itselläni oli 19-21.
Vielä ehdit. Olet vasta 20!