Kuinka kiltteydestä ja miellyttämisenhalusta pääsee eroon? Auttakaa!

Olen nelikymppinen nainen ja herännyt viime aikoina huomaamaan, että kärsin liiasta kiltteydestä.

Minun on tosi vaikea ottaa puheeksi epämiellyttäviä asioita ja sietää kielteisiä tunteita muilta. Saan koko ajan kuulla olevani tosi mukava ja kiva tyyppi, joka tulee aina kaikkien kanssa toimeen. No kyllä, mutta kääntöpuolena olen myös myötäilevä, en uskalla/kehtaa vaatia muilta ihmisiltä juuri mitään, otan itselleni tehtäväksi asioita jotka eivät oikeastaan minulle kuuluisi. En kehtaa sanoa, jos en pidä jostakin ruoasta, vaan syön kiltisti lautasen tyhjäksi. En kehtaa sanoa siivoojalle, että en oikeastaan tarvitsisi hänen palvelujaan enää, kun säälin yhden naisen firman mahdollista asiakaskatoa. Avioliitto rakoilee, enkä osaa sanoa sanoa miehelle, mikä kaikki tässä minun mielestäni mättää ja että oikeastaan meidän varmaan olisi parasta erota.

Mikä neuvoksi? Mistä tämä juontaa juurensa? Omalla kohdallani piirre on vain iän myötä voimistunut. Haluan ihan oikeasti eroon tästä. Mutta mistä apua? Olisi tosi hienoa kuulla oivalluksia, lukusuosituksia, muiden liian kilttien tarinoita?