Miltä tuntuu abortti?

siksi jompikumpi meistä steriloidaankin piakkoin. Jos ap sun täällä pitää kysyä, miltä abortti tuntuu, taidat olla aika herkkä ihminen ja etkä ehkä henkisesti selviä abortista.

Itse abortti ei tunnu miltään, mutta syyllisyys on vaivannut. En ole menettänyt yöuniani, mutta aina välillä asia palaa mieleen kalvamaan. Minun piti odottaa aborttia kauan.

Olin ollut poikaystäväni kanssa vasta vähän aikaa ja sen yhden ainoan kerran kun olimme ilman ehkäisyä, tulin raskaaksi. Poikaystäväni ei todellakaan tahtonut lasta, enkä minä halunnut jäädä lapsen kanssa yksin. Luulen että jos lapsi olisi syntynyt, emme olisi jatkaneet yhdessä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin olen ollut viisi kertaa raskaana, kaksi lasta synnyttänyt ja yksi on elossa. Tämän takia syyllisyys kalvaa, olisi pitänyt ottaa vastaan se mitä elämä antaa.

Lapset ovat minusta elämässä se tärkein asia, mutta jos sinusta tuntuu että et jaksa uutta lasta, tee abortti.

keskenmenosi eivät johdu abortistasi.

Eli siis kysymys koski niin kuin jotkut siihen osasivatkin vastata sitä fyysistä puolta ei henkistä. se mitä tapahtuu kiinnostaa koska en ole aikaisemmin tällaisessa tilanteessa ollut. Se miksi kerroin taustoja johtuu osaksi siitä ettei noita turhia ja lapsellisia viestejä tulisi niin paljon.

Painin toki kahden vaiheilla kun minulla on jo kolme lasta ja tiedän miten se ensimmäinen hetki kun vauvan saa syliinsä niin hurmaa mutta se että jaksaako sitä taas on eri asia.

Ne jotka tosiaan tuntevat henkilökohtaisesti minut tietävät mitä tarkoitan sillä että omistaudun sille mitä teen. Jokainen lapsi myös osaltaan rajoittaa omaa élämääni jota tässä en ole viettänyt moneen vuoteen. En siitä kärsi kun itse sen olen valinnut mutta joskus tulee raja vastaan ja se voi olla nyt tässä kohtaa.

Joskus abortti tosiaan tehdään väärin perustein esim. kun tulee yllättäen raskaaksi ja säikähtää sitä ajatusta vaikka puitteet tulla äidiksi olisivat verrattain hyvät.

55 sai varmasti rangaistuksensa..

ette ole murhaajat lapsianne ansainneet...

Vierailija:

Ihan oikeasti ette pysty syyllistämään noilla murhaaja provoilla olen ehkä hiukan liian älykäs noin lapselliseen herjaan.

Minä kyllä itse alkiona miettisin näin että älä synnytä minua koska sinä et pysty minulle edes perusturvaa antamaan vaan hylkäät päiväkotiin joka päivä.

Täydellisellä omistautumisella tarkoitan todella sitä.

En ole lesta enkä mikään uskovainen, mutta en voisi ikinä tapaa lastani.



Saathan sinä apuja; vanhimpia lapsia vaikka puolipäivätarhaan, kodinhoitajaa, sukulaisten apuja jne.



Olen mäkin ollut jo kohta 5 vuotta kotona, mutta so? Voithan sä mennä osa-aikatöihin kun vauva on vaikka 1-vuotta. Oman mielenterveyden vuoksi olet vaikka 2-3 päivää viikossa töissä.



Mietipä jos sinun äitisi olisi abortoinut sinut aikoinaan? Anna vaikka lapsi adoptioon, mutta älä tapa :(

Itsekäs ja kylmä ihminen moiseen pystyy,ja hirvee tarve ap;llä täällä selitellä ja hakea hyväksyntää...