Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

yhteydenpito ex-anoppilaan - lasten takia?

Vierailija
09.12.2013 |

Exän kanssa yhdessä asuessamme minä järjestin meidän vierailut anoppilaan, joululahjojen ostamiset koko miehen suvulle, kutsuin appivanhempia viikonloppuvierailuille, lasten synttäreille yms. Eron jälkeen en tiedä, että onko eksä missään tekemisissä vanhempiensa kanssa. Puhumme erittäin harvoin mistään, enkä juuri tästä asiasta halua muistuttaa - eron jälkeen eksä oli saanut aika kitkerää palautetta heiltä erostamme.

Lapset ovat joskus kyselleet, miksemme käy kylässä toisessa mummolassa enää. En usko olevani sinne tervetullut, sillä en ole kahteen vuoteen kuullut appivanhemmista mitään. En ole itse heihin yhteyttä ottanut, eksä kielsi sen eron jälkimainingeissa. Matkaa on sen verran, että mikään päivävisiitti ei onnistuisi kuitenkaan. Kotiini en halua heitä kutsua.

Mitä minun pitäisi tehdä? Jos jätän tämän eksän harteille muistuttamatta siitä jatkuvasti, lapset eivät tapaa toista mummua ja pappaa koskaan enää.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näin joulun alla on helppo soittaa ja toivottaa hyvää joulua, ja kertoa lasten ikävästä isovanhempia kohtaan, voithan samalla kysyä suoraan mitä ovat mieltä jos tulisit lasten kanssa sinne kylään. Tai jos lapset jo isompia niin voisivatko mennä keskenään?

Vierailija
2/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

 Ihmiset ovat todella tyhmiä katkaistessaan kaikki ihmissuhteet lapsilta, jos aikuisten rakkaus loppuu. Yhtäkkiä vaikka isän mukana pyyhitään pois isovanhemmat, sedät, serkut ja kokonainen elämän puolikas kesänviettoineen, perinteineen ja harrastuksineen.

 

En nyt jaksa lähteä mouhoamaan tämän enempää aamun "Mitä minä teen"- vakioavaukseen, mutta noin yleisellä tasolla ihmiset saisivat ajatella nenäänsä pitemmälle ja omaa napaansa etäämmälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP: tekisinkö siis eksän tahtoa vastaan? Hän kielsi minua ottamasta yhteyttä vanhempiinsa. Ei siksi, että minä olisin paha, vaan siksi, että hän kantaa kaunaa vanhemmilleen.

Vierailija
4/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tekisitkö kuule ihan sen mukaan mitä oma järki sanoo. Maalaisjärki.

Vierailija
5/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kolmoselle: Lapsilla ei ole mitään perinnettä miehen puoleisesta suvusta, serkkuja ovat tavanneet vain kolmesti kymmeneen vuoteen. Toiset isovanhemmat ovat vain nimiltä tuttuja ihmisiä, jotka ovat joskus istuneet kotonamme sohvalla. Mitään perinteitä tai muistoja lapsilla ei ole, isovanhemmat eivät ole siitä olleet kiinnostuneita aikoinaan.

Vierailija
6/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sulla on ollut hyvät välit ex anoppilaan, niin voisitko soittaa kuten 2 ehdotti ja sanoa ihan suoraan, että ex kielsi sinua pitämästä heihin yhteyttä, mutta sinulla on epäily, että exäkään ei oikein pidä yhteyttä ja haluaisit, että lapsilla säilyy suhden isovanhempiinsa, joten voisitteko tavata.

 

Ei ex voi määräillä sinua ja päättää, kehen pidät yhteyttä ja kehen et. Kun lapset kasvaa, he voivat itse pitää yhteyttä isovanhempiin. Minusta teet ison palveluksen lapsille ja isovanhemmille, jos autat heitä olemaan tekemisissä keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelin ehdottaa, että tapaisimme jossain puolimatkassa. Jos isovanhemmat haluaisivat nähdä lapsia, niin tulisivatko hekin 2 tunnin junamatkan päähän kahvilaan tunniksi. En haluaisi mennä sinne ja sitten perillä havaita saavani niskaani koko vihan ja ilkeilyn. Heissä on ainesta sellaiseenkin. Eikä lasten kuullen jätetä mitään sanomatta.

Vierailija
8/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isovanhemmat ottavat kyllä itse yhteyttä, jos lapsenlapset kiinnostavat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
09.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kävi niin, olimme monet vuodet naimisissa, sitten tuli lapsi. Lapsen ollessa noin vuoden paljastui miehen alkoholismi ja kävi väkivaltaiseksi. Laitoin heti stopin siihen ja erosimme. Miehen vanhemmat eivät sitä hyväksyneet ollenkaan ja kantoivat minulle kaunaa. Miehelle en lasta antanut, isovanhemmat kävivät muutaman kerran vanhempieni luona häntä tapaamassa, mutta olivat niin katkeroituneet erostamme että tapaamisista oli luovuttava. Kurja juttu mutta näin kävi, eivät sitten enää tavanneetkaan koskaan enää, isovanhemmat kuolivat. Onneksi oli minun vanhemmat ja myös isän muun suvun kanssa olimme hyvissä väleissä kuten veljeen ja serkkuihin, se oli rikkaus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi viisi