Mitä ajatuksia herättää aikuinen, joka ei syö kalaa
tai mitään mereneläviä (tonnikalaa, kalapuikkoja, katkarapuja), ei sipulia, aurajuustoa, salaattia, hedelmiä.
Ja vain koska ei tykkää. Ihan kiva perustella lapsille, että kaikkea pitää ainakin maistaa, kun pöydässä on yksi supernirso lapsen tasolle ruuan suhteen jäänyt. Syökin pelkällä haarukalla...
Eikä sitä vierasta aikuista kehtaa kovin kasvattaakaan.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:58"]
tai mitään mereneläviä (tonnikalaa, kalapuikkoja, katkarapuja), ei sipulia, aurajuustoa, salaattia, hedelmiä.
Ja vain koska ei tykkää. Ihan kiva perustella lapsille, että kaikkea pitää ainakin maistaa, kun pöydässä on yksi supernirso lapsen tasolle ruuan suhteen jäänyt. Syökin pelkällä haarukalla...
Eikä sitä vierasta aikuista kehtaa kovin kasvattaakaan.
[/quote]
Miten sipuli ja aurajuusto liittyy kalan syömiseen? Nuo on sellaisia, joita en laskisi pahaksi nirsoiluksi, homejuusto ei ole tarpeellinen tai olennainen elintarvike ja sipuli taas aiheuttaa joillekin ikäviä oireita, parempi kun ovat syömättä.
Mitä ajatuksia herättää; melko rajoittunut ruokavalio, jos ei syö mereneläviä missään muodossa, salaattia tai hedelmiä.
Lapsille asian selittäisin niin, että kannattaa syödä monipuolisemmin, koska se on terveellisempää eikä silloin tarvitse syödä vitamiineja purkista, lisäksi noin rajoittunut ruokavalio rajoittaa elämää aivan turhaan. Kaikkea voi maistaa, mutta kaikesta ei tarvitse pitää, maistamalla selviää tykkääkö vai ei.
Sipuli ja homejuusto ei nyt kovin paljon liity kalan syömiseen, mutta juuri nämä kaksi raaka-ainetta ovat sellaisia joilla saa makua ruokaan. Ja ehkä nämä kaksi ovat sellaisia ruoka-aineita joihin liittyy eniten ennakkoluuloja, ei niinkään mitään todellisia hyihyi reaktioita. Tästä on sattunut ihan konkreettisia tapauksia omalle kohdalle, eli on kehuttu ruokaa kun ei ole tiedetty mitä se sisältää.
Kalan ymmärrän helpostikin, olen itse kerran melkein tukehtunut kalanruotoon.
Minua raivostuttaa meillä usein syövä aikuinen, joka sanoo olevansa kalalle niin allerginen, että saa hengitystieoireita jos me muut syömme kalaa. Ei ole käynyt allergiatesteissä, mutta purkkitonnikala ei käy. Kerran varoitin ottamasta Caesar-salaatin kastiketta, koska olin laittanut siihen anjovista. Hyvin maistui.
Mukava viettää tänä vuonna kalapöydätöntä joulua tämän henkilön vuoksi.
Tarkoitin tietysti, että purkkitonnikala käy.
Tarkoitin tietysti, että purkkitonnikala käy.
Mitä ajatuksia sen pitäisi herättää? En itse voi sietää kalaa, pelkkä hajukin mausta puhumattakaan saa oksennuksen nousemaan suuhun. En tosin huutele vieraassa ruokapöydässä mitään "hyyyi, en syö"-juttuja, jätän vain kaikessa hiljaisuudessa kalat ottamatta.
löitkö sä sen kalan sen lautaselle vai miten hoidit tarjoilun?
Ei herätä mitään ajatuksia. Jos ei tykkää, niin sitten ei tykkää. Minäkään en tykkää koirista enkä oliiveista.
Mäkään en tykkää äyriäisistä. Ei vaan maistu. Ei kaikki tykkää kaikesta.
Herättää ajatuksia, kuten tuskin itsekään pidät kaikesta ruuasta. Onneksi joku on tarpeeksi fiksu kieltäytymään, jos ei pidä. Itse en syö esim. kokomaksapihvejä, koska ne maistuvat mielestäni pahoilta.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 21:49"]löitkö sä sen kalan sen lautaselle vai miten hoidit tarjoilun?
[/quote]
Meillä asuu eräs henkilö nyt toistaiseksi ja ruuasta kysyessäni hän luetteli nämä. kaikkea on silti ollut tarjolla, syö mitä syö. Kalan lisäksi laitan vaihtoehdoksi nakkeja...
Ap.
Pidän lapsellisena nirsoilijana. Henkisesti köyhänä ja ennakkoluuloisena ihmisenä, joka on jämähtänyt "nakit ja muusi"-osastolle loppuelämäkseen.
En ajattele yhtään mitään. En mäkään syö kalaa, olen kasvissyöjä.
Ei kiinnosta paljoa enää tavata. Meillä oli kerran viisihenkinen perhe kylässä, jolle oltiin isolla vaivalla leivottu pari peltiä pitsaa. No vain yksi vieraista edes maistoi pitsaa, ei mitään allergioita, mutta vanhemmat vaativat pöytään leipää ja juustoa.
Yrittävät kutsua itseään kylään aina välillä (meitä eivät tietenkään kutsu kylään) mutta välttelen heidän kyläilyjään parhaani mukaan, eivät muutenkaan huomioi toisia mitenkään.
Minä en syö kalaa, äyriäisiä, nilviäisiä, oliiveja, valkosipulia...
Ja olen aikuisiällä maistanut näitä, mutta kun ne aina vain maistuvat yhtä pahalta, niin en ymmärrä, miksi minun pitäisi niitä syödä. En myöskään pakota lapsiani syömään tai edes maistelemaan ruokia, joita eivät halua.
Joskus anoppilassa minua uhattiin samoin kuin miehen veljen 2v poikaa: jollei suostu maistamaan/syömään kaikkea, jää ilman jälkiruokaa. Sanoin, että selvä juttu: minä voin kyllä lähteä hakemaan jätskini kiskalta, jollei täällä saa.
Aikuisella ihmisellä on oikeus päättää syömisistään. En rupea syömään kalaa kenenkään kakaran malliesimerkiksi.
Oot paska ihminen. Kala on mitä mainiointa ruokaa sekä ravitsemuksen kannalta että maun puolesta. Ja aikuinen ihminen syö sitä mitä päättää syödä, piste puolipiste ja pirkko...
Hiukan lapsellinen nirsoilija tulee mullakin ekana mieleen... tosin en itsekään syö lihaa, mutta muuten olen kyllä valmis maistelemaan kaikkea. On ihanaa, kun löytää jonkun uuden jutun!
Omissa tutuissa on paljon tällaisia. Hyvät puolet peittää kyllä alleen tuollaiset typeryydet, mutta joka kerta, kun he tuovat nirsoilunsa esiin (itse en koskaan sitä tuo esiin), ajattelen vaan
IDIOOTTI IDIOOTTI IDIOOTTI