Jos nyt eroaisit ex-puolisostasi uudelleen, mitä tekisit erossa toisin?
Kommentit (34)
Jättäisi riitelyn väliin ja eroaisin sivistyneesti
Minäkin toivon, että olisin eronnut aiemmin. Lapsellisesti odotin, että mies haluaisi lähentyä kanssani. Itse lähennyin sitten toisen miehen kanssa ja eron panin vireille.
1. Jättäisin tekemättä päänsisäiset "oikeudenkäynnit" jossa yritän perustella tulevan exän sikamaista käytöstä joksikin muuksi mitä se on. Olen liian monesti ollut oman asiani huono asianajaja ja ymmärtänyt kaikkia muita paitsi itseäni, ymmärtämättä lainkaan sitä, että jos toinen ei välitä niin paljoa että käyttäytyisi hyvin niin ei minunkaan tarvitse hänen puolestaan kuorruttaa sokerilla hänen käytöstään.
2. Jättäisin luonnevikaisten kanssa taistelut pois.
3. Olisin pitänyt elämäni siinä kunnossa, että on varaa tilata muuttoauto vaikka heti huomiselle ja hankkia uusi asunto. Aivan liian usein ihmiset jää kitumaan suhteisiin koska ei yksinkertaisesti ole varaa tai mahdollisuutta lähteä. Näin on minullekin käynyt monesti.
Hakisin oikeuden määräyksen yhteiselämän lopettamisesta (ml. häädöstä ja oikeudestani jäädä väliaikaisesti lasten kanssa yhteiseen kotiin) sen sijaan että yritetään elää sivistyneesti ja sopuisasti kuukausitolkulla saman katon alla ja neuvotella joka lusikan jaosta maailman tappiin asti. Tuon onnistuminen olisi vaatinut sen, että molemmilla olisi halua ja kykyä ajatella lapsia ja kokonaisuutta eikä vaan omaa napaa kuten ex. Nyt minä paloin loppuun yrittäessäni olla rakentava ja joustaa.
PItäisin huolen siitä, ettei toinen osapuoli ketkuile elatusasioissa. "Tuloton." No, menneitä nekin jo.
Olisin tuonut uuden miehen asumaan kotiimme
En eroaisi ollenkaan. Elämä ei parantunut yhtään erossa. Vapauden sain, mutta sain myös talousvaikeudet. Mitä minä teen vapaudella, kun ei ole varaa mennä mihinkään eikä tehdä mitään ekstraa. Vaikka avioliitto oli nihkeä, se olisi ollut siedettävä. Iso asunto, auto ja joskus joku ulkomaan matkakin olivat mahdollisia. Nyt ei ole mitään.
En mitään. Mutta olisi ollut helpottavaa kun olisi tiennyt että aika auttaa ihan oikeasti. Ja että löydän vielä sen elämän rakkauden ja hyvän miehen. Nyt kaksi vuotta aikaa erosta.
En mitään. Se oli elämäni helpoin ja paras ratkaisu.
En olisi suostunut missään nimessä etävanhemmuuteen. Talouteni sakkaa vielä vuosienkin päästä, kun koko ikänsä työttömänä porskutellut ex-vaimo jatkaa leveämpää elämäntyyliään ilman sentinkään velkaa.
Lasten vuoksi en ole alkanut kinnaamaan ja sitä en kadu. Saan olla edes vuoroviikko-onnellinen.
En olisi lähtenyt nuoruuden suhteesta vain koska elämä oli tylsää ja halusin kokea asioita. Ruoho ei ole sen vihreämpä aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
En olisi suostunut missään nimessä etävanhemmuuteen. Talouteni sakkaa vielä vuosienkin päästä, kun koko ikänsä työttömänä porskutellut ex-vaimo jatkaa leveämpää elämäntyyliään ilman sentinkään velkaa.
Lasten vuoksi en ole alkanut kinnaamaan ja sitä en kadu. Saan olla edes vuoroviikko-onnellinen.
Sori, en ymmärrä, miten se lähivanhemmuus teidän taloudelliseen asemaan vaikuttaa, jos olette vko-vko vanhempia? Lähäri saa lapsilisät, mutta oletettavasti maksaa niistä sitten lasten harrastus- ja varustekuluja? Vai oletteko sopineet sen päälle vielä isot elaritkin?
Olisin aloittanut keskustelun erosta paljon aiemmin, enkä vasta sitten kun olen henkisesti jo aivan loppu ja tuntui että oli pakko päästä pois. Ero erona hoidettiin hyvin ja asiallisesti ja olemme ihan hyvissä väleissä. Mutta minä koitan saada itseäni kuntoon vieläkin.
Aivan romuna mielenhäiriössä annoin kaiken mennä. Kärsin valtavan taloudellisen tappion ja nyt minulle nauraa koko lääni.
En menisi toista kertaa naimisiin. Se oli elämäni suurin virhe.
Vierailija kirjoitti:
En eroaisi ollenkaan. Elämä ei parantunut yhtään erossa. Vapauden sain, mutta sain myös talousvaikeudet. Mitä minä teen vapaudella, kun ei ole varaa mennä mihinkään eikä tehdä mitään ekstraa. Vaikka avioliitto oli nihkeä, se olisi ollut siedettävä. Iso asunto, auto ja joskus joku ulkomaan matkakin olivat mahdollisia. Nyt ei ole mitään.
Minulle tämä henkinen hyvinvointi on paljon parempi kuin iso asunto ja autot, eikä tee edes mieli matkustaa enää kiitos koronan. Ulkoilen ja kuntoilen paljon, lainaan kirjoja kirjastosta ja osallistun kansalaisopiston kursseille.
Olisin eronnut aikaisemmin enkä kusip*isellä käytöksellä odottanut, että mies joutuu tekemään eropäätöksen. Oli muka niin paljon niitä syitä miksi ei vielä silloin voinut eropäätöstä tehdä.