Tuntui niin pahalta kun mieheni kommentoi tuota fotballfrueta
Tarkoitan sitä iltalehdessä ollutta norjalaista jalkapalloilijan vaimoa, joka oli takaisin mallinmitoissa vain neljä päivää synnytyksen jälkeen. Mieheni otti sen ihan yhtäkkiä illalla puheeksi sängyssä ennen nukkumaanmenoa, ihmetteli ja kummasteli ja ihasteli. Kuulemma aikamoista, että joku on onnistunut ja vielä noin nopeasti. Että upeaa. Tuli ihan helvetin paha mieli. Menin lopulta sohvalle nukkumaan, en halunnut mieheni näkevän että minua alkoi itkettää. Osui ja upposi niin pahasti.
Yritämme miehen kanssa lasta, ja vartaloni on ollut minulle herkkä paikka koko nuoruuteni ajan. On ollut syömishäiriöitä ja masennusta, olen päässyt niiden yli kylläkin jo. Olin jo hyväksynyt, että menetän hoikan parikymppisen kroppani maailman ihanimmalle asialle, mutta mies tietämättään sohaisi muurahaispesään ja aukaisi vanhat haavat. Mies sanoo ettei oleta minun näyttävän samalta kuin tuo malli, mutta miten tässä voi päästä rentoon mielentilaan kun tiedän ettei tuommoinen palautuminen ole mahdollista ns. "normaalille" naiselle? Itse ainakin ymmärsin että tuon blogin nainen on tietoisesti syönyt todella vähän. Niin tai näin, olen ihan avoimesti kateellinen :(
Kommentit (90)
Voimia, ap! Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. On jotenkin niin käsittämätöntä, että jotkut ei yhtään ymmärrä, miten paljon vaikeita tunteita tällaisiin asioihin voi liittyä. Ja jotkut ei ymmärrä sitäkään, että on rikkinäisiä ja on eheitä ihmisiä. Itse kuulun valitettavasti edelliseen ihmisryhmään.
Tämä maailma tuntuu olevan eheille ihmisille tarkoitettu maailma. Ketään ei kiinnosta sinun rikkinäisyytesi, kamppailusi, helvettisi, se, että kaadut maahan aina uudestaan ja uudestaan - ketään ei vain kiinnosta. Henkilökohtaiset kamppailusi kuitataan vain heittelemällä ilmoille kuluneita ja epäempaattisia fraaseja, kuten että on tervettä ihailla kauniita ihmisiä ja että ei se ole sinulta pois.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että kyllä se on minulta pois. Siis se, että jos joku sanoo minun kuullen jotakin, joka tuntuu kuin tuhat puukkoa iskeytyisivät sieluuni, niin kyllä, kyllä se on minulta pois. Ja ulkonäköihanteilla on aina sairaat kääntöpuolensa. Aina.
Palautumiseen vaikuttaa niin moni asia. Katsoin juuri naisen blogia ja hänellähän on raskausvatsa ollut todella pieni, joten tokihan se palautuukin nopsaan. Vatsan koko riippuu kohdun asennosta, lapsen koosta, lapsiveden määrästä, äidin pituudellakin on merkitystä. Kokemukseni mukaan pitkillä naisilla vatsat näyttävät olevan pienempiä, ehkä tilaa on kasvaa enemmän pituussuunnassa. Mutta onhan tuo poikkeuksellisen näyttävä nainen ja kaunis koti!
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 14:57"]
Voimia, ap! Ymmärrän täysin, miltä sinusta tuntuu. On jotenkin niin käsittämätöntä, että jotkut ei yhtään ymmärrä, miten paljon vaikeita tunteita tällaisiin asioihin voi liittyä. Ja jotkut ei ymmärrä sitäkään, että on rikkinäisiä ja on eheitä ihmisiä. Itse kuulun valitettavasti edelliseen ihmisryhmään.
Tämä maailma tuntuu olevan eheille ihmisille tarkoitettu maailma. Ketään ei kiinnosta sinun rikkinäisyytesi, kamppailusi, helvettisi, se, että kaadut maahan aina uudestaan ja uudestaan - ketään ei vain kiinnosta. Henkilökohtaiset kamppailusi kuitataan vain heittelemällä ilmoille kuluneita ja epäempaattisia fraaseja, kuten että on tervettä ihailla kauniita ihmisiä ja että ei se ole sinulta pois.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että kyllä se on minulta pois. Siis se, että jos joku sanoo minun kuullen jotakin, joka tuntuu kuin tuhat puukkoa iskeytyisivät sieluuni, niin kyllä, kyllä se on minulta pois. Ja ulkonäköihanteilla on aina sairaat kääntöpuolensa. Aina.
[/quote]
Olen sinänsä samaa mieltä ja monta vuotta olen tuhlannut sen miettimiseen, mitä kulloinenkin poikaystävä ajattelee toisista naisista (no suurin osa on ollutkin sellaisia törppöjä jotka kertovat jokaisen ajatuksensa vastaantulevan naisen vartalosta erikseen kysymättä). Kuitenkin haluaisin mieluummin olla sellainen ihminen, joka ei ota itseensä kaikista ihailevista kommenteista ja kadehdi kaikkia paremmannäköisiä naisia, kuin sellainen, jonka kanssa pitää varoa sanomisiaan, koska olen niin huonoitsetuntoinen ja kateellinen. En nyt ole varma, miten siihen parempaan olotilaan pääsee, mutta ainakin itse haluan mieluummin pyrkiä siihen- jos toiset naiset ahdistaa alta kolmekymppisenä, kun vielä itse kuuluu suurinpiirtein "nuoriin ja suhteellisen hyvännäköisiin" naisiin niin mitäs sitten kun on vaikka 50 v ja useat naiset menee siinä ulkonäössä edelle ihan vain olemalla monta vuosikymmentä nuorempia? Eihän siinä sitten ehdi muuta tehdäkään kuin kieriä itsesäälissä aamusta iltaan.
50 vuotiaana on jo niin omillaan ja hyvä itsetunto, ettei vertaamiset enää loukkaa senkään vertaa kuin nuorempana.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 15:14"]
50 vuotiaana on jo niin omillaan ja hyvä itsetunto, ettei vertaamiset enää loukkaa senkään vertaa kuin nuorempana.
[/quote]
Näin toivonkin ajattelevani, mutta olen kyllä vielä sen verran surkea että minusta voi hyvinkin tulla nuoruudessaan epätoivoisesti roikkuva keski-ikäinen, sellainen joka on katkera kaikille itseään nuoremmille. Enkä edes ole koskaan ollut itse mikään erityisen kaunis tai miesten suosiossa, joten siinäkin mielessä säälittävää tämä ajatusmaailmani.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 08:35"]
Huvittavaa, että Norjassa eukot ovat nostaneet kauhean myrskyn kyseisestä kuvasta etenkin, kun Pohjoismaissa naiset aina korostavat hyvää itsetuntoaan ja itsenäisyyttään.
Täällä ei kyseisestä kuvasta ole mitään juttua medioissa. Mistähän johtuu ;)?
Terkut Keski-Euroopasta
[/quote]
Jaa, kylla Ranskassa vain iltauutisissa. Kun ei mitaan tarkeampaa nayta olevan.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 08:08"]
Kuule, odottele ihan itsesi takia vielä hetki ennen niitä vauvajuttuja. Et taida olla vielä tarpeeksi kypsä aikuisten leikkeihin. Jos tuollaisesta asiasta pitää päivätolkulla itkua vääntää niin vaikeaa tulee olemaan.
Maailmassa tulee aina olemaan hyvännäköisiä naisia, olivat sitten olleet raskaana tai eivät. Elämä on varmaan helpompaa jos sen asian hyväksyy.
[/quote]
ANOREKSIA ON SAIRAUS HENKINEN MIELISAIRAUS EI MERKKI EPÄKYPSYYDESTÄ!
tiedän 50 naisen jolle tuli anoreksia miehen kommenteista niin älä tule siihen pätemään asiasta mistä et mitään tiedä. Anorektikko nauttii nälästä, itsensä kiduttamisesta ja suuna päänä juoksusta. Tavis laihduttaja ei
ap
mä käyn pikkulapsi psykiatrian polilla saman asian vuoksi kun olen anoreksian sairastanut. Pidetään sen avulla huoli ettei anoreksia saa taas yliotetta.
Täällä mammat haluavat hanakasti uskoa, että aloittajan tarina on tapahtunut jossain muualla kuin Porvoossa. Koska miehet tunteettomia sikoja.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 11:20"][quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 12:44"]
Kyllä minäkin loukkaantuisin! Varmaankaan ei mies ole mitään henkilökohtaista tuolla tarkoittanut, mutta kyllä minäkin kokisin alemmuudentunnetta tuossa vaiheessa, etenkin jos olisin juuri synnyttänyt. En minäkään kehu muita miehiä omani kuullen, etenkään sellaisia ominaisuuksia joiden tiedän olevan miehelle 'herkkä kohta'. Jos miehelläsi on esim. vetäytyvä hiusraja, niin kehaisepas kuola valuen joku päivä jonkun komean miehen ihanan tuuheaa tukkaa. Kyllä varmasti miestäkin kirpaisee.
[/quote]
Vaan arvaappa miltä tuntuu saada kiertoteitse tietää, että vaimo kehuu kavereilleen nuoria komeita miehiä samalla kun valittaa miehensä alkavaa vatsakumpua. Että ei kehtaa suoraan sanoa, mutta kaikille muille kailottaa. Sitä tuntee itsensä niin pelleksi, ettei mitään rajaa. Ainakin tällä itsetunnolla alkaa epäillä kaikkea vaimon sanomisia/tekemisiä. Vaikea ottaa puheeksi, kun mun ei pitäisi tietää.
[/quote]
Voithan sanoa itsekin kuulleesi kiertoteitä että tämmöistä musta tuolla kadulla puhutaan ja arvaappa vaimo kulta kuka sen on kuulemma laittanut liikkeelle
Kohta kolme sivullista provokaation uhreja...