Opiskelijan ketutus

up

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 11:09"]

23, kiitos.

Selvennykseksi että olen jättänyt kursseja kesken, ja hyväksyn myös epätäydelliset arvosanat mutta sitten vastavalmistuneena kunnolliset arvosanat on suhteiden lisäksi paras sijoitus hyvää työpaikkaa ajatellen. Panostan aivan erityisesti pääaineeseen ja pitkiin sivuaineisiin.

[/quote]

Taitaa olla kunnolliset suhteet ja työkokemus se paras sijoitus. Arvosanat ovat toissijaisia, paitsi jos tähtäimessä on jatko-opinnot. Suhteet ylivoimaisesti tärkeimmät, työkokemus tulee kakkosena.

Itsellä ei koskaan muita tavoitteita, kun päästä kurssista läpi, olkoonpa sitten vaikka ykkösellä. Aina olen työllistynyt hyvin, eikä arvosanoja ole koskaan edes kyselty.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:47"]

Kyllä näihin kirjoihin voi luottaa. Olen monta kertaa ennenkin kyseenalaistanut kirjojen vastauksia ja aina ollut väärässä.

[/quote]

Kirjoissa on silti asia- ja painovirheitä. Voi olla vaikkapa vain yksi/kirja. Mutta millainen tehtävä, onko kenties lasku? Olisiko sitä mahdollista laskea takaperin, että näkisit missä menee vikaan. Tai naputtelet laskimeen väärin, laita jokainen välivaihe ylös ja tee ne täysin erikseen. 

Nukuin pari yötä ja kävi ilmi että ymmärsin tehtävän väärin.

Ongelma on edelleen se etten halua joutua tällaiseen mielentilaan. Koskaan. Viimeksi näin tapahtui joskus peruskoulun ensimmäisenä vuonna kun en erottanut i-kirjainta j:stä ja kirjoitin harjoitusvihkoon sivukaupalla vääriä kirjaimia, mutta se on sivuseikka.

Kuuluuko tällaisista purkauksista huolestua?

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 09:30"]

Nukuin pari yötä ja kävi ilmi että ymmärsin tehtävän väärin.

Ongelma on edelleen se etten halua joutua tällaiseen mielentilaan. Koskaan. Viimeksi näin tapahtui joskus peruskoulun ensimmäisenä vuonna kun en erottanut i-kirjainta j:stä ja kirjoitin harjoitusvihkoon sivukaupalla vääriä kirjaimia, mutta se on sivuseikka.

Kuuluuko tällaisista purkauksista huolestua?

[/quote]kuulostaa minusta siltä, että nyt olisi aika vähän hellittää... Olen nimittäin ollut samassa tilanteessa, ettei kursseista kelpaa muu kuin 5. Suoritin myös kahtena ensimmäisenä vuotena hirveän määrän kursseja (2. vuoden jälkeen kasassa yli 170 op ja painotettu keskiarvo yli 4,5), sekä suoritin toisen vuoden aikana myös muutamia kursseja toisesta yliopistosta, kun sain myös sinne tutkinto-oikeuden. Kolmannen vuoden syksyllä otin jälleen useita kursseja, mutta kun en osannut jotain, tuli juuri "raivokohtauksia" ja myöhemmin sain hyperventilaatiokohtauksia, kun dediksiä rupesi kasautumaan: jo pelkkä tehtäväpaperin katsominen sai huonon olon aikaiseksi, en jaksanut keskittyä ja paineet vaan kasautuivat, kun en kuitenkaan halunnut kursseista huonoa arvosanaa. Samana syksynä isoveljelläni todettiin syöpä, mikä pisti pakan täysin uusiksi, kun oma kuolevaisuus "kävi ilmeiseksi". Hirveä stressi niin koulun kuin sos. elämän puolella aiheuttivat monia oireita ed. mainittujen lisäksi: niskat menivät lukkoon, samoin koko purukalusto oli jännityksessä aina ja tästä seurasi "palan tunnetta" kurkussa (ahdistuneisuus) ja lihasjumit aiheuttivat myös huimausta sekä säteilivät rintakehään, mikä tuntui "sydänkipuina". Veljen uutisesta olin siis aivan varma, että minulla on nyt myös syöpä, kun kroppa prakaa niin pahasti ja marssein yths:lle. En ollut edes tajunnut itse stressin määrää, mutta kun lekuri tutkittuaan kysyi, että miten opinnoissa menee yms, niin purskahdin itkuun! Mikä ei todellakaan ole tapaistani. Kerroin hänelle ummet ja lammet niin opinnoista kuin muusta ja hän kuunteli, ja heti rupesi helpottamaan. Hän sanoi, että monilla opiskelijoilla on samoja vaivoja, että se opiskelu menee överiksi helposti, jos tuijottaa vain sitä arvosanaa (ja erityisen yleistä se on kympin tytöillä/pojilla, joille se täydellisyyden tavoittelu on ollut osa elämää jo mahd. ensimmäisiltä luokilta lähtien). Sain lähetteen psykiatrille, mutta pitkien jonojen takia kävin ko. lekurin vastaanotolla kolmisen kertaa juttelemassa ja hänen neuvoistaan jätin esimerkisksi kursseja kesken (minulle ennenkuulumatonta). Psykiatri auttoi myös ja selvisin lääkkeittä, vaikka ensinäkemältä psykiatri oli sitä mieltä, että minun kannattaisi harkita nappeja vakavasti. Se syksy meni siis koulun osalta vähän heikommin, kursseja tuli vähemmän ja arvosanatkaan eivät ihan parhaita olleet, mutta läpäisisin kuitenkin kaikki kurssit ja myöhemmin kävin muutaman korottamassakin, kun jäi arvosana harmittamaan. Mutta syksyn aikana tuli opittua kyllä kantapään kautta, että on olemassa tärkeämpiäkin asioita kuin joku kurssiarvosana. Se, että jostain kurssista tulee huonompi arvosana kyllä harmittaa, mutta itse yritän suhtautua tilanteeseen niin, että jos harmittaa jokin tosi paljon, niin käyn sitten uusimassa. En myöskään enää ahdehdi niin paljon kursseja, vaan keskityn hyvin vähän harvempaan kerrallaan. Enkä ole tuon syksyn jälkeen joutunut yhtään arvosanaa korottamaan ärsytyksen vuoksi ja silti keskiarvo on pysynyt reilusti yli 4 vähemmälläkin pingottamisella.

Tiedän, että on helpommin sanottu kuin tehty, eikä "suorittamisesta" ole helppo päästä eroon, jos sinullakin täydellisyyden tavoittelu on ollut osa elämää kauan. Mutta kannattaa oikeasti vähän kuulostella sitä omaa kroppaa noin muuten. Tokihan on suht normaalia, että välillä on tiukempaa ja esim. monta tenttiä samoihin aikoihin stressaavat helposti, mutta ei kannata päästää stressiä osaksi arkea, sillä siinä ennemmin tai myöhemmin napsahtaa ja voi käydä paljon huonomminkin kuin minulle (jos en olisi mennyt lekurille tuolloin, koska aloin epäillä sitä syöpää, niin en todennäköisesti olisi edes tässä, koska silloin tulevaisuus näytti todella synkältä ja jokapäiväinen stressi vaivasi: en kuitenkaan näyttänyt tätä edes ystäville, vaan suorittajana purin hammasta ja yliopistolla hymyilin jne, vaikka aatokset oli aivan toiset). Sorry pitkä purkautuminen! 

23, kiitos.

Selvennykseksi että olen jättänyt kursseja kesken, ja hyväksyn myös epätäydelliset arvosanat mutta sitten vastavalmistuneena kunnolliset arvosanat on suhteiden lisäksi paras sijoitus hyvää työpaikkaa ajatellen. Panostan aivan erityisesti pääaineeseen ja pitkiin sivuaineisiin.

Pidä tauko. Kokeile sitten uudestaan. Jos tehtävä on sinulle liian vaikea, kysy, auttaisiko joku - ennen kuin menetät hermosi täysin. Siis opiskelutoveri tai opettaja varmaan voi auttaa. Kurssila kannattaa kertoa suoraa, ettei onnistunut.

Ope

Olen saanut tähän asti kiitettäviä arvosanoja ja niin aion saada myös tästä kurssista. En aio jättää mitään tehtäviä tekemättä.

Muuten hyvät mutta vähän banaalit neuvot.

Onko varma, että vastaus on väärä? Joskus niissä kirjoissakin on vääriä vastauksia. Se on ärsyttävää silloin, kun ei osaa asiaa vielä kunnolla eikä voi olla varma, onko itse tehnyt virheen vai onko kirjassa virhe.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:34"]

Olen saanut tähän asti kiitettäviä arvosanoja ja niin aion saada myös tästä kurssista. En aio jättää mitään tehtäviä tekemättä.

Muuten hyvät mutta vähän banaalit neuvot.

[/quote]

No hei haloo, mitä banaalia noissa neuvoissa on?

Pidä tauko -> joskus tauon jälkeen tajuaa. (Pidä tauko ennen kuin tuntuu siltä, että pitää laittaa kamiinansytykkeeksi.) 

Kysy muilta. -> Tulos saattaa olla, että muutkaan eivät ymmärrä samaista asiaa (ehkä tehtävänanto on huono? Ehkä pitää osata jotain muutakin, mitä ei ope ole muistanut kertoa tmv.). Tai sit joku ymmärtää, ja osaa selittää sen sulle. Kaikki tyytyväisiä.

Kysy opelta: Miksi banaali neuvo? Se opehan on teitä siellä opettamassa. Se joko osaa selittää sen toisin siten, että sä ymmärrät tai sitten se osaa selittää sillä samalla tavalla, etkä tule hullua hurskaammaksi. Entäs sitten? Et menetä mitään.

Mutta jos haluat vain neuvon tuohon, ettei mene luentovihko sytytteeksi, niin lopeta hyvissä ajoin, pidä taukoa, käy paskalla (parhaat ideat usein tulee paskalla, siinä jotenkin rentoutuu ja yhtäkkiä tajuaa, miksi se tehtävä menee koko ajan väärin - been there, done that), kävelyllä, mitä tahansa, mikä sulle sopii. Mutta siis opettele ennakoimaan, koska tuo vitutus iskee, ja lopeta vitutukseen johtava toiminta ja tee vähän aikaa jotain muuta. Jos ei tulekaan ratkaisu mieleen, niin ehdit ainakin rauhoittua ennen liian voimakkaita reaktioita.  

Terv. Yliopisto-ope

Kyllä näihin kirjoihin voi luottaa. Olen monta kertaa ennenkin kyseenalaistanut kirjojen vastauksia ja aina ollut väärässä.

Opettajat ei vastaile kysymyksiin luentojen ulkopuolella ja kanssaopiskelijat panttaa tietojaan. Että tällainen laitos meillä.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:48"]

Opettajat ei vastaile kysymyksiin luentojen ulkopuolella ja kanssaopiskelijat panttaa tietojaan. Että tällainen laitos meillä.

[/quote]

Kyllä sillä opella pitäisi olla ainakin vastaanotto, missä voi käydä juttelemassa. Harva opettaja ehtii rupatella joka välissä, mutta vastaanottoaikaan ne nyt ainakin saa kiinni.

Ja jos on tosissaan noin kusipäistä opiskeluseuraa ja kauheita opettajia, niin sun kannattaa sit keskittää sun energia noihin reaktionhallintajuttuihin varmaankin, koska se on varmaan ainoa mihin pystyt jatkossa vaikuttamaan.

Ota vähän rennommin. Ainakaan yliopistolla ei ole järkevää aina yrittää kaikkia tehtäviä tehdä. Voi ihan hyvin jättää jotain vaan tekemättä, jos tuntuu että niihin menee liikaa aikaa. Sitten kun saa vastauksen niin tajuaa yleensä asian kyllä. 

Ja luennolla niiden nyt ainakin pitää vastata. Hyvin ymmärrän, että joka tehtävästä opettaja ei voi antaa yksityisopetusta. Mutta oletettavasti on niin, että jos sinä kiitettävien arvosanojen kerääjänä et saa tehtävää ratkaistua, niin moni muukaan ei ole tehtävää saanut oikein ratkaistua.

(Tai toki voi olla niin, että sä olet ainoa, joka ei sitä ymmärrä ja siksi pelkäät kysyä julkisesti, koska pelkäät joutuvasi naurunalaiseksi vaikka vedätkin kiitettäviä. Tuo "tyhmäksi paljastuminen" on yliopisto-opiskelijoiden yleisin pelko, miksi harvat uskaltavat kysyä ihan asiallisia kysymyksiäkään. Usein olen myös huomannut, että jos opiskelija on hyvin älykäs, hän ei aina hiffaa niitä helpoimpia tehtäviä. Hakee vastausta liian vaikean kautta, koska ei tavallaan näe sitä helppoa ratkaisua nenän edessään. Itse tiedät, jos sulla on taipumusta tähän.)

Otan sitten rennommin jatkossa. Ainahan voi tehdä välillä muita tehtäviä. Se on selvää ettei opiskelijalla lopu tekeminen kesken. Joskus olen vain niin jäärä että jämähdän näin?

Kaduttaa tosin kun meni hyvä kynä vaihtoon. Ajattelin kysyä lähinnä jos av-väellä on kokemusta impulssinhallinnasta.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:54"]

Ota vähän rennommin. Ainakaan yliopistolla ei ole järkevää aina yrittää kaikkia tehtäviä tehdä. Voi ihan hyvin jättää jotain vaan tekemättä, jos tuntuu että niihin menee liikaa aikaa. Sitten kun saa vastauksen niin tajuaa yleensä asian kyllä. 

[/quote]

Jaa, meillä ei ainakaan jaettu mitään "tehkää jos huvittaa"-tehtäviä vaan tehtäviä jotka piti tehdä ja palauttaa annetun deadlinen puitteissa. Että siinä ei kauheesti mietitä, onko järkevää koittaa kaikkea tehdä vaan ne on tehtävä jos haluaa hyväksytyn kurssisuorituksen.

Ja toisilla meistä on tavoite vähän korkeammalla kun vain läpäistä kurssi...

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:04"]

Otan sitten rennommin jatkossa. Ainahan voi tehdä välillä muita tehtäviä. Se on selvää ettei opiskelijalla lopu tekeminen kesken. Joskus olen vain niin jäärä että jämähdän näin?

Kaduttaa tosin kun meni hyvä kynä vaihtoon. Ajattelin kysyä lähinnä jos av-väellä on kokemusta impulssinhallinnasta.

[/quote]

Mulla jumittaa joskus, ja tulee sellainen vähän pakkomielteinenkin olo, että mähän en lopeta ennen kuin tajuan, mistä tässä asiassa on kyse. (Ja sitten hakkaan tyyliin tietokoneen näppistä ja näen punaista.) Nykyään tiedän, että väkisin pusertamalla se ratkaisu ei ainakaan löydy, eli kun tunnen, että nyt alkoi se sellainen väkisin pusertaminen, niin nyt pitää tehdä jotain muuta. Siispä vaihdan johonkin toiseen tehtävään / työhön / hommaan hetkeksi. Jos ei ole opiskeluhommia, sitten pidän pitemmän tauon ihan muuten vaan, katson telkkaa, luen jotain ihan muuta, syön hyvän voileivän, hengailen jollain foorumilla yms. Ja palaan tehtävään joko myöhemmin illalla tai varhain aamulla hyvin  nukutun yön jälkeen. Ja mulle nukkuminen on yksi mikä toimii. Herään sen verran aiemmin, että ehdin aamulla katsoa sitä tehtävää. Ja usein heräänkin siihen, että heureka, nyt mä tajuan sen kohan, missä lähtee vikaan.  

Totta. Opiskeluni on vaikeaa eikä oppiminen perustu siihen että tekee maailman tappiin asti yksinkertaisia, mekaanisia tehtäviä. Mitkä on pakko palauttaa ja tehdä kunnolla vaikka ajankäytön suhde uuden oppimiseen voi olla varsin vaatimaton...