Joudun jättämään tapailemani miehen.
Tiesin tämän päivän koittavan, ja se olisi nyt lähiaikoina ajankohtaista.
En edes halunnut alkaa tapailemaan ketään, mutta sattumien kautta olen nyt kuitenkin tapaillut erästä miestä muutaman viikon. 
Mies on todella ihana, en keksi hänessä mitään vikaa. Olemme viettäneet aikaa aina jossain ulkona, kuten lenkkeillen, syöden ravintoloissa, elokuvissa, ajellen autolla ja käymällä laavulla syömässä. Toistemme kotona emme ole käyneet, koska olen aina keksinyt tekosyyn, miksi se ei sovi.
Nyt tulevalle viikonlopulle mies ehdotti, että tulisin hänen kanssaan mökilleen viikonlopuksi. Hyvät ja uskottavat tekosyyt on jo käytetty, joten on aika jättää tuo mies ennenkuin hän jättää minut. En ole koskaan tullut jätetyksi, vaan olen itse aina jättänyt miehen. Teininä minä pistin aina poikki poikaystävien kanssa, sekä nyt aikuisena 10 vuoden suhteen jälkeen jätin mieheni.
Syy miksi en halua jatkaa tapailua, tai yleensäkään tapailla miehiä on se, että he tulevat jättämään minut kuitenkin, koska minä en halua harrastaa seksiä.
Edellisen miehen vuoksi tein sitä 10 vuotta väkisin, toista miellyttääkseni, mutta sitä en aijo enää tehdä. Se on niin vastemielistä jo ajatuksena. En ole koskaan ollut seksista kiinnostunut, edes omaa kroppaani en ole ronklannut siinä mielessä. 
Nyt pitäisi keksiä jokin kaunis sepustus siitä, miksi haluan lopettaa tapailun. En aijo oikeaa syytä sanoa, koska mies yrittäisi "parantaa" minut kuten kaikki, jotka eivät aseksuaalisuutta ymmärrä.
Ärsyttää kun sain itteni tällaiseen soppaan ja vielä enemmän ärsyttää se, kun sain miehen tällaiseen soppaan sotkettua.
Auttakaapa keksimään jokin tragedia tai muu valhe, millä jättää hyvä mies, joka jättää mahdollisimman pienen kolauksen häneen.
Ja joo tuomitkaa mut, oon sen ansainnutkin.
Kommentit (147)
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Samaa mieltä, silloin kun mitään varsinaista suhdetta ei ole syntynyt, mitään ihmeempiä perusteluja ei tarvitse antaa. Riittää kun sanoo että kiinnostusta jatkoon ei ole. Mutta jos suhde on edennyt jo seksiin asti, silloin perusteluksi ei oikein kelpaa että kemiat eivät kohtaa. Ei missään määrin uskottava selitys ja osoittaa vain, että jättäjä pitää toista pelkkänä idoioottina.
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Kaksi sanaa.
"Olen aseksuaali".
Tuon verran on saatava itsestään ulos, sitten vaikka luuri kiinni jos ei muuta. Jos tuo menee muka liian intiimiksi keskustelun tasoksi, niin silloin ei kyllä ole kypsä mihinkään suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Samaa mieltä, silloin kun mitään varsinaista suhdetta ei ole syntynyt, mitään ihmeempiä perusteluja ei tarvitse antaa. Riittää kun sanoo että kiinnostusta jatkoon ei ole. Mutta jos suhde on edennyt jo seksiin asti, silloin perusteluksi ei oikein kelpaa että kemiat eivät kohtaa. Ei missään määrin uskottava selitys ja osoittaa vain, että jättäjä pitää toista pelkkänä idoioottina.
Olen samaa mieltä. Tässä aloittajan tapauksessahan mitään vakavaa suhdetta ei ole syntynyt, joten siksi en katso että mitään sen syvempiä selityksiä olisi toiselle velkaakaan. Toisaalta yksin seksinkään harrastaminen ei kerro vielä suhteen vakavuudesta. Toki siinä tapauksessa että kyseessä on pelkkä seksisuhde, pitäisi suhteen luonne olla molemmille selvää. Sellainen että itse tietää hakevansa pelkkää seksiä, mutta antaa toisen uskoa, että aikeet ovat vakavammat, on ihan silkkaa hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Kaksi sanaa.
"Olen aseksuaali".Tuon verran on saatava itsestään ulos, sitten vaikka luuri kiinni jos ei muuta. Jos tuo menee muka liian intiimiksi keskustelun tasoksi, niin silloin ei kyllä ole kypsä mihinkään suhteisiin.
Juu, tietenkään ei ole reilua ylipäätään alkaa tapailemaan ketään, jos ja kun jo etukäteen tietää, että tulevaisuutta suhteella ei omalta osalta voi olla. Ei tuossa ap:n tilanteessa minusta järkeä ole treffailla ketään, vaikka pystyisikin kertomaan olevansa aseksuaali siinä vaiheessa, kun tapailua lopettaa. Sen verran sitä henkilökohtaista vastuuta pitäisi ottaa, että jättää suhteilut väliin kokonaan, jos ei suhteeseen kuitenkaan ole halukas ja kykenevä, oli syy mikä hyvänsä. Se olisi kaikkein reiluinta ja rehellisintä. Ja tätähän minä olen korostanut kaikissa kirjoittamissani viesteissä.
Olen siis sitä mieltä, että tässä nimenomaisessa tilanteessa aloittajan ei tarvitse miehelle kertoa olevansa aseksuaali, jos ei halua. Mutta virheestään hänen tulisi ottaa opikseen ja jatkossa kieltäytyä vastaavista tapailukuvioista.
Kuulosta isoilta ongelmilta ap:lla. Ovat syvällä ja varmaan parempi hakea apua.
Miksi on niin syvällä oletus että pakkohan sitä on päästä nylkyttämään jos on jo PARI VIIKKOA tapailtu? Ja mikä ihmeen raportointivelvollisuus aseksuaalilla muka on, vain sen takia että kumppani olettaa omassa mielessään pääsevänsä pukille? Mitä jos aseksuaalilla on päässään yhtä elävä kuvitelma siitä että uusi kumppani tottakai lähtee paritanssin aktiiviharrastajaksi, tietysti kun toinen ei ikinä sanonut että ei tykkää tai halua tanssia. Ihan järjetöntä olettaa jotain ja sitten syyllistää toista kun omat kuvitelmat ei toteudu.
Ja jos mitään seksiin viittaavaa ei ole edes tapahtunut, niin miksi sitä pitäisi edes miettiä tai toitottaa ääneen? Eikö sen ekan kouraisun/klähmäsuudelman/ehdotuksen aikaan voi sanoa että sori mä en diggaa? Samalla tavalla kun uskon seksuaalien torjuvan itselleen epämieluisat toiminnot ja ehdotukset. Itse en halua edes koskea ihmistä jota en vielä tunne, olisi tosi outoa saman tien toitottaa että "en sitten halua sukupuolielintäsi omani sisään koska en harrasta tai pidä seksistä!" jos en vielä edes halaisi ko. henkiloä.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tämä nainen tietoisesti kusettaa miehiä pitkän aikaa ja aina lopulta hajottaa näiden itsetuntoa hylkäämällä keksityn muka miehessä olevan syyn tähden.
Sitten hän kirjoittaa itsestään tällä palstalla jonkunlaisena uhrina? Aseksusaleja kohtaan kaikki muut ovat ihan aina ilkeitä nyyh. Ja isäkin meni kuolemaan ilkeyttään häntä kohtaan.
Käsittämätöntä.Ykkösveikkaus näillä spekseillä jo narsistinen persoonallisuushäiriö, hyvänä kakkosena histrioninen. Voi mennä vikaan toki kun aineisto on minimaalinen, mutta aseksuaalisuus ei toki selitä tätä tyyppiä millään tavalla.
😂 Reps
Ap
Seksuaalinen ihminen ei olisi edes tapaillut tuota kyseistä aikaa ja tehnyt yhdessä asioita jos seksi tai siis ajatus seksistä tuntuisi ko. ihmisen kanssa epämieluisalta. Jos vetovoima olisi puuttunut. Sen kyllä huomaa melko pian, ellei jo ensi treffeillä.
Eli torjunta ja tapaamisten lopettaminen olisi tullut ennen "klähmäsuudelmaa/ekaa kouraisua". Ei olisi edetty siihen saakka.
Seksuaalinen ihminen olisi jo aikaisemmin ilmoittanut, ettei kemiat kohtaa. Eikä vedättänyt ja viettänyt aikaa yhdessä (kuten aloittaja) tieteessään ettei ole kiinnostunut.
Monet puolustaa, että ei tarvitse selitellä. Mielestäni suoraselkäistä olisi se tehdä. Mies ei tietenkään osaa ajatella, että syy on aseksuaalisuus. Jos heillä on muuten mukavaa ja mies on aloittajan mielestä ihana, niin sitä paremmalla syyllä.
Ihana mies tuskin alkaa puhua "hyvästä munasta" tms. Aloittajan pelko on turha tai on valehdellut miehen olevan ihana. 
"Olen miettinyt asioita enkä koe olevani valmis parisuhteeseen (niin en näe järkevänä sinunkaan kannaltasi jatkaa tapailua)". Jos sanoisi näin, ei mielestäni olisi edes valehtelua koska oletan että mies haluaa seksiä ja kun sinä et niin silloinhan et mielestäni halua (seksiä sisältävää) suhdetta hänen kanssaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole yleensä ollut ongelmaa totesi siskoni ja hän on kuulemma myös aseksuaali.
Illalla ennen nukkumaanmenoa hän rasvaa peppureikänsä ja antaa miehen nopeasti tyydyttää itsensä reikää vasten ja sitten molemmat käyvät nukkumaan. Näin arki on hoitunut jo kohta kolmekymmentä avioliittovuotta.
Tehokasta ja nopeaa toimintaa. Molemmat on tyytyväisiä.
Miehelle riittää kompromissiksi pelkkä reikää vasten suoritettu stimulaatio.
Hän ymmärtää ettei siskoni nauti seksistä muutenkaan.
Asialle on naurettu monet kerrat ja tärkeintä on puhua asiat selväksi. Puhumalla ja naimalla ne asiat selviää!
Kai tuollaiseen sopimukseen voi tottua?
Jos ei, niin mies kai saa käydä maksullisissa omilla rahoillaan?
132 jatkaa: mielestäni silti olisi paras kertoa totuus. Mahdollisuushan myös olisi että mieskin olisi aseksuaali, mistä näitä ikinä tietää varmaksi vaikkakin todella pieni todennäköisyys eikä vaikuta siltä tekstin perusteella.
Joku täällä jo hermoili, kun en ole ollut vastaamassa. No en mä täällä koko päivää voi roikkua, hei haloo.
Aloittaessani tämän ketjun, olin täysin samaa mieltä valtaosan vastaajista kanssa. Nyt te itseasiassa saitte minut kuitenkin ajattelemaan, että p*skaako minun tehtäväni on tehdä seksihalujani selväksi sen enenpää kuin miehenkään. Se, että seksi kuuluu "suurimman" osan mielestä parisuhteeseen, ei ole mikään selitys.
Sen kyllä tiedän, etten ala tapailemaan enää ketään, jos en jostain aseksuaalien palstalta ole tätä henkilöä löytänyt, mutta tälle miehelle mun ei tarvitse täyttä totuutta kertoa. Ei se hänelle kuulu, koska ei suhteemme ole niin vakava.
Hyvin on kyllä ristiriitaisia osa teidän jutuista :
"Mies tappaa itsensä, kun jätät hänet ja tämä on ehkä jätetty monesti ennenkin",
mutta samaan hengen vetoon "etkä lähde enää treffeille kenenkään kanssa!!" eli ei ne pakkien antamiset olekaan niin paha, vai?
Noh, joka tapauksessa: jätin tuon miehen nyt tänään. Kerroin syyksi sen, että en ole valmis niin vakavaan suhteeseen kuin hän mökkikutsustaan päätellen on. Ja että minä olen hitaasti syttyvä jos sitäkään, että ehkä en ole hänelle sopiva deitti. Ja pahoittelin, jos olen antanut ymmärtää olevani täysillä mukana.
No mieshän nieli tämän sukkana. "Olinkin jo epäillyt asiaa, kun niin moni muu asia mennyt aina sen edelle, että olisin tullut sinun luonasi käymään tai sinä minun", ja harmitteli asiaa mutta asia on nyt käsitelty.
Ap
Mikset voi kertoa ihmisille, että olet aseksuaali? Mitä noloa tai liian intiimiä siinä muka on? En ymmärrä, ihan tavallinen asia. Sama kuin kertoisit olevasi vaikka homoseksuaali. Perusjuttuja.
Voisitko olla suhteessa miehen kanssa, joka tyydyttää seksuaaliset tarpeensa muualla?
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Samaa mieltä, silloin kun mitään varsinaista suhdetta ei ole syntynyt, mitään ihmeempiä perusteluja ei tarvitse antaa. Riittää kun sanoo että kiinnostusta jatkoon ei ole. Mutta jos suhde on edennyt jo seksiin asti, silloin perusteluksi ei oikein kelpaa että kemiat eivät kohtaa. Ei missään määrin uskottava selitys ja osoittaa vain, että jättäjä pitää toista pelkkänä idoioottina.
Mä oon tässä eri mieltä. Kiinnostus voi loppua myös siksi, että seksuaalinen yhteensopivuus puuttuu eikä sitä oikein saa selville jos ei olla seksiä harrastettu. En mä kyllä tajua mitä kumppani siitä hyötyy, että kertoo suhteen lopettamisen syyksi sen, että kun sun kanssa vaan seksi ei ole kivaa ja nautinnollista.
Tietysti raatorehellisyys voi olla hyödyllistä siinä tapauksessa, että toinen on äärimmäisen itsekeskeinen seksissä tai jättää tahallaan huomioimatta toisen toiveet ja rajat. Mutta jos kyse on vaan siitä, että toisen mieltymykset ja seksityyli eivät miellytä just minua, niin mitä iloa sellaisen kertomisessa on? Eikö siinä ole se riski, että toinen luulee olevansa huono sängyssä, vaikka kyse olisi pelkästään erilaisista toiveista yms? Ihan hyvinhän se sama mies voi olla jonkun toisen naisen mielestä maailman ihanin seksikumppani, mutta ei vain sovi minun kanssani seksuaalisesti yhteen. Sekö sitten on lohdullista ja mukavampaa ajatella olevansa huono seksissä, kuin kuulla vain että nyt ei kemiat kohtaa? Molemmat ovat totta, mutta enemmän mua masentaisi luulla olevani huono sängyssä ja epäkiihottava kumppani, kuin ajatella, että okei, nyt ei vaan natsannut toisen mielestä kohdilleen.
- eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Ette seurustele vielä, ettekä ole harrastaneet seksiä saati edes käyneet toistenne kotona. Tarvitseeko tuossa vaiheessa muuta selitystä antaa, kuin että "en usko että tästä tulee mitään" tai "kemiat ei vaan nyt kohtaa"? Eiväthän nuo kai valheitakaan ole, et vain kerro sitä jättämisen intiimeintä syytä. Eikä minusta tarvitsekaan kertoa. Ei minun seksuaalisuuteeni liittyvät asiat ainakaan kuulu kellekään, jonka kanssa en harrasta seksiä enkä aio harrastaakaan.
Jatkossa sitten kannattaa kieltäytyä kokonaan treffeistä ja tapailuista. Siihenkään ei tarvitse avata intiimejä yksityisasioitaan, riittää vain että sanoo "ei kiitos, ei kiinnosta."
Luuletko ettei mies kysy syytä miksi ei muka kemiat kohtaa.. mielestäni ap voi ihan hyvin ja PITÄISI sanoa suoraan, että tässä on sellainen pikku mutta nimeltä seksi, jota ei halua parisuhteessa, että mites edetään vai edetäänkö ollenkaan.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?
Samaa mieltä, silloin kun mitään varsinaista suhdetta ei ole syntynyt, mitään ihmeempiä perusteluja ei tarvitse antaa. Riittää kun sanoo että kiinnostusta jatkoon ei ole. Mutta jos suhde on edennyt jo seksiin asti, silloin perusteluksi ei oikein kelpaa että kemiat eivät kohtaa. Ei missään määrin uskottava selitys ja osoittaa vain, että jättäjä pitää toista pelkkänä idoioottina.
Mä oon tässä eri mieltä. Kiinnostus voi loppua myös siksi, että seksuaalinen yhteensopivuus puuttuu eikä sitä oikein saa selville jos ei olla seksiä harrastettu. En mä kyllä tajua mitä kumppani siitä hyötyy, että kertoo suhteen lopettamisen syyksi sen, että kun sun kanssa vaan seksi ei ole kivaa ja nautinnollista.
Tietysti raatorehellisyys voi olla hyödyllistä siinä tapauksessa, että toinen on äärimmäisen itsekeskeinen seksissä tai jättää tahallaan huomioimatta toisen toiveet ja rajat. Mutta jos kyse on vaan siitä, että toisen mieltymykset ja seksityyli eivät miellytä just minua, niin mitä iloa sellaisen kertomisessa on? Eikö siinä ole se riski, että toinen luulee olevansa huono sängyssä, vaikka kyse olisi pelkästään erilaisista toiveista yms? Ihan hyvinhän se sama mies voi olla jonkun toisen naisen mielestä maailman ihanin seksikumppani, mutta ei vain sovi minun kanssani seksuaalisesti yhteen. Sekö sitten on lohdullista ja mukavampaa ajatella olevansa huono seksissä, kuin kuulla vain että nyt ei kemiat kohtaa? Molemmat ovat totta, mutta enemmän mua masentaisi luulla olevani huono sängyssä ja epäkiihottava kumppani, kuin ajatella, että okei, nyt ei vaan natsannut toisen mielestä kohdilleen.
- eri
Niin no, sama kai se lopulta on minkä selityksen tuossa kohtaa antaa. Joka tapauksessa se toinen voi kokea tulleensa vain hyväksikäytetyksi, kuten usein onkin kun heti seksin jälkeen tulee jätetyksi. Mutta tätä totuudenmukaista selitystä jättäjä ei ikinä tietenkään kerro eikä tarvikaan, se on niin ilmeistä muutenkin.
Selkee juttu kirjoitti:
Pyydä häneltä sähköpostiosoitetta ja kirjoita hänelle oikea syy, jos et pysty suoraan kertomaan face to face. Näin säilytät kuitenkin kasvosi ja hän myös. Hän ansaitsee totuuden. Jos et kehtaa naamatusten sanoa, sano se paperilla. Pystyt miettimään miten nätisti sen kerrot ja teidän ei tarvitse tavata enää. Kirjoitat kaikki mitä ajattelet.
Jos näin päättäisit tehdä, niin varmista ehdottomasti, että sähköpostiosoite on oikein. Ettei henkilö ole antanut esim. vahingossa vanhentunutta tai muuten väärää osoitetta. Suosittelen kyllä kertomaan ihan kasvokkain...
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot totuuden tietty, jos jätät jostain keksitystä valheesta sen aavistaa ja sitten tämä ihana mies miettii mitä teki väärin, onko hänessä jotain vikaa.
Pahimmassa tapauksessa tappaa itsensä kun taaskaan ei kerrottu miksi jätettiin.
No kyllä olis tarvinnut jotain ammattiapua jo ajat sitten, jos pakeista tappaa itsensä. Jestas.
Ap
Et voi tietää, millainen elämä miehellä on tähän saakka ollut. Jos hänet on dumpattu kerta toisensa jälkeen ennen sinua? Ja sitten sinä menet ja jätät sanomalla ”en tunnekkaan vetoa sinua kohtaan” tai muuta kivaa, ja mies miettii että no mitä hän nyt taas on tehnyt väärin ja inhoaa itseään. Sen sijaan SINÄ voisit nyt tehdä kerrankin oikein ja sanoa hänelle totuus: ”Anteeksi, etten ole ollut tästä rehellinen aikaisemmin. Pidän sinusta todella paljon, mutta luulen ettei suhteemme voisi toimia, koska olen aseksuaali.”
Ja näin mies ymmärtäisi varmasti paremmin eron syyn. Paljon vähemmän miestä satuttaa se, että sanot pitäväsi hänestä mutta et voi tarjota hänelle sitä mitä hän todennäköisesti haluaa suhteelta, kuin se että ”en ole sinusta enää kiinnostunut”.
Ja mitäs jos mieskin sattuisi olemaan aseksuaali?
Nyt ihan oikeasti, et voi olla noin itsekäs että et voi kertoa todellista syytä.
//eri
Minä perääkuuuttaisin yksilön omaa vastuuta tässäkin tapauksessa. Pakkeja on tottakai kurjaa saada, varsinkin toistuvasti, mutta siinä vaiheessa jos oikeasti tuntuu siltä, ettei edes lyhyen tapailusuhteen päättymistä kestä itseään tappamatta, kannattaisi jo oman hyvinvointinsa kannalta jättää treffailukuviot kokonaan väliin siihen asti, kunnes on saanut oman päänsä sellaiseen kuntoon, että kestää normaaliin elämään kuuluvat pettymykset ja takaiskut ilman, että haluaa lopettaa elämisen kokonaan. Ja kyllä, se että tapailusuhde ei etenekään niin pitkälle kuin itse olisi toivonut, se että toinen ei vain kiinnostu sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä, on normaalia elämää.
Mitään takeita ei seurusteluasioissa kenellekään ole jaossa. Ikävää mutta totta. Aina kun uuteen ihmiseen alkaa tutustumaan, on olemassa se riski, että suhde kaatuu ennen kuin on ehtinyt kunnolla edes alkaa. Aina on olemassa se riski, että joko oma tai toisen kiinnostus lopahtaa, ettei sitä kuuluisaa kemiaa vain löydykään riittävästi. Jos sitä riskiä ei pysty ottamaan, ei pidä ajaa itseään tilanteisiin, joissa se riski on olemassa.
Minua ihmetyttää tuo "rehellisyyden" vaatiminen tuossa laajuudessa, ettei lyhyen tapailusuhteen lopettamiseen riittävän rehellistä olisi sanoa vain, ettei näe suhteella tulevaisuutta tai ettei vaan kemiaa riitä. Rehellistähän sekin on, miksi se ei riitä? Ei siihen kiinnostuksen lopahtamiseen aina edes ole sellaista selvää syytä, jonķa itsekään tunnistaisi, kuten ap itsestään tunnistaa. Ei sitä aina itsekään tiedä, miksi se kiinnostus ei vaan herääkään tai ei kanna pidemmän päälle. Eikä se ole kenenkään vika, ei siinä syytä tarvitse olla kummassakaan. Ei sitä elämässä vain kiinnostu kaikista potentiaalisista kumppaniehdokkaista. Eikä se automaattisesti merkitse sitä, että toisessa olisi jotain oleellista vikaa ihmisenä.
Pointti oli tuossa kommentissani se, että ei tarvitse olla mulkku jättäjä jos on toinenkin mahdollisuus tehdä se, eli jättää rehellisin syin. Ja kun se rehellinen syy kaiken lisäksi on tässä tapauksessa myös kaikkein hienovaraisin, ja hienovaraista menetelmää ap täältä palstalta tuli kysymäänkin.
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot totuuden tietty, jos jätät jostain keksitystä valheesta sen aavistaa ja sitten tämä ihana mies miettii mitä teki väärin, onko hänessä jotain vikaa.
Pahimmassa tapauksessa tappaa itsensä kun taaskaan ei kerrottu miksi jätettiin.
No kyllä olis tarvinnut jotain ammattiapua jo ajat sitten, jos pakeista tappaa itsensä. Jestas.
Ap
Et voi tietää, millainen elämä miehellä on tähän saakka ollut. Jos hänet on dumpattu kerta toisensa jälkeen ennen sinua? Ja sitten sinä menet ja jätät sanomalla ”en tunnekkaan vetoa sinua kohtaan” tai muuta kivaa, ja mies miettii että no mitä hän nyt taas on tehnyt väärin ja inhoaa itseään. Sen sijaan SINÄ voisit nyt tehdä kerrankin oikein ja sanoa hänelle totuus: ”Anteeksi, etten ole ollut tästä rehellinen aikaisemmin. Pidän sinusta todella paljon, mutta luulen ettei suhteemme voisi toimia, koska olen aseksuaali.”
Ja näin mies ymmärtäisi varmasti paremmin eron syyn. Paljon vähemmän miestä satuttaa se, että sanot pitäväsi hänestä mutta et voi tarjota hänelle sitä mitä hän todennäköisesti haluaa suhteelta, kuin se että ”en ole sinusta enää kiinnostunut”.
Ja mitäs jos mieskin sattuisi olemaan aseksuaali?
Nyt ihan oikeasti, et voi olla noin itsekäs että et voi kertoa todellista syytä.
//eri
Minä perääkuuuttaisin yksilön omaa vastuuta tässäkin tapauksessa. Pakkeja on tottakai kurjaa saada, varsinkin toistuvasti, mutta siinä vaiheessa jos oikeasti tuntuu siltä, ettei edes lyhyen tapailusuhteen päättymistä kestä itseään tappamatta, kannattaisi jo oman hyvinvointinsa kannalta jättää treffailukuviot kokonaan väliin siihen asti, kunnes on saanut oman päänsä sellaiseen kuntoon, että kestää normaaliin elämään kuuluvat pettymykset ja takaiskut ilman, että haluaa lopettaa elämisen kokonaan. Ja kyllä, se että tapailusuhde ei etenekään niin pitkälle kuin itse olisi toivonut, se että toinen ei vain kiinnostu sinusta yhtä paljon kuin sinä hänestä, on normaalia elämää.
Mitään takeita ei seurusteluasioissa kenellekään ole jaossa. Ikävää mutta totta. Aina kun uuteen ihmiseen alkaa tutustumaan, on olemassa se riski, että suhde kaatuu ennen kuin on ehtinyt kunnolla edes alkaa. Aina on olemassa se riski, että joko oma tai toisen kiinnostus lopahtaa, ettei sitä kuuluisaa kemiaa vain löydykään riittävästi. Jos sitä riskiä ei pysty ottamaan, ei pidä ajaa itseään tilanteisiin, joissa se riski on olemassa.
Minua ihmetyttää tuo "rehellisyyden" vaatiminen tuossa laajuudessa, ettei lyhyen tapailusuhteen lopettamiseen riittävän rehellistä olisi sanoa vain, ettei näe suhteella tulevaisuutta tai ettei vaan kemiaa riitä. Rehellistähän sekin on, miksi se ei riitä? Ei siihen kiinnostuksen lopahtamiseen aina edes ole sellaista selvää syytä, jonķa itsekään tunnistaisi, kuten ap itsestään tunnistaa. Ei sitä aina itsekään tiedä, miksi se kiinnostus ei vaan herääkään tai ei kanna pidemmän päälle. Eikä se ole kenenkään vika, ei siinä syytä tarvitse olla kummassakaan. Ei sitä elämässä vain kiinnostu kaikista potentiaalisista kumppaniehdokkaista. Eikä se automaattisesti merkitse sitä, että toisessa olisi jotain oleellista vikaa ihmisenä.
Ja sama edellinen jatkaa tähän vielä lisää:
Mielestäni silloin, kun on mahdollisuus olla rehellinen, eikä se rehellinen syy ole mikään sellainen, joka satuttaisi toista osapuolta, niin olisi suotavaa silloin kertoa se oikea syy. Tai siis - miksi ei voisi kertoa sitä oikeaa syytä? Miksi pitäisi tieten tahtoen kertoa jokin sellainen syy, mikä ei pidä tai pitää osittain paikkansa, kun voisi ihan hyvin kertoa rehellisesti, miksi ei toimi. Kun tässä tapauksessa se olisi vieläpä toisen osapuolen kannalta mukavinta.
Tottakai tässä tilanteessa syy ”en näe suhteella tulevaisuutta” pitää paikkansa, mutta se on hyvin tulkinnanvarainen syy eli jättää silti väistämättä toiselle osapuolelle kysymyksiä auki: miksi et näe tulevaisuutta kanssani? Teinkö jotain väärin? Etkö olekaan enää kiinnostunut?
Ja vaikka kaikilla onkin se oma vastuu asiassa, tässä tapauksessa miehellä on vastuu itsensä hengissä pitämisestä mahdollisten vastoinkäymisten keskellä, niin silti myös ap:lla on vastuu olla mahdollisimman mukava ja antaa miehelle tarvitsemansa vastaukset. Kuten edellisessä viestissäni sanoin, mulkku ei tarvitse tieten tahtoen olla, jos on parempikin tapa lopettaa tapailusuhde.
Voi olla että mies kysyy, voi olla että ei. Mitään velvollisuutta ei näin lyhyen ja ei-vakavan suhteen jälkeen minusta ole kuitenkaan kertoa syvimpiä syitä jollei halua, semminkin kun ne eivät mieheen itseensä liity. Ihmisillä on oikeus pitää yksityisasiansa yksityisinä. Toki sen verran voi virheistään oppia, ettei jatkossa aseta itseään vastaavaan tilanteeseen, kun jo etukäteen tietää, ettei tule suhdetta pidemmän päälle jatkamaan.
Voisihan olla niinkin, että ap ei olisi aseksuaali ja hän olisi alunperin ihan vilpittömin mielin alkanut tapailemaan miestä. Mutta olisi vain huomannut, ettei kiinnostus herääkään/syvenekään, ettei vain synny sellaisia ihastuksen kutkutuksia, joita pitäisi syntyä. Mitä tuolloin pitäisi miehelle syyksi kertoa, jos toiselle ei riitä sen tosiasian kertominen, ettei vaan kertakaikkiaan kemiat kohtaa? Miksi sitä ei voi hyväksyä, että kaikkien ihmisten kanssa kemiat eivät vain kohtaa ja sillä sipuli? Miksi pitää alkaa etsimään syytä joko itsestään tai toisesta, kun mitään vikaa ei välttämättä ole kummassakaan?