Mitä ajattelet psykologista, joka eroaa puolisostaan?

Ihan samaa kuin minkä tahansa muunkin ammatin edustajasta.

Fiksu psykologi kun myöntää ja korjaa tekemänsä virheen. Psykologian tuntemus ei suojaa ihmistä esim. avioitumiselta tunnetaidottoman, itsekeskeisen sadistin kanssa. Eikä äidin ammatti suojaa lapsia tällaisen isän vaikutukselta, vaikka tällaista itselleen uskottelisi.

Tunnen monta psykologia jotka ovat ajautuneet alalle ymmärtääkseen paremmin itseään. Toinen teki itsarin. Mutta siis ei ne psykologit kai meistä muista juuri eroa. Ihan yhtä lailla niillä elämä menee solmuun vaikean avioliiton ja lasten sairauksien takia tai muuttuvat ihmisinä toisenlaisiksi.

En mitään sen kummempaa kuin muidenkaan ammattien edustajista. En ole sellainen ihminen, joka ajattelee että ihmisen pitäisi elää työtänsä. Minun mielestäni siis opettaja, pappi, psykologi, kokki yms. saa tehdä vapaa-ajallaan mitä huvittaa (toki rikokset nyt eri juttu). En katso kieroon jos näen opettajan kuppilassa, papin kuppilassa, kokin mäkkärissä yms. Ihmisiä kaikki ovat ja sallittaakoon jokaisen ammatin edustajalle myös vapaa-aika johon ei työasiat kuulu. Ei ihmisestä työssään tee yhtään huonompaa se, että ei palvo työtään vapaa-ajallaankin ja ajattele, sekä elä sitä orjallisesti.

Ei psykologi ole täydellinen ihminen, eikä varsinkaan selvänäkijä;) Samanlaisia ihmisiä kuin muutkin.

Varmaan idit ja egot vähän epävireessä.

Ei ne psykologit ole mitään yli-ihmisiä. Ne on ihan tavallisia ihmisiä joilla on tavallisten ihmisten murheet ja ongelmat. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 00:17"]

Ei ne psykologit ole mitään yli-ihmisiä. Ne on ihan tavallisia ihmisiä joilla on tavallisten ihmisten murheet ja ongelmat. 

[/quote]

Ei yli-ihmisiä, mutta super-egoja.

Kuulemma psykologista eroaminen voi olla paljon tavallista raskaampaa, koska sinut perinpohjin tunteva psykologi osaa todella repiä ja satuttaa niistä kohdista joihin juuri sinulla sattuu pahimmin.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:51"]

Kuulemma psykologista eroaminen voi olla paljon tavallista raskaampaa, koska sinut perinpohjin tunteva psykologi osaa todella repiä ja satuttaa niistä kohdista joihin juuri sinulla sattuu pahimmin.

[/quote]

Voi näitä ennakkoluuloja. Kuka tahansa tunnevammainen fiksu ihminen osaa satuttaa niistä kohdista mihin sattuu eniten. Lapsellista ajatella että ammatilla olis mitään tekemistä minkään kanssa.  Se että ihminen esim. koulutautuu jollekin alalle ei kero hänen pätevyydestään alaan- vasta työelämä kertoo. ja toisekseen jo ainoalla alalla on ihmisiä laidasta laitaan. Kertoo aika paljon ihmisestä että hän projisoi omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa ammattinimikkeisiin.

Ajattelen, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.

Ihan tavallisia ihmisiä kuten sinä ja minäkin. Vai oletko sinä?

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:51"]

Kuulemma psykologista eroaminen voi olla paljon tavallista raskaampaa, koska sinut perinpohjin tunteva psykologi osaa todella repiä ja satuttaa niistä kohdista joihin juuri sinulla sattuu pahimmin.

[/quote]

Voi näitä ennakkoluuloja. Kuka tahansa tunnevammainen fiksu ihminen osaa satuttaa niistä kohdista mihin sattuu eniten. Lapsellista ajatella että ammatilla olis mitään tekemistä minkään kanssa.  Se että ihminen esim. koulutautuu jollekin alalle ei kero hänen pätevyydestään alaan- vasta työelämä kertoo. ja toisekseen jo ainoalla alalla on ihmisiä laidasta laitaan. Kertoo aika paljon ihmisestä että hän projisoi omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa ammattinimikkeisiin.

[/quote]Sinäpä kovasti kimpaannuit - taisin osua tosi arkaan paikkaan. Viestini alkoi sanalla "kuulemma". Tämä oli siis erään psykologista eronneen kokemus. Ei minun. Samansuuntaista olen kuullut muiltakin, mutta hyvin perusteellisesti yhdeltä.

Siinähän ne eroavat kuin muutkin ihmiset. Mieheni entinen puoliso on psykologi ja käyttää heidän yhteistä lasta vallankäytön välineenä ja pelinappulana, ei ollenkaan ajattele lapsen parasta. Muuten ihan fiksun oloinen kohta nelikymppinen nainen, mutta erosta edelleen katkera (vaikka siitä on vuosia) ja laittaa lapsiparan kärsimään.

Minä tunnen yhden psykologin, on vielä parisuhdeterapeuttikin, jonka pettäminen johti rakastajattaren raskauteen. Psykologi olisi ollut halukas pitämään kaksi perhettä samaan aikaan. Vaimo heitti kuitenkin äijän pihalle.

Tuntemieni psykologien avioeroprosentti on 100. Tunnen nämä henkilöt niin hyvin että tiedän heidän hakeutuneen alalle nimenomaan omia ongelmiaan käsittelemään. Parinmuodostusvaiheessa he, kuten monet meistä muistakin, olivat vielä itse- ja ihmistuntemuksen kehittämisessä niin alkuvaiheessa, että valitsivat väärin. Sitä en pidä minään ihmeenä enkä odota heiltä enempää.

Mutta sitä kyllä odotan perheneuvolapsykologilta ja lapsiterapeutilta, että eivät käyttäisi lapsiaan käsikassarana eron yhteydessä. Valitettavasti olen joutunut pettymään. Moni maallikko on osoittautunut paremmaksi vanhemmaksi ja etenkin erovanhemmaksi kuin nämä asiantuntijat.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:51"]

Kuulemma psykologista eroaminen voi olla paljon tavallista raskaampaa, koska sinut perinpohjin tunteva psykologi osaa todella repiä ja satuttaa niistä kohdista joihin juuri sinulla sattuu pahimmin.

[/quote]

Voi näitä ennakkoluuloja. Kuka tahansa tunnevammainen fiksu ihminen osaa satuttaa niistä kohdista mihin sattuu eniten. Lapsellista ajatella että ammatilla olis mitään tekemistä minkään kanssa.  Se että ihminen esim. koulutautuu jollekin alalle ei kero hänen pätevyydestään alaan- vasta työelämä kertoo. ja toisekseen jo ainoalla alalla on ihmisiä laidasta laitaan. Kertoo aika paljon ihmisestä että hän projisoi omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa ammattinimikkeisiin.

[/quote]Sinäpä kovasti kimpaannuit - taisin osua tosi arkaan paikkaan. Viestini alkoi sanalla "kuulemma". Tämä oli siis erään psykologista eronneen kokemus. Ei minun. Samansuuntaista olen kuullut muiltakin, mutta hyvin perusteellisesti yhdeltä.

[/quote]

Ei osunut mihinkään paikkaan. Paitsi siihen, että joskus rasittaa se kuinka suppeasti ja omien pelkojensa pohjalta ihmiset ajattelevat. En ole psykologi itse. Lähipiirissä on joitakin. Ja ovat kyllä aviossa eikä sen kummempia ongelmia ole kuin muillakaan. Ja se kuinka paljon kimpaannuin on sinun tulkintaasi. MInä en nimittäin kovin kimpaantunut ollut tätä kirjoittaessani:) 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:35"]

Tuntemieni psykologien avioeroprosentti on 100. Tunnen nämä henkilöt niin hyvin että tiedän heidän hakeutuneen alalle nimenomaan omia ongelmiaan käsittelemään. Parinmuodostusvaiheessa he, kuten monet meistä muistakin, olivat vielä itse- ja ihmistuntemuksen kehittämisessä niin alkuvaiheessa, että valitsivat väärin. Sitä en pidä minään ihmeenä enkä odota heiltä enempää.

Mutta sitä kyllä odotan perheneuvolapsykologilta ja lapsiterapeutilta, että eivät käyttäisi lapsiaan käsikassarana eron yhteydessä. Valitettavasti olen joutunut pettymään. Moni maallikko on osoittautunut paremmaksi vanhemmaksi ja etenkin erovanhemmaksi kuin nämä asiantuntijat.

[/quote]

Kyllä. Asiantuntijoilla on sisäpiirisuhde esim. lastenvalvojiin, joilla ei ole itstunoa kyseenalaistaa lähitoimijoiden motiiveja. Näitä hirveitä tragedioitahan on nähty.  Itse olen vuosia seurannut sivuta kun ystäväni perhe kamppailee mahdollisuudestaan saada tavata miehen lasta. Erityisopettajaäiti on käyttänyt lapsen hyvinvointia häikäilemättä, todella törkeästi  aseena, ja hänen käsityksensä lasten parhaasta on niin sairas etten ole ikinä kenelläkään nähnyt. Mutta niin vain on aina oikeassa ja lapsen puolella, äiti kun on. Ihan oksettaa kun ajattelen mitä hän tekee lapselleen. Nyt jo nähtävissä vakavat vauriot.

Naureskelen partaani =)

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:43"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 13:51"]

Kuulemma psykologista eroaminen voi olla paljon tavallista raskaampaa, koska sinut perinpohjin tunteva psykologi osaa todella repiä ja satuttaa niistä kohdista joihin juuri sinulla sattuu pahimmin.

[/quote]

Voi näitä ennakkoluuloja. Kuka tahansa tunnevammainen fiksu ihminen osaa satuttaa niistä kohdista mihin sattuu eniten. Lapsellista ajatella että ammatilla olis mitään tekemistä minkään kanssa.  Se että ihminen esim. koulutautuu jollekin alalle ei kero hänen pätevyydestään alaan- vasta työelämä kertoo. ja toisekseen jo ainoalla alalla on ihmisiä laidasta laitaan. Kertoo aika paljon ihmisestä että hän projisoi omat pelkonsa ja ennakkoluulonsa ammattinimikkeisiin.

[/quote]Sinäpä kovasti kimpaannuit - taisin osua tosi arkaan paikkaan. Viestini alkoi sanalla "kuulemma". Tämä oli siis erään psykologista eronneen kokemus. Ei minun. Samansuuntaista olen kuullut muiltakin, mutta hyvin perusteellisesti yhdeltä.

[/quote]

Ei osunut mihinkään paikkaan. Paitsi siihen, että joskus rasittaa se kuinka suppeasti ja omien pelkojensa pohjalta ihmiset ajattelevat. En ole psykologi itse. Lähipiirissä on joitakin. Ja ovat kyllä aviossa eikä sen kummempia ongelmia ole kuin muillakaan. Ja se kuinka paljon kimpaannuin on sinun tulkintaasi. MInä en nimittäin kovin kimpaantunut ollut tätä kirjoittaessani:) 

[/quote]Kuten jo kerroin, kyse oli siis toisten ihmisten kokemuksista. Sinä näytät nyt ajattelevan aika suppeasti :). Kovasti olet mieltynyt tuohon ajatukseen että ihmiset tulkitsevat asioita omien "pelkojensa" pohjalta. En tunne psykologeja pelkääviä ihmisiä, enkä sellaisiakaan, joilla olisi noin ilmiselvä ja läpinäkyvä tarve julistaa heidän "avio-onneaan" kuin sinulla :-D.

Tavallisia ihmisivä ovat. Minkäs sille voivat, jos kasvavat erilleen puolisostaan vuosien saatossa, se on tavallista.