Miten joku jaksaa yrittää yliopistoon yli kaksi vuotta yliopppilaaksi kirjoittamisen jälkeen?

Kävin korottamassa jokaista 3 krt, sain lopulta L.n.

Pidin välivuoden ja nyt pääsin suoraan papereilla ja avoimen opinnoilla sisään.

Voi, meillä oli tänä vuonna v. 1995 lukiosta valmistunut korostamassa arvosanoja. Kiitos tämän uuden valintasysteemin.

No et sinä niitä asioita sitten alunperin oppinutkaan.

Mää menin teknilliseen yliopistoon 4 vuoden kuluttua. En ollut unohtanut mieliainettani matematiikkaa.

Katsos joillakin on kovemmat ja korkeammat tavoitteet.ja eikös nyky aikana joku elinikäinen oppiminen ole joku in juttu siis hyvä juttu? Eli voisihan sitä vasta 50 vuotiaana vasta hakeutua yliopisto maailmaan. 😆😅🤣😂

Kaikilla aloilla ei myöskään tarvita matematiikkaa, ei pääsykokeissa saati opinnoissa. Eikä oikein mitään muutakaan lukiossa opittua, enemmän elämässä opittua. Esim. Sosiaalityö

Aikuisen tavoin ajatteleva.

Pari tuttua on päässyt vasta viidennellä yrittämisellä opiskelemaan toivomaansa alaa. Riippuu varmaan siitä, onko tavoite itselle tarpeeksi arvokas.

Oma tarinani ei ehkä ole tyypillisin, mutta vastaanpa nyt ap kysymykseen.

Olin aika loppu kirjoitusten ja lukion jälkeen. Halusin muuttaa omilleni, en kestänyt asua kotona. Opintotuella en olisi tähän kyennyt kun säästöjä ei ollut lainkaan eikä vanhemmat auttanut. Tarvitsee kuitenkin takuuvuokran, huonekaluja jne kun muuttaa omilleen. Menin tavarataloon töihin, silloinkaan ei ollut hyvä maailmantalouden tilanne joten työpaikka sen ikäisenä tavaratalosta tuntui hienolta. Ajattelin pitää pari välivuotta töitä tehden. Lopulta hurahti kolme vuotta ennen kun hain yliopistoon ja pääsin. En vaan jaksanut mennä heti koulun penkille. Tiesin kyllä hyvin mitä halusin opiskella. En koe kolmen vuoden menneen hukkaan, tein kuitenkin koko ajan töitä. Joskin matalammalla palkalla kun nyt opiskeltuani tutkinnon. Toisaalta sitten kun valmistuin, niin oli jo kokemusta kokopäiväisestä työelämästä ja itsensä elättämisestä.

Hain ja pääsin yliopistoon 6 vuotta ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen. Pelkästään pääsykoepisteillä. Muistaakseni 3 pistettä vaille maksimipisteet. Oli ajatukset selkiytyneet ja jännitys poissa. Välissä olin ollut töissä ja ulkomailla.

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani ei ehkä ole tyypillisin, mutta vastaanpa nyt ap kysymykseen.

Olin aika loppu kirjoitusten ja lukion jälkeen. Halusin muuttaa omilleni, en kestänyt asua kotona. Opintotuella en olisi tähän kyennyt kun säästöjä ei ollut lainkaan eikä vanhemmat auttanut. Tarvitsee kuitenkin takuuvuokran, huonekaluja jne kun muuttaa omilleen. Menin tavarataloon töihin, silloinkaan ei ollut hyvä maailmantalouden tilanne joten työpaikka sen ikäisenä tavaratalosta tuntui hienolta. Ajattelin pitää pari välivuotta töitä tehden. Lopulta hurahti kolme vuotta ennen kun hain yliopistoon ja pääsin. En vaan jaksanut mennä heti koulun penkille. Tiesin kyllä hyvin mitä halusin opiskella. En koe kolmen vuoden menneen hukkaan, tein kuitenkin koko ajan töitä. Joskin matalammalla palkalla kun nyt opiskeltuani tutkinnon. Toisaalta sitten kun valmistuin, niin oli jo kokemusta kokopäiväisestä työelämästä ja itsensä elättämisestä.

Huonekalut saa Jyskistä sossun maksusitoumuksella. Takuuvuokran maksaa kela. Tarinasi ei vaikuta uskottavalta.

Kaikki ei halua hakea yhteiskunnan tukia.

Hain itse vasta 24-vuotiaana yliopistoon ja pääsin ensiyrittämällä sisään. Vaikuttaa, että nuo juuri lukiosta päässeet on jo valmiiksi ihan loppuun palaneita kirjoitusten jälkeen aloittamaan rankkoja yliopisto-opintoja. Välivuosi voisi monille olla ihan paikallaan. Itse olin opintojen ensimmäiset vuodet todella motivoitunut. Nyt on viides vuosi alkanut ja toivon, että valmistuisin mahdollisimman nopeasti ja pääsisin työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Hain itse vasta 24-vuotiaana yliopistoon ja pääsin ensiyrittämällä sisään. Vaikuttaa, että nuo juuri lukiosta päässeet on jo valmiiksi ihan loppuun palaneita kirjoitusten jälkeen aloittamaan rankkoja yliopisto-opintoja. Välivuosi voisi monille olla ihan paikallaan. Itse olin opintojen ensimmäiset vuodet todella motivoitunut. Nyt on viides vuosi alkanut ja toivon, että valmistuisin mahdollisimman nopeasti ja pääsisin työelämään.

Hmm. Välivuosikin saattaa olla ihan hyvä vaihtoehto. - Mutta toisaalta välivuosi tai välivuodet kannattaa usein, ainakin hieman suunnitella. 

Eli jos oikeasti haluaa päästä jatkamaan opinojaan yliopistossa, joka ei toki välttämättä Suomessa edellytä ylioppilaaksi kirjoittamista. Ammattikoulutukiinon pohjaltakin voi hakea ja saada paikan, 

Vahinko vain vimeaikaiset yliopistojen opiskelijavalintaperusteet ovat siirtyneet painottamaan ylppäreiden arvosanoja ja ensikeralaisia hakijoita. - eli paikasta jota hakee tai paremmin ottaa myöhemmin vastaan joko ylppäreiden kanssa samana vuonna vai välivuoden ai välivuosien jälkeen kannattaa olla verraen varma,   

 Surkeaa on, että samalla kun linjattiin ylppäreider arvosanojen korostumien opislelijavalinnoissa on alettu valehtelu siitä, että tämä (paljossa ylppäreiden arvosanaperusteinen vopiskelijavalinnat yliopistoihin) lisäisi merkittävästi hakijoiden yhdenveraisuutta.  

Välivuonnaan voi vaikka yritää olla töissä, Mutta aika vähän sitä saa suoranaista lisäpotkua satunnaisisia usein ei erityistä koulutusta ja osaamista tai kokemusta vaativista töistä.

Sitä paitsi: silloin kun on töissä, niin silloin ollaan pääsäänöisesi työssä ei pääsykokeisiin valmistautumassa.  

Yliopistoon hakeutumista varten voi kyllä yrittää saada lomaa tai keskeyttää töiden teon siksi aikaa kun keskittyy pääsykokeisiin pakertamiseen. Pääsykokeisiin valmistautuminen itsessään saattaa toisinaan käydä ihan työstä.

 Vaikka tekemänsä vaivan-näkö opikelupaikan saamiseksi on monesti helppo unohtaa heti sen jälkeen kun on saanut opiskelupaikan.  

Sinkkumies  

Vierailija kirjoitti:

Voi, meillä oli tänä vuonna v. 1995 lukiosta valmistunut korostamassa arvosanoja. Kiitos tämän uuden valintasysteemin.

Mutta tarkoittaako tämä myös sitä, että hänellä ei ole ainoatakaan korkeakoulu / yliopisto-opiskelupaikkaa  25 vuotta ylioppilaasi kirjoittamsiensa jälkeen. Tai jo suoritettua korkeakoulu/ yliopistoukintoa koossa...

Tarkoitan, että kun serkullani on Laudatureita useampikin (kaikkiaan 6) kappaletta niin koska hän otti opiskelupaikan samana vuonna vastaan kuin kirjoitti ylioppilaaksi, niin hän ei voine enää hakea vanhalla yo-todistuksellaan uutta opiskelupaikkaa.

'Lieneekin ainoa vaihtoehto saada paikka on pääsykoe tai ehkä myös avoimen yliopisto-opintojen kautta voisi saada paikan, jollain aika välillä... 

Vierailija kirjoitti:

No et sinä niitä asioita sitten alunperin oppinutkaan.

Hänhän on kolmen p:n ylioppilas, joten mitä muuta voi odottaakaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi, meillä oli tänä vuonna v. 1995 lukiosta valmistunut korostamassa arvosanoja. Kiitos tämän uuden valintasysteemin.

Mutta tarkoittaako tämä myös sitä, että hänellä ei ole ainoatakaan korkeakoulu / yliopisto-opiskelupaikkaa  25 vuotta ylioppilaasi kirjoittamsiensa jälkeen. Tai jo suoritettua korkeakoulu/ yliopistoukintoa koossa...

Tarkoitan, että kun serkullani on Laudatureita useampikin (kaikkiaan 6) kappaletta niin koska hän otti opiskelupaikan samana vuonna vastaan kuin kirjoitti ylioppilaaksi, niin hän ei voine enää hakea vanhalla yo-todistuksellaan uutta opiskelupaikkaa.

'Lieneekin ainoa vaihtoehto saada paikka on pääsykoe tai ehkä myös avoimen yliopisto-opintojen kautta voisi saada paikan, jollain aika välillä... 

Onko todella näin?

Mä ainakin yliopiston pääsykokeeseen luin yhden kirjan, joka puhui tuloeroista. Ei liittynyt mitenkään lukiossa opittuun, mutta nythän on vähän eri vai?

Jos itse unohtaa, miksi asia olisi samoin jokaisen muun kohdalla? Vai antaako lukiolaitos niin epärelevanttia koulutusta että se unohtuu jo parissa vuodessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tarinani ei ehkä ole tyypillisin, mutta vastaanpa nyt ap kysymykseen.

Olin aika loppu kirjoitusten ja lukion jälkeen. Halusin muuttaa omilleni, en kestänyt asua kotona. Opintotuella en olisi tähän kyennyt kun säästöjä ei ollut lainkaan eikä vanhemmat auttanut. Tarvitsee kuitenkin takuuvuokran, huonekaluja jne kun muuttaa omilleen. Menin tavarataloon töihin, silloinkaan ei ollut hyvä maailmantalouden tilanne joten työpaikka sen ikäisenä tavaratalosta tuntui hienolta. Ajattelin pitää pari välivuotta töitä tehden. Lopulta hurahti kolme vuotta ennen kun hain yliopistoon ja pääsin. En vaan jaksanut mennä heti koulun penkille. Tiesin kyllä hyvin mitä halusin opiskella. En koe kolmen vuoden menneen hukkaan, tein kuitenkin koko ajan töitä. Joskin matalammalla palkalla kun nyt opiskeltuani tutkinnon. Toisaalta sitten kun valmistuin, niin oli jo kokemusta kokopäiväisestä työelämästä ja itsensä elättämisestä.

Huonekalut saa Jyskistä sossun maksusitoumuksella. Takuuvuokran maksaa kela. Tarinasi ei vaikuta uskottavalta.

Ei ainakaan Helsingistä saa mitään maksusitoumusta Jyskiin. Itse olin ollut 10 vuotta toimeentulotukiasiakkaana, ennen kuin minulle selvisi, että sosiaalitoimistosta voi saada mitään avustusta huonekaluihin. Helsingistä ne saa kaupungin työttömien pajan valmistamana, ja lähinnä vaan sängyn ja ruokapöydän tuoleineen, sekä jos lapsia on niin heille jotain. Minäkin olen suurimman osan huonekaluistani haalinut tuttavien vanhoista, kirppiksiltä tai ostellut toimeentulotuen perusosalla. Missään kun ei aikaisemmin lukenut sitä tietoa, että sossusta voisi saada. 

Takuuvuokria Kela ei maksa. Suurin osa vuokranantajista vaatii kahden kuukauden takuun, heille ei riitä sosiaalitoimiston kirjallinen takuu. Ei myöskään opiskelija-asuntoja vuokraavalle Hoasille, minkä sain huomata, kun sain Hoasilta asunnon.