Olen niin kyllästynyt tähän joululahjarumbaan

Ymmärrän tuon tunteen. Olin opiskeluaikana aina ihan rikki joulun alla kun suvun pakkolahjontatraditio lähestyi ja opintotuki ei riittänyt ihan tavallisen kuukaudenkaan aikana päivittäiseen syömiseen. Sen lisäksi että rahaa ei oikeasti ollut, pahin tenttisuma oli aina siinä ennen joulua eli muutakin mietittävää oli kuin se että mitä ostaa ihmiselle joka ei todellisuudessa tarvitse mitään ja joka tienaa 15 kertaa sen verran kuin minä.

En tiedä olisiko kukaan loukkaantunut jos en olisi hankkinut mitään, mutta se että kaikki antoivat minulle ei pelkästään yhtä lahjaa vaan kokonainen kassillinen tuli joka taholta, ahdisti muutenkin.

Eräs tuttuni jätti opiskeluaikana aina sukujoulun väliin juuri siitä syystä että oli lahjaperinne eikä rahaa lahjoihin ollut. Miettikää miten surullista on että joku on jouluna rahattomuuden lisäksi vielä yksinkin, kun pääsymaksuna perheen pariin on lahjapaketti jokaiselle!

Nykyään on paremmin varaa, mutta edelleen tuntuu tyhmältä ostaa lisää tavaraa ihmisille joilla sitä on liikaa.

Konvehti- tai muut makeisrasiat, herkkukorsyö, ylipäätänsä syötävät tai juotavat lienee sekä arvostettuja että riittävän ekologisia vaihtoehtoja.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:33"]

Miksi aikuisille pitää ostaa lahjoja? Ei meillä osteta kuin lähisuvun lapsille ja  kummilapsille (jotka ei vielä rippikouluiässä). Lapsilla on valmiit lahjalistat ja vanhemmat poimivat sieltä ne tavarat, joita toivovat kotiinsa (yleensä kirjoja tai lautapelejä, leluja vain pienimmille). Helppoa, tilasin kaikki lahjat nettikaupasta kerralla, eikä edes maksanut niin paljon kuin olisivat kaupoista keräten tulleet maksamaan. Eikä ole stressiäkään.

[/quote]

Onpa teillä hyvä systeemi!

Meillä annetaan lahjoja vain omille ja kummilapsille, näistäin pyrimme aina kyselemään, että mikä olisi tarpeellista ja välttämään turhan roinan antamista. Lisäksi viemme kukan ja jotain syötävää jos menemme jouluna kylään jollekin. Niin, ja siskolleni aion antaa lahjaksi lipun erääseen tapahtumaan, jonne voimme mennä yhdessä. Muuten tulee nähtyä harmillisen harvoin, joten lahja on oikeastaan enemmän tekosyy yhdessä vietetylle ajalle.

Näitä inisiöitä riittää, miksi ryhdytte kummeiksi???!!!!

Minä annan lahjoja lähisuvulle, lapsille ja aikuisille. Ei mitään ongelmaa koskaan. Ja koko suvun pienituloisin olen.

Me ilmoitettiin ennen erästä joulua lähi suvulle, että meille ei tarvitse enää lahjoja ostaa. Emmekä me osta muille kuin lapsille. Eli nykyään ostetaan vain kummilapsille ja omille lapsille. Muille tarvittaessa viedään kukkia, kahvia tms.

Nykyään myös melkeinpä ollaan aatto kotona. On sukulaisilla se pahin jouluhössötys ohi. Eikä tarvitse seurata sivusta, kun sukulaiset availevat itse itselleen ostamia lahjoja.

En ota vastaan lahjoja enkä anna. Jokaisella alkaa olla liikaa tavaroita. Itse oon raivannut pitkin syksyä tavaroita mitä minnekin.

Onko ongelmana ylipäätään lahjojen antaminen vai se, ettei keksi tarpeeksi kivoja aineettomia lahjoja?

Minä pidän joulusta ja lahjojen antamisesta. Mietin lahjoja huolella ja suvun lapsille ja kummilapsille olen ostanut joulu- ja synttärilahjoiksi teatterilippuja, elokuvalippuja, Hoplop-lahjakortit, ravintolareissun, shoppailupäiviä, lahjakortteja paikallisiin vaateliikkeisiin, eläintarhareissun ja yhdelle lapselle harrastuksen. Aikuisille olen ostanut glögiä, itse kokoamiani herkkukoreja, lahjakortteja kylpylöihin tai hemmotteluhoitoihin, hierontaan tms. Tänä vuonna ostan oman sukuni jäsenille kirjoja, koska kaikki luemme paljon ja pidämme kirjoista.

Ihmetyttää ajatus, että lahjakortti yllyttäisi tuhlaamaan ja kuluttamaan. Kun saaja itse saa päättää, mitä ostaa, osuu lahja kohdalleen ja usein tarpeeseen. Esim. shoppailupäivinä on juteltu lasten vanhempien kanssa, mitä tarvitaan ja lapset valitsevat sitten näistä itselleen mieluisimmat.

Minua rehellisesti ärsyttävät nämä jatkuvasti lahjarumbasta valittajat ja nurisijat, jotka pilaavat muilta joulun negatiivisuudellaan mutta eivät tee itse asialle mitään. Olen vuosia ostanut anopille hierontaa, konserttilippuja yms. mistä tiedän anopin pitävän. On aina tykännyt ja kiitellyt mutta silti aina ennen joulua alkaa se valitus, miten häntä yököttää kaupat ja lahjat ja että hänelle ei saa ostaa tavaraa, kun kaapit pursuaa. Viesti on mennyt perille. En osta tavaraa ja olen pyytänyt, ettei osta meille mitään ja jätin yhtenä jouluna hänet lahjatta, mutta sain kuulla, miten pahalta hänestä sekin oli tuntunut... Tavoitteena siis itkeä,ja kitistä, jotta muillakin olisi yhtä.paha mieli. Miksi ei ryömi jouluksi koloon ja nuku ohi koko helvetin juhlan? Mutta eeeii, tänä vuonna piti vielä väkisin itkemällä saada järjestää joulu hänen luonaan. Ihan vaan, jotta saa valittaa lisää! Aattona vinkuu lahjamäärästä ja yökötyksestä, ilkeilee lapsille, miten roskiin joutavat nuo lahjat jne. Todellista joulumieltä tosiaan...

Koko joulukuun mittainen lomamatka Dubaihin tai johonkin muuhun muslimikeskukseen voisi auttaa irrottautumaan lahjarumbasta, joka on vain kauppiaiden pirullinen keksintö. Yrittävät saada toisilleen lähimmäiset ihmiset riitaantumaan keskenään jos eivät rahojaan roskaan tuhlaa.

Mulla ongelma ei ole pelkästään se, etten keksi joka jouluksi hyviä mutta tarpeeksi halpoja ja helposti junalla kuljetettavissa olevan pieniä (pienet tulot, paljon lahjottavia, vietetään joulua toisella puolella Suomea) aineettomia lahjoja. Olen jo vuosikaudet antanut lahjaksi leffalippuja, suklaarasioita, herkkukoreja ja arpoja ja tuntuu typerältä että periaatteessa on pakko taas jotain ostaa, mutta luovuus tai rahat ei riitä mihinkään edellisistä vuosista poikkeavaan. Koko hommassa ei oikein tunnu olevan mitään pointtia, etenkin kun suvussa melkein kaikki saavat niitä suklaarasioita ja herkkukoreja vielä töistäkin asiakkailta. Tunnen itseni typeräksi lahjoineni ja lahjojen antamiseen liittyvä sosiaalinen pakko ei tee hommasta ainakaan yhtään mielekkäämpää. Tuntuu että mitä tahansa aineetonta antaisinkin, sitä katsotaan jotenkin karsaasti.

Suurin ongelma mulle on se, etten halua ITSE saada mitään lahjoja, tai jos jotain on pakko antaa, niin juurikin jotain aineetonta tai syötävää (kuitenkin sellaista, jota pystyn syömään - pähkinä- ja maitoallergia tarkoittaa sitä, että yleensä en pysty maistamaankaan suurinta osaa paketeista paljastuvia herkkuja, koska melkein kaikissa jouluisissa tusinakonvehdeissa, hedelmäsekoituksissa tms. on ainakin jompaakumpaa). Mua oikeasti ilahduttaa enemmän ei lahjaa kuin lahja, joka aiheuttaa lähinnä kierrätykseenviemisen tai edelleen jollekin tyrkyttämisen vaivan ja samalla huonon omantunnon kun en ilahtunut siitä. Etenkin, kun monilla sukulaisilla on rahallisesti todella tiukkaa ja silti ostavat kalliihkoja lahjoja - jotka valitettavasti kuitenkaan eivät mulla päädy ikinä käyttöön saati että ilahduttaisivat, kun mulla ei ole minkäänlaista tarvetta niille!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:08"]

Vuodesta toiseen sama kuvio... Käytän aikaa, rahaa ja energiaa hommatakseni turhaa krääsää laumalle ihmisiä, jotka eivät oikeasti tarvitse yhtään mitään. 

Miten tästä voisi irrottautuakaan... Jättää lapset, kummilapset, sukulaiset ja ystävät ilman lahjoja? Perustelu: kun minusta maailmassa on jo liikaa tavaraa muutenkin. Voin vain kuvitella miten monta huono kummi ja itsekäs miniä-avausta tälläkin palstalla olisi.

Aineeton lahjakaan kun ei selvästikään ole kaikkien mielestä yhtä hyvä idea... Nimimerkillä kokeiltu on. 

Antaisin niin paljon mieluummin ne rahat vaikka pelastusarmeijan joulupataan. Haluaisin rauhoittua joulun tunnelmaan konserteissa ym. rauhassa tunnelmoiden. Sen sijaan käytän vähän vapaa-aikani ja rahani säntäilemällä jouluruuhkassa ostamassa turhia lahjoja, joita en oikeasti haluaisi antaa. Joita saajat eivät tarvitse. Ihmisille, joilla muutenkin on liikaa tavaraa.  Koska se on tapana. Koska en halua suututtaa ja loukata ihmisiä ympärilläni tai katkaista välejä. Koska olisi liian radikaalia irrottautua tästä kaupallisesta perinteestä. 

Varmasti aika moni muukin kokee,että tämä vuosittainen kulutusjuhla on hulluutta. On helppo sanoa, että älä sitten osallistu siihen. Ja todella vaikea olla niin rohkea, että oikeasti hyppäisi pyörästä ulos. 

[/quote]

eikö tuon kaiken voi ratkaista niin että annat kummilapsille ja sisarusten lapsille kirjakauppaan lahjakortin? tai johonkin vaateliikkeeseen, jos lapset esim koululaisia niin seppälään?

Meillä on tehty noin.

Minua ahdistaa myös tämä nyky-yhteiskunta ja kamala kulutushysteria. Ymmärrän, että joitain vuosikymmeniä sitten lahjojen saaminen ja antaminen on oikeasti voinutkin olla ilo, koska silloin on ollut pulaa kaikesta ylimääräisestä. Nykyään lähes jokainen suomalainenkin elää yltäkylläisyydessä ja puutetta ei ole mistään. Päinvastoin. Tavaraa pursuaa ovista ja ikkunoista. 

Toivottavasti tämä alkais kääntyä pikkuhiljaa toiseen suuntaan, alettais arvostamaan enemmän aikaa, rauhaa ja joulun tunnelmaa rakkaiden ihmisten kanssa. 

Meidän joulussa koitetaan panostaa nimenomaan tunnelmaan. Ei tavaravuoreen (niin kuin useina muina vuosina). Lapsille ostetaan toki lahjoja, mutta kohtuudella ja tarpeellista. Leluja harkiten. 

Omalle ja miehen perheelle hommataan jotain pientä. Suklaata, kukkia, villasukat tms..  

Ja nettikauppoja hyödynnetään meilläkin. Tuolla ostoshelvetissä kaikkoaa viimeistään ne viimeisetkin joulutunnelman rippeet.

Ihanaa, tunnelmallista ja rauhaisaa joulun aikaa.

Onpa taas ongelmat. Ostakaa jotain niin yksinkertaista, mitä jokainen tarvitsee. Vaikka leffalippuja koko suvulle, tai kysykää tarkkaan niitä lahjatoiveita viestillä "mitä oikeasti tarvitsette/ette raaski itse ostaa". Itse olen 21v, ja osaan mitottaa toiveeni ja lahjanostamiseni niin, että itse niitä tarvitsen ja tiedän että saajat tarvitsevat. Esimerkiksi isältäni pyysin pussilakanat, eli ei siihen "turhan krääsän" ostamiseen tarvitse lähteä. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata rajata lahjojen vaihdot tarpeelliseksi. Kummilapsille vaikka rahaa jne. Itse sain aina kummeilta 20e ja suklaarasian, ja aina oli toivottu. Vastalahjaksi annoin esim. itse maalamia tauluja ym itsetehtyä, tämä siis lapsena.
Ihan on omat ongelmanne. Jos ei muuta niin sitten vaan lopetatte aikuisten kanssa ne lahjojen vaihdot, kyllä itselleni on ainakin ihan sama jos joku sitä toivoo. Kunhan nyt jonkun kanssa ainakin niitä lahjoja vaihtaa. Kyllä se ostelu on kivaa kun siitä ei liikaa ota stressiä.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 22:54"]

Onpa taas ongelmat. Ostakaa jotain niin yksinkertaista, mitä jokainen tarvitsee. Vaikka leffalippuja koko suvulle, tai kysykää tarkkaan niitä lahjatoiveita viestillä "mitä oikeasti tarvitsette/ette raaski itse ostaa". Itse olen 21v, ja osaan mitottaa toiveeni ja lahjanostamiseni niin, että itse niitä tarvitsen ja tiedän että saajat tarvitsevat. Esimerkiksi isältäni pyysin pussilakanat, eli ei siihen "turhan krääsän" ostamiseen tarvitse lähteä. Ja kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata rajata lahjojen vaihdot tarpeelliseksi. Kummilapsille vaikka rahaa jne. Itse sain aina kummeilta 20e ja suklaarasian, ja aina oli toivottu. Vastalahjaksi annoin esim. itse maalamia tauluja ym itsetehtyä, tämä siis lapsena.
Ihan on omat ongelmanne. Jos ei muuta niin sitten vaan lopetatte aikuisten kanssa ne lahjojen vaihdot, kyllä itselleni on ainakin ihan sama jos joku sitä toivoo. Kunhan nyt jonkun kanssa ainakin niitä lahjoja vaihtaa. Kyllä se ostelu on kivaa kun siitä ei liikaa ota stressiä.

[/quote]

Sinullakin on aikaa vielä monta vuotta kasvaa ja pistää elämän arvot järjestykseen. Sinun iässäsi lahjojen ostelu (eikä varsinkaan saaminen) aiheuttanut minkäänlaista stressiä. Odotapa vain kun saat lapsia ja joUdut ostamaan sitä tavaraa muutenkin KOKOAJAN, kun aina käy joku paita pieneksi tai kengät yms.. ja se rahan määrä minkä saat pelkästään ruokakauppaan kantaa lähes joka päivä. Eipä tee mieli enää ostella ei.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:24"]Toi on niin totta, että on periaatteessa helppo päättää irrottautua markkinajoulusta ja jättää vaikka lahjat ostamatta. Mutta käytännössä harva siihen pystyy, niin suuri on sosiaalinen paine. 

Yhtenä vuonna ostin kummilapselle vuohen, ja tiedättekin varmaan, mitä mieltä äiti oli :)  hän tai joku muu vastaavan saanut avautui täällä palstalla asiasta. 

[/quote]

No vuohi onkin tosi huono lahja kummilapselle. Jos haluat antaa rahaa hyväntekeväisyyteen, anna niin ettei sitä tarvi muille huudella.

En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta ap, mikset osta sitten lahjakortteja? Esim. hierontaan tai vaikka konserttiin. Ja lahjat voi ostaa ennen jouluruuhkia juoksematta, kun suunnittelee asiaa pitkin vuotta, laittaa merkille mistä läheiset todella tykkää ja mitä he tarvitsevat.

Minulla ei ole ollut ongelmaa koskaan, en yleensä osta vieraammille ihmisille, esim. ystävättären kahdelle tytölle ostan lahjat koska toinen on mun kummityttö, mutta heidän pikkuveljelleen en osta, koska en ole häntä nähnyt kovin paljoa, enkä ole oikein koskaan tiennyt mitä hän haluaisi, ystävättärellekin ostan lähes joka joulu, ja hän ostaa minulle ja lapsilleni jotain, esikoiselleni ei taida enää ostaa kun hän on jo aikuinen, mutta ystävättäreni on toisen kaksoseni kummi ja hän ostaa sitten kaksosille molemmille, kysyy aina mitä toivovat minulta, on se sitten vaatetta tai mitä hyvänsä jolle on käyttöä, mitään turhaa krääsää ei toivota, vaan meillä lapset saa yleensä ne tärkeimmät meidän lähipiirin toimesta, toki saavat sitten ehkä joltain tädiltä jotain pientä mitä ei ole toivottu minkä voisi jättää poiskin, mutta toki otetaan vastaan jos joku haluaa lapsille antaa jotain, ajatus tärkein.

EI lahjojen tarvi olla kalliita, eikä varsinkaan vastentahtoisesti ostettuja. Meillä kaikki aikuiset aina sanoo että ei osteta aikuisille lahjoja, mutta kyllä siinä aina niin käy että sisarukset ostaa toisilleen ehkä jotain, ja vanhemmille ostetaan ja äiti ostaa meille sisaruksille jotain, pikkuveli ei taida ostaa oikein mitään koskaan, ehkä isälleen, mutta meille siskoille ei ole tainnut kertaakaan ostaa mitään, ehkä nyt kun hän on löytänyt avopuolison voi jo jotain pientä tullakin jos vaimo ottaa asiakseen.

Jostain syystä miehillä ei ole tuollaisia joululahjarumbia yleensäkään, eikä kukaan loukkaannu jos ei Erkki ostanut mitään kenellekään :) Mun mieskin ostaa jouluksi tasan kaksi lahjaa, äidilleen ja mulle, yleensä kirjat, ja jopa niin että minä ne käytännössä ostan samalla kun käyn kaupassa muutenkin, ja vieläpä minä ne paketoin.

Mun miehelle joululahjojen osto, ja kaiken muunkin osto, käy yhtä helposti kuin lasten teko, ostoksiin ei tarvi kuin antaa mulle pankkikorttinsa, ja lasten teossa vähän spermaa :)

Niin ja joo, on tehty toisen ystävättären kanssa niin kun ollaan kummeja ristiin toistemme lapsille, että ollaan sovittu vaikka että osta sinä se tyttäresi toivoma kirja itse ja minä teen samoin, ja laitetaan kortiin vaan että kummitädiltä, säästää postikulut.

41

 ystävättären kahdelle tytölle ostan lahjat koska toinen on mun kummityttö, mutta heidän pikkuveljelleen en osta, koska en ole häntä nähnyt kovin paljoa, enkä ole oikein koskaan tiennyt mitä hän haluaisi, ystävättärellekin ostan lähes joka joulu, 

No oletpa reilu, ystävättärelle ja kahdelle lapselle ostat lahjat, mutta pikkuveli jää ilman??

Muutenkin pikkusen sekavaa tuo sinun tekstisi..

Miksi annatte lahjaksi krääsää ?

Aatto on joka vuosi 24.11, joululahjat voi hommaa pitkin vuotta.

Mä tänä vuonna annan lahjaksi joulupalloja. Revin sanomalehdistä suikaleita ja kastoin ja tein niistä pallon, annoin pari pv kuivua. Virkkasin täysin turhaa sekalankaa ja vedin sitä ympäri pallon, jotta pysyy koossa. Lainasin kirjastosta tän norjalaisen/tanskalaisen poikapariskunnan kirjan ja tein näitä palloja 50 kpl.

Yhdelle ystävälleni, jolla on reuma, annan joka vuosi, yli 10 v jo putkeen, 30 kpl itse tekemiäni joulukortteja. Treffataan aina kesällä, hän antaa pari ideaa ja yllätys tulee paketissa. Antaa ne sitten seuraavana jouluna ja ihmiset kuvittelevat hän itse on ne tehnyt.

Mulla meni palojen repimiseet, pallojen muotoiluun max 2 h aikaa, ehkä saman verran virkkaukseen ja pallojen tiivistämiseen, ehkä 3.

Palloihin meni ilta per 2 palloa.

Vuodessa on 365 iltaa, jokainen voi miettiä monta iltaa menee telkkaria katsellen. Siis neulomisen tein telkkaria katsellen

Heli

Ihan sama fiilis täällä. Tosin minusta on kiva, että jouluna on pieni hetki jolloin jaetaan lahjat ja jokainen saisi vaikka yhden paketin, josta löytyisi jotain TARPEELLISTA. Mutta tänä vuonna tuo tarpeellinen on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska ostamme toisillemme sen tarpeellisen, jonka voisimme ostaa ihan itsekin.

Lahjassa pitäisi olla mukava yllätyselementti ja tulla tunne, että olipa ihanasti ajateltu. Ja juuri tuo tekee lahjojen ostamisesta sellaisille, joilla on jo ihan kaikkea, todella vaikeaa.

Elämyslahjat olisivat kivoja, mutta ei meillä ole varaa ostella (vähintään) 80 euron kokemuksia kaikille, koska käytännössä kaikki ovat pariskuntia.  Toisenlainen lahjakaan ei kelpaa (siitä on myös kokemusta), varsinkaan kun vastapuoli on ostanut jonkun kalliin lahjan tai lahjakortin.

Oisko lahjaideoita kolmekymppiselle pariskunnalle, jolla on jo ihan kaikkea ja rajallinen säilytystila sekä tarkka maku (suomalaista designia)?

Aaargh :)