Sinä, jolle seksi on vain seksiä - kerro itsestäsi!

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 23:32"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:46"]

Olen tutustunut mieheen, jolla on värikäs seksielämä kaikkine variaatioineen. Hän ei ymmärrä, miksi minä järkytyn hänen kertomisistaan. Hänelle seksi on vain seksiä. 

Minä taas olen aina harrastanut seksiä harkitusti ja valikoidusti. Mieleeni ei tulisi harrastaa yhden illan juttuja tms. 

Sinä, joka samaistut miesystävääni, kerro jotain itsestäsi! Kerro ajatuksistasi, asenteistasi, uskomuksistasi ja arvoistasi! Missä muualla tuo asenne näkyy ja mihin se heijastuu? Auta minua ymmärtämään miestäni. 

[/quote]

Määrittele värikäs seksielämä kaikkine variaatioineen.

Määrittele harkitusti ja valikoidusti.

Jatketaan sitten.

[/quote]

Ap vastaa kysymykseen:

Mies ei ole koskaan käynyt huorissa, sen tiedän. Mutta on harrastanut ryhmäseksiä, asunut vapaassa suhteessa ja elämä ollut sen mukaista. Ja hänellä lienee liuta naisia takanaan. Omien sanojensa mukaan "ei nyt niin kamalaa montaa", mutta minun näkökulmastani niitä on monta.

Tiedän myös, että hän kykenee sitoutumaan ja parisuhteeseen. Tuo vaihe hänen elämässään on takavuosilta. Mutta en silti kykene ymmärtämään...  minä kun en ikinä eläisi niin. Yrittäkää lisätä ymmärtämistäni, minkälaisessa maailmassa hän elää!?

Olen aina ollut sitä mieltä, että hyvä seksi onnistuu vain silloin, kun mukana on syvempiä tunteita. Yhden yön jutuista on aina jäänyt huono fiilis, enkä niitä ole enää harrastanut pitkiin aikoihin.

Muutama viikko sitten törmäsin baaritiskillä naiseen, joka ei milläänlailla olllut minun tyyppiäni. Juomia odotellessa vaihdettiin muutama sana ihan jostain

yleisestä asiasta, eli ei mitään flirttailua. Mutta jotenkin kemiat kohtas saman tien niin, että oksat pois! Nyt on näiden viikkojen aikana harrastettu parasta seksiä ikinä. Ja vain seksiä, ilman suuria tunteita. Enkä voi edes kuvitella, että

olisimme ns. seurusteleveva pari. Niin erilaisia ollaan sängyn ulkopuolella.

Miehesi entisen elämän ei luulisi haittavan nykyistä, sillä mennyt on mennyttä ja nyt eletään tässä ja nyt! Meillä jokaisella on oma historia, toislla vähän värikkäämpi ja toisilla harmaampi. Jotku ovat vain ottaneet elämästään iloa ja toiset ovat tyytyneet moralisoimaan ja tuomitsemaan. Miehesi on nauttinut tarjolla olevasta, aivan normaalia, joskin jokainen meistä asettakoon itselleen ne normaaliuden rajat. Se on elettyä elämää ja sääliksi käy niitä jotka eivät ole uskaltaneet tehdä niin vaikka olisi haluttanutkin, pätee niin seksissä kuin elämässä muutenkin.

Esittäessäsi kysymyksen, missä muuaalla se näkyy, niin saman kai voisi esittää toisinkin päin. Missä muualla näkyy se sinun ahdasmielisyys ja ymmärtämättömyys, elämän kokemattomuus?

Vapaudu siitä ahdasmielisyydestä ja hyväksy miehesi entinen elämä, sillä vain kulutat itsesi loppuun.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 09:56"]

Miehesi entisen elämän ei luulisi haittavan nykyistä, sillä mennyt on mennyttä ja nyt eletään tässä ja nyt! Meillä jokaisella on oma historia, toislla vähän värikkäämpi ja toisilla harmaampi. Jotku ovat vain ottaneet elämästään iloa ja toiset ovat tyytyneet moralisoimaan ja tuomitsemaan. Miehesi on nauttinut tarjolla olevasta, aivan normaalia, joskin jokainen meistä asettakoon itselleen ne normaaliuden rajat. Se on elettyä elämää ja sääliksi käy niitä jotka eivät ole uskaltaneet tehdä niin vaikka olisi haluttanutkin, pätee niin seksissä kuin elämässä muutenkin.

Esittäessäsi kysymyksen, missä muuaalla se näkyy, niin saman kai voisi esittää toisinkin päin. Missä muualla näkyy se sinun ahdasmielisyys ja ymmärtämättömyys, elämän kokemattomuus?

Vapaudu siitä ahdasmielisyydestä ja hyväksy miehesi entinen elämä, sillä vain kulutat itsesi loppuun.

[/quote]

Kiitos sinulle vastauksestasi. Olet aivan oikeassa. En missään nimessä halua, että mennyt värittää nykyisyyttä. Enkä halua olla ahdasmielinen, vaikka sitä ehkä olenkin. Siis olen.  Siis taidan olla.

Aloitin tämän ketjun, koska jotta pystyn hyväksymään jotain, minun pitää ensin ymmärtää. Yritän siis ymmärtää. Voisit siis kirjoittaa vähän laajemmalti...?

ap

Yksi ja toinen näkökulma vähän vierestä tai sitten suoraan asiasta.

Muutaman otoksen seurustelukokemukseni perusteella alkuvaiheessa ollaan seksin saralla "hyvää seksiä, mutta ollaanko syvästi rakastuneita"-ajatuksilla. Se kanivaihe, jossa hormonit jyllää ja voi kokea suuriakin mielihyvän ihastuksen/alkurakastumisen tunteita. Mutta henkiset suojamuurit ovat ylhäällä  "että jos suhde ei syvennykkään, niin ei sitten tunnu niin pahalta". Todellisen rakastelun vaiheeseen siirrytään, kun tiputetaan suojaukset ja antaudutaan rakastumiseen ja siitä seuraavaan mahdollisen isonkin kivun mahdollisuuteen jos ero tulee rakkauskumppanista eikä seksikumppanista.

Toinen havainto on, että pitkässä parisuhteessa tuntuu, että puolisolle suuri osa seksistä on "vain seksiä". Lähes pakkopullaa, joka pitää hoitaa, että toinen olisi tyytyväinen. Syvä henkinen yhteys on yksipuolista tai sitten sitä ei ole loppupelissä kummallakaan. Vaikka siis taustalla olisi pitkä parisuhdehistoria rakastumisineen, rakasteluineen, perheen perustamisineen, asuntolainoineen ja lapsineen ja yhteisine haaveineen eläkevuosista ja lapsenlapsista.

Eli ei elämä seksinkään saralla ole mustavalkoista, vaikka "harrastaisi seksiä harkitusti ja valikoidusti".

Kiitos sinulle vastauksestasi. Olet aivan oikeassa. En missään nimessä halua, että mennyt värittää nykyisyyttä. Enkä halua olla ahdasmielinen, vaikka sitä ehkä olenkin. Siis olen.  Siis taidan olla.

Aloitin tämän ketjun, koska jotta pystyn hyväksymään jotain, minun pitää ensin ymmärtää. Yritän siis ymmärtää. Voisit siis kirjoittaa vähän laajemmalti...?

ap

Jatkan... Uskoisin sinun olevan ns. ahdasmielinen, en tarkoita sillä mitenkään loukata, mutta se lienee luonteenpiirteesi. Onko se synnynnäistä vaiko jälkeen opittua/opetettua moralisointia ja pahastumista muiden tekemisistä? Varsinkin uskonnollisista perheistä lähtöisin olevilla ihmisillä tuntuu olevan ylipääsemätöntä hyväksy kumppaniensa entistä elämää, siis elämää ennen sinua, mielestäni on sääli, että ihmiset opetetaan lapsesta asti ahdasmielisiksi.

Hieman vappaamman moraalikoodiston omaavat kykenevät hyväksymään erilaisuutta paljon helpommin monessa asiassa, mm. seksissä. Avoin suhtautuminen asioihin ei suinkaan tarkoita hälläväliä asennetta, vaan avointa kokeilunhaluisuutta, ymmärtäväisyyttä, että elämässä voi tehdä asioita omastakin tahdosta halutulla tavalla, kaiken ei tarvitse olla niin etukäteen kirjoitettua ja normitettua. Avoin suhtautuminen voisi heijastua vaikkapa niin, että lapsesi ei olisikaan kaavoihin kangistunut, sinä et ahdasmielisyydessäsi pystyisi hyväksymään lapsesi käytöstä kun taas miehesi näkisi sen mahdollisesti lapsen kannalta puolustettavana asiana, vaikka hänen seksuaalisuutensa. Pahimmassa tapauksessa lapsesi saattaisi olla homo/lesbo etkä pystyisi sitä hyväksymään, miehesi mahdollisesti kyllä. Tai lapsesi seurustelukumppani olisi etniseltä taustaltaan tyystin paikallisväestöstä poikkeava, tilanne sama kuin edellä esittämäni.

Mitä tulee siihen, että seksi on vain seksiä, sanon mielipiteeni, perustuu omakohtaiseen kokemukseen, erilaisiakin varmasti on.

Pitkän parisuhteen aikana seksi muuttui kotona pelkäksi seksiksi, siis naiselleni. Siitä puuttui kaikki, ei tunteita, ei intohimoa ei mitään, kylmää seksiä. Jopa maksulliselta naiselta saa parempaa seksiä, joka kuitenkin on vain sitä seksiä seksin vuoksi, kuin kylmää pylsimistä kotona. On helpompi nussia ns. huoraa kylmästi kuin sitä omaa kumppania joka on kylmempi kuin huonoinkaan huora.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:27"]

Kiitos sinulle vastauksestasi. Olet aivan oikeassa. En missään nimessä halua, että mennyt värittää nykyisyyttä. Enkä halua olla ahdasmielinen, vaikka sitä ehkä olenkin. Siis olen.  Siis taidan olla.

Aloitin tämän ketjun, koska jotta pystyn hyväksymään jotain, minun pitää ensin ymmärtää. Yritän siis ymmärtää. Voisit siis kirjoittaa vähän laajemmalti...?

ap

Jatkan... Uskoisin sinun olevan ns. ahdasmielinen, en tarkoita sillä mitenkään loukata, mutta se lienee luonteenpiirteesi. Onko se synnynnäistä vaiko jälkeen opittua/opetettua moralisointia ja pahastumista muiden tekemisistä? Varsinkin uskonnollisista perheistä lähtöisin olevilla ihmisillä tuntuu olevan ylipääsemätöntä hyväksy kumppaniensa entistä elämää, siis elämää ennen sinua, mielestäni on sääli, että ihmiset opetetaan lapsesta asti ahdasmielisiksi.

Hieman vappaamman moraalikoodiston omaavat kykenevät hyväksymään erilaisuutta paljon helpommin monessa asiassa, mm. seksissä. Avoin suhtautuminen asioihin ei suinkaan tarkoita hälläväliä asennetta, vaan avointa kokeilunhaluisuutta, ymmärtäväisyyttä, että elämässä voi tehdä asioita omastakin tahdosta halutulla tavalla, kaiken ei tarvitse olla niin etukäteen kirjoitettua ja normitettua. Avoin suhtautuminen voisi heijastua vaikkapa niin, että lapsesi ei olisikaan kaavoihin kangistunut, sinä et ahdasmielisyydessäsi pystyisi hyväksymään lapsesi käytöstä kun taas miehesi näkisi sen mahdollisesti lapsen kannalta puolustettavana asiana, vaikka hänen seksuaalisuutensa. Pahimmassa tapauksessa lapsesi saattaisi olla homo/lesbo etkä pystyisi sitä hyväksymään, miehesi mahdollisesti kyllä. Tai lapsesi seurustelukumppani olisi etniseltä taustaltaan tyystin paikallisväestöstä poikkeava, tilanne sama kuin edellä esittämäni.

Mitä tulee siihen, että seksi on vain seksiä, sanon mielipiteeni, perustuu omakohtaiseen kokemukseen, erilaisiakin varmasti on.

Pitkän parisuhteen aikana seksi muuttui kotona pelkäksi seksiksi, siis naiselleni. Siitä puuttui kaikki, ei tunteita, ei intohimoa ei mitään, kylmää seksiä. Jopa maksulliselta naiselta saa parempaa seksiä, joka kuitenkin on vain sitä seksiä seksin vuoksi, kuin kylmää pylsimistä kotona. On helpompi nussia ns. huoraa kylmästi kuin sitä omaa kumppania joka on kylmempi kuin huonoinkaan huora.

[/quote]

Ai, sinä oletkin mies?

Niin... minut kasvatettiin viisikymmentäluvun pikkunaiseksi. Sieltä kotoa se tulee. Että on vain yksi oikea tapa elää. Avioeroni oli vanhemmilleni kamalaa.

Se taas on minun menneisyyteni...Mutta  miksi sinun menneisyytesi on sitten hyväksyttävämpää kuin minun menneisyyteni? Miksi sinun arvosi ovat "oikeampia" kuin minun arvoni? Mitä voi parisuhteesta tulla, jos menneisyydet ovat vastakkaiset?

Minun rajani ovat muutenkin kolisseet tosi rankasti tässä suhteessa. Mies ei muutenkaan ole sellainen, jollaisiin olen ennen törmännyt. Vaikka suurimmalta osalta ajattelemme asioista samalla tavalla, niin lähtökohtaisesti olemme eri maailmoista. Mutta saan häneltä enemmän rakkautta kun keltään aiemmin. Ja elämäni parasta seksiä.

Kai minun pitää olla sitten vain tyytyväinen, kun miehelläni on laaja naishistoria ja laaja kokemus, mutta hän on myös on monesti sanonut saavansa elämänsä parasta seksiä minulta...

ap

up

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:13"]

Voiko omia ja vanhempien arvoja erottaa toisistaan? Jos saan jotain äidinmaidossa, niin miten voin vanhempieni arvoista päästä kokonaan eroon? Osittain kyllä omat arvot muodostuvat, mutta vaikeaa se on monilta osin. Tai en ainakaan tiedä, miten niistä pääsisin eroon.

Olen samaa mieltä, että menneisyyteen ei saa jäädä elämään. Ei elämästä muuten mitään tule. Siksi tämän ketjun aloitinkin, koska pieni piiri pyöri omassa päässäni. Seksin laatuvaatimukset ovat tämän suhteen myötä huimasti kohonneet...

Mies tuomitsee pettämisen ehdottoman jyrkästi, jopa jyrkemmin kuin minä, joka voisin antaa anteeksi. Eli minun kanssani hän ei halua avointa suhdetta (menneisyyden avoin suhde oli vain yhden tietyn naisen kanssa). Mutta kimppaseksi toiveen hän on esittänyt teoreettisella tasolla, ei ole ehdottanut suoraan kuitenkaan. Hän ei ole minulta koskaan mitään vaatinut, enkä usko että tuleekaan vaatimaan. Miksi asia siis kauhistuttaa minua..?

Niin, jos se johonkin vaikuttaa, niin ikää meillä molemmilla on jo 45+.

ps. sulla on muuten (varmaan yleensäkin) taito esittää relevantteja ja haastavia kysymyksiä. Kiitos.

ap

[/quote]

Toki voi omat ja vanhempien arvot erottaa toisistaan. Tosin iässäsi väittäisin, että ne ovat jo omia arvojasi, olivat ne sitten lähtöisin vanhemmiltasi tai mistä tahansa.

Kimppaseksi kauhistuttaa, koska vaikka siitä onkin puhuttu "vasta" teoreettisella tasolla, niin teorian ollessa kunnossa on siitä helppo siirtyä käytäntöön? Ja et ole siihen vielä valmis, jos koskaan oletkaan. Toisaalta myös asiasta teorian tasolla puhuttaessa, ja oletettavasti miehen ajatellessa jollain tasolla positiivisesti siitä, käy ilmi miehen arvot ja niiden erot omiin arvoihisi. En sano, että sinun tulisi joustaa tai luopua omistasi, vaan tiedostamaan, että toinen saattaa joutua tekemään samoin.

Kuten vastaukseni alussa huomasit, niin iällä on merkitystä. Ainakin tuossa arvoasiassa. Muutoin allekirjoitan täysin sen, että ikä on vain numeroita.

Kiitos kehuista.

No kyllä seksi on vain seksiä. Romantiikka/rakastelu kuuluu parisuhteeseen, mutta en minä ainakaan sinkkuna kaipaa muuta kuin anonyymiä panemista. Lasti kun lentää ja tyttö ulisee niin morjens!

Ja ei niiden numeroita tai nimiä tarvi kysellä. Ja kun molemmat liikkeellä samoin säännöin niin hyvä tulee.

Ja uskokaa pois, näitä riittää

mies33

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:43"]

Se taas on minun menneisyyteni...Mutta  miksi sinun menneisyytesi on sitten hyväksyttävämpää kuin minun menneisyyteni? Miksi sinun arvosi ovat "oikeampia" kuin minun arvoni? Mitä voi parisuhteesta tulla, jos menneisyydet ovat vastakkaiset?

Minun rajani ovat muutenkin kolisseet tosi rankasti tässä suhteessa. Mies ei muutenkaan ole sellainen, jollaisiin olen ennen törmännyt. Vaikka suurimmalta osalta ajattelemme asioista samalla tavalla, niin lähtökohtaisesti olemme eri maailmoista. Mutta saan häneltä enemmän rakkautta kun keltään aiemmin. Ja elämäni parasta seksiä.

Kai minun pitää olla sitten vain tyytyväinen, kun miehelläni on laaja naishistoria ja laaja kokemus, mutta hän on myös on monesti sanonut saavansa elämänsä parasta seksiä minulta...

[/quote]

Tottakai sinulla saa olla historiasi. Mutta ovatko arvosi siunun arvojasi vai vanhempiesi arvoja?

Parisuhteesta voi tulla menneisyyksistä huolimatta mitä vaan, jos ei jää elämään menneisyyteen.

Seksi on seksiä eikä siinäkään kukaan ole seppä syntyessään. Harjoittelulla voi tulla hyväksi, mutta silti ei kaikkien parien kanssa kemiat kohtaa.

Haluaisitko huonompaa seksiä ja miehen jolla ei ole yhtä värikäs historia? Joka mahdollisesti vielä haluaisi kokeilla avointa suhdetta ja kimppaseksiä sinun kanssasi? Vai onko helpompaa että kokeilut on kokeiltu ja nykyinen on se toivottu tapa harrastaa seksiä? Oletteko puhuneet asiasta? Esim siitä että et halua lisää miehiä/naisia seksiin.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 13:59"]

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 10:43"]

Se taas on minun menneisyyteni...Mutta  miksi sinun menneisyytesi on sitten hyväksyttävämpää kuin minun menneisyyteni? Miksi sinun arvosi ovat "oikeampia" kuin minun arvoni? Mitä voi parisuhteesta tulla, jos menneisyydet ovat vastakkaiset?

Minun rajani ovat muutenkin kolisseet tosi rankasti tässä suhteessa. Mies ei muutenkaan ole sellainen, jollaisiin olen ennen törmännyt. Vaikka suurimmalta osalta ajattelemme asioista samalla tavalla, niin lähtökohtaisesti olemme eri maailmoista. Mutta saan häneltä enemmän rakkautta kun keltään aiemmin. Ja elämäni parasta seksiä.

Kai minun pitää olla sitten vain tyytyväinen, kun miehelläni on laaja naishistoria ja laaja kokemus, mutta hän on myös on monesti sanonut saavansa elämänsä parasta seksiä minulta...

[/quote]

Tottakai sinulla saa olla historiasi. Mutta ovatko arvosi siunun arvojasi vai vanhempiesi arvoja?

Parisuhteesta voi tulla menneisyyksistä huolimatta mitä vaan, jos ei jää elämään menneisyyteen.

Seksi on seksiä eikä siinäkään kukaan ole seppä syntyessään. Harjoittelulla voi tulla hyväksi, mutta silti ei kaikkien parien kanssa kemiat kohtaa.

Haluaisitko huonompaa seksiä ja miehen jolla ei ole yhtä värikäs historia? Joka mahdollisesti vielä haluaisi kokeilla avointa suhdetta ja kimppaseksiä sinun kanssasi? Vai onko helpompaa että kokeilut on kokeiltu ja nykyinen on se toivottu tapa harrastaa seksiä? Oletteko puhuneet asiasta? Esim siitä että et halua lisää miehiä/naisia seksiin.

[/quote]

Voiko omia ja vanhempien arvoja erottaa toisistaan? Jos saan jotain äidinmaidossa, niin miten voin vanhempieni arvoista päästä kokonaan eroon? Osittain kyllä omat arvot muodostuvat, mutta vaikeaa se on monilta osin. Tai en ainakaan tiedä, miten niistä pääsisin eroon.

Olen samaa mieltä, että menneisyyteen ei saa jäädä elämään. Ei elämästä muuten mitään tule. Siksi tämän ketjun aloitinkin, koska pieni piiri pyöri omassa päässäni. Seksin laatuvaatimukset ovat tämän suhteen myötä huimasti kohonneet...

Mies tuomitsee pettämisen ehdottoman jyrkästi, jopa jyrkemmin kuin minä, joka voisin antaa anteeksi. Eli minun kanssani hän ei halua avointa suhdetta (menneisyyden avoin suhde oli vain yhden tietyn naisen kanssa). Mutta kimppaseksi toiveen hän on esittänyt teoreettisella tasolla, ei ole ehdottanut suoraan kuitenkaan. Hän ei ole minulta koskaan mitään vaatinut, enkä usko että tuleekaan vaatimaan. Miksi asia siis kauhistuttaa minua..?

Niin, jos se johonkin vaikuttaa, niin ikää meillä molemmilla on jo 45+.

ps. sulla on muuten (varmaan yleensäkin) taito esittää relevantteja ja haastavia kysymyksiä. Kiitos.

ap

Up

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:56"]

No ensinnäkin kyllä vierastan vähättelevää ilmausta "vain seksiä". Miten niin vain? Seksihän on hauskaa, nautinnollista ja syvällisimpiä kokemuksia, joita voi toisen kanssa jakaa. Seksissä voi koka hurmiota, hullaantua ja päästä toista ihmistä lähelle. Miksi seksiä pitäisi erityisesti säännöstellä?

[/quote]

Mielenkiintoinen kommentti sinulta. Voisit olla mieheni. Hän ei ymmärrä, että minulle seksi on vain parisuhteeseen kuuluvaa, läheisyyteen liittyvää. Hänelle naiset ovat olleet vain naisia, eivät kummempia (parisuhteet ovat olleet erikseen). 

Kerro itsestäsi! Mikä asia on sinulle niin arvokas, että nostat sen samalla tasolle kuin minä seksin?

ap

[/quote]

Samalle tasolle? Ei seksin (tai minkään muunkaan) asian arvokkuus vähene siitä, että sitä tykkää tehdä usein. Vastaavasti asian tekeminen harvoin ei tee siitä yhtään arvokkaampaa. Minä arvostan seksiä hyvin paljon, ja siksi haluan harrastaa seksiä. Ihan niin kuin arvostan ystävien tapaamista, ja siksi haluan tavata ystäviäni usein, en harvoin. Sananvalintasi antavat vaikutelman, että omaa seksuaalisuuttaan pitäisi varjella kuin kallista vuosikertaskumppaa. Ei seksuaalisuus ole kuitenkaan mikään hupeneva resurssi. Se on intiimi, kaunis ja iloinen tapa olla kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa. Seksistä tulee hyvä mieli, eikä siihen liity minusta mitään häpeällistä.

Oletko saanut jotenkin ahdasmielisen kasvatuksen?

Sori, en lukenut viimesimpiä kommenttejasi. Asia näköjään diagnosoitiin jo. :)

Seksi voi olla vain seksiä silloin, kun omaa puolisoa ei halua tai kykene rakastelemaan. Silloin seksi on vain seksiä. Kyllä siitä puuttuu jotain olennaista.

Onpa aika surullista luettavaa tämä ketju. Seksi ei ole vain seksiä.