Mitä on toisen arvostus? Esim. puolison? Miten se näkyy?

Mun mielestä arvostusta joko on tai ei ole. Ekassa avioliitossani vaikka mieheni oli kiltti ja kunnollinen hän ei koskaan osoittanut arvostavansa minua naisena, vaimona tai äitinä. Vaikka tein mitä aina löytyi jotain pientä huomautettavaa. Kun yritin opiskella 3 lapsen kanssa ja pyysin häntä vahtimaan taaperoa edes tunnin ei kestänyt kuin viisi minuuttia ja lapsi kirkui suljetun oven takana. Se siitä, lukemiset hoidin työn ja lasten ohessa öisin.

Nykyinen mieheni osoittaa todella luontevasti arvostuksensa kaikessa, on oikeastaan vaikea erotella jotain tiettyjä asioita. Täydellinen toisen hyväksyminen sellaisena kuin tämä on, tehtyjen asioiden huomaaminen ja niistä kiitollisuuden osoitus, väsymyksen tai huolten huomaaminen ja niiden jakaminen... siinä nyt muutama esimerkki.

Ehkä mulle tärkein asia oli silloin kun ihan tuoreena uusperheenä asuttiin eri paikkakunnalla kuin missä lapset kävivät koulua ja missä kaverit olivat: teineillä oli usein diskoiltoja joista mieheni (isäpuoli siis) haki lapsia joka viikonloppu aamuyöllä että minä sain nukkua. En koskaan sitä pyytänyt mutta hänestä se oli turvallisempaa että hän haki yömyöhällä lapset ja usein kuskasi vielä 3-4 muutakin pentua koteihinsa.

Isoja pieniä asioita!

Mutta voiko arvostus muuttua ihmisen itsensä muuttuessa?

Kyllä mä uskon niin, kyllähän ihmisen pitäisi kasvaa henkisesti ja oppia näkemään kaikke se hyvä toisessa.

Kun olen lueskellut täältä näitä juttuja avioliitoista joissa vaimo pihtaa ja mies huitelee omien rahojensa kanssa omissa menoissaan tai makaa sohvalla kun lapset huutaa märissä vaipoissaan vieressä niin mulla ainakin arvostus omaa miestä ja avioliittoa kohtaan nousee kohisten! Kiitos siitä AV:lle;D

Minusta vaikuttaisi että arvostusta joko on tai ei ole, ja arvostuksen olemassaolo ei riipu välttämättä siitä missä määrin vaikkapa juuri minä ansaitsen arvostusta, vaan enemmänkin sen toisen osapuolen itsearvostuksesta ja henkisestä tasosta. Eli olen kokenut että minua ei-arvostava henkilö on muutenkin elämässään sellainen, joka käyttäytyy silmiinpistävän epäkunnioittavasti muita kohtaan, ja jonka edesottamuksista välittyy pohjimmiltaan itsekunnioituksen puute ja kapeakatseisuus.

Uskottomuutta pidän yhtenä selvänä merkkinä sekä itsekunnioituksen että puolison kunnioituksen puutteesta. Et sinä valehtele systemaattisesti sellaiselle jota kunnioitat, tai aiheuta tietoisesti suurta mielipahaa sellaiselle jota kunnioitat. Etkä tee niin raukkamaisia ja ala-arvoisia tekoja, jos kunnioitat itseäsi.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:04"]

Arvostus on sitä, ettei vaimo yritä suudella nieltyään spermat ja mies varoittaa vähintään 2 sekuntia ennen kuin vaihtaa kakkoseen.

Oho, tulipa paljon alapeukkuja.

[/quote]

Idiootilta idiootin vastaus.

[/quote]

Ja huumorintajuttomalta huumorintajuttoman vastaus. :)

[/quote]

henk. koht. mä en pidä kovinkaan hauskana huumorina tuommoista alapää virittäytyneistä pissakakkaläppää. Mua irl parikin tissi-kyrpä juttujen suoltajaa sanonut huumorintajuttomaksi.

Mä sanon heidän kaltaisia idiooteiksi. Koska huumoria on olemassa muunlaistakin, mutta eihän kaltaisenni jalkoväli "humoristit" sitä tajua.

OHIS

Mä saan kumppanin arvostusta pienenpienillä asioilla. Käy aamuisin harjaamassa ja lämmittämässä auton mulle ennen töihin lähtöä. Laittaa aamu- ja iltapalatarpeet jääkaappiin, kun oon syönyt. jne. (Herätään ja syödään eri aikaan). Ei puhu mitään söpöjä, ennenkuin muutaman paukun jälkeen, mutta teoilla sitäkin enemmän.

Mä keitän hänelle kahvit ja teen vadelmapiirakkaa. Laitan vaatteet valmiiksi.

Kuskaan, kun tarvii kyytiä. Autan ostamaan hänen äidilleen synttärilahjat yms.

Olen vuosien varrella sitkeästi opettanut hänet vannoutuneeksi rehumieheksi. Kiva, kun mies oikein pyytää tekemään salaatteja ja kaalilaatikkoa. On makkarat ja mätöt jääneet. Ne on ne pienet asiat.

[quote author="Vierailija" time="09.12.2013 klo 03:44"]

Mä saan kumppanin arvostusta pienenpienillä asioilla. Käy aamuisin harjaamassa ja lämmittämässä auton mulle ennen töihin lähtöä. Laittaa aamu- ja iltapalatarpeet jääkaappiin, kun oon syönyt. jne. (Herätään ja syödään eri aikaan). Ei puhu mitään söpöjä, ennenkuin muutaman paukun jälkeen, mutta teoilla sitäkin enemmän.

Mä keitän hänelle kahvit ja teen vadelmapiirakkaa. Laitan vaatteet valmiiksi.

Kuskaan, kun tarvii kyytiä. Autan ostamaan hänen äidilleen synttärilahjat yms.

Olen vuosien varrella sitkeästi opettanut hänet vannoutuneeksi rehumieheksi. Kiva, kun mies oikein pyytää tekemään salaatteja ja kaalilaatikkoa. On makkarat ja mätöt jääneet. Ne on ne pienet asiat.

[/quote]

8 ja 15 jatkoi hyvin sitä mitä itsekin tarkoitin:)

2

Arvostuksen puutteen huomaa toisen käytöksessä siitä, että toinen yrittää päästä aina helpolla, niin ettei itse joudu näkemään minkäänlaista vaivaa. Ei fyysisesti eikä henkisesti. Ei viitti ostaa joululahjaa, koska ei kuitenkaan keksi mitään, eikä edes viitsisi lähteä sitä kaupasta hakemaan...

Sen näkee siitä, että ottaa itselleen iltapalan kaapista, muttei kysy, ottaako toinenkin voileipää. Mutta jättää voileipätarpeet lämpimään, koska ei viitsi niitä laittaa takaisin jääkaappiin. Jos siitä kysyy, niin vastaukseksi saa "kun kuitenkin olisit tullut heti niitä ottamaan". Kun todellinen syy on oma laiskuus jälkien siivoamisessa. Kivempi ajatella, että joku toinen pyyhkii leipälaudasta murut ja tomaatinmehut pois yms. Olin pidempään reissussa, ja leipälaudat olivat homeessa tälläisen käytöksen takia.

Lisää esimerkkejä?

Arvostus näkyy meillä hyvin arkisissa asioissa. Teen kolmivuorotyötä ja voi luottaa siihen , että mies hoitaa lapset hyvin ja siivoaa tiskit ym kun olen iltavuorossa. Kun olen yövuoroissa ja nukun päivällä, mies yleensä lähtee lasten kanssa ulos ja muutenkin tekee kaikkensa , että nukkumisrauha säilyy.

Pyrimme aina hoitamaan erimielisyydet kahdenkesken , koskaan ei kuittailla mistään toiselle kun on muita paikalla. 

En usko, että ihmiselle joka ei yhtään arvosta toista , tulee sen kummempia tapaoja myöhemminkään . Nuoruudesta johtuva tietynlainen itsekeskeisyys kyllä voi ajan myötä korjaantua. Ja arvostus ja kunnioitus toimii ainoastaan jos kumpikin arvostaaa toistaan , ei yksipuolisesti.

No mun veli ei esim arvosta vaimoaan. Sen näkee kaikesta, ihan arkisista asioista. Niiden kyllä pitäiskin erota muttei ilmeisesti sitä tee lasten takia. Lapset kärsivät ja saavat ihan väärän mallin parisuhteesta.

up

Kyllä kai sitä voi alkaa kunnioittaa toista ihmistä jos esimerkiksi tutustuu siihen ihmiseen paremmin, saa tietää enemmän tämän kokemista vastoinkäymisistä ym. ja varmasti puolison kunnioittamista voi lisätä vaikka joku tapahtuma jossa puoliso suoriutuu todella hyvin ym. samalla lailla kun kunnioituksen voi menettää toista ihmistä kohtaan, jos saa tietää että se ihminen ei olekaan kunnioituksen arvoinen, tai jos puoliso tekee jotain esim. pettää.

Se miten kunnioitus näkyy, varmaankin ihan yleisellä tasolla miten toista kohtelee, ottaa huomioon kaikella tavalla, kysyy mielipidettä, kiittää toisen tekemistä asioista, kehuu muutenkin, huolehtii toisen hyvinvoinnista yms. Rakkautta ei voi olla ilman toisen kunnioitusta.

Minusta arvostus näkyy siinä, että kunnoittaa toista ja toisen mielipiteitä. Eri mieltä saa ja pitääkin saada olla, mutta se on eri asia. Toisen kunnioittaminen on arvostamista. Ei mollata, halveksita, tai kohdella huonosti, vaan huomaavaisesti. Toisen mielipide otetaan huomioon ja kysytään sitä.

Tärkeintä on se, että mies kunnioittaa naista minussa ja minä miestä miehessä. Eli että mies on Mies isolla M:llä mielestäni ja toiste päin. Arvostusta on myös nähdä toinen kaikessa perhe-elämän kiireessä ja arjessa myös naisena/miehenä seksuaalisesti; Ei unohdeta sitä, että toinen on seksuaalisesti arvostettava Nainen/Mies. Että arvostetaan toista seksuaalisesti; olemalla huomaavaisia seksikumppaneita (lue ottamalla toisen tarpeet/toiveet huomioon) ja arvostamalla ja vaalimalla yhteistä seksielämää (mutta myös sitä, että ei aina huvita tai jaksa).

Itse myös koen, että arvostusta on myös aviopuolisoiden tasa-arvo ja työnjako lapsiperheessä, että toista ei kohtuuttomasti taakoiteta, vaan yhdessä tehdään yhteiset työt arjessa.Ja ollaan kiinnostuneita toisesta ja toisen mielipiteistä. Siksipä kannattaa mennä yhteen fiksun, kypsän ja kivan miehen/naisen kanssa.

Hei 2/8, ihana mies sulla! :)

Arvostus on sitä, ettei vaimo yritä suudella nieltyään spermat ja mies varoittaa vähintään 2 sekuntia ennen kuin vaihtaa kakkoseen.

Oho, tulipa paljon alapeukkuja.

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:04"]

Arvostus on sitä, ettei vaimo yritä suudella nieltyään spermat ja mies varoittaa vähintään 2 sekuntia ennen kuin vaihtaa kakkoseen.

Oho, tulipa paljon alapeukkuja.

[/quote]

Idiootilta idiootin vastaus.

Arvostusta joko on tai ei, ja se kyllä määrää pitkälle suhteen onnistumisen myös loppupelissä.

Toisen ihmisen arvostus kuuluu ihan perustavasti ja lähtökohtaisesti ihmisarvoon ja inhimillisyyteen, eikä sitä mitenkään pidä erikseen kenenkään ansaita että puoliso tai kukaan muukaan kohtelisi toista ihmisarvoisesti ja hyvin.

Kukaan ei ole toisten yläpuolella meistä, eikä kenenkään arvo parane titteleillä, julkisuudella, ulkonäköseikoilla, opiskelulla, rahalla tai materialla, ei minkään palveluiden tekemisellä.

nimim. Raskaat 15 vuotta takana narsistisen ex miehen kanssa, mutta onneksi elämä taas hymyilee ja olen onnellinen nyt

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:07"]

[quote author="Vierailija" time="08.12.2013 klo 23:04"]

Arvostus on sitä, ettei vaimo yritä suudella nieltyään spermat ja mies varoittaa vähintään 2 sekuntia ennen kuin vaihtaa kakkoseen.

Oho, tulipa paljon alapeukkuja.

[/quote]

Idiootilta idiootin vastaus.

[/quote]

Ja huumorintajuttomalta huumorintajuttoman vastaus. :)