Huomenna tulee neljä vuotta siitä kun esikoiseni kuoli.

>>Ei ole kovin järkevää tulla jeesustelemaan tällaiseen ketjuun. Häpeäisit.<<

Ps. 34:5 (34:6)Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:37"]

Kirj. no. 13.

On yksi, joka auttaa varmasti, Jeesus Kristus. Älä ohita häntä, jos kaiken muun olet jo koettanut. Muista rukoilla.

J-P

[/quote]

Lopeta nyt toi älytön käännytyksesi. Jos uskot raamatun touhuihin, niin kerropa miksi se jumala laittoi edes lapsen kuolemaan, jos on kaikkivaltias? Siksikö että sitten jälkikäteen saisi ihmiset pyytelemään jotain apuja jeesukselta, johan on ääliömäistä ja skitsoa touhua!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:43"]

>>Ei ole kovin järkevää tulla jeesustelemaan tällaiseen ketjuun. Häpeäisit.<<

Ps. 34:5 (34:6)Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu.

[/quote]

Psalmi 23. Miksei se koske kaikkia?

Ja nyt turpa kiinni siellä.

Meillä yksi lapsi (monet sanovat että en voi sanoa lapseksi) kuoli näinä joulun alus viikkoina. LA oli 24.12. Olen sytyttänyt hänelle kynttilän aina adventteina (vaikka en mitenkään erityisen uskonnollinen muuten ole) ja jouluaattona myös yksi kynttilä on erityisesti hänen. 

Tuo pieni ele eli kynttilän sytyttäminen on itselleni todella tärkeä. Surusta ei pääse koskaan yli ja jotenkin annan surulle luvan tuon kynttilän myötä. Hetkisen pieni hiljainen hetki kun sytyttää kynttilän.

En voi kuvitella millaista on oman lapsensa menettäminen.

Kuitenkin, päinvastoin kuin monet, jotka kehittävät satuja, esim. nojaavat Jeesukseen, olen vaikeassa paikassa luottanut raakoihin faktoihin. Toimii mulle. Kerron rehellisesti itselleni, kuinka asiat ovat ja totean, että näin nyt on. Ei sitä voi muuttaa, eikä järkeillä. Syyllisiä on turha hakea. Asiat ovat, kuten ovat.

Ymmärrän kyllä, että tästä ei ehkä teille ole apua. :( Toivon voimia kaikille lapsensa menettäneille.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:43"]

Oletko ap saanut lapsia esikoisesi kuoleman jälkeen.

[/quote]

Olen saanut tytön ja nyt odotan kolmatta lasta. Näistä on paljon iloa ja lohtua. Uskon että esikoiseni on jossain kanssamme. En ole itsekään varsinaisesti uskovainen, mutta haluan uskoa, että hänellä on hyvä olla ja hänet annettiin meille juurikin jostain tietystä syystä. Ja vaikka luopuminen olikin raskasta ja vaikeaa tiesimme ja näimme mieheni kanssa molemmat, että se päivä oli edessä. Silti se tuli liian nopeasti ja yllättäen.

ap

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:37"]

Kirj. no. 13.

On yksi, joka auttaa varmasti, Jeesus Kristus. Älä ohita häntä, jos kaiken muun olet jo koettanut. Muista rukoilla.

J-P

[/quote]

Kun minä olen koettanut tämänkin! Oikeasti, oli aika jolloin oikein yritin "saada itseni tulemaan uskoon", kävin eri seurakunnissa, "rukousjonoissa", yritin rukoilla itse ja luin Raamattua. Olin ja olen edelleen niin epätoivoinen, että oisin valmis uskomaan oikeasti liki mihin tahansa, jos tämä helvetti joskus helpottaisi tai saisin varmuuden, edes toivon siitä että minun rakkaalla lapsellani on nyt hyvä olla - onko se sitten taivas tai mitä vain. -13-

En mä ketään yritä käännyttää ja turhaahan se olisi. Kukaan ihminen ei tule uskoon väkisin. Mutta siitä mä iloitsen, että näillä asioilla on vaikutusta. Ne vaikuttaa. Sen huomaa palautteesta. Silloin on asiat vielä hyvin, kun Jumalan asiat vaikuttaa. Silloin ihminen ei ole vielä paatunut. Tottahan joillekkin vaikuttaa siltikin, vaikka mitään palautetta ei tule. Jos nää asiat suututtaa, niin se on merkki siitä, että ne vaikuttavat sinuun. Et ole paatunut ja se on hyvä asia. Paatunut tila on pahin, eli se, jos nää asiat ei vaikuta mitään ja millään tavalla.

J-P

Ehkä sinulle toisi lohtua ajatella, kuten minä teen. Ei ole olemassa kuoleman jälkeistä elämää. Kun kuolemme, kuolemme. Silloin loppuu kaikki, muutumme maan mullaksi. Jäljelle jää vain muistot. Kuoleman jälkeen ei ole olemassa kärsimystä, ainoastaan elävät kärsivät.

Otan osaa.

Minäkin sytytän huomenna kynttilän veljeni muistolle. 4v sitten juuri huomenna...

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:37"]

Kirj. no. 13.

On yksi, joka auttaa varmasti, Jeesus Kristus. Älä ohita häntä, jos kaiken muun olet jo koettanut. Muista rukoilla.

J-P

[/quote]

Kun minä olen koettanut tämänkin! Oikeasti, oli aika jolloin oikein yritin "saada itseni tulemaan uskoon", kävin eri seurakunnissa, "rukousjonoissa", yritin rukoilla itse ja luin Raamattua. Olin ja olen edelleen niin epätoivoinen, että oisin valmis uskomaan oikeasti liki mihin tahansa, jos tämä helvetti joskus helpottaisi tai saisin varmuuden, edes toivon siitä että minun rakkaalla lapsellani on nyt hyvä olla - onko se sitten taivas tai mitä vain. -13-

[/quote]

Sä yritit tulla uskoon? Yksi mies Porissa, sellanen laitapuolen kulkija, joka oli tullut uskoon, sanoi erään kokouksen jälkeen kahvipöydässä minulle näin; "Tuo puhuja sanoi väärin, kun hän sanoi tulleensa uskoon".

Tähän tämä mies jatkoi; "Minä en ole tullut uskoon, vaan usko on tullut minuun".

Tässä on pieni, mutta ratkaiseva ero. Rukoile vaan edelleen ja pyydä, kiittäen, että Jeesus antaa sinulle uskon. Älä luovuta.

J-P

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:58"]

En mä ketään yritä käännyttää ja turhaahan se olisi. Kukaan ihminen ei tule uskoon väkisin. Mutta siitä mä iloitsen, että näillä asioilla on vaikutusta. Ne vaikuttaa. Sen huomaa palautteesta. Silloin on asiat vielä hyvin, kun Jumalan asiat vaikuttaa. Silloin ihminen ei ole vielä paatunut. Tottahan joillekkin vaikuttaa siltikin, vaikka mitään palautetta ei tule. Jos nää asiat suututtaa, niin se on merkki siitä, että ne vaikuttavat sinuun. Et ole paatunut ja se on hyvä asia. Paatunut tila on pahin, eli se, jos nää asiat ei vaikuta mitään ja millään tavalla.

J-P

[/quote]

Lopeta sitten niitten hyödyttömien raamatunlauseittesi laittaminen tänne. Tai sitten, vastaa kysymykseeni miksei psalmi 23 koske kaikkia.

Hyvän Paimenen Psalmi koskee kaikkia Jeesuksen omia. Jos sä kuulut tuon Paimenen laumaan, niin se koskee sinua.

J-P

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:31"]

Tiedän tunteen. Mullekin se vuosipäivä on kaiverrettu jollain tulella joka luuhun ja ytimeen, vaikka olen vuosien varrella tehnyt kaikkeni unohtaakseni... Alkoholisoiduin jne. Mun ainokainen kuoli vuosia sitten tapaturmaisesti hukkumalla lapsenvahdin ollessa hänestä vastuussa. Sen jälkeen multa meni kaikki, mies, avioliitto, työ, mielenterveys. En syytä ketään (enää), vahinko se oli, mutta ikinä en siitä toipunut. Ihailen niitä jotka toipuu pahimmasta - oman lapsen kuolemasta. Minä en ollut niin vahva. Enkä myöskään tarpeeksi rohkea tappamaan itseäni - muuta kuin tätä hidasta itsemurhaa viinaa ja lääkkeitä sekaisin joka päivä. Taas edessä yksi joulu jolloin katselen rakkaan pikkuiseni kuvia itkien ja yksin juoden, aamusta iltaan. Toivoen, että kohta se loppu jo koittaisi "luonnollisesti". Loppuisi tämä suunnaton tuska, ja jos oikein hyvin käy, näkisin vielä rakkaan lapseni "jossain tuonpuoleisessa" (en ole varsinaisesti uskovainen mutta tämä ajatus on ainoa mistä saan tippaakaan lohtua).

Meni avautumiseksi taas. Tiedän (onneksi) että lukemattomat muut selviää lapsen menetyksestä paremmin. Hyvä niin. Hyvää joulua aloittajalle ja kaikille lapsensa menettäneille. Niin sen ei kuulu mennä - kenenkään vanhemman ei kuuluisi kokea lapsensa kuolamaa. Pahempaa painajaista ei ole, ainakaan mulle. Ikuisesti "soi" päässä, hereillä ja unessa, oma loputon huutoni kun tajusin ettei mitään ollut enää tehtävissä silloin ambulanssihenkilökunta lopetti elvytysyritykset ja poliisit tuli pitelemään mua kiinni.

Olen tälle palstalle kirjoittanut ennenkin, en tiedä muistaako kukaan. Ei sen väliä. Hyvää joulua teille kaikille, nauttikaa lapsistanne. Ja toivokaa mulle mahd. pikaista poismenoa tästä maailmasta (Apua olen hakenu joka taholta, ei se auta, anteeksi en jaksa enää vastailla sitä aihetta koskeviin kysymyksiin. Ainoa mikä hetkeksi auttaa on turrustus viina + lääkkeet, ja toivo siitä, että joku yö näkisin unta Minun Rakkaastani, elävänä ja just niin tasan ihanana ja täydellisenä kuin hän oli).

[/quote]

tuskin lapsi haluaisi että elämä valuu tuohon pisteeseen. varmasti olisi vielä yhtä sun toista missä sinua tarvittaisiin kun hiljalleen uskaltaisit päästää tuosta taakasta irti, etköhän ole syyttänyt itseäsi jo tarpeeksi.

anna elämälle mahdollisuus.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:31"]

Tiedän tunteen. Mullekin se vuosipäivä on kaiverrettu jollain tulella joka luuhun ja ytimeen, vaikka olen vuosien varrella tehnyt kaikkeni unohtaakseni... Alkoholisoiduin jne. Mun ainokainen kuoli vuosia sitten tapaturmaisesti hukkumalla lapsenvahdin ollessa hänestä vastuussa. Sen jälkeen multa meni kaikki, mies, avioliitto, työ, mielenterveys. En syytä ketään (enää), vahinko se oli, mutta ikinä en siitä toipunut. Ihailen niitä jotka toipuu pahimmasta - oman lapsen kuolemasta. Minä en ollut niin vahva. Enkä myöskään tarpeeksi rohkea tappamaan itseäni - muuta kuin tätä hidasta itsemurhaa viinaa ja lääkkeitä sekaisin joka päivä. Taas edessä yksi joulu jolloin katselen rakkaan pikkuiseni kuvia itkien ja yksin juoden, aamusta iltaan. Toivoen, että kohta se loppu jo koittaisi "luonnollisesti". Loppuisi tämä suunnaton tuska, ja jos oikein hyvin käy, näkisin vielä rakkaan lapseni "jossain tuonpuoleisessa" (en ole varsinaisesti uskovainen mutta tämä ajatus on ainoa mistä saan tippaakaan lohtua).

Meni avautumiseksi taas. Tiedän (onneksi) että lukemattomat muut selviää lapsen menetyksestä paremmin. Hyvä niin. Hyvää joulua aloittajalle ja kaikille lapsensa menettäneille. Niin sen ei kuulu mennä - kenenkään vanhemman ei kuuluisi kokea lapsensa kuolamaa. Pahempaa painajaista ei ole, ainakaan mulle. Ikuisesti "soi" päässä, hereillä ja unessa, oma loputon huutoni kun tajusin ettei mitään ollut enää tehtävissä silloin ambulanssihenkilökunta lopetti elvytysyritykset ja poliisit tuli pitelemään mua kiinni.

Olen tälle palstalle kirjoittanut ennenkin, en tiedä muistaako kukaan. Ei sen väliä. Hyvää joulua teille kaikille, nauttikaa lapsistanne. Ja toivokaa mulle mahd. pikaista poismenoa tästä maailmasta (Apua olen hakenu joka taholta, ei se auta, anteeksi en jaksa enää vastailla sitä aihetta koskeviin kysymyksiin. Ainoa mikä hetkeksi auttaa on turrustus viina + lääkkeet, ja toivo siitä, että joku yö näkisin unta Minun Rakkaastani, elävänä ja just niin tasan ihanana ja täydellisenä kuin hän oli).

[/quote]

Anteeksi jo valmiiksi, mutta minusta sinä annat itsellesi luvan juomiseen, koska sinulle on käynyt tuollainen tragedia. Todennäköisesti joisit, vaikka tuo lapsi olisi elossakin. Sanot, että et ole saanut apua, mutta minusta tuntuu, että et ole halunnut ottaa sitä vastaan voidaksesi velloa surussa ja juoda lisää. Tiedän tämän kuulostavan julmalta, mutta joskus tarvitaan suoria sanoja. Jos todella haluat parantua alkoholismistasi, hanki itsellesi apua. Se ei auta, jos sinulla ei ole motivaatiota. Ja sen puutteesta et voi syyttää lapsesi kuolemaa tai mitään muutakaan.

T. eräs, joka olisi myös halunnut lapsensa menetettyään kaivautua loppuiäkseen peiton alle kännissä säälimään itseään, mutta jonka eräs viisas puolituttu sai sieltä nousemaan, entistä vahvempana

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:13"]

Hyvän Paimenen Psalmi koskee kaikkia Jeesuksen omia. Jos sä kuulut tuon Paimenen laumaan, niin se koskee sinua.

J-P

[/quote]

Älä höpötä. Nyt siis pitääkin kuulua johonkin laumaan? Näytäpä se raamatunkohta, missä niin sanotaan? Näytäpä se myös, missä sanotaan että tossa edellisessä lainauksessasi ei pidä kuulua, saadakseen jonkun ihme armon.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:31"]

Tiedän tunteen. Mullekin se vuosipäivä on kaiverrettu jollain tulella joka luuhun ja ytimeen, vaikka olen vuosien varrella tehnyt kaikkeni unohtaakseni... Alkoholisoiduin jne. Mun ainokainen kuoli vuosia sitten tapaturmaisesti hukkumalla lapsenvahdin ollessa hänestä vastuussa. Sen jälkeen multa meni kaikki, mies, avioliitto, työ, mielenterveys. En syytä ketään (enää), vahinko se oli, mutta ikinä en siitä toipunut. Ihailen niitä jotka toipuu pahimmasta - oman lapsen kuolemasta. Minä en ollut niin vahva. Enkä myöskään tarpeeksi rohkea tappamaan itseäni - muuta kuin tätä hidasta itsemurhaa viinaa ja lääkkeitä sekaisin joka päivä. Taas edessä yksi joulu jolloin katselen rakkaan pikkuiseni kuvia itkien ja yksin juoden, aamusta iltaan. Toivoen, että kohta se loppu jo koittaisi "luonnollisesti". Loppuisi tämä suunnaton tuska, ja jos oikein hyvin käy, näkisin vielä rakkaan lapseni "jossain tuonpuoleisessa" (en ole varsinaisesti uskovainen mutta tämä ajatus on ainoa mistä saan tippaakaan lohtua).

Meni avautumiseksi taas. Tiedän (onneksi) että lukemattomat muut selviää lapsen menetyksestä paremmin. Hyvä niin. Hyvää joulua aloittajalle ja kaikille lapsensa menettäneille. Niin sen ei kuulu mennä - kenenkään vanhemman ei kuuluisi kokea lapsensa kuolamaa. Pahempaa painajaista ei ole, ainakaan mulle. Ikuisesti "soi" päässä, hereillä ja unessa, oma loputon huutoni kun tajusin ettei mitään ollut enää tehtävissä silloin ambulanssihenkilökunta lopetti elvytysyritykset ja poliisit tuli pitelemään mua kiinni.

Olen tälle palstalle kirjoittanut ennenkin, en tiedä muistaako kukaan. Ei sen väliä. Hyvää joulua teille kaikille, nauttikaa lapsistanne. Ja toivokaa mulle mahd. pikaista poismenoa tästä maailmasta (Apua olen hakenu joka taholta, ei se auta, anteeksi en jaksa enää vastailla sitä aihetta koskeviin kysymyksiin. Ainoa mikä hetkeksi auttaa on turrustus viina + lääkkeet, ja toivo siitä, että joku yö näkisin unta Minun Rakkaastani, elävänä ja just niin tasan ihanana ja täydellisenä kuin hän oli).

[/quote]

Anteeksi jo valmiiksi, mutta minusta sinä annat itsellesi luvan juomiseen, koska sinulle on käynyt tuollainen tragedia. Todennäköisesti joisit, vaikka tuo lapsi olisi elossakin. Sanot, että et ole saanut apua, mutta minusta tuntuu, että et ole halunnut ottaa sitä vastaan voidaksesi velloa surussa ja juoda lisää. Tiedän tämän kuulostavan julmalta, mutta joskus tarvitaan suoria sanoja. Jos todella haluat parantua alkoholismistasi, hanki itsellesi apua. Se ei auta, jos sinulla ei ole motivaatiota. Ja sen puutteesta et voi syyttää lapsesi kuolemaa tai mitään muutakaan.

T. eräs, joka olisi myös halunnut lapsensa menetettyään kaivautua loppuiäkseen peiton alle kännissä säälimään itseään, mutta jonka eräs viisas puolituttu sai sieltä nousemaan, entistä vahvempana

[/quote]

Komppaan täysillä. Juoppo löytää aina syyn juomiselleen ja rauhoittavia saa helposti tuolla taustalla. Mutta tuo lapsen kuolema on tuossa tapauksessa enää tekosyy jonka voi sanoa tutuille, jotka ovat sitten hyväksyvinään juomisen. Kuietnkin kaikki normaalit ihmiset tietävät, että juot, koska olet alkoholisti. Äitini alkoi juoda isäni kuoltua vuosia sitten ja kuvittelee juovansa vieläkin, koska "hänen elämänsä rakkaus kuoli". Plekkä tekosyy. Juoppokaverit jaksavat itsekä kerta toisensa jälkeen hänen kanssaan samaa asiaa. Oikeasti luulen, että äiti ei surrut isää juuri ollenkaan, päinvastoin oli iloinen, kun isä ei ollut enää rajoittamassa hänen "juhlintaansa".

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:27"]

Lohduttaako sinua se, että hän on Jumalan luona. Hän ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ei ole tässä ajassa. Hänen asiansa ovat nyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Kukapa ei kaipaisi lastaan. Sullakin on mahdollisuus viettää ikuisuus hänen kanssaan. Muista rukoilla.

J-P

[/quote]

Haista sinä helvetin paska!

[/quote]

No haista itse vitun urpo!!!!!

Saisitte kaikki hävetä, jotka tällaiseen ketjuun tulette kiroilemaan!

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 18:33"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 17:27"]

Lohduttaako sinua se, että hän on Jumalan luona. Hän ei ole mihinkään kadonnut, vaikka ei ole tässä ajassa. Hänen asiansa ovat nyt parhaalla mahdollisella tavalla.

Kukapa ei kaipaisi lastaan. Sullakin on mahdollisuus viettää ikuisuus hänen kanssaan. Muista rukoilla.

J-P

[/quote]

Haista sinä helvetin paska!

[/quote]

No haista itse vitun urpo!!!!!

[/quote]

Haista perse, jeesustelija!!!!!!