Huomenna tulee neljä vuotta siitä kun esikoiseni kuoli.
Sen jälkeen on ollut vaikea löytää joulumieltä, vaikka suru onkin vuosien mittaan helpottanut.
Kommentit (62)
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:51"]
Miten tästäkin tuli tällainen uskojen sota? Minusta jokainen saa uskoa niin kuin haluaa J-P Jumalaan ja Jeesukseen, ei se minua haittaa. Itseni on vaikea uskoa siihen. Mutta ilman uskoa johonkin, syyhyn, tarkoitukseen. En olisi itse jaksanut eteenpäin. Myöskään ilman jutteluapua en olisi varmaankaan tässä elämän tilanteessa.
Vaikka syntymäpäivä ja tämä kuoleman vuosipäivä vie aina mielen alas aivan huomaamatta niin minulla on syitä elää. Luulen että lapsenikin olisi sitä toivonut. Lapset ovat meille vain lainaa, toiset pidemmän aikaa toiset vähemmän.
Voimia kaikille saman kokeneille. Ja hyvää joulunaikaa. Ikävä on aina läsnä, mutta suru muuttaa muotoaan.
ap
[/quote]
Joo se on kumma kun asioista ei voi keskustella kiihtymättä. Sun vastaus ja avaus on asiallinen ja hyvä. Kiitos siitä ja hyvää joulunaikaa ja joulua sinulle ja sille toisellekkin hyvälle keskustelijalle joka myös vastasi, niin kuin tuleekin.
Olen huomannut, että naiset on jotenkin paljon pehmeämmin ajattelevia ja suhtautuu asioihin asioina menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Hyvää joulunaikaa myös ihan kaikille kirjoittajille.
J-P
Todella rumaa tulla tällaiseen ketjuun tappelemaan uskonasioista. Joillekin todella antaa toivoa ja lohdutusta ajatus siitä, että kuollut läheinen on päässyt jumalan luokse. Oksettavaa, että joku kehtaa tulla vääntämään tällaisesta asiasta ketjussa, jossa käsitellään lapsen kuolemaa. Vaikka ap, tai joku muu ei uskoisi taivaaseen, joku toinen lukija joka on kokenut saman, saattaa uskoa, ja se voi olla hänen ainut lohtunsa.
Miltä tuntuu siinä tilanteessa se, että joku taulapää tulee huutamaan, että vittu ei mitään taivasta oo, saatanan uskovainen.
Kuolemaa käsittelevissä ketjuissa uskonnon tuominen esiin on ihan ok, ellei sitten aloittaja itse sano ettei halua sellaista kuulla.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:10"]
Todella rumaa tulla tällaiseen ketjuun tappelemaan uskonasioista. Joillekin todella antaa toivoa ja lohdutusta ajatus siitä, että kuollut läheinen on päässyt jumalan luokse. Oksettavaa, että joku kehtaa tulla vääntämään tällaisesta asiasta ketjussa, jossa käsitellään lapsen kuolemaa. Vaikka ap, tai joku muu ei uskoisi taivaaseen, joku toinen lukija joka on kokenut saman, saattaa uskoa, ja se voi olla hänen ainut lohtunsa.
Miltä tuntuu siinä tilanteessa se, että joku taulapää tulee huutamaan, että vittu ei mitään taivasta oo, saatanan uskovainen.
Kuolemaa käsittelevissä ketjuissa uskonnon tuominen esiin on ihan ok, ellei sitten aloittaja itse sano ettei halua sellaista kuulla.
[/quote]
Aivan. Voisinhan minäkin kertoa esimerkiksi buddhalaisesta uskonnosta, mikä on ehkä paras uskonto. Siinä ei ole mitään Jumalia, muttei myöskään syntejä eikä
armahduksiakaan.
Jokainen ihminen sovittaa itse omat pahat tekonsa ja vastuu on omalla itsellä, mutta mitään personoitua pahuutta, eikä myöskään hyvyyttä, niitä ei ole olemassa. Samsara, se tarkoittaa elämän pyörää.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:06"]
J-P, oletko J.P.?
[/quote]
Ai kuka? Tarkenna vähän. Onko täällä jollakin sama nimimerkki?
J-P
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:06"]
J-P, oletko J.P.?
[/quote]
Ai kuka? Tarkenna vähän. Onko täällä jollakin sama nimimerkki?
J-P
[/quote] Onko sulla kaksiosainen etunimi, vai onko nuo nimikirjaimesi?
Mun etunimi on Jari ja toinen nimi on Pekka ilman väliviivaa. Käytän vaan nimimerkkinä noin.
J-P
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:21"]
Mun etunimi on Jari ja toinen nimi on Pekka ilman väliviivaa. Käytän vaan nimimerkkinä noin.
J-P
[/quote] Harmi, väärä henkilö.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 19:10"]
Todella rumaa tulla tällaiseen ketjuun tappelemaan uskonasioista. Joillekin todella antaa toivoa ja lohdutusta ajatus siitä, että kuollut läheinen on päässyt jumalan luokse. Oksettavaa, että joku kehtaa tulla vääntämään tällaisesta asiasta ketjussa, jossa käsitellään lapsen kuolemaa. Vaikka ap, tai joku muu ei uskoisi taivaaseen, joku toinen lukija joka on kokenut saman, saattaa uskoa, ja se voi olla hänen ainut lohtunsa.
Miltä tuntuu siinä tilanteessa se, että joku taulapää tulee huutamaan, että vittu ei mitään taivasta oo, saatanan uskovainen.
Kuolemaa käsittelevissä ketjuissa uskonnon tuominen esiin on ihan ok, ellei sitten aloittaja itse sano ettei halua sellaista kuulla.
[/quote]
Aivan. Voisinhan minäkin kertoa esimerkiksi buddhalaisesta uskonnosta, mikä on ehkä paras uskonto. Siinä ei ole mitään Jumalia, muttei myöskään syntejä eikä
armahduksiakaan.
Jokainen ihminen sovittaa itse omat pahat tekonsa ja vastuu on omalla itsellä, mutta mitään personoitua pahuutta, eikä myöskään hyvyyttä, niitä ei ole olemassa. Samsara, se tarkoittaa elämän pyörää.
[/quote]
No mikset kerro? Jos uskot, että buddhalaisuus toisi lapsensa menettäneelle lohtua niin kerro ihmeessä siitä. Mutta älä nyt ainakaan tule huutamaan vittua tällaiseen ketjuun!
Minä esitän lämpimän osanottoni ap:lle ja muille lapsensa menettäneille. Voin vain kuvitella sen surun mittaa.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:21"]
Mun etunimi on Jari ja toinen nimi on Pekka ilman väliviivaa. Käytän vaan nimimerkkinä noin.
J-P
[/quote] Harmi, väärä henkilö.
[/quote]
Ihme. Nuo kun ovat niin harvinaiset nimikirjaimet!
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 20:21"]
Mun etunimi on Jari ja toinen nimi on Pekka ilman väliviivaa. Käytän vaan nimimerkkinä noin.
J-P
[/quote] Harmi, väärä henkilö.
[/quote]
Ihme. Nuo kun ovat niin harvinaiset nimikirjaimet!
[/quote] Mut viestien sisältö olis voinut olla yhden toisen JP:n.
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:01"]
Otan osaa.
Minäkin sytytän huomenna kynttilän veljeni muistolle. 4v sitten juuri huomenna...
[/quote]
Miksi alapeukkua tälle?
Osanottoni ja lämpimiä ajatuksia ap:lle ja muille lapsensa menettäneille <3
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:27"]
Lohduttaako sinua se, että hän on Jumalan luona. Hän ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ei ole tässä ajassa. Hänen asiansa ovat nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Kukapa ei kaipaisi lastaan. Sullakin on mahdollisuus viettää ikuisuus hänen kanssaan. Muista rukoilla.
J-P
[/quote]
AP on menettänyt lapsensa(neljä vuotta sitten, mutta kuitenkin) ja sinä tulet lässyttämään jotain mielisairaita satuja? Jotain rajaa nyt taas ja hanki hoitoa, nuo harhat ja mielikuvitusolennoille juttelut saadaan kyllä hoidettua pois nykyään.
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 06:36"]
[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:27"]
Lohduttaako sinua se, että hän on Jumalan luona. Hän ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ei ole tässä ajassa. Hänen asiansa ovat nyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Kukapa ei kaipaisi lastaan. Sullakin on mahdollisuus viettää ikuisuus hänen kanssaan. Muista rukoilla.
J-P
[/quote]
AP on menettänyt lapsensa(neljä vuotta sitten, mutta kuitenkin) ja sinä tulet lässyttämään jotain mielisairaita satuja? Jotain rajaa nyt taas ja hanki hoitoa, nuo harhat ja mielikuvitusolennoille juttelut saadaan kyllä hoidettua pois nykyään.
[/quote]
No, aloittaja kuitenkin suhtautuu hienosti, eikä hän mennyt henkilökohtaisuuksiin. Arvostan näitä ihmisiä, jotka suhtautuvat asioihin asioina.
J-P
Aika asiatonta ja julmaakin tulla väittämään, että "todennäköisesti joisit vaikka lapsesi olisi elossakin" - sinä et minua tunne, itse tunnen itseni ja tiedän, että silloin EN joisi. Mulle on tapahtunut vaikeita asioita ennenkin, mm. raiskaus ja äitini väkivaltainen kuolema, silloin en alkanut juomaan, en ennen enkä jälkeen lapsen. Joskus vaan voi tulla se viimeinen piste, käsittämätön tuska, joka vaan on "pakko" saada hetkeksi pois, ihan sama millä keinoin jotta kestää hetkeäkään enää olla olemassa. Mulle se oli lapsen kuolema. Tiesitkö, että ihan kenestä tahansa voi tulla alkoholisti juomalla?
Heikkouttahan se varmasti on, sitä en väitä. Mutta silti aivan pöyristyttävää tuntemattomien tulla tällaseen ketjuun näsäsviisastelemaan miten lapseni kuolema oli/on mulle vaan TEKOSYY "saada" juoda. Motivaatiota lopettamiseen ei (enää) ole, se on totta. Mutta jos lapseni ois yhä elossa, en ois edes aloittanut, koskaan. -13-
[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 11:28"]
Aika asiatonta ja julmaakin tulla väittämään, että "todennäköisesti joisit vaikka lapsesi olisi elossakin" - sinä et minua tunne, itse tunnen itseni ja tiedän, että silloin EN joisi. Mulle on tapahtunut vaikeita asioita ennenkin, mm. raiskaus ja äitini väkivaltainen kuolema, silloin en alkanut juomaan, en ennen enkä jälkeen lapsen. Joskus vaan voi tulla se viimeinen piste, käsittämätön tuska, joka vaan on "pakko" saada hetkeksi pois, ihan sama millä keinoin jotta kestää hetkeäkään enää olla olemassa. Mulle se oli lapsen kuolema. Tiesitkö, että ihan kenestä tahansa voi tulla alkoholisti juomalla?
Heikkouttahan se varmasti on, sitä en väitä. Mutta silti aivan pöyristyttävää tuntemattomien tulla tällaseen ketjuun näsäsviisastelemaan miten lapseni kuolema oli/on mulle vaan TEKOSYY "saada" juoda. Motivaatiota lopettamiseen ei (enää) ole, se on totta. Mutta jos lapseni ois yhä elossa, en ois edes aloittanut, koskaan. -13-
[/quote]
Ihminen on monta kertaa siitä kummallinen olento, että se ei tahdo ymmärtää toista. Ei tahdo asettua toisen ihmisen asemaan, vaan helposti vaan tuomitsee. Ei ole minkäänlaista armahduksen häivääkään. En nyt yleistä. Multa ei ole lasta kuollut ja en voi vertaistukea antaa, mutta tahdon ymmärtää ja armahtaa.
Sitä ei ihminen aina ymmärrä muutakuin sitten, kun itse on siinä tilassa ja silloin varmasti jokainen toivoo, että olisi joku, joka armahtaa. Joku joka ei syytä, eikä hae vikoja. Joku joka ymmärtää.
Tiedän, että sun lapsi on turvassa ja tiedän, että sulla on ikävä. Tiedän myös sen, että sä tiedät tien hänen luokseen. Elämä voi muuttua iloksi ja jälleennäkemisen toivoksi. Toivoksi, joka ei ole toivotaantoivotaan toivoa, vaan toivo, joka toteutuu. Rukoilen sun suolestasi.
J-P
"Puolestasi" . Anteeksi kirj. virhe.
J-P
Kirjoittelen harvakseltaan myös suomi24 palstalla, mutta hyvin vähän enää.
J-P
Miten tästäkin tuli tällainen uskojen sota? Minusta jokainen saa uskoa niin kuin haluaa J-P Jumalaan ja Jeesukseen, ei se minua haittaa. Itseni on vaikea uskoa siihen. Mutta ilman uskoa johonkin, syyhyn, tarkoitukseen. En olisi itse jaksanut eteenpäin. Myöskään ilman jutteluapua en olisi varmaankaan tässä elämän tilanteessa.
Vaikka syntymäpäivä ja tämä kuoleman vuosipäivä vie aina mielen alas aivan huomaamatta niin minulla on syitä elää. Luulen että lapsenikin olisi sitä toivonut. Lapset ovat meille vain lainaa, toiset pidemmän aikaa toiset vähemmän.
Voimia kaikille saman kokeneille. Ja hyvää joulunaikaa. Ikävä on aina läsnä, mutta suru muuttaa muotoaan.
ap