Miksi ihmiset luulevat, että päiväkodissa on töissä "tätejä" ja "setiä" vaikka siellä on "aikuisia"?

Kyllä minua saa sanoa tädiksi.Aikuinen kuullostaa kovin kolkolta.T :päiväkodin täti(lastenhoitaja)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitetaan lasten vahtimisella? Jos olet vanhempi, niin minkälaista vahtimista olet itse tehnyt? Minulle tulee mieleen, kun olen pihalla vahtinut omaa lasta että hän ei mene piha-alueen ulkopuolelle, ei satuta itseään tai muita. Olen vahtinut synttärikutsuja joissa oli aikalailla samanlainen tavoite, mutta tilanne tuntui kaoottisemmalta. Päiväkodissa työskennellessäni vaihtaisin sanan ehdottomasto havainnointiin. En nimittäin vahtinut niinkään karkaamista, koka piha oli turvallinen. Vahdin tietenkin satuttamista, mutta siinäkin oli paljon suurempi rooli sillä kuinka hyvin tunsin lapset (vrt. synttärijuhlien vahtiminen). Koska olin niin paljon havannoinut lapsia, tiesin jo minkälaisia ideoita kenellekin tulee, mikä innostaa ja mikä ärsyttää. Esimerkiksi Maija on herkästi tulistuva ja Liisa herkästi reagoiva negatiivisiin tilanteisiin. Ja sitten näen näiden kahden kohtaavan. Voin ennakoida tilanteen ja mennä siihen väliin leikkimään, juttelemaan tai voin antaa tilanteen hieman eskaloitua jolloin näen millaiseksi Maijan ja Liisan taidot ovat nyt kehittyneet. Sitten voimme yhdessä keskutella tilanteesta ja oppia jotakin. Eli minulla on tavoite ja tavoitteet tulee opetussuunnitelmasta. Ne liittyvät esimerkiksi sosiaalisiin taitoihin, tunnetaitoihin, yhdessä toimimiseen, liikuntaan, iloon, turvallisuuden tunteeseen, omana itsenään olemiseen yms.yms. Ja tämä tilanne pitää jokaisen ulkouilun aikana kertoa monella, koska ryhmässä on yleensä ainakin 21 lasta. 21 lapsella on 420 kahdenkeskistä suhdetta esim. mitä Maija ajattelee Liisasta, mitä Liisa ajattelee Maijasta (2 suhdetta). Siihen vielä lisäksi kolmen keskiset suhteet, nelin, viisin... Eli jatkuvasti on valtava määrä erilaisia kohtaamisia joista minulla on havannoinin pohjalta kertynty ennakkotietoja. Jos tehtävänä olisikin yksinkertaisesti vahtia ettei lapset satuta itseään tai karkaa, niin työ olisi melko helppoa kuten synttärin vahtimista. Mutta kun ei edes olla synttäreillä. Lapsella voi olla huomattavasti surkeampi mieliala kuin synttärillä ollessa ja jollain toisella taas euforinen. Kaiken tämän lisäksi opetussuunnitelmaa määrää meidän ottavan ryhmässä käsiteltävät teemat suoraan lapsilta. Eli sen kaiken havainnoinin ja vuorovaikutuksen lisäksi pyrin olemaan kärryillä minkälaisia leikkejä tai muita kiinnostuksia lapsilla on, mikä niissä on se viehätys ja tuoda niitä teemoja suunnittelemiini toiminnallisiin hetkiin tai käsiteltäviin teemoihin. Ja siinäkin pitää tietysti miettiä kenen kiinnostuksia seuraa. Ei voi ottaa aina sen osaavan leikkijän teemoja jotka aukeavat helposti minulle, vaan täytyy myös pinnistellä, että ymmärtää sen ryhmän ulkopuolelle ajautuvan lapsen touhuja pihan nurkassa. Kun tuo niitä yhteiseen ryhmätilanteeseen, niin tämä lapsi voi päästä mukaan isompaan porukkaan ja saa iloa siitä kun muut nauttivat hänen ideoistaan. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus hyvin monimutkaisesta vuorovaikutustyöstä.

Ylläoleva kuvailu on hyvä esimerkki siitä, että aivan tavallinen arkinen työ saadaan kuulostamaan tavattoman hienolta, monimutkaiselta ja vaikealta, mikäli se kuvaillaan riittävän laajasanaisesti.

Tähän liittyy usein se oletus, että "lasten vahtiminen" olisi esimerkiksi yliopistokouluttamattoman suorittamana sitten jotain pelkkää tuijottamista tms. Eli tämä yliopistoa käymätön henkilö ei osaisi vahtiessaan tarkkailla lasten käyttäytymistä ja tehdä siitä erilaisia johtopäätöksiä.

Mitä tulee turvallisiin pihoihin, niin enpä ole nähnyt sellaista päiväkodin pihaa joka olisi karkaamisvarma. Se vaatisi lukitut portit ja korkeat aidat.

Kyllä vahtiminen kuulostaa tuijottamiselta. Kysyinkin, että mitä se sitten on? Minusta se kuulostaa siltä, että lasta vahditaan passiivisesti. Katsotaan ettei hän joudu vaaraan tai aiheuta toisille vaaraa. Vähän kuten keittokattilan vahtiminen ettei kiehu liedelle. Tai nuotion vahtiminen ettei leviä. En miellä työtäni sellaiseksi, sillä havainnoinnissa minun roolini on paljon aktiivisempi, vaikka ulospäin näyttäisin aivan samalta kuin se kouluttamaton vahtija. Olen joskus ollut se kouluttamaton vahtija ja on kyllä vaikea löytää ketään joka ajattelisi, ettei tämän alan koulutuksesta ole hyötyä työssä. Kuinka kouluttamaton esimerkiksi voisi jatkuvasti ottaa valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman huomioon? Sitähän me olemme siellä toteuttamassa. Ei siellä "vahdita lapsia" minkään oman arvopohjan perusteella tai omien kasvatuskikkojen. Siinä on mentävä velvoittavan määräyksen mukaisesti. Jotta sen oppii, niin on kyllä hyötyä, että sitä on opiskellut, harjoitellut ja saanut kouluttajilta palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Te jotka haikailette sosiaalitoimen alaisiksi...eli että lapsenne päiväkodeissa olisi vanhaan tapaan tätejä jotka tekee kaikki samoja töitä ja mitä kouluttamattomampi niin varmasti sitä lämpimämpi ja empaattisempi...öh. Oletteko koskaan ajatelleet, että teitä on vedetty höplästä? Sosiaalitoimihan on siellä kalastamassa asiakassuhteita. Kerta toisensa jälkeen he puhuvat ongelmaperheistä, sosiaalisesta kurjuudesta, väkivallasta ja päihteistä...jos nämä ovat teidän perheen arkea, niin hakekaa suoraan niihin apua. Kaikilla ei ole ongelmia, mutta vain ongelmaisetko ovat tärkeitä? Sosiaalitoimea ei ole koskaan kiinnostanut oppiminen, kiusaamisen kitkeminen, lasten vahvuuksien tunnistaminen. Näitä on alettu ajamaan vahvasti vasta nyt kun opetustoimi on saanut päiväkodit alaisuuteensa. Siksi on myös ajankohtaista alkaa puhumaan päiväkodin ammateista selkeärajaisemmin kuten muillakin aloilla tehdään. Uuden lain mukaan vuoteen 2030 mennessä jokaisessa ryhmässä tulee olla päppärrrää (rummun päristys) jopa yksi kappale opettajia. Tätä sosiaalipuoli yrittää murtaa ja vieläkin jauhaa huonosta laista. Kaikki päiväkotien ongelmat muka johtuvat tästä uudesta laista. Tosiasia on, että sosiaalitoimi on johtanut päiväkoteja huonosti, budjetoinut huonosti, ollut täysin tavoitteeton, ei ole uskonut lasten eikä vanhempien potentiaaliin.  Siksi päiväkodeissa painitaan nyt henkilöstöpulan, sijaispulan, roolien epäselvyyden ja resurssipulan kanssa. Ja siksi moni kokee sen ylimääräisenä kirsikkana kakun päällä, että joillakin on vielä vuonna 2020 sitkeä päähänpinttymä puhua tädeistä ja sedistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Ei voi olla missään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Onko sinulla faktaa antaa, joku linkki? Ei missään nimessä pitäisi olla. Olen kuullut lastenhoitaja harjoittelijoiden näyttöharkan ohjaajilta, että he ovat kovasti ihmetelleet miksi ohjeina on ollut suunnitella toimintaa. Se ei kuulu työnkuvaan eikä siihen ole varattu työaikaa. Kaikki suunnittelu, arviointi ja kehittämisaika on lain mukaan opettajalla ja sen "ruhtinaalliset" 5 tuntia viikossa.

Päiväkodissa on töissä varhaiskasvatuksen (erityis)opettajia, hoitajia, avustajia sekä päiväkodin johtaja. Plus se joka tekee ruoan ja se joka siivoaa (heidän ammattinimikkeitään en tiedä). Tädit ja sedät löytyy sukukokouksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Ei voi olla missään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Onko sinulla faktaa antaa, joku linkki? Ei missään nimessä pitäisi olla. Olen kuullut lastenhoitaja harjoittelijoiden näyttöharkan ohjaajilta, että he ovat kovasti ihmetelleet miksi ohjeina on ollut suunnitella toimintaa. Se ei kuulu työnkuvaan eikä siihen ole varattu työaikaa. Kaikki suunnittelu, arviointi ja kehittämisaika on lain mukaan opettajalla ja sen "ruhtinaalliset" 5 tuntia viikossa.

Varmasti ihan itsekin löydät opetussuunnitelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Ei voi olla missään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Onko sinulla faktaa antaa, joku linkki? Ei missään nimessä pitäisi olla. Olen kuullut lastenhoitaja harjoittelijoiden näyttöharkan ohjaajilta, että he ovat kovasti ihmetelleet miksi ohjeina on ollut suunnitella toimintaa. Se ei kuulu työnkuvaan eikä siihen ole varattu työaikaa. Kaikki suunnittelu, arviointi ja kehittämisaika on lain mukaan opettajalla ja sen "ruhtinaalliset" 5 tuntia viikossa.

Varmasti ihan itsekin löydät opetussuunnitelman.

Niih eli tämä ei perustunut tietoon kuten arvelinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Ei voi olla missään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Onko sinulla faktaa antaa, joku linkki? Ei missään nimessä pitäisi olla. Olen kuullut lastenhoitaja harjoittelijoiden näyttöharkan ohjaajilta, että he ovat kovasti ihmetelleet miksi ohjeina on ollut suunnitella toimintaa. Se ei kuulu työnkuvaan eikä siihen ole varattu työaikaa. Kaikki suunnittelu, arviointi ja kehittämisaika on lain mukaan opettajalla ja sen "ruhtinaalliset" 5 tuntia viikossa.

Varmasti ihan itsekin löydät opetussuunnitelman.

Niih eli tämä ei perustunut tietoon kuten arvelinkin.

Et siis osaa vaikka Googlella hakea "lastenohjaaja opetussuunnitelma" tai jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).

Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.

Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.

Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.

Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?

Jotkut oppilaistokset kouluttavat lastenhoitajia tehtäviin joita heillä ei ole. Esimerkiksi tuokioiden suunnittelua. Se ei kuulu lastenhoitajan työhön. Laissa on määrätty mikä tehtävä kuuluu kenellekin. Lastenhoitajilla ei myöskään ole suunnitteluaikaa. On väärin lastenhoitajia kohtaan, että koulutus ei vastaa työtehtäviä. Kaikki oppilaitokset tuskin tekee tätä. En tiedä onko siinä takana sosiaalitoimen pyrkimys pitää kynsin hampain kiinni sektorista jota he johtivat huonosti ja joka on muutama vuosi sitten siirretty toisen toimialan alaisuuteen (opetustoimi). Nyt tulee pinnalle kaikenlaista moskaa mikä on muhinut alalla piilossa useita vuosia, kun työntekijöitä vaiennettiin ja pakkaa sekoitettiin tyyliin hajoita ja hallitse. Sosiaaliala kouluttaa siis yhä lastenhoitajia tehtäviin jotka eivät heille kuuluu. Siksi onkin monella lastenhoitaja naama nutturalla, kun työ ei olekaan sitä mitä luultiin.

Kyllä kaikki oppilaitokset sitä tekee, kun se on opetussuunnitelmassa.

Tosin jos sitä ei oikeasti tarvita, niin lastenhoitajien koulutuksen voisi saman tien lyhentää joksikin muutaman kuukauden kurssiksi.

Ei voi olla missään valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa. Onko sinulla faktaa antaa, joku linkki? Ei missään nimessä pitäisi olla. Olen kuullut lastenhoitaja harjoittelijoiden näyttöharkan ohjaajilta, että he ovat kovasti ihmetelleet miksi ohjeina on ollut suunnitella toimintaa. Se ei kuulu työnkuvaan eikä siihen ole varattu työaikaa. Kaikki suunnittelu, arviointi ja kehittämisaika on lain mukaan opettajalla ja sen "ruhtinaalliset" 5 tuntia viikossa.

Varmasti ihan itsekin löydät opetussuunnitelman.

Niih eli tämä ei perustunut tietoon kuten arvelinkin.

Et siis osaa vaikka Googlella hakea "lastenohjaaja opetussuunnitelma" tai jotain?

Etsin puolestasi "lähihoitaja opetussuunnitelma", koska suurin osa on lähihoitajia eikä lastenohjaajia. Paljon löytyy terveydenhoitoon liittyvää. Tuolta voi katsoa miten hirveän pieni osa tutkintoa on "suunnittelee ja toteuttaa tavoitteellista ja monipuolista lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista edistävää toimintaa" ja

"suunnittelee ja rakentaa kasvua, kehitystä ja oppimista edistävää toimintaympäristöä yhdessä lasten ja työryhmän kanssa huomioiden erilaiset oppijat." Tällä ei tarkoiteta, että lastenhoitaja yksin suunnittelee "tuokioita" ja vetää niitä. Sitä ei todellakaan missään sanota! Tällä tarkoitetaan esim. sitä kun lastenhoitaja lennossa "suunnittelee", että otetaanpa Pirkka-Petterin kanssa nyt tämä lautapeli, koska hänelle olisi hyväksi harjoitella kuinka nopan avulla siirrytään eteenpäin ja odotetaan vuoroa (opettajan kanssa muodostettu tavoite). Eihän kukaan järkevä lastenhoitaja edes suostuisi suunnitella toimintaa ilman, että saa siitä palkkaa ja että siihen on mahdollisuus työajan puitteissa. Ja tällaista aikaa tai roolia ei lastenhoitajalla lain mukaan ole.

 https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/esitys/3689879/reformi/rakenne

Vanhemmiltahan se aika pitkälti malli tulee, kuinka puhutellaan. Oma lapsi (5v) puhuu ryhmänsä työntekijöistä nimellä, koska tietää ne. Vaikka vaihtoi juuri päiväkotia. Minäkin tiedän, koska olen siihen perehtynyt, pitäähän mun olla, lapsi on siellä 8-9h päivässä (onneksi ne nimet lukee eteisen seinällä, muistutuksena, vaikka toki on jokaisen kanssa esittäydytty). Jos on joku sijainen joskus, lapsi puhuu "opesta". En oo mennyt nyt korjaamaan että olikohan oikeasti vk ope vai lähäri, ihan kai se sama on lapselle. Ei me niistä tuttujen tyyppienkään titteleistä puhuta, kaikki on tärkeitä koulutuksista huolimatta.

Oon itse tehnyt myös sijaisuuksia päiväkodissa, usein lapset on puhutellut "hei ope", jos eivät nimeä muista (vaikka olen lh, enimmäkseen muulla alalla töissä, mut eihän lapset tätä tiedä). Tädittelyjä en muista yhtään.

Kaikki lastentarhojen työntekijät on tarhan tätejä sukupuolesta riippumatta.