Yhteyden pito ex-puolisoihin.

Kannattaa ensinnäkin lähteä siitä että ihmisiä, tilanteita, sukuja ja tapoja on erilaisia. Ei ole olemassa mitään ainoaa oikeaa, jonka mukaan kuuluu toimia. Toisekseen, menneisyys ei lakkaa olemasta, se muuttaa muotoaan, muttei häivy. KOlmanneksi, uusperhekuvioissa olevien aikuisten pitäuisi pyrkiä käsittelemään omat pelkonsa ja iotsetunto-ongelmansa niin ettei heidän itsetuntonsa ylläpitämikseksi tarvitse ruveta vääntämään keinotekoisia malleja ja rajoja.  Jos kaikki ovat aikuisia, fiksuja ihmisiä, exien ja nyxien välinen kanssakäyminen on tasan samanlaista kuin kaikkien muidenkin tavallisten ihmisten. Usein vain tuppaa olemaan niin että joku kuviossa ei kykene tähän ja siksi kaikesta tulee monimutkaista ja vaikeaa ja AINA se on pois lapsilta. Luonollisesti jos suhde päättyy ja siitä päästetään irti, pitäisi pystyä olemaan kanssakäymisessä ilman mitään jännitteitä. Lasten takia kannattaa tehdä paljonkin asioita, myös uuden puolison ohi jos kaikki on hänelle ongelmallista, koska lasten lapsuus on lyhyt ja korvaamaton. He ovat etusijalla. Tälläkin palstalla moni omanarvontunnoton nyxä kiukuttelee ja kokee laspet uhaksi itselleen ja omalle arvovallalleen, mikä on aivan törkeää lapsia kohtaan.Minä olen exän kanssa tekemisissä arjessa, saatamme auttaa toisiamme, kuljettaa autolla jonnekin tms. Joissakin juhlissa olemme olleet yhdessä lasten kanssa, käymme kahvilla ja syömässä. Lapsista on ihanaa kun saa ottaa isän ja äidin kädestä kiinni ja nähdä meidät yhdessä jossakin. Eikä heillä ole epäilystäkään siitä etteikö heillä olisi kaksi kotia ja ettemmekö olisi eronneet. Pitävät myös miehen uudesta puolisosta. Ja meillä ei todellakaan ole mitään vanhaa suolaa tai uuttakaan, ei mitään jännitteitä. Mutta me olemme edelleen yhdessä vanhempia. Tutustukaapas näihin lapsiin, joiden vanhempien välissä on kuilu; se näkyy monella tapaa lapsen elämässä ja olossa. Joskus se kuilu on välttämätön, mutta mustasukkainen nyxä ei ole se välttätättömyys. Vaikka olemme usein tekemisissä, siis koska meillä on lapset joita koko ajan viedään ja tuodaan ja joilla on paljon kaikenlaista, niin eihän me olla tekemisissä kuten ennen. Olemme vanhempia, muttei meillä ole parisuhdetta. Onnellinen se lapsi jonka vanhemmat kykenevät käsittelemään asiansa ja kohtaamaan vilpittömästi uudessa roolissaan vanhempina.