Ihana, mutta sitoutumiskyvytön ja rahaton mies

Olen ollut yhdessä 5-kymppisen miehen kanssa (itse olen 45v.) yli 2 vuotta, mutta näemme välimatkan takia vain viikonloppuisin. Emme ole muuttaneet yhteen, koska kummallakin on tahoillaan lapset edellisestä liitosta, jotka velvoittavat meitä asumaan omilla paikkakunnillamme.

Olemme olleet alusta asti sielunkumppaneita eli suhde toimii todella hyvin, ei syytä riitelyyn ja hellyyttä osataan antaa puolin ja toisin. Mies on rakastava, hellä isä lapsilleen ja osoittaa samaa omille lapsilleni, vaikkevat hänen omia olekaan. Kumpikin rakastaa toista syvästi ja tämän näkisin "se oikea", lopun elämän kumppani. Mutta....

Mies ei halua sitoutua minuun, hän pitää siitä, että suhde on ns. kevyellä pohjalla eli ei sen enempää sitouduta toisiimme. Olemme kyllä keskustelleet aiheesta, että miksi emme voisi sitoutua suhteessa eli edetä seuraavalle askeleelle, vaikka asuisimme erillään, mutta hän ei anna asiaan mitään hyvää vastausta. Hän kyllä pystyy sitoutumaan ajatukseen yhteisestä tulevaisuudesta, mutta alkaa ahdistumaan, kun puhun kihloista tms. Yritän vältellä aihetta, vaikka se satuttaakin minua. Oma sydän haluaisi sitoutua, toinen ei ole kiinnostunut aiheesta, joten annan asian olla ja tukahdutan omia tunteina.

Toinen ongelma on miehen rahattomuus. Mies asuu omassa asunnossaan eli ei ole 100% varaton, mutta 98% rahaton. Tämä on ollut tiedossa suhteen alusta asti, enkä halunnut tuota asiaa alussa miettiä eli ottaa orastavan suhteen kynnyskysymykseksi, mutta nyt reilu 2 vuoden jälkeen asia on alkanut häiritsemään. Miestä ei matkailu kiinnosta, mutta lähtee kyllä mihin vain, jos minä maksan...ja minähän maksan, kun haluan matkustaa hänen kanssaan (tästä ei häntä varmaan voine moittia, kun on oma valintani). Mutta arjessa olisi joskus harvoin kiva tehdä muutakin kuin istua sohvalla. Olisi kiva käydä leffassa tai syömässä, edes kerran vuodessa, mutta nämäkin menevät minun kassasta. En enää haluaisi olla maksaja kaiken osalta, myös viikonlopun ruokaostosten. Miehellä ei ole suunnitelmia tulevaisuuden suhteen, miten raha-asiansa hoitaa...toistaiseksi hän on naimisissa ulosottomiehen kanssa.

Pääni on pyörällä, enkä tiedä mitä tehdä. Sydämen ääniä en voi kuunnella, koska se aiheuttaa vain ahdinkoa ja surua. Joudun kuuntelemaan päätäni, joka on joskus liiankin jyrkkä "eroa!", mutta miten erota rakastamastaan ihmisestä rahan takia...tuntuu hullulta. Mitä siis teen, annan olla ja elän sitoutumattomassa suhteessa lopun ikää, omalla kassallani, vai!?