Lue keskustelun säännöt.
Harvoin kipeät: Oletteko tyytyväisiä?
29.09.2020 |
Te, jotka ette ole usein sairaita, osaatteko arvostaa sitä? Miltä teistä on tuntunut, kun esimerkiksi koulussa tai työpaikassa yksi toisensa jälkeen jää sairaslomalle vaikkapa flunssan takia ja sinä vain paahdat samaa arkea päivästä toiseen?
Kommentit (63)
Olen hyvin tyytyväinen. Olen ollut viimeksi sairauslomalla vuonna 2015 flunssan takia, silloin meni ääni pariksi viikoksi, joten oli oltava pois töistä. Toisten sairastelusta olen kyllä joskus ollut vähän harmissani, se on myönnettävä, mutta ei sekään oikein ole. Minun työmääräni ei lisäänny siitä, että joku on pois sairauden takia, joten ei ole syytä harmistua. Ja osaa arvostaa sitä, että olen terve enkä saa helposti flunssia tai vatsatauteja. En edes muista milloin minulla on ollut vatsatauti, ehkä joskus 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tyytyväinen omaan elämään, kun kuulen millaisia ongelmia tai huolia muilla on.Suomessa asuvana voi liki jokainen kokea tyytyväisyyttä, jos vertailee millaisia muita maita maailmalta löytyy.
Osaan arvostaa vasta sitten kun se kerran viiteen vuoteen iskevä supertauti kaataa sängyn pohjalle.
Ironista vaan että olen täysin syrjäytynyt pitkäaikaistyötön joten kukaan työnantaja ei tästä hyödy.
Toisilla vain on niin hyvä immuniteetti, että esim. korona ei aiheuta oireita eikä vasta-aineita.
Arvostan suuresti. Minulla on varmaan yhteensä 9 vuodelta (osa-aikaa isoksi osaksi) neljä tai viisi saikkupäivää. Puolet kipuperäisiä, en kipeenä sinällään ollut.
Joskus toisaalra ois kiva kärsiä neljä päivää kuumesta eikä niistellä loputonta räkää neljää viikkoa. Muita oireita ei onneksi ole, joten ei kunnon flunssa.
Olen aikuisiällä kymmenessä vuodessa ollut kaksi kertaa kipeänä, kummatkin vatsatauteja. Jälleen mielummin olisin sen kuumen ottanut.
Appiukolta saan sitä sitkeää räkää, saa lapsen lapsiltaan taudit ja sitten pärskii ympäri kämppää ja ei pese käsiä. Käsidesiäkään ei suostunut viime jouluna käyttämään. Jos hän käyttäytyisi kuin aikuinen, en varmaan ikinä edes niiskuttaisi sitä räkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iloinen, että en en sairasta ja myös lapseni sairasti päivähoito- ja kouluaikoinaan todella vähän. Olisinko kolme kertaa ollut pois töistä hänen sairautensa vuoksi sinä aikana kun se oli lain puitteissa mahdollista. Vaikka päivähoidonkin aloitti jo reilun vuoden iässä.
Mutta olen myös usein ollut väsynyt, kun on taas kerran tehty vajaalla työtä, kun sairastumisia tulee.
Ja sairastuneiden vikahan se ei ole, vaan säästöjen ja huonon sijaissaatavuuden, sekä toki myös työnjohdon " Kyllähän me nyt pärjätään, kun teette vähän pidemmän työpäivän". Noista toisten poissaoloista kertyy todella paljon ylitöitäkin, joita on vaikea saada pidettyä pois.
Olen tyytyväinen. Sitten kun joskus iskee joku tauti niin sehän kaataa ihan kokonaan petiin. Viimeksi olen ollut antibioottikuurin vaatineessa taudissa 2004 ja sen muistan kuinka KIPEÄ silloin olin. Sen jälkeen vain pikkuflunssia, jotka menneet vitamiineilla ja buranalla työn ohessa. Saikulla olen ollut vain parin noron takia pari päivää kerrallaan. Nyt kun lapset ovat jo isompia ei mitään mahatauteja ole hetkeen ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskalla edes sanoa, mutta en muista koska olisin ollut viimeksi kipeä. Kuumeessa olen ollut lapsena ja sitä en muista. Koko perhe kävi syysflunssan nyt läpi ja itse paahdoin terveenä. Työkaverit vuorotellen saikkarilla. Joskus mietin, että saanko sitten jonkun koronan tai muun tappavan taudin mikä sitten vie kertalaakista... 🙄 Olen siis päiväkodissa lastenhoitajana. Saikkarilla jouduin viimeksi olemaan kun olin raskaana ja siitä on yli 15v ja sekään ei ole sairaus. 😁
Itse lintsailen pari viikkoa vuodessa ylimääräisenä lomana. Käyttämättömät sairaslomapäivät on pakko käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisilla vain on niin hyvä immuniteetti, että esim. korona ei aiheuta oireita eikä vasta-aineita.
Mä vähän epäilen, että liittyy immuniteettiin noin yksinkertaisesti.
On puhuttu, että lapset esim. ovat todennäköisesti sairastaneet enemmän samantapaisia tauteja, joten osittaista immuniteettiä voi löytyä mikä vaikuttaa myös taudin vahvuuteen.
Hesari juuri kirjoitti, että vastaan puolustautuminen on poikkeuksellisen riippuvaista ihmisen interferonivasteesta.
Osaan arvostaa. Ehkä siksikin, ett muutama vuosi sitten oli puolentoista vuoden jakso, jolloin EN ollut terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen jälkeen kun vaihdoin pois kuluttavasta työpaikasta en ole ollut päivääkään saikulla. Vanhassa työssä sain kaikki kiertävät kuumeet, flunssat ja influenssat, kun olin niin stressaantunut. Joka päivä olen kiitollinen tästä vielä nyt kolmen vuoden jälkeenkin.
Kyllä se on tosi hyvä, koska sellainen hähmänen flunssa väsymyksineen tai kuume ei vaikuta kivalta.
En tiedä mikä mua vaivaa, mutta en ikinä muista olleeni kuumeessa, joten viimeksi varmaan alle 10-vuotiaana lapsena.
Isäni on kai myös aika harvoin kipeä ja toki elintavat vaikuttaa.
Mutta olen vähän pöpökammoinen, jonka uskon vaikuttavan iiiiisosti siihen, että vältän flunssat. 😅
Jo ennen koronaa en useimmiten koskenut paljain käsin tai ilman käsidesin käyttöä bussin kaiteisiin, lounasravintolan ottimiin tai ovenkahvoihin. Pesin kädet ennen syömistä ravintoloissa ja aina kun tulen sisään. En koske kasvoja käsillä.
Ihan perusjuttua joo toki, mutta ei hyvä luoja kun on varsin selvää, etteivät ihmiset näin tee. Edes ennen käsin syömistä ei pestä käsiä. 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa kroonisesti sairaan miehen kanssa ja sen myötä olen oppinut arvostamaan entistä enemmän omaa terveyttäni.
Mä en ennen ollu flunssassa mutta kun jouduin kokee stressiä ja olin päiväkodissa töissä ja vanhainkodissa niin sairastuin useemman (vanhainkodista noro, pkodissa flunssia) I plus lisäksi tosi raskaita aiheita vapaalla.
Olen tyytyväinen. En ole ollut teini-iän jälkeen kipeänä, nyt ikää 46 v. Otan kuitenkin tarvittaessa muutaman päivän saikkua (saa olla omalla ilmoituksella meidän firmassa) jos stressaa kovn ja tuntuu että tarvin breikin. Ehkä kerran 5 vuodessa olen ottanut tällaisen saikun.
Yritän olla iloinen asiasta ja kiitollinen. Olen nykyään tosi harvoin sairas. Antibiootteja en ole syönyt 20v ainakaan. Pitkittyneet yskät loppuivat samaan aikaan, kun aloitin avantouinniin 10v sitten. Ikää mulla 47v.
En osaa arvostaa. En osaa ajatella sairaana olemista pahana asiana, koska en tiedä, miltä se tuntuu. No, joskus olen ollut lievästi kipeä eikä se ole ollut yhtään kamalaa.
Töissä kieltämättä välillä kyllästyttää kuunnella, että kuka milloinkin on tänään sairaslomalla ja pitää mukauttaa oma työ sen mukaan. Sitten kun ihmiset muistelevat sairastelujaan, on typerän ulkopuolinen olo.
Arvostan kyllä, mutta se on kyllä ärsyttävää, että sitten kun on kipeä, niin se on aina semmoiseen aikaan, kun olisi jotain kivaa suunniteltuna. Eikä mulla siis hirveän usein ole, eli monesti esim kuukaudesta voisin minkä tahansa muun viikon olla kipeänä, mutta olenkin just sen viikon, kun en haluaisi. :(
Ehkä se on sellainen juttu, jota ei huomaa kauhean aktiivisesti arvostaa, kun se on asia, joka puuttuu elämästä, mutta joo, kyllä mä tiedostan, että en kauheasti sairastele. Toisaalta mulle sattuu keskimääräistä useammin pieniä haavereita.