Tuntuu etten oikeasti jaksa enää olla noiden lasten äiti

Minun vanhempi poikani on 10-vuotias ja pelailee samoja lego-pelejä kuin pikkuveljensäkin, mutta en kyllä usko, että koulussa kavereiden kanssa juttelevat juurikaan mistään lego-peleistä. Kavereita on, eikä ole sosiaalisesti syrjäytynyt. Jossain määrin tuntuu, että kun vanhemmat alkavat ajatella, että "en haluaisi antaa lapsen pelata tuota ja tuota peliä, mutta kai se on pakko, että saa kavereita", niin koko ajan se "vaatimustaso" kovenee eli pitää olla kalliimpia tai hurjempia pelejä, ei se kilpajuoksu lopu ikinä. Äitini oli vähän sellainen, että piti tärkeänä, että olin kuten muut, etten ole mitenkään erilainen, enkä ymmärrä, mitä kuvaa itsestä lapselle tuolla kasvatuksella tarjotaan. Siis kelpaan, jos olen samanlainen kuin muut? Kun vanhemmat harmittelevat sitä, etteivät lapset ole muusta kiinnostuneet kuin pelaamisesta, niin se on vähän sellainen itseään toteuttava ennustus, että lapsi on sen myötä kiinnostunut siitä pelaamisesta, koska se tuntuu normaalilta. Mitä muuta olette lapselle tarjonneet? Ettekö ihan todella voi tehdä esim. ulkona mitään poikien kanssa? Itse pelaan poikien kanssa sellaista pihasählyä, hiihdämme jne. Se vie aikaa, mutta niinhän kai lasten kuuluu tehdäkin?

No joo, tiedän kyllä, että jollain 10-vuotiaallakin on välillä ihan ehtymättömät energiavarastot ja elämä voi olla uuvuttavaa, mutta minusta kuulostaa sairaalta ajatella, että lapsen päivä pitää buukata täyteen ohjattuja harrastuksia, jottei se ehdi pahoja tekemään. Harrastukset voi olla kivoja toki, mutta ei se lapsen energia ole mitään ongelmajätettä, joka pitää tuhota tehokkaasti, vaan sillä energialla lapsi oppii niitä tietoja ja taitoja mitä elämässä tarvii, seurustelee muiden ihmisten kanssa jne., ei se ole mikään ongelma lähtökohtaisesti.

Ei tuon ikäiset ulkona tee koskaan mitään kehittävää, vaan pahuutta, harrastuksiin viemään, tottakai se maksaa ja väsyttää viedä mutta vaihtoehto on riekkuminen toisten harmina. Joka päivälle 1-2 harrastusta tai vaihtoehtoisesti laitat kokkaamaan ja tekemään kotitöitä. 

Ottakaa asia tiukasti pöydälle. Ei vinkunaa, tai pelit lähtevät kokonaan pois. Tuo pelipäivien ansaitseminen hyvällä käytöksellä voisi toimia. Voitte myös keskustella siitä, että hyvästä fiiliksestä kotona ovat kaikki vastuussa, jokainen omalta osaltansa. Ja keskustelua mitä se oikeasti tarkoittaa? Tuon ikäiset ymmärtävät jo tuon tavoitteen.

Koko perheen tavoitteeksi voi ottaa myös valittamattomuuden, johon myös vanhemmat osallistuvat. Eli kukaan ei kitise ja valita, ja kun tässä on onnistuttu  esim. kahden viikon ajan, tai tietty määrä päiviä, niin sitten tehdään jotakin kaikista kivaa ja odottamisen arvoista. Esim. mennään kylpylään tai laskettelemaan tai hotellilomalle tms. mitä se teillä onkaan. Tuohon asenteen korjaukseen kannattaa kyllä sijoittaakin. Aluksi voi tulla repsahduksia, mutta sovitaan jokin neutraali merkki, jolla asiasta voi muistuttaa ilman että se on toisen moittimista tai valittamista toisen valittamisesta... Esim. ensin keltainen kortti, ja seuraavasta valituksesta punainen kortti. Ja punaiselle menneistä päivistä ei kerry palkkiota. Ekaa "puhdasta" päivää voi myös juhlistaa jo heti jollakin pienellä kivalla. Ja nostatte esille mikä kaikki on ollut mukavampaa valittamatta :) 

Ehkä teillä pelataan liikaa? Ei ne muksut siihen kuole, vaikka saisi pelata vaan kerran viikossa ja naapurissa pelattaisiin koko ajan. Pelit vähäksi aikaa kokonaan pois, molemmille liikuntaharrastus, että saa purettua energiaa. 

Eikö teitä itseä ikinä koukuta joku peli tai vaikka Facebook tai av? Se on sellaista pakonomaista, ettei edes huomaa, kun taas pelaa / facebookkaa tai selaa täällä viestejä. Miettikää tämä sitten keskenkasvuiselle ihmiselle, joka ei muutenkaan osaa vielä hallita tunteitaan ja impulssejaan. 

Tsemppiä ap! Kuullostat väsyneeltä tilanteeseen, ymmärrän sen tosi hyvin, jos vähän joka päivä on kitinää ja taistelua. Kerran tuttavan lapsi kärtti saada pelata ja äitinsä ei suostunut, ihmettelin ääneen, että miksi et anna sen pelata ja äiti kertoi, että jos antaa, sitten se vasta huonolla tuulella onkin eikä tule yöllä uni. Teet siis niin tai näin niin saat kitinää.

Jaksamista sinulle!

Ap:n voi tietysti olla vaikea ottaa pelejä pois, jos on niin väsynyt, että ajatukset lapsia kohtaan on mustia. Sinun pitäisi ehkä päästä juttelemaan jonnekkin tilanteestasi. Missä on lasten isä? Muu tukiverkko? 

Kerran oli Viivissä ja Wagnerissa sellainen, että Wagner meni työpaikkalääkärille ja valitti että on uupunut ja lääkäri vastasi: Jossette jaksa, teidän on pakko! Se naurattaa minua vieläkin ja valitettavasti ap sinulla on vähän sama tilanne. Kyllä se pian jo helpottaa, ne kasvavat. Onko teillä myös hyviä aikoja ja hyviä päiviä? Saisitko itsellesi viikonlopun vapaata? 

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:08"]

Miten se vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin, jos lapset eivät saa pelata pelejä? Pelaavatko he niitä ystäviensä kanssa?

Kun minä olin pieni, niin isä vei meitä talvisin luistelemaan, hiihtämään ja muutenkin ulos vaikka rakentamaan lumilinnoja, EI OLLUT pelikonsoleita. Talossa oli tasan yksi tietokone, jossa ei ollut nettiä. Olen nyt 22v, joten tästä ei edes ole kauaa aikaa.

Olen itse aina miettinyt, että en halua ostaa lapsilleni kaikenmaailman pelikonsoleita ja tietokoneita, haluan, että lapset saavat minun mielestäni normaalin nuoruuden ja jos sitten kun muuttavat omilleen haluavat ostaa jotain pelikonsoleita niin ostavat. Miksi te ostatte lapsillenne niitä?

Kun oli sadepäivä, me katselimme isän nauhoittamia lasten elokuvia tai sarjoja telkkarista. Oli meillä muutamia lautapelejäkin. Kun olimme yli 10 vuotiaita, niin olimme suurimman osan päivistä ulkona (toki meillä oli omakotitalo ja pihalla keksi vaikka mitä tekemistä sisarusten kanssa: leikkiä piilosta, tutkia metsiä, käydä katsomassa naapurin hevosia jne? Onko nyt kyse kaupunkilaispenskoista?

Turhautumista aiheuttaa nimenomaan se, ettei saa käyttää energiavarastojaan tarpeeksi. Urheiluharrastukset ovat äärimmäisen tärkeitä tuon ikäisille, eikä sen tarvitse olla joku kallis jääkiekkoharrastus vaan voi mennä ulos ja tehdä mitä tahansa. Menkää perheenä yhdessä ulos?

Meille ei lapsina annettu ainakaan vaihtoehtoja. Itse nyt kunnioitan vanhempieni antamaa kasvatusta, eikä minulla ole edelleenkään pelikonsolia. Tietokoneen ostin itse kun olin kesätöissä 17 vuotiaana.

[/quote]

On auttamatta ulkona esim keskusteluissa jossa puhutaan joistain hahmoista joita on peleissä. Meidänkään pojat ei paljoa pelaa, mutta riittää, että tietävät mistä puhutaan niin eivät jää ulos porukasta. 

Eihän niitä koneita loppuiäksi pois kannata ottaa, mutta on se nyt kumma jos ei kitinää peliajoista saa huomattavasti vähenemään. Osoita lapsille että pelaaminen on ansaittavissa oleva etuoikeus, järjestät vaihtoehtoista (ei vapaaehtoista) tekemistä ja rajoitat rankasti sitä pelaamista kontrolloimalla pelivälineitä. Ja sitten kun ulinaa aiheesta ei enää kuulu, alkaa mahdollisuus saada peliaikoja hallitusti takaisin. Peliaikojen kanssa voi sitten taas neuvotella lasten kanssa, niin että esim. 10 min peliä joka päivä ei välttämättä ole heille tavoittelemisen arvoinen asia ja aiheuttaisi vain uutta turhautumista ja riita, jos heidän pelaamissaan peleissä ei siinä ajassa saa mitään aikaiseksi, mutta pelistä voi löytyä joku luontevampi etappi johon lopettaa, eli lasten kanssa voi sopia että hyvällä käytöksellä saavat peluaikaa vähän pidempään mutta vaikka vain kerran viikossa. Käytä yksinvaltiutta siihen tilanteen haltuunottoon, mutta ota lapset mukaan rauhanneuvotteluihin, jotta ehkä oppivat samalla itsekin keinoja hallita pelaamistaan.

Meille ei ole koskaan ostettu mitään pelejä ja hyvin on pärjätty. Lapset harrastavat ja näkevät ystäviään (poika 13v, tyttö 11 v). Eivät ole edes kiinnostuneita peleistä ja olen aina ollut vastaan liiallista tv:n katseluakin ja netissä istumista. Omia tietokoneita ei ole vaan perheellä on yhteinen jota käytetään rajoitetusti.

Tuossa tilanteessa laittaisin pelit kokonaan pois ja takaisin tulisivat ja huomattavasti vähempänä määränä sitten kun osaavat käyttäytyä. Kovalla kovaa vastaan. Eikö miehesi tue sinua tässä asiassa?

Sovi lastesi kanssa, että viikossa on yhteensä 3,5h peliaikaa. Saavat pelata joka päivä puoli tuntia, kahtena päivänä vajaan pari tuntia tai yhtenä päivänä tuon koko ajan, ihan miten itse haluavat aikansa käyttää. Jos maanantaina pelaa koko 3,5h, ei loppuviikosta ole enää koneelle (tai mitä ikinä pelaavatkin) asiaa.

Jos ei toimi, ja ilmenee että lapset vaikka salaa pelaavat koulun jälkeen vanhempien ollessa vielä töissä, niin otat sen wiin/pleikkarin virtajohdon autoon/laukkuun työpäiväsi ajaksi mukaan. Ja vastaavasti kun viikon pelikiintiö on täynnä, ei virtajohtoa enää luonnollisesti mihinkään tarvita ja silloinkaan sen ei siis kotona tarvitse olla.