Mitä löytyy sinun bucket lististäsi?
Eli mitä haluaisit vielä tehdä tai kokea ennen kuolemaasi?
Itse haluaisin ainakin vuokrata vuodeksi huvilan Toscanasta, viettää yö revontulien loimussa sellaisessa lasi-iglussa sekä vaeltaa kaikissa Suomen kansallispuistoissa.
Inspiroidutaan!
Vain asiallisia vastauksia, kiitos.
Kommentit (307)
Hmm...mulla ei ole mitään listaa. Eikä haaveita. Voisihan se olla mukavaa, jos olisi jokin haave minkä voisi sitten toteuttaa. Mutta ei ole. Ja hölmöltä tuntuisi väkisin keksimisen takia semmoista keksiä. Haaveet pitäisi mun mielestä lähteä syvältä sisimmästä ja tulla vähän kuin luonnostaan, itsestään, ei väkisin pakottamalla vain että olisi jotain.
Lasketteluloma Lapissa perheen kanssa. Kreikkaan perheen kanssa. Road 66 miehen kanssa. Maailmanpyörä, en ole ikinä uskaltanut. Patikkareissu Lapissa.
Täällähän on hienoja asioita.
Oma lista
Päivä ilman koronaa.
Nähdä Rooma, mutta ei kuolla.
Pitkä kävely suomessa.
Mä oon ainakin joskus haaveillut
-matkasta lappiin
-omasta taidenäyttelystä
-lastenkirjan kirjoittamisesta ja kuvittamisesta
-puutarhan hoidosta
Haluaisin vielä kokea yhden romanssin, kirjoittaa kirjan, laihtua takaisin entisiin mittoihini (never gonna happen), oppia puhumaan sujuvasti italiaa, oppia soittamaan kitaraa.
Tein pitkän bucket listin ihanalle elämälle. Siinä on sellaisia kohtia kuin katso tähtiä, kuuntele aaltoja, tanssi yksin, korjaa jotain, pidä kissaa sylissä...
Muutama haave on vielä kokematta:
- roadtrip Euroopassa moottoripyörällä
- työskentely viinitilalla sadonkorjuuaikaan (peruuntui tältä vuodelta)
- kierros englantilaisissa maalaispuutarhoissa (tämäkin peruuntui tältä vuodelta)
- yö rakastetun kanssa Lapissa lasi-iglussa
- oma b&b Italiassa
- 4x3kk maailmalla eri paikoissa aurinkoa seuraten
- joulu lasten perheiden kanssa Lapissa isossa mökissä ilman anoppia
- poimia runsaasti marjoja, hedelmiä ja kasviksia omalta pihalta (istutettu vasta vuosi sitten)
Haluaisin asua ( ainakin) vuodenkierron niin Lapissa ( jossain Ivalon yläpuolella), kuin Turun saaristossa.
Ja käydä mummoni synnyinseuduilla Karjalassa.
Haluaisin vielä elämässäni
asua veden äärellä,
tehdä työtä yhteisöllisyyden edistämiseksi,
olla rakastettu omana itsenäni, parisuhteessa.
- New York syksyllä. Central Parkin ruska. Jazz-ilta Vanguardissa.
- Napoli. Kävely Marzellinalla ja sitten ylös Capo di Mundelle ja katsoa alas Napoliin
- Englannin maaseutu (countryside). Joku Bed & Breakfast viikon verran ja elää kuin Emmerdalessa. Kävellä Highlandseilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule mitään mieleen. Pariisi, Tokyo, Wien yms nähty. Ikää 38. Kun kokee paljon nuorena, niin on vaikea enää innostua tai haaveilla mistään. Joo, ja ne ihastumisetkin on koettu ja nähty.
Onko se sulle ok ettei ole haaveita ja tavoitteita vai kaipaisitko jotain?
Olen eri, mutta itselläni on tavoitteena kuolettaa haaveet. Säästyy sydänsuruilta, ja se on minulle ainoa keino olla onnellinen. Siinä mulle bucketlistiä. Ehkä voisi ennen kuolemaansa kerätä mahdollisimman ison potin perijälle.
Ihania haaveita teillä!
Itsellä mm. roadtrip ruska-aikaan USA:n koillisvaltioissa ja tuo työskentely viinitilalla sadonkorjuuaikaan. Haluaisin (jaksaa) juosta maratonin ja osallistua joogaretriitille.
Vierailija kirjoitti:
Vielä 16 matkakohdetta näkemättä. Pääsisi nyt äkkiä taas lentämään vapaasti.
Vain 16?
Kade, 80 matkaa takana ja vielä tuhansia käymättä. Ei taida 1 elämä riittää:)
Kyllä ne asiat lähinnä liittyy matkailuun ja eläinten auttamiseen.
Jossain vaiheessa, ei kovin kaukana tulevaisuudessa, muutto Kreikkaan saarelle jossa sitten mukana eläinsuojelutyössä.
Haluaisin kiivetä vuorelle (esim. Himalaja), en kyllä tiedä tuleeko koskaan toteutumaan.
Mutta tämä olikin haaveiden ketju.
Haluaisin myös viettää joulua jossain Englannin maaseudulla pienessä kylässä, samaan tapaan kuin siinä Holiday-elokuvassa. Ja samalla tottakai komea muukalainen tulisi kylään ja rakastuisin tulisesti :)
Vierailija kirjoitti:
Töitä tekevä kunnan työntekijä olisi kiva nähdä ennen kuolemaansa.
Olin 43 vuotta kunnan töissä kunnallistekniikan rakentamisessa. Joku kai kävi yöllä tekemässä meidän hommat kun yhtään keskentekoista työmaata ei jäänyt jälkeen eläkkeelle lähtiessäni.
Haluaisin matkustaa yksin maailmalla, jutella ventovieraiden ihmisten kanssa ja kuulla heidän elämäntarinoitansa. Nauttia uusista elämyksistä ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Olla rauhassa oma itseni ja ilman että kukaan tarvitsee minua. Eli olla minä, ilman että olen jonkun äiti tai vaimo, eli huoltaja.
Olen neljän pienen lapsen äiti, joten tätä ei tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan, mutta toivottavasti vanhempana pääsen toteuttamaan. :)
Vielä 16 matkakohdetta näkemättä. Pääsisi nyt äkkiä taas lentämään vapaasti.