Mies jätti,kamala ahdistus

Aika ja itku auttaa. Lääkkeet estävät suremisen. Vastedes kannattaa opetella ajattelemaan, että harvoin on elämänpituisia rakkauksia. Ihmisiä tulee ja menee. Joillakin vähemmän, toisilla enemmän. Surun ja vihan jälkeen jäävät hyvät muistot. Mutta tärkeintä on päästää henkisesti toisesta irti. Sitten pystyy jatkamaan elämäänsä.

t. saman kokenut

Ihan sama koettu täälläkin. Älä vaan ota sitä takaisin, vaikka tulisi polvillaan itkien joskus kerjäämään. Joudut kokemaan muuten saman uudelleen. Se että nyt sattuu, on vain vaihe joka on käytävä läpi.

Se on ihan kauheaa, mutta siitä(kin) selviää.

Anna itsellesi luvan surra. Jokaisella on oma tapa käydä surutyötä läpi. Jos voimat ei riitä niin hae apua.

Hae tukea, älä lääkkeitä. Itse menin terveyskeskuslääkärille ja pääsin terveyskeskukseen psykologille. ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Ja hyväksy se että olet shokissa, se mitä nyt tunnet, on shokkivaiheen tunteita, asiat nousevat pikku hiljaa. Ja se mitä tunnet, sulla on siihen oikeus, älä puolustele miestäsi tai ketään tai vähättele tunteitasi. Hylätyksi tuleminen ja vielä toisen ihmisen vuoksi on todella kova ja pelottava paikka. Mutta voit olla varma myös siitä että kun uskallat surra ja vihata ja antaa muidenkin tunteiden tulla ja mennä, jonakin päivänä elämäsi on entistä parempi.

Sulla menee juuri nyt niinkuin tällaisessa tilanteessa on tavallista. Se ei ole sairaus, eikä siihen kannata ottaa lääkkeitä missään tapauksessa tässä vaiheessa. Uni ja ruokahalu tulevat aikanaan. Jos tuntuu ettet jaksa, hakeudu psykologille. Terveyskeskuslääkärit määräävät turhan helposti nukahtamislääkkeitä heti kun joku sanoo ettei uni tule. Lääkkeet ovat tietysti jossain kohtaa perusteltuja, mutta kriisissä on parempi antaa elimistön pikku hiljaa löytää itse taas oma rytminsä. Voimia toivotan paljon. Voit selvitä tästä, muutkin ovat selvinneet. Minäkin.

Voimia!

Selviät kyllä. Sinulla on lupa surra ja tee se nyt.

Elämä vie eteenpäin ja aina seuraava päivä on helpompi.

Nyt lääkkeenä on aika, aika parantaa haavat.

Sure rauhassa, käy läpi kaikki ne tunnemyrskyt jotka tuohon prosessiin kuuluu. Vihaa kun siltä tuntuu, itke kun siltä tuntuu ja sure! Sitten kun on sen aika, niin päätä näyttää miehelle, että selvitä ilman häntä. Olet hyvä ilman häntä ja hän menetti paljon päästäessään sinut menemään. Loppu kuulostaa ehkä lapselliselta mutta minulla se toimi loistavasti. Paranin pikkuhiljaa samalla kun "näytin" miehelleni, että hän teki elämänsä virheen. Lopulta mieheni päätyi vinkumaan minua takaisin, mutta olinkin jo niin pitkällä, että en halunnut enää häntä. 

Minut jätettiin täysin yllättäen pari vuotta sitten. Ei ollut toista naista kuvioissa vaan lapsettomuusongelmaa jne. Ei tuossa tilanteessa auta kuin aika ja ystävät. Muutin hetkeksi vanhemmilleni koska asunto oli miehen oma. Sain vanhemmistani tukea ja keskusteluseuraa, en tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Itkin myös heidän edessään, annoin kaikkien tunteiden tulla. Kävin töissä ja se auttoi kovasti, näki työkavereita ja sai ajatukset pois erosta. En pystynyt syömään enkä nukkumaan mutta en turvautunut lääkkeisiin. Tiesin että ruokahalu kyllä palaa aikanaan (5kg lähti kuukaudessa ja olen muutenkin hoikka) ja meni kuukausia ennenkuin nukuin normaalit yöunet heräämättä ahdistuneena klo 4 yöllä. Tapasin ystäviäni aktiivisesti, pidättäydyin kokonaan alkoholista koska tiesin sen lisäävän ahdistusta. Liikuin. Puolenvuoden päästä tuntui, että alan olemaan asian kanssa ok. En muista juurikaan tuolta ajalta. Vuoden päästä tapasin nykyisen mieheni jota en koskaan vaihtaisi enää entiseen. Vaikka luulin ettei samanlaista rakkautta enää voisi kokea ;) Ei ehkä samanlaista mutta yhtä arvokasta kylläkin. Tsemppiä!

Sama koettu. Töissä käyminen oli parasta lääkettä. Oli muuta ajateltavaa. Häntä pystyyn:) Parempia miehiä löytyy kyllä.