Lue keskustelun säännöt.
Oudot fiilikset ystävän suhteen
28.09.2020 |
Tavattaessa hän on mukava, mutta jälkeenpäin tulee tunne että hän jotenkin pelailee tai kadehtii. Somessa hän välttelee minua täysin, mutta tykkäilee muiden yhteisten ystävien jutuista. Ei myöskään koskaan ehdota tapaamista, vaan minä olen aina aloitteen tekijä. Voiko tämä olla kateutta? Pitäisikö tällainen ystävä unohtaa?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku tuntuu oudolta, niin todennäköisesti siinä on jotain outoa. Mieti verrata sellaiseen ihmissuhteeseen, missä luottamusta on ja omista kaikenlaisista oloista voi puhua toiselle, ja missä mikään ei tunnu kauhean epäselvältä.
Kiitos vastauksesta. Tätä juuri pohdin: Voinko luottaa omaan outoon tunteeseen häneen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma ap että olet itse kiva ja reilu ja vastavuoroinen ystävä hänelle? Vai oletko itse myrkyllinen ja kateellinen?
Jos muistelet teidän tapaamisia, niin olisiko seuraava malli tyypillinen; olet itse koko ajan äänessä, jos ystäväsi yrittää sanoa jotain väliin, niin keskeytät kyseisen lauseen heti alkuunsa ja jos et ehdi keskeyttämään, niin olet periaatteesta eri mieltä ja kuittaat hänen mielipiteensä jollain kliseellä tai lakonisella lausahduksella. Sinä päätät puheenaiheet, tietysti ja ne koskevat pääosin sinua ja tekemisiäsi, muut puheenaiheethan eivät sinua kiinnosta. Kymmenen minuutin jälkeen ystäväsi alkaa katsella kännykkäänsä tai vaivautuneena seinille. Somessa hän voi sitten käyttäytyä oman kiinnostuksensa mukaisesti, sinusta välittämättä.
En ihan ymmärrä tällaisia dumppaamisia. Ellei olla vielä lapsia... Eikö teillä ole eri tasoisia ystävyyksiä, kavereita ja tuttuja? Miksi pitää pakottaa ihmissuhde johonkin tiettyyn muottiin? Onko kyse siitä, että kokee kelpaamattomuutta joka hävettää, tai kateutta siitä että tällä toisella on merkityksellisempiä suhteita toisiin? Ja tämä kipu pitää omassa mielessä ”kostaa” jollain ihme ”dumppauksella”? Hölmönhän siinä vain itsestään tekee.
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tällaisia dumppaamisia. Ellei olla vielä lapsia... Eikö teillä ole eri tasoisia ystävyyksiä, kavereita ja tuttuja? Miksi pitää pakottaa ihmissuhde johonkin tiettyyn muottiin? Onko kyse siitä, että kokee kelpaamattomuutta joka hävettää, tai kateutta siitä että tällä toisella on merkityksellisempiä suhteita toisiin? Ja tämä kipu pitää omassa mielessä ”kostaa” jollain ihme ”dumppauksella”? Hölmönhän siinä vain itsestään tekee.
En kaipaa heppoisia ystävyyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset nyt ensialkuun kokeile olla ottamatta yhteyttä ollenkaan? Jos hänestä ei kuulu enää, jotain oli käynyt ja hän ei halunnut enää olla ystäväsi muttei osannut puhua asiasta. Turha silloin itseä syyttää tai vaivata päätä asialla, syy voi olla kateus jostain naurettavasta syystä tai sitten kemiat ei enää kohtaa, tai jotain muuta.
Itse ainakin olen yllättynyt kuinka helposti toiset voivat olla kateellisia toisille ja se on suurta myrkkyä ihmissuhteelle jos mikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä tällaisia dumppaamisia. Ellei olla vielä lapsia... Eikö teillä ole eri tasoisia ystävyyksiä, kavereita ja tuttuja? Miksi pitää pakottaa ihmissuhde johonkin tiettyyn muottiin? Onko kyse siitä, että kokee kelpaamattomuutta joka hävettää, tai kateutta siitä että tällä toisella on merkityksellisempiä suhteita toisiin? Ja tämä kipu pitää omassa mielessä ”kostaa” jollain ihme ”dumppauksella”? Hölmönhän siinä vain itsestään tekee.
En kaipaa heppoisia ystävyyssuhteita.
Ei kai kukaan. Puhuin kavereista ja tuttavista. Mutta kuulostaa siltä, että teidän ystävyys ei toimi. Ei sitä voi pakottaa. Toisten kanssa tällä ihmisellä sitten toimii. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko tuohon some-käytökseen antaa oma näkemys. Minulla on muutama kaveri, joiden päivityksistä en juuri tykkäile. Näille yhteistä on epäaitous, esittäminen ja itsensä korostaminen jopa useamman päivityksen verran päivässä. Täytyy myöntää, että some-käytös on vaikuttanut myös suhtautumiseen näihin yleisemminkin. Reilusti myönnän, että se ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin vastaavasti myrkyllisen "kaverini" kanssa. En häneen luota tippaakaan ja en halua päästää lähelleni, mutta en häntä kenellekään hauku tms.
Mutta haluat edelleen tavata myrkyllistä kaveriasi? Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset nyt ensialkuun kokeile olla ottamatta yhteyttä ollenkaan? Jos hänestä ei kuulu enää, jotain oli käynyt ja hän ei halunnut enää olla ystäväsi muttei osannut puhua asiasta. Turha silloin itseä syyttää tai vaivata päätä asialla, syy voi olla kateus jostain naurettavasta syystä tai sitten kemiat ei enää kohtaa, tai jotain muuta.
Itse ainakin olen yllättynyt kuinka helposti toiset voivat olla kateellisia toisille ja se on suurta myrkkyä ihmissuhteelle jos mikä.
Juuri näin. T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma ap että olet itse kiva ja reilu ja vastavuoroinen ystävä hänelle? Vai oletko itse myrkyllinen ja kateellinen?
Itse asiassa minä olen ollut luotettava ja hyvä ystävä hänelle. Jännä että tässä ketjussa kaikki yritetään kaataa ap:n eli minun syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen hieman tuollaisessa tilanteessa, mutta olen juuri se toinen osapuoli. Someen en osaa ottaa kantaa, koska meistä kumpikaan ei sitä juuri käytä, mutta muuten voin kertoa tilanteestamme. Ystävyytemme ei ole ollut vastavuoroinen enää pitkään aikaan. Hän käyttää minua ilmaisena terapeuttina, jonka niskaan kaataa pahan olonsa. En ole enää pitkään aikaan ottanut häneen yhteyttä, mutta vastaan toki viesteihinsä ja suostun tapaamaan, kun hän tapaamista ehdottaa. Stressaan jo etukäteen tapaamisista ja menetän yöuneni. Tilanne on alkanut rassaamaan minua niin, että ihmettelen, jos hänelle ei tule vähän outo fiilis minusta. Ystäväni on tosi kilariherkkä ja tiedän, että tulee kamala paskamyrsky, jos sanon suoraan tunteistani.
Stressaat ja menetät yöunesi, kun et uskalla sanoa suoraan että et halua tavata? Aika nössöä toimintaa.
Kieltämättä joo, mutta en oikeasti uskalla sanoa sille ihmiselle, että en halua tavata. Toisaalta en halua pahoittaa hänen mieltään, mutta toisaalta en myöskään jaksaisi sitä draamaa, mikä siitä väistämättä seuraisi. Hän aina jauhaa minulle sitä, miten jotkut yhteiset ystävämme kohtelevat häntä väärin, enkä halua, että kaikki yhteiset ystävämme joutuvat kuuntelemaan seuraavat kaksi vuotta, miten väärin minä olen käyttäytynyt häntä kohtaan (hän siis jää todella pahasti jumiin tällaisiin asioihin). Vaivattominta minulle on siis vältellä häntä ja olla ottamatta itse yhteyttä.
Itse toimin vastaavasti myrkyllisen "kaverini" kanssa. En häneen luota tippaakaan ja en halua päästää lähelleni, mutta en häntä kenellekään hauku tms.