Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset luulevat, että päiväkodissa on töissä "tätejä" ja "setiä" vaikka siellä on "aikuisia"?
28.09.2020 |
Itse kun olen kertonut olevani päiväkodissa töissä niin monet ovat alkaneet nimittää minua "päiväkodin tädiksi". Päiväkodin sisällä ei kuitenkaan kukaan käytä tuollaista täti-nimitystä vaan kaikki sanovat aikuiseksi. Eli mistä tämä täti/setä-juttu on lähtöisin?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin/tarhan tätejä ne oli ainakin yleisesti 80/90 - luvulla. Ehkä ne nyt on muuttuneet sitten aikuisiksi.
Termi muuttui kymmenisen vuotta sitten kun havahduttiin siihen, että moni varhaiskasvattaja on muunsukupuolinen tai ei muutoin halua, että hänen sukupuolensa oletetaan muiden toimesta. Aikuinen-sanan käytöstä tuli kaupungilta ihan ohjeistus.
Porvoossa ehkä, ei ainakaan täällä stadissa ole mitään ohjeistettu, ja olisin pistänytkin sellaisen ohjeen suoraan mappi ööhön. Se ei ole päiväkodin asia ohjeistaa vanhempia supisuomalaisen puhetavan suhteen. Meillä on tiedotteissa tietysti työntekijät omilla nimillään ja jos joku vanhempi puhuu päiväkodin tai tarhan tädeistä, niin se on aivan ok.
Siis ei tietenkään vanhempia ole ohjeistettu vaan henkilökuntaa. Ennen vanhaan kun henkilökuntakin täditteli ja seditteli itseään. Viikkokirjeeseenkin kirjoitettiin alle, että "terveisin Punatulkkujen tädit".
Niin siis olen lastentarhanopettaja ja meille ei ainakaan stadissa ole tuollaista typerää "ohjetta" tullut. Me olemme edelleen tarhantätejä ja ylpeitä siitä!
Oletteko te Stadissa vielä lastentarhanopettajia? Muualla ollaan varhaiskasvatuksen opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).
Tässä on ideaa. Sen sijaan, että sanoisin lapselle, että jos sinua harmittaa päiväkodissa, kerro tädeille ja pyydä apua, sanonkin. "Jos sinua harmittaa, kerro yliopiston opettajankoulutuksesta valmistuneelle, lähihoitajalle tai epäpätevälle lastenhoitajalle. Tai jos siellä sattuu olemaan vaikka sosionomiopiskelija sijaisena, niin hänellekin voit kertoa."
Kyllä, todellakin tätä vaadin lapseltani tästä lähtien. Teen myös excel-taulukon kaikkien henkilökunnan, sijaisten ja opiskelijoiden ammattinimikkeistä sekä koulutuksista. Vanhempainillassa on myös hyvä päivittää taulukkoon henkilökunnan koulutustilanne, onko se opiskelija valmistunut tai joku muu hankkinut lisäpätevyyksiä.
Vanhempainillassa on myös hyvä esittää vuosittain laatimani GDPR:n mukainen tietosuojaseloste pitämästäni henkilörekisteristä.
Ei tule vahingossakaan puhuttua enää väärällä nimikkeellä henkilökunnasta. Näin mä aina töissäkin toimin, en puhu koskaan it-tuen tyypeistä vaan kutsun heitä jokaisen omalla nimikkeellä ja koulutuksella.
Puutuukko sisälukutaito? Tuossahan puhuttiin siitä, että jos vanhemmat ei edes keskenään vaivaudu ottamaan selvää kuka siellä päiväkodissa on töissä ja millä koulutuksella, millä vastuilla, niin eipä ole korkea arvostus omaa lasta kohtaan. Kunhan vaan itse pääsee töihin oma napa edellä.
Ohiksena. Minusta sinulla nyt tässä puuttuu sisälukutaito. Harvaasa päiväkodissa enää on vakihenkilöstä, samar naamat ja samalla koulutuksella maailman tappiin saakka.
He vaihtuvat aika tiheästi ja osa opiskelee vielä.
Olisi jopa aika loukkaavaa mennä tenttaamaan lapsensa hoitajalta, mikä hänen tutkintonsa on ja uupuukos siitä varhaiskasvatuksen gradusta paljonkin...? Se se vasta aliarvostavaa on!
Toki minä hoitajat omien lasteni ryhmissä tunnen nimeltä ja heidän kanssaan tulee juteltua kaikenlaista, mutta en utele heidän koulutustaan, palkkaansa, osoitettaan tai sitä, onko heillä itsellään lapsia. Heilläkin on oikeus yksityiselämäänsä!
Joten paitsi että hoitajien tilanne vaihtelee nopeastikin, on loukkaavaa kyseenalaistaa heidän ammattitaitonsa ja viitata siihen, että tutkinnoilla on ainoastaan merkitystä. Ei ole. Lasteni paras hoitaja on ollut "pelkkä" lastenhoitaja, mutta aivan mahtava, empaattinen ja viitseliäs TÄTI. Ja siis tädittelystä jopa ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin/tarhan tätejä ne oli ainakin yleisesti 80/90 - luvulla. Ehkä ne nyt on muuttuneet sitten aikuisiksi.
Termi muuttui kymmenisen vuotta sitten kun havahduttiin siihen, että moni varhaiskasvattaja on muunsukupuolinen tai ei muutoin halua, että hänen sukupuolensa oletetaan muiden toimesta. Aikuinen-sanan käytöstä tuli kaupungilta ihan ohjeistus.
Porvoossa ehkä, ei ainakaan täällä stadissa ole mitään ohjeistettu, ja olisin pistänytkin sellaisen ohjeen suoraan mappi ööhön. Se ei ole päiväkodin asia ohjeistaa vanhempia supisuomalaisen puhetavan suhteen. Meillä on tiedotteissa tietysti työntekijät omilla nimillään ja jos joku vanhempi puhuu päiväkodin tai tarhan tädeistä, niin se on aivan ok.
Siis ei tietenkään vanhempia ole ohjeistettu vaan henkilökuntaa. Ennen vanhaan kun henkilökuntakin täditteli ja seditteli itseään. Viikkokirjeeseenkin kirjoitettiin alle, että "terveisin Punatulkkujen tädit".
Niin siis olen lastentarhanopettaja ja meille ei ainakaan stadissa ole tuollaista typerää "ohjetta" tullut. Me olemme edelleen tarhantätejä ja ylpeitä siitä!
Oletteko te Stadissa vielä lastentarhanopettajia? Muualla ollaan varhaiskasvatuksen opettajia.
No eikä olla. Tutkintonimike on minulla vielä lastentarhanopettaja ja pysyy sellaisena aina.
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, on kyllä murheet. Täti nyt vaan on vakiintunut tapa kutsua päiväkodin varhaiskasvattajia ja ylipäätään naisihmisiä, joista tulee puhetta lapsen kanssa ja joiden nimeä ei välttämättä tiedä. Eihän kukaan kutsu siivoajiakaan lapselle miksikään toimitilahuoltajiksi. Ihan siivoojia tai tätejä tai setiä ovat. Opettajat on opeja, rehtori reksi ja ei siitä kukaan hernettä vedä nenään. Kaupan täti, kaupan setä, poliisi tai vaikka poliisisetä, naapurin täti, neuvolan täti, lääkärit on tätejä ja lääkärisetiä jne. Ja ainoat, jotka tästä aina ruikuttavat on päiväkodin varhaiskasvattaja-aikuiset. Mikä ihmeen alemmuuskompleksi teillä on?
Täällä on yritetty sanoa, että vakiintunut sana päiväkodin kasvattajille ei enää nykyään ole "täti" vaan "aikuinen"!
Lapset eivät KOSKAAN käytä päiväkodissa meistä kasvattajista täti-sanaa (tai setää) vaan puhuttelevat etunimellä tai huikkaavat "hei aikuinen!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin/tarhan tätejä ne oli ainakin yleisesti 80/90 - luvulla. Ehkä ne nyt on muuttuneet sitten aikuisiksi.
Termi muuttui kymmenisen vuotta sitten kun havahduttiin siihen, että moni varhaiskasvattaja on muunsukupuolinen tai ei muutoin halua, että hänen sukupuolensa oletetaan muiden toimesta. Aikuinen-sanan käytöstä tuli kaupungilta ihan ohjeistus.
Porvoossa ehkä, ei ainakaan täällä stadissa ole mitään ohjeistettu, ja olisin pistänytkin sellaisen ohjeen suoraan mappi ööhön. Se ei ole päiväkodin asia ohjeistaa vanhempia supisuomalaisen puhetavan suhteen. Meillä on tiedotteissa tietysti työntekijät omilla nimillään ja jos joku vanhempi puhuu päiväkodin tai tarhan tädeistä, niin se on aivan ok.
Siis ei tietenkään vanhempia ole ohjeistettu vaan henkilökuntaa. Ennen vanhaan kun henkilökuntakin täditteli ja seditteli itseään. Viikkokirjeeseenkin kirjoitettiin alle, että "terveisin Punatulkkujen tädit".
Niin siis olen lastentarhanopettaja ja meille ei ainakaan stadissa ole tuollaista typerää "ohjetta" tullut. Me olemme edelleen tarhantätejä ja ylpeitä siitä!
Oletteko te Stadissa vielä lastentarhanopettajia? Muualla ollaan varhaiskasvatuksen opettajia.
No eikä olla. Tutkintonimike on minulla vielä lastentarhanopettaja ja pysyy sellaisena aina.
Okei. Tutkintonimike voi pysyä, ammattinimike ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin/tarhan tätejä ne oli ainakin yleisesti 80/90 - luvulla. Ehkä ne nyt on muuttuneet sitten aikuisiksi.
Termi muuttui kymmenisen vuotta sitten kun havahduttiin siihen, että moni varhaiskasvattaja on muunsukupuolinen tai ei muutoin halua, että hänen sukupuolensa oletetaan muiden toimesta. Aikuinen-sanan käytöstä tuli kaupungilta ihan ohjeistus.
Porvoossa ehkä, ei ainakaan täällä stadissa ole mitään ohjeistettu, ja olisin pistänytkin sellaisen ohjeen suoraan mappi ööhön. Se ei ole päiväkodin asia ohjeistaa vanhempia supisuomalaisen puhetavan suhteen. Meillä on tiedotteissa tietysti työntekijät omilla nimillään ja jos joku vanhempi puhuu päiväkodin tai tarhan tädeistä, niin se on aivan ok.
Siis ei tietenkään vanhempia ole ohjeistettu vaan henkilökuntaa. Ennen vanhaan kun henkilökuntakin täditteli ja seditteli itseään. Viikkokirjeeseenkin kirjoitettiin alle, että "terveisin Punatulkkujen tädit".
Niin siis olen lastentarhanopettaja ja meille ei ainakaan stadissa ole tuollaista typerää "ohjetta" tullut. Me olemme edelleen tarhantätejä ja ylpeitä siitä!
Oletteko te Stadissa vielä lastentarhanopettajia? Muualla ollaan varhaiskasvatuksen opettajia.
Ei todellakaan olla. Siitäkin näkee, että tää oli joku trolli joka väitti iloisesti tädittelevänsä itseään stadissa ja on muka lto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).
Tässä on ideaa. Sen sijaan, että sanoisin lapselle, että jos sinua harmittaa päiväkodissa, kerro tädeille ja pyydä apua, sanonkin. "Jos sinua harmittaa, kerro yliopiston opettajankoulutuksesta valmistuneelle, lähihoitajalle tai epäpätevälle lastenhoitajalle. Tai jos siellä sattuu olemaan vaikka sosionomiopiskelija sijaisena, niin hänellekin voit kertoa."
Kyllä, todellakin tätä vaadin lapseltani tästä lähtien. Teen myös excel-taulukon kaikkien henkilökunnan, sijaisten ja opiskelijoiden ammattinimikkeistä sekä koulutuksista. Vanhempainillassa on myös hyvä päivittää taulukkoon henkilökunnan koulutustilanne, onko se opiskelija valmistunut tai joku muu hankkinut lisäpätevyyksiä.
Vanhempainillassa on myös hyvä esittää vuosittain laatimani GDPR:n mukainen tietosuojaseloste pitämästäni henkilörekisteristä.
Ei tule vahingossakaan puhuttua enää väärällä nimikkeellä henkilökunnasta. Näin mä aina töissäkin toimin, en puhu koskaan it-tuen tyypeistä vaan kutsun heitä jokaisen omalla nimikkeellä ja koulutuksella.
Puutuukko sisälukutaito? Tuossahan puhuttiin siitä, että jos vanhemmat ei edes keskenään vaivaudu ottamaan selvää kuka siellä päiväkodissa on töissä ja millä koulutuksella, millä vastuilla, niin eipä ole korkea arvostus omaa lasta kohtaan. Kunhan vaan itse pääsee töihin oma napa edellä.
Ohiksena. Minusta sinulla nyt tässä puuttuu sisälukutaito. Harvaasa päiväkodissa enää on vakihenkilöstä, samar naamat ja samalla koulutuksella maailman tappiin saakka.
He vaihtuvat aika tiheästi ja osa opiskelee vielä.
Olisi jopa aika loukkaavaa mennä tenttaamaan lapsensa hoitajalta, mikä hänen tutkintonsa on ja uupuukos siitä varhaiskasvatuksen gradusta paljonkin...? Se se vasta aliarvostavaa on!
Toki minä hoitajat omien lasteni ryhmissä tunnen nimeltä ja heidän kanssaan tulee juteltua kaikenlaista, mutta en utele heidän koulutustaan, palkkaansa, osoitettaan tai sitä, onko heillä itsellään lapsia. Heilläkin on oikeus yksityiselämäänsä!
Joten paitsi että hoitajien tilanne vaihtelee nopeastikin, on loukkaavaa kyseenalaistaa heidän ammattitaitonsa ja viitata siihen, että tutkinnoilla on ainoastaan merkitystä. Ei ole. Lasteni paras hoitaja on ollut "pelkkä" lastenhoitaja, mutta aivan mahtava, empaattinen ja viitseliäs TÄTI. Ja siis tädittelystä jopa ylpeä.
Se ei ole ollenkaan loukkaavaa, että kysyy koulutusta ja ammattinimikettä. Minänkin luulin noin, kun lapseni oli päiväkodissa enkä vielä itse ollut alalla. En esimerkiksi sanonut mitään, kun ryhmän toiminta peruttiin kerta toisensa jälkeen. Yritin vain olla ymmärtäväinen ja kannustava ryhmän henkilöstölle. Mutta opiskellessa kuulin, että näitä katsotaan juuri pahimpina vanhempina. Eivät pidä lapsensa puolia. Henkilökunnan yli jyrätään jatkuvasti ylemmmältä taholta eikä heidän sana paina kärpäsenkökön vertaa. Mutta vanhempia kuunnellaan ja johtajat pistää asiat kuntoon jos vanhemmat puuttuu. Eivät halua kielteistä somea tai mediaa. Siksi henkilökunta salaa toivoo (ja avoimesti somessa pyytää), että kysykää vanhemmat aktiivisesti onko henkilökunta koulutettua vai ei, kuka ryhmässä on ope kuka hoitaja ym. Jos jollain on opinnot vielä kesken, niin ei hän loukkaannu sellaisista kyselyistä, vaan hänelle tulee olo että hänen koulutuksellaan on väliä ja vanhemmat arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitte aloittaa vaikka näin "Olen lukenut, että henkilöstöstä on yleisesti pulaa. Te teette tärkeää työtä ja toivon, että henkilöstön saatavuuteen puututaan. Kerään ystäväni kanssa tietoa kuinka paljon meidän tuntemissa päiväkodeissa on koulutettua henkilökuntaa. Kuinka monessa ryhmässä täällä on pätevä opettaja? Onko opekoulutus vai sosionomi?..." (Yleensä lastenhoitajat ovat päteviä omaan työhönsä eli pula koskee lähinnä opettajia, erityisopettajia.)
Vierailija kirjoitti:
No voi voi, on kyllä murheet. Täti nyt vaan on vakiintunut tapa kutsua päiväkodin varhaiskasvattajia ja ylipäätään naisihmisiä, joista tulee puhetta lapsen kanssa ja joiden nimeä ei välttämättä tiedä. Eihän kukaan kutsu siivoajiakaan lapselle miksikään toimitilahuoltajiksi. Ihan siivoojia tai tätejä tai setiä ovat. Opettajat on opeja, rehtori reksi ja ei siitä kukaan hernettä vedä nenään. Kaupan täti, kaupan setä, poliisi tai vaikka poliisisetä, naapurin täti, neuvolan täti, lääkärit on tätejä ja lääkärisetiä jne. Ja ainoat, jotka tästä aina ruikuttavat on päiväkodin varhaiskasvattaja-aikuiset. Mikä ihmeen alemmuuskompleksi teillä on?
Ehkä tämä tätijuttu juontaa siitä, että täällä av. llä niin usein haukutaan ja halveksitaan päiväkodin työntekijöitä.
Mua ei kukaan sano pk. ssa tädiksi. Lapset sanovat nimellä, vanhemmatkin käyttävät nimeä. Ehkä tuo täti-nimike on sellainen lapselle turvaa tuova sana, kun aikuinen on vielä vieras. Mutta kyllä vanhemmat oppivat muutaman aikuisen nimen jos haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielen ymmärryksesi on aika pintapuolisella tasolla.
Kertokaamme siis hänelle, että ei ole kyse luulemisesta vaan suomenkielessä aikuiset ovat lapsille setiä ja tätejä. Nimitys ei liity erityisesti päiväkotiin eikä sukulaisuuteen, sillä yhtä yleisesti puhutaan naapurin tai kirjaston sedästä ja tädistä.
Mistä tulee joillekin (70) mieleen, että setä tai täti olisi jotenkin halventava nimitys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lapset ei kyllä puhu tädeistä tai sedistä.
Saattavat sanoa etunimellä tai opeksi.
Lapset puhuvat tosiaan aikuisista, jos puhuvat yleisellä tasolla tai tilanteessa kuka vaan aikuinen käy. Tosin tarkoittaa nimenomaan henkilökuntaan kuuluvaa, eli ei ulkopuolisia tai vanhempia.
No ei minunkaan mielestä ole tätejä tai setiä, lähinnä nulikoita on muiden nulikoiden seassa.
Sellaisia joilla juuri on parta alkanut vähän kasvaa ja ääni madaltunut.
Naiset ovat sitten sellaisia piipittäviä tapauksia.
Yleensä hiljennän heidät matalalla huomenella. Loppuu se piipitys ja selvitys siihen.
Sitten siirryn kuin laiva, sinne työelämään.
Käyn vain jättämässä lapset varastoon ja seilaan työelämään.
T: Mies isolla iillä 42v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan lasten vahtimisella? Jos olet vanhempi, niin minkälaista vahtimista olet itse tehnyt? Minulle tulee mieleen, kun olen pihalla vahtinut omaa lasta että hän ei mene piha-alueen ulkopuolelle, ei satuta itseään tai muita. Olen vahtinut synttärikutsuja joissa oli aikalailla samanlainen tavoite, mutta tilanne tuntui kaoottisemmalta. Päiväkodissa työskennellessäni vaihtaisin sanan ehdottomasto havainnointiin. En nimittäin vahtinut niinkään karkaamista, koka piha oli turvallinen. Vahdin tietenkin satuttamista, mutta siinäkin oli paljon suurempi rooli sillä kuinka hyvin tunsin lapset (vrt. synttärijuhlien vahtiminen). Koska olin niin paljon havannoinut lapsia, tiesin jo minkälaisia ideoita kenellekin tulee, mikä innostaa ja mikä ärsyttää. Esimerkiksi Maija on herkästi tulistuva ja Liisa herkästi reagoiva negatiivisiin tilanteisiin. Ja sitten näen näiden kahden kohtaavan. Voin ennakoida tilanteen ja mennä siihen väliin leikkimään, juttelemaan tai voin antaa tilanteen hieman eskaloitua jolloin näen millaiseksi Maijan ja Liisan taidot ovat nyt kehittyneet. Sitten voimme yhdessä keskutella tilanteesta ja oppia jotakin. Eli minulla on tavoite ja tavoitteet tulee opetussuunnitelmasta. Ne liittyvät esimerkiksi sosiaalisiin taitoihin, tunnetaitoihin, yhdessä toimimiseen, liikuntaan, iloon, turvallisuuden tunteeseen, omana itsenään olemiseen yms.yms. Ja tämä tilanne pitää jokaisen ulkouilun aikana kertoa monella, koska ryhmässä on yleensä ainakin 21 lasta. 21 lapsella on 420 kahdenkeskistä suhdetta esim. mitä Maija ajattelee Liisasta, mitä Liisa ajattelee Maijasta (2 suhdetta). Siihen vielä lisäksi kolmen keskiset suhteet, nelin, viisin... Eli jatkuvasti on valtava määrä erilaisia kohtaamisia joista minulla on havannoinin pohjalta kertynty ennakkotietoja. Jos tehtävänä olisikin yksinkertaisesti vahtia ettei lapset satuta itseään tai karkaa, niin työ olisi melko helppoa kuten synttärin vahtimista. Mutta kun ei edes olla synttäreillä. Lapsella voi olla huomattavasti surkeampi mieliala kuin synttärillä ollessa ja jollain toisella taas euforinen. Kaiken tämän lisäksi opetussuunnitelmaa määrää meidän ottavan ryhmässä käsiteltävät teemat suoraan lapsilta. Eli sen kaiken havainnoinin ja vuorovaikutuksen lisäksi pyrin olemaan kärryillä minkälaisia leikkejä tai muita kiinnostuksia lapsilla on, mikä niissä on se viehätys ja tuoda niitä teemoja suunnittelemiini toiminnallisiin hetkiin tai käsiteltäviin teemoihin. Ja siinäkin pitää tietysti miettiä kenen kiinnostuksia seuraa. Ei voi ottaa aina sen osaavan leikkijän teemoja jotka aukeavat helposti minulle, vaan täytyy myös pinnistellä, että ymmärtää sen ryhmän ulkopuolelle ajautuvan lapsen touhuja pihan nurkassa. Kun tuo niitä yhteiseen ryhmätilanteeseen, niin tämä lapsi voi päästä mukaan isompaan porukkaan ja saa iloa siitä kun muut nauttivat hänen ideoistaan. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus hyvin monimutkaisesta vuorovaikutustyöstä.
Ylläoleva kuvailu on hyvä esimerkki siitä, että aivan tavallinen arkinen työ saadaan kuulostamaan tavattoman hienolta, monimutkaiselta ja vaikealta, mikäli se kuvaillaan riittävän laajasanaisesti.
Tähän liittyy usein se oletus, että "lasten vahtiminen" olisi esimerkiksi yliopistokouluttamattoman suorittamana sitten jotain pelkkää tuijottamista tms. Eli tämä yliopistoa käymätön henkilö ei osaisi vahtiessaan tarkkailla lasten käyttäytymistä ja tehdä siitä erilaisia johtopäätöksiä.
Mitä tulee turvallisiin pihoihin, niin enpä ole nähnyt sellaista päiväkodin pihaa joka olisi karkaamisvarma. Se vaatisi lukitut portit ja korkeat aidat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).
Tarhassa sekä maisteri että lähäri tekevät pääasiassa sitä samaa hommaa. Eli vahtivat lapsia, pukevat kurahousuja, annostelevat ruokaa jne. Siksi sillä ei ole erityistä väliä kuka on maisteri ja kuka lähäri.
Ehkä sinä näet vain tuon pinnan. Ehkä miellät myös suorittamasi kotikasvatuksen vain ruoan annosteluksi ja pukemiseksi. Todellisuudessa tuon pinnan alla on lukematon määrä tehtäviä ja niitä tekee eri ammattilaiset. Lähäreillä saattaa olla lääkinnällistä tietämystä eli he voivat ottaa enemmän koppia sellaisesta. (Paitsi että virallisesti päiväkodissa ei ole lääkinnällistä osaamista joten se on vähän keinotekoinen vastuu.) Olen huomannut, että lastenhoitajia usein kiinnostaa lasten kuumeiset otsat, kotona podetut taudit, lasten syöminen eli saattavat naputtaa lapselle ravinnon tarpeesta. Opettajankoulutuksen käyneet opettajat taas ovat vastuussa kokonaisuudesta. Esim. jos lähäri naputtaa ja lapsi ahdistuu, niin ope määrää, että lopeta naputtaminen. Opella on kokonaisvastuu lasten oppimisesta ja emotionaalisesta hyvinvoinnista (joka on ehto oppimiselle). Ope on se joka suunnittelee toiminnan, arvioi ja kehittää. Hän on se joka käy keskustelut vanhempien kanssa ja kirjaa. Hän on se joka ottaa erityisopettajan kanssa puheeksi lasten tarpeita ja tekee töitä jotta lapsi saisi tarvitsemansa tuen. Hän on se joka tekee yhteistyötä koulun kanssa ja kertoo ryhmän lapsista, suunnittelee siirtymää kouluun. Opella on punainen lanka käsissä. Toisaalta tehdään tiimityötä eli kaikki on jollain tasolla kartalla. On kuitenkin asioita joissa olisi hyvä tietää kenelle "tädille" menee puhumaan.
Satun tietämään jotain lastenhoitajien koulutuksesta, ja pääosin se koulutus käsittelee juuri sitä "toiminnan suunnittelua, arviointia ja kehittämistä". Varsinaisen hoitotoiminnan opettelu on aivan marginaalisessa roolissa.
Aika outoa on, jos työelämässä niitä koulutuksessa hankittuja taitoja ei sitten hyödynnetä, vaan lastenhoitaja on lähinnä jonkinlainen hoitoapulainen. Tulee mieleen, että mitä varten lastenhoitajilta edes vaaditaan koulutus, ja vieläpä 3-vuotinen sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 19- päikyntätiopiskelijatyttäreni puhuu mulle itsestään päikyntätinä, joten teen samaa hänelle. Sitä en tiedä mitä työssäopissaan tekee.
Varmaan harjoittelee päikyntädiksi
Eiku aikuiseks. Kun se valmistuu siitä tulee päikynaikuinen.
No joo, saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan jäykistelyltä, mutta me päikyntädit ollaan ihan luontevasti niiden lastenkin suussa aikuisia, jollei niille tädittelyä ole kotona opetettu. Kutsuvat etunimellä tai sit tosiaan vaan aikuiseks, jollei nimi oo tiedossa.
Ennen oli tarhan tädit ja tarhan sedät. Sitten ei enää saanut sanoa, että lastentarha, ja tuli päiväkodin tädit, ja sedät. Seuraavaksi katosivat päiväkodin sedät. Ei näkynyt enää, kuin pelkkiä tätejä. Lopulta katosivat päiväkodin täditkin, ja nykyisin ovat "muun sukupuolisia, aikuisia kasvattajahenkilöitä". Tämä tapahtui samaan aikaan, kun katosivat päiväkoditn tytöt ja pojat. Enää on vain lapsia, tai henkilöitä. Samassa yhteydssä katosiavt myös pinkki ja vaaleansininen, enää on vain värejä:)
Puhun aina arvoisa varhaiskasvattaja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on vaikeaa ottaa päiväkodin henkilökunnan struktuurista selvää ja puhua oikeilla nimikkeillä? Se kuitenkin onnistuu koulussa. Osataan puhua opettajista, musiikin opettajista, rehtorista, huoltomiehestä, koulunkäynninohjaajasta, keittiön työntekijästä...ym. Miksi päiväkodin työroolit jätetään tuollaiseksi yhdeksi epämääräiseksi velliksi ja osataanko sitten edes etsiä vastauksia pulmiin oikealta taholta jos kaikki on tätejä? Päiväkodit itse taitavat sekoittaa pakkaa, kun ylemmältä johdolta tulee käsky, että älkää laittako ammattinimmikkeitä minnekään näkyviin. Sillä tavalla saadaan pyöritettyä tätä touhua epäpätevien voimin. Eli kun täditteltette, niin pelaatte tällaisten sumuttajien pussiin. Vaatikaa enemmän lapsellenne! Menkää rohkeasti kysymään kuka on opettaja, kuka on hoitaja, kuka on laitoshuoltaja, kuka on keittäjä. Kysykää myös koulutuksesta, onko opettaja valmistunut yliopiston opettajankoulutuksesta vai onko sosionomi (jolla esim. ei ole esiopetus pätevyyttä) vai onko epäpätevä (esim. lastenhoitaja).
Tässä on ideaa. Sen sijaan, että sanoisin lapselle, että jos sinua harmittaa päiväkodissa, kerro tädeille ja pyydä apua, sanonkin. "Jos sinua harmittaa, kerro yliopiston opettajankoulutuksesta valmistuneelle, lähihoitajalle tai epäpätevälle lastenhoitajalle. Tai jos siellä sattuu olemaan vaikka sosionomiopiskelija sijaisena, niin hänellekin voit kertoa."
Kyllä, todellakin tätä vaadin lapseltani tästä lähtien. Teen myös excel-taulukon kaikkien henkilökunnan, sijaisten ja opiskelijoiden ammattinimikkeistä sekä koulutuksista. Vanhempainillassa on myös hyvä päivittää taulukkoon henkilökunnan koulutustilanne, onko se opiskelija valmistunut tai joku muu hankkinut lisäpätevyyksiä.
Vanhempainillassa on myös hyvä esittää vuosittain laatimani GDPR:n mukainen tietosuojaseloste pitämästäni henkilörekisteristä.
Ei tule vahingossakaan puhuttua enää väärällä nimikkeellä henkilökunnasta. Näin mä aina töissäkin toimin, en puhu koskaan it-tuen tyypeistä vaan kutsun heitä jokaisen omalla nimikkeellä ja koulutuksella.
Haa! Mä kysyin IT:ssä olevalta mieheltäni kutsuuko ihmiset sitä töissä tehtävänimikkeellään. Katsoi mua vähän aikaa hiljaa ja sitten totesi, ettei se itsekään tiedä mikä hänen oma tehtävänimikkeensä nykyään on. Ovat kuulemma vain IT-osasto tai IT-tyyppejä tms.
Ai oikein IT:ssä oleva mies jolta piti kysyä... Mikä sä ite olet? Kotirouva jota kutsutaan vain kotitädiksi, kotityypiksi, koti-osastoksi tms.?
Unohdit kotiäidin. Lapsiaan kotona hoitava on kotiäiti.
Meillä kutsutaan etunimellä