Antakaa ihmiset lapsille aikaa reagoida!
Näen jatkuvasti eri tuttavien luona, että vanhemmat komentavat lapsiaan antamatta heille yhtään etumatkaa reagoida. Tarkoitan:
Nyt nukkumaan!
Nyt askartelu seis ja hammaspesulle!
Nyt peli pois!
Nyt ulos!
Tuloksena yleensä vastaanväittämistä ja kiukuttelua. En ole kehdannut sanoa mitään, mutta pitäisi antaa toiselle vähän aikaa reagoida, että "kohta voisi lopettaa sen homman ja sitten mennään hammaspesulle" tms. Tai voi myös sanoa minuutit, että 5 minuuttia vielä peliaikaa, sitten loppuu. Ei aikuinenkaan tykkää, jos vaikka töissä tullaan ilmoittamaan, että nyt alkaa muuten palaveri hopihopi.
Kommentit (12)
Totta kai pitää olla jämäkkä, eikä lapsi aina halua tehdä niinkuin aikuinen käskee, mutta ei ainakaan, jos hommat keskeytetään ilman mitään ennakkovaroitusta.
Itse asiassa testasin tätä hoitolapseen, jonka kotona nukkumaanmeno on aikamoista kiukuttelua, olen ollut monesti paikalla. Sanoin ensin lapselle, että kohta voisit mennä hammaspesulle ja sitten kohta nukkumaan. Muutaman minuutin päästä kysyin, olisiko nyt hammaspesun aika: Lapsi lampsi samantien kylppäriin pesemään hampaansa. Sitten juteltiin vielä hetki, jonka jälkeen lapsi lähti oma-aloitteisesti nukkumaan. Totta kai vaikutti se, että oli kiva ilta ja hyvä ilmapiiri, hän oli meillä hoidossa ja halusi olla mieliksi, mutta ymmärrän hyvin miksi hän yleensä hermostuu, kun kesken leikkien tullaan komentamaan, että nyt pesulle ilman mitään ennakkovaroitusta.
Periaatteessa samaa mieltä, mutta ainakaan meidän 4v ei koskaan saa tarpeeksi valmistautumisaikaa. Vaikka kymmenen kertaa varoittaisi etukäteen, niin mitään ei tapahdu ennen kun on tosi kyseessä.
No meillä nuo varoittelut ei auta yhtään. Sama vikinä ja huuto alkaa vaikka olisi varoitettu. Itsensä tuntee vain rikkinäiseksi levyksi joka toistaa lähes samaa.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:02"]
Periaatteessa samaa mieltä, mutta ainakaan meidän 4v ei koskaan saa tarpeeksi valmistautumisaikaa. Vaikka kymmenen kertaa varoittaisi etukäteen, niin mitään ei tapahdu ennen kun on tosi kyseessä.
[/quote]
Meilläkin menee näin. Varoitan aina etukäteen, useampaan kertaan, mutta ei mitään vaikutusta. Lapset 4 ja 8 vee. Hienoa jos jollain toimii.
Tai sitten lapsi oli vain vieraskorea.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 22:02"]
Periaatteessa samaa mieltä, mutta ainakaan meidän 4v ei koskaan saa tarpeeksi valmistautumisaikaa. Vaikka kymmenen kertaa varoittaisi etukäteen, niin mitään ei tapahdu ennen kun on tosi kyseessä.
[/quote]
Meilläkin menee näin. Varoitan aina etukäteen, useampaan kertaan, mutta ei mitään vaikutusta. Lapset 4 ja 8 vee. Hienoa jos jollain toimii.
[/quote]
Näin meilläkin ja lapset 3v. ja 7v. Nykyään "varoitan" kolme kertaa ja sitten tulee se sana nyt. Johan alkaa tulla toimintaa.
toisinaan tuo toimii.. useimmiten ei. varsinkin jos pitäis mennä nukkumaan tai pukemaan.. ihan sama vaikka kuinka etukäteen valmistelee, hirveä raivari siitä syntyy silti.
Rauhallisesti vaan että nyt siivotaan leikit pois ja lähdemme pukemaan ja ulos.
Meillä on säännöllinen rytmi, ja lapset tietää sen. Varoittelen uloslähdöt ja nukkumaanmenot kyllä etukäteen. Välillä se silti vähän kiukuttaa, mutta ei paljon. Jos on tosi hyvä leikki niin aina voi 5min joustaa..
Mutta ikinä ikinä ikinä ei lapselta kysytä että "mentäiskö hampaat pesemään?" "entä jos menisit nukkumaan" "haluaisitko alkaa pukemaan?". Ei. Kun sen homman aika on, niin miksi kysyt pestäänkö hampaat, jos sinun oma vastaus ja toiminta on silti että "kylläpäs pestään". Asiasta kerrotaan etukäteen, mutta sitten se tapahtuu eikä kysellä, ellei se todella ole sulle ihan sama peseekö lapsi ne hampaat vai ei, vai meneekö nukkumaan heti vai puoliltaöin!
En muista tarkkaa sanamuotoa, mutta kyseessä oli hoitolapsi niin todennäköisesti sanoin tyyliin menisitkö nyt tms. en komentele sitä, jos ei ole pakko. Omia tietysti komennan, joskin nyt kun mietin asiaa niin itse asiassa käytän myös konditionaalia, mentäisiinkö nyt tms mikä tietty oikeasti tarkoittaa että nyt mennään joka tapauksessa, on vaan nätimpi tapa puhua. Opetetaanhan lapsiakin sanomaan saisinko eikä saanko tai haluan.
Meillä on konditionaali ym. kaikki kohteliaisuusmuodot olleet käytössä aina ja toimineet hyvin. Ainakin paremmin kuin muu.
Haluan puhua lapselle kuin (rakkaimmalle ihmiselle.) Komennan vain hätätapauksissa. Joskus huudan, täytyy myöntää. Mutta onneksi hyvin harvoin. Jotenkin näyttää, että lapsi ymmärtää kiukutteluni. Kiukutteleehan hän itsekin välillä. Ihmisiä ollaan sentään ja vaikeuksia (elämässä yleensä) on piisannut. Lapsen syytä ei ole mikään.
Koskaan lapsi ei malttaisi mennä nukkumaan. En ihmettele, en malttaisi itsekään.
Joo. Joskus se vaan unohtuu, että kannattaisi varoittaa etukäteen että kohta pitää mennä tai tehdä.