Kuntoutusrahahakemus hylättiin!
Itkettää niin paljon.
Olen ollut mt-potilas jo useamman vuoden ajan, mutta kynnys hakeutua hoitoon on ollut korkea. Olen yrittänyt selviytyä nollatuloilla, tehnyt hanttihommia, yrittänyt opiskella mutta kaikista työsuhteista minut on erotettu ja opiskelupaikat irtisanottu. Tiedän möhlineeni.
Minulla ei ole ammattia. Sain uuden opiskelupaikan v. 2012, mutta en ole pystynyt suorittamaan opintoviikkoja vaaditulla tahdilla. Opintotukeni katkesi. Olin lopettamassa opiskelua, kunnes kouluni järjesti minut terveydenhoitajan vastaanotolle. Asiat lähtivät rullaamaan.
Nyt olen viimein päässyt hoitosuhteeseen, mutta lopullista diagnoosia ei ole vielä tehty. Lääkärini totesi että olen selkeästi työkyvytön, hän suositteli kuntoutusrahan hakemista jotta voisin jatkaa opintojani.
Nyt se hakemus hylättiin kun diagnoosia ei vielä ole. Siis vaikka lääkäri on minut työkyvyttömäksi todennut, ei vaan vielä osaa tarkkaan sanoa mistä syystä. Kyseessä on kuitenkin suurella todennäköisyydellä kaksisuuntainen mielialahäiriö, joskin minulla on myös psykoottisia oireita ja jopa psykoosinkin olen läpikäynyt (tosin tietämättäni).
En tiedä mitä tehdä seuraavaksi. Työssäkäymiseen minusta ei ole vielä, ja työtä on muutenkin hankala saada kun ei ole minkäänlaista koulutusta. Nautin opiskelusta ja olen viihtynyt koulussa todella hyvin, se on tuonut elämääni viimein jotain suuntaa.
Tuntuu että minut yritetään saada luovuttamaan ihan kokonaan. Minulla on tasan 120€ rahaa, jolla pitäisi koko joulukuu selvitä. Siitä 36€ menee bussilippuun. Sähkölasku maksamatta.
Hain nyt uudelleen opintotukea selvityksen kera, ja aion tehdä valituksen Kelan päätöksestä. Mutta siinä menee taas se kuukausi, ja olen nyt jo korviani myöten veloissa.
En jaksa enää
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 16:28"]
sossu kyllä maksaa.
Kuntoutustukea ei voi hakea ennen kuin on ollut 10 päivää kuntouttavassatyössä jo mukana. Opiskeluihin ei saa kuntoutustukea ellei ole jo aloittanut kuntouttavan esim jollain työpajalla ja sitten ala opiskella.
Koska jos pystyt opiskella niin saat tasan sen rahan mitä muutkin opiskelijat. Kuntoutustuen saaminen edellyttää sairaslomaa tai työtoimintaa 4-6 h päivässä ja yhdessä tehtyä axu suunnitelmaa kuntouttavalle jaksolle.
T: puoli vuotta kuntoutuksessa eikä ole saanut aloittaa opintoja.
[/quote]
Olen ollut pitkällä sairaslomalla viime lukukauden aikana. Sairasloman kesto oli 4kk, jonka jälkeen yritin kouluunpaluuta huonolla menestyksellä. Sairaslomalla passivoiduin, enkä poistunut kotoa lainkaan.
Olen jo vuoden opiskellut ennen kuin minulle haettiin koulun kautta apua.
Kuntoutustukea ehdottivat kuraattorini, lääkärini, opinto-ohjaajani ollessamme tapaamisessa.
En minä varmaan edes pystyisi opiskelemaan ellei halu olisi niin kova. Saan keskimäärin 2-3 opintoviikkoa suoritettua jaksossa. En siis ole oikeutettu opintotukeen. Nyt yritän hakea sitä erityisperusteella. Minulle on tehty kouluajaksi kuntoutussuunnitelma.
Meneppä sinä sinne sossuun sanovaan että maksavat minulle!
ap
Voimia ap, tuhannesti! Jatka taisteluasi kyllä se valo siellä tunnelin päässä vielä loistaa, itse olen myös vastavaa kokenut. Mä onneksi olen saanut terapiaan/kunoutukseen rahoitusta. Jos vain jostain saat rahaa kokoon niin jos ei nyks lausunto kuntoutustukea (vaikka korjauksen jälkeen) kelpaa niin hae se yksityiseltä psykiatrilta. Luovuttaa ei kannata. Tiedän että vaikeaa ja varsinkin kun on rahatilanne huono. Ja lohtu kyllä kuitenkin on että sä olet oikesti vielä nuori, kaikki on vielä mahdollista!
Minulla on kokemusta Kelasta. Sieltä tulee lähes aina ensiksi hylkäyspäätös, anoipa mitä tahansa. Sinun on valitettava päätöksestä. Harmi vaan, että valitusprosessi on niin pitkä. Jos Kela ei korjaa päätöstään, asia menee sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja sieltä vakuutusoikeuteen. Prosessi voi vielä melkein kolme vuotta. Itse tein eläkeasiassani lähes 10 valitusta ja sain eläkeen vihdoin 2,5v taistelun jälkeen. Erittäin turhauttavaa, mutta valitus on ainoa tie viedä asiaa eteenpäin. Pyydä apua valituksen tekoon!
Sorry, kirjoitusvirheet. Tarkoitin siis jos nykyinen lääkärin lausunto kuntoutusrahan saamista varten ei kelpaa, niin kannattaa hankkia uusi..
Ja nuoresta iästä huolimatta olen saanut kaikki asiani sössittyä.Tiedän että sitä valoa on mutta nyt en vain näe sitä. Kyllä minä sen diagnoosin tulen saamaan, mutta olen ollut lääkärien kanssa samaa mieltä että sen olisi hyvä olla mahdollisimman perusteellinen ja _oikea_.
Tämänhetkinen diagnoosi on F32.1 vuodelta 2010. Se ei ole oikea.
Kuitenkin minulla se B-lausunto on, en ymmärrä miten kela voi katsoa oikeudekseen sanoa että lääkärin kirjoittama lausunto työkyvyttömyydestä ei ole peruste työkyvyttömyyteen tai ihmisen tukemiseen kun hän yrittää tilanteesta selvitä. Sossuun vaan koko porukka että muut voivat sylkeä päälle. Tai sitä eutanasiaa odotellessa.
ap
Ilman diagnoosia ja ilman motivaatiota sekä ilman jatkuvaa hoitokontaktia kuntoutustukea ei tipu. Se on tarkoitettu kuntoutumisen tueksi ja valtion rahahanat ovat tiukalla. Kuulostaa kuitenkin siltä että sinulla voisi olla edellytykset, ja ainakin halua kuntoutumiseen, siispä kuulehan saman tukihakemusviidakon läpi vaeltanutta:
Sehän on aika herttaisen yhdentekevää onko se ihan ensimmäinen diagnoosi tismalleen sama ja muuttumaton kuin jatkossa, pyydä siis psykiatria kirjoittamaan B-lausunto kuntoutustukea eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä varten ja sano että laittaa siihen nyt jonkin diagnoosin joka sulla ainakin on ja selvityksen siitä miksi et ole työkykyinen. Jatkossa niitä lausuntoja voidaan täydentää ja diagnooseja lisätä. Esimerkiksi siis niin, että jos sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja olet nyt masentunut, niin kirjoittakoon sen B-lausunnon sen masennuksen perusteella ja lisätköön sitten omasta mielestään rittävän kauan asioita mielessään vatvottuaan muut mahdolliset tarkentavat diagnoosit ja lausunnot! Ei ihmistä saa tuolla tavalla roikottaa tyhjän päällä, ei varsinkaan sellaista ihmistä jonka voimavarat ovat jo vähissä muutenkin. Kerro sille psykiatrille miten pahalta sinusta tuntuu ja miten huonosti sinulla menee, miten et jaksa etkä pärjää, ja kerro myös millaista tukea ja apua tarvitset ja toivot, jotta kokisit että sinulla olisi paremmat edellytykset toipua. Jos et siitä huolimatta saa heti tarvitsemaasi hoitoa ja tarvitsemiasi lausuntoja, reseptejä, lääkkeitä, terapiaa sekä kuntoutussuunnitelmia, soita viipymättä kuntasi potilasasiamiehelle, joka auttaa sinua viemään asiaasi eteenpäin. Yksin et kipeänä jaksa etkä terveenäkään osaa, se on sellainen viidakko noiden tukiasioiden kanssa taistelu. Vaadi myös. että lausunto työkyvyttömyydestä tehdään vähintään 6kk ajaksi kerrallaan, ja että sinulle annetaan erikoislääkäriaika 2kk ennen kuin lausunnon voimassaolo ja kuntoutustuen määräaika päättyy, ettei kuntoutustukihakemusten jatkokäsittelyt katkaise toimeentuloasi. Muista myös se että kuntoutustukea saa jos ja kun itse kykenee osoittamaan että on motivoitunut paranemaan ja että haluaa kuntoutua, toisin sanottuna saapuu vastaanotolle, käy terapiassa, ostaa ne lääkärin määräämät lääkkeet ja ainakin yrittää parhaansa mukaan omien senhetkisten voimavarojensa puitteissa itse edesauttaa toipumistaan. Ota myös yhteyttä paikkakuntasi Mielenterveyden keskusliiton toimistoon, heillä on useilla paikkakunnilla kuntoutusohjaajia jotka osaavat auttaa ja neuvoa ja kertoa mille luukulle vielä pitäisi marssia. Elämäntehtäväsi nyt tässä tilanteessa ovat seuraavat:
1: Sinä itse ja sinun toipumisesi on ensisijaisen tärkeää, älä annan minkään tulla tiellesi matkallasi kohti parempaa huomista. Mikään muu ei ole tärkeämpää kuin toipumisesi ja sinun terveytesi menee kaiken muun edelle aina ja kaikkialla. SInä olet oman elämäsi tärkein ihminen ja kaikki muu saa odottaa, myös opiskelu jos sen jättäminen tauolle antaa sinulle enemmän aikaa ja tilaa edistää terveyttäsi ja terveytesi ja toipumisesi edellytyksiä kuten vakaata elämäntilannetta
2: Hyvät pysyvät ja toipumistasi tukevat hoitokontaktit, ja jos niitä ei vielä ole niin niiden luominen, ja niistä kiinni pitäminen. Jos ja kun sinulla on lääkäriaika tai aika terapiaan tai vaikka verikokeisiin, millään muulla ei ole mitään merkitystä koska sinä olet kaikista tärkein ja sinä menet lääkäriin auttaaksesi itseäsi saavuttamaan ja hankkimaan sellaisen upean elämän jonka sinä ansaitset ja jollaista olet aina toivonut. Sinä menet lääkärin vastaanotolle ja terapiaan itsesi takia, ja sinä teet sen koska sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen.
3: Lääkitys ja vakaa ja säännöllinen (vaikka niukkakin) toimeentulo. Molemmat usein parantavat elämänlaatua ja auttavat keskittymään toipumiseen. Huolehdi siis ne kuntoon, varaa aika kuntoutusohjaajalta, KELAn toimistosta, potilasasiamieheltä, työkkäristä, sossusta jne jos et saa hoitavan tahon kautta riittävästi tukea.
Voimaa!!! Sinä pystyt siihen!
Terveisin
Loppuunpalanut myyntitykki, jolla noin 20 sivun edestä KELAlle toimitettuja B-lausuntoja, puolenkymmentä toisistaan poikkeavaa jossain määrin samansuuntaista diagnoosia, 18 kk työkyvyttömyys takana ja ainakin 10 kk yhä edessä, lääkärilistalla parikymmentä nimeä (myös neljän eri alan erikoislääkäreitä) joista vain kahden vastaanotolla olen käynyt yli 2 kertaa, lopullinen perimmäinen pohjimmainen syy pahalle ololle ja fyysisillekin oireille edelleen epäselvä ja kuitenkin myönteinen kuntoutustukipäätös KELAlta ja työeläkevakuutusyhtiöltä 5kk sitten
22 sanoikin jo kaiken tarpeellisen, lue AP edellinen viesti ajatuksella! Olen itsekin ollut samanlaisessa tilanteessa, nyt on tutkinto ja kuntouttava psykoterapia hyvässä vauhdissa. Älä anna periksi!
Anteeksi en nyt jaksa lukea ketjua läpi mutta olen kuullut että hylkäävistä päätöksistä ei kannattaisi valittaa koska valitusten käsittelyyn menee huomattavasti kauemmin aikaa kuin uuden hakemuksen käsittelyyn. Tällaisen ohjeen kuulin 2-3 vuotta sitten. Onkohan täällä kenelläkään muulla täällä tietoa/muistikuvaa tämänhetkisestä tilanteesta, vieläkö on sama tilanne?
Kannattaa tosiaan harkita sitä, että tekisit sitten oikean diagnoosin kanssa ihan uuden hakemuksen. Tsemppiä sinulle ap, yritä jaksaa.
Tätä se byrokratia on. :/
Voimia ap!
Rankkaa luettavaa. En muuta osaa sanoa.
Saisitko jonkun hoitotahon tms kautta esim. sosiaalityöntekijän tukea tuohon valituksen tekemiseen? Mä tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa kuntoutusraha evättiin jostain vaikeaselkoisesta syystä, mutta asia korjaantui ja raha tuli sitten lopulta (tässä tapauksessa tosin oli diagnoosi).
Olen tehnyt hakemustani kouluni kuraattorin kanssa. Hänkin on nyt ihan hukassa ja käski soittaa hoitavalle taholle josko saisin jotain lausuntoa. Diagnoosi minulle on tulossa, kunhan hoito saadaan kunnolla käynnistymään ja tapaamiset säännöllisiksi. Lääkitystä minulle ei myöskään ole voitu määrätä, sillä diagnoosi ei ole vielä täysin selvä. Julkisessa terveydenhuollossa on niin paljon ruuhkaa, ettei minulle ole edes saatu järjestettyä säännöllisiä tapaamisia. Nytkin odotan soittoa, jossa uusi aika kerrotaan. Seuraavana askelena aion soittaa hoitavalle taholle ja pyytää lausuntoa siitä että diagnoosia ei ole vielä voitu tehdä, mutta kuten aiemmin kerrottu, en ole työkykyinen.
Tälle päivää se ei onnistu, olen ihan loppu. Käsittely kestää taas sen kuukauden. Eihän se pitkältä kuulosta, mutta kun taloudellista apua ei tule mistään. Ottaisin pikavipin, mutta "onneksi" luottotiedot ovat jo menneet.
Minulla ei ole ketään läheistä jolle puhua tästä.
Tuntuu että elämäni on pettymystä pettymysten perään. Ainaista taistelua. Olin jo tuudittautunut siihen että saisin viimein apua ja tukea elämääni, jotakin suuntaa mutta kun ei. Olen vasta parikymppinen, ja onnistunut saamaan itseni tähän tilaan. Yritin soittaa äitilleni kertoakseni tilanteesta ja hänelläkin on omat ongelmansa joten ei riitä voimia tukea minua.
Kumpa voisin vain päästä tästä hetkiksi pois.
No onpas vaikeaksi tehty tuo asia... Mites toimeentulotuki, etkö sä sitä saisi sille ajalle kun et saa muuta?
Ja vielä ''hyvinvointivaltio''... Voimia ap!
Voit saada kuntoutustukea, joka hieman pienempi kuin kuntoutusraha. Ja silläkin voi opiskella. Ja ehdottomasti sossuun hakemaan toimeentulotukea.
Kiitos kaikille vastauksista.
Toimeentulotukeen minulla ei ole ollut mahdollisuutta v. 2010. Minulla "on omaisuutta". Minulla on peräti niinkin paljon omaisuutta kuin auto (huonokuntoinen museoauto 60-luvulta, ainoa mitä minulla on edesmenneestä isästäni jäljellä). En haluaisi millään myydä sitä.
Kuntoutusraha hylättiin siksi kun en saanut kuntoutuspäätöstä. Ihan sama vaikka olisi pienempi raha, kunhan saisi edes jotenkin säännöllistä tuloa että voisi jatkaa opiskelua.
Saan asumistukea, ja loput vuokrastani maksoi äitini. Muuta tukea hän ei aio antaa/ei voi antaa ja ymmärrän sen. Nämä tämänhetkiset 120€ sain kun myin astioitani ja "ylimääräisiä" huonehaluja. Seuraavaksi lähtee varmaan tämä tietokone.
ap
No tuota, etkö voisi puristaa itsesi koulusta läpi? Mulla on tuo diagnoosi ja kunnon lääketokkurassa tein väikkärin. Sairaalassa kävin neljä kertaa latautumassa ja taas sorvin ääreen. KAMALAA se oli mutta suomalaisella sisulla mentiin. Sain kyllä ritalinia pitämään mut hereillä kun lääkkeet uuvutti, tai kasa niitä. Kyllä kuntoon saadaan, jos lääkkeitä uskalletaan määrätä kunnolla. Tsemppiä!
11, ei tässä ole kyse siitä ettenkö haluaisi puristaa koulua loppuun. Haluan! Minä haluan elää normaalia elämää, saada koulutuksen, töitä, perheen. Haluan selvitä tästä! En usko että kukaan pohjimmiltaan haluaa olla sairas, työtön tai sosiaalitoimiston asiakas. En minäkään.
Mutta kun minun on PAKKO syödä! Pakko asua jossain. Kuulun kirkkoon mutta pyhällä hengellä minä en elä. Tällä hetkellä minusta tuntuu että ainoa vaihtoehto on lopettaa opiskelu ja jäädä työttymyysturvan varaan. Tosin enpä ole sitäkään ennen saanut joten miksi saisin nytkään.
Lääkkeet.. millä minä nekään ostan. En saa edes migreenilääkkeitäni ostettua. Tai astmalääkkeitä. Ilman niitä pärjää kuitenkin edes jotenkin.
Minulla on ensi viikolle aika diakonin luo, sieltä saan ne samat 2x20€ lahjakorttia s-kauppaan. Ne ovat jo moneen kertaan minut pelastaneet. Valitettavasti kirkollakaan ei ole juuri resursseja muutoin auttaa tässä.
Kyllä tästä taas selvitään toivottavasti mutta en minä jaksa enää tätä ikuista taistelua. Ei kaikkea ilmaiseksikaan pidä saada tiedän sen mutta rajansa kaikella.
ap