Olenko tosiaan ainoa järkevä tässä tilanteessa? Vai olenko ihan pihalla?

Taidan tietää ap:n perheen. Jos ei veli ajele ihan täysillä valoilla niin ei ap:kaan.

No, eihän se ole loppujenlopuksi sinun murheesi, että veljeltäsi jää elämä lähestulkoon elämättä.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 21:35"]No, eihän se ole loppujenlopuksi sinun murheesi, että veljeltäsi jää elämä lähestulkoon elämättä.

[/quote]

Miten elämä loppuu avioliittoon? Kaksin se vasta mukavaa onkin. :) lisäksi samoja asioita voi naimisissa ollessa tehdä kuin esimerkiksi avoliitossa ollessa..

Et ole pihalla.

Huh, seurustelua takana muutama vuosi ja ikää nyt 18. Nehän on aloittaneet ihan pikkulapsina. Ei todellakaan ole järkevää mennä naimisiin.

Miksei avioliitto olisi järkevä ratkaisu? Miten se eroaa yhteen muuttamisesta? Samalla tavalla siinä talous laitetaan yhteen, eikä varmaan tuossa vaiheessa kummallakaan ole vielä kummoista omaisuutta tai tuloja, joten kumpikaan ei hyödy toisesta. Toki on fiksua miettiä vuosien varrella raha-asioiden tasapuolisuutta, mutta niinhän joka suhteessa.

Eihän sitä koskaan voi tietää, on toki niitäkin pareja jotka ovat 15-vuotiaista olleet yhdessä. Kuitenkin vaikuttaa vähän kummalliselta, ehkä nimenomaan siltä aikuisen leikkimiseltä.

Suomessa saa avioitua 18-vuotiaana. Anna sinä veljesi elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi. Nuorena avioituminen voi ennustaa yhtä hyvin hyvää liittoa, siinä kasvetaan yhdessä ja yhteen. Tai sitten erilleen. Sitä et sinä voi tietää. 

En puuttuisi asiaan. Kun tiedän todella nuorena solmittuja avioliittoja, jotka ovat kestäneet tosi kauan ja sitten myös sellaisia, että on seurusteltu pitkään, oltu aikuisia ja kuitenkin erottu.Sekä kaikkea tuosta väliltä. 

Mä oon mennyt naimisiin 18v ja rakkautta riittää! Me oltiin 18v täysin tietoisia elämän kestävästä sitoutumisesta

Sinuna olisin onnellinen, että menevät naimisiin eivätkä hanki lasta näin varhaisessa vaiheessa! Avioliitosta mahdollisesti erotessa on kuitenkin vain se 6 kk harkinta-aika, lapsesta ei pääse eroon koskaan. Mukavaa, että perinteisiä arvoja kunnioitetaan. Minä menin 25-vuotiaana naimisiin samanikäisen mieheni kanssa, ja silloinkin ihmeteltiin, miksi menemme naimisiin, koska lapsia ei ole eikä tule. Mikä sen kauniimpi syy avioitua kuin rakkaus?

Missä vaiheessa veljesi sitten saisi sinusta mennä naimisiin tyttöystävänsä kanssa? Kuulostat pikkuisen kateelliselta sille, että veljesi on löytänyt puolisonsa noin nuorena, ja vanhempiesi veljen häille antamalle huomiolle.

Jos olisivat avoliitossa, olisiko se sitten ok? Mitä eroa sillä oikeastaan on? 

Onnea veljellesi! Tosi symppistä. Olen seurustellut mieheni kanssa teinistä alkaen, nyt lähes nelikymppisenä tosi onnellinen edelleen.

Erota voi minkä ikäisenä aloittaneet tahansa, ei ihminen niin hirveästi vanhetessaan viisastu.

Nuoriahan he ovat, mutta mitäpä vanhemmat voivat muuta kuin koittaa iloita asiasta, kun kyseessä on kaksi täysi-ikäistä ihmistä. Olisi erittäin ikävää, jos tuossa tilanteessa ympäristö, esim. vanhemmat, suhtautuisi kuin lapsiin ja koittaisi vastustaa naimisiinmenoa.

Ihanaahan se on tuollainen sitoutunut rakkaus, jos tuossa iässä jo sellaiseen uskotaan ja ollaan valmiita. Minustakin sinun pitäisi nyt vain koittaa hyväksyä se, että he päättävät itse, ja että liitto voi olla hyvinkin onnellinen ja kestää loppuiän. Toisaalta pitäisi myös hyväksyä se, että pikkuveli on nyt aikuinen ihminen.

Ikä ei ole oikeasti mikään tae kestävyydelle, niin kuin joku totesikin. Teinirakkaus voi kestää tai sitten ei, ihan samoin kuin missä tahansa iässä solmittu liitto.

Minusta hieno osoitus vastuunkannosta. Emme leiki. Olemme aikuisia.

Niin monet täällä eivät sitoudu vaikka ikää olisi kuinka.

Ihan samalla tavalla voisi sanoa että jotkut 25v leikkii aikuisia, 30v, 40v, 50v leikkii aikuisia. Ei kaikilla "aikuisemmillakaan" liitto kestä ja motiiveja avioitumiseen löytyy joka lähtöön. Eipä asia sen suuremmin kuulu muille. Ja jos ero sitten tulisikin niin ulkopuolisten "jälkiviisaus" on vaan niin kovin turhaa, eivät auta mitään. Toivota vaan onnea heille! Toivottavasti löydät itsekin onnen ettei tarvi katkeroitua vieressä katsoessa.

Veljesi elää omaa elämäänsä ja tekee omat ratkaisunsa virheineen ja onnistumisineen.

Elä sinäkin omaa elämääsi, äläkä elä miettien veljesi mahdollisia virheitä, mitä ei ole edes vielä tapahtunut.

Miksi veljesi naimisiinmeno on sinulta pois? Mikä siinä SINUA ärsyttää?

Kerro sitten milloin on avioliitto on järkevä ratkaisu. Ei sillä iällä näytä olevan väliä, kyllä niitä avioeroja tulee kaikenikäisille. Miksi ei voisi elää hetkessä? Antaa veljesi tehdä omat päätöksensä.

Lopputulos on kuitenkin sama.