Mikä on lapsettoman elämän pointti?

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:26"]

Se onkin aika jännä, miten minun suvussani muistellaan yhtä lapsetonta naista, joka kuoli varsin iäkkäänä jo melkein 20 vuotta sitten. Minullekin oli aika kaukaista sukua kun oli isoisotäti, mutta muistan hänet lämmöllä. Hän on muuten myös ehdottomasti meidän suvusta, ei se ole häneen päättynyt. Kuitenkin löytyy myös läheisempiä sukulaisia, joita ei muistella oikeastaan koskaan, vaikka heillä oli lapsiakin. Ehkäpä he eivät olleet niin kovin kivoja sitten tai jotain...

Tästä iäkkäästä lapsettomasta naisesta muistan oikein hyvin, miten hän oli lämmin, suvaitsevainen ja empaattinen ihminen. Mitä sinusta, AP, sanotaan kun olet kuollut? Riittääkö se, että "olit isoäiti", vai haluatko enemmän?

[/quote]

Se ei varmaan se empaattisuus ja muu johtunut siitä, ettei hänellä ollut lapsia. Sellainen ilmeisen hyvä ihminen olisi ansainnut lapsia.

[/quote]

Kyllä se juuri siitä johtui. Tälläkin palstalla huomaa, kuinka vanhemmat muuttuvat väistämättä aivan järkyttävän vihamieliseksi kaikkia muita kuin omaa jälkikasvua kohtaan. Tämä johtuu tietenkin geneettisestä koodista, joka kannustaa ihmistä sulkeutumaan n. seitsemäksi vuodeksi poikasten kanssa pesään ja ajamaan väkivaltaisesti pois tai tarvittaessa tappamaan sitä lähestyvät muut lajitoverit niiden poikasille aiheuttaman uhan minimoimiseksi.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:16"]

AP taitaa olla sellainen "äiti Teresa" jonka ainoa elämän tehtävä on paapoa lapsiaan ja jonka kultamussukat ei ikinä tee pahojaan jne. Eli elää sellaisessa saippuakuplassa joka poksahtaa hetkellä millä hyvänsä.

[/quote]

Joo, ja sitten heräävät, kun oma poika on 17-vuotiaana huumehöyryissään tappanut jonkun samanikäisen kaverinsa tai tytär 13-vuotiaana joutunut joukkoraiskauksen uhriksi vappupippaloissa kaupungilla. Ei se lasten saaminen aina niin kivaa ole, vaikka nää sitä yrittääkin väittää.

:D Vanhempaa odottaa ainainen huoli lapsestaan.

Jaa, minun elämäni ei ole tyhjää eikä onttoa. Vapaaehtoisesti lapseton 42v. nainen.

Toivon todella, että ap on konttoristi tai vastaava. Ei siis sosiaali-, terveys- tai opetusalalla. Aivan käsittämättömän typerää komentointia. Perheelliset ihmiset ovat todella itsekkäitä.

Miten te jaksatte? Eiköhän tuo nyt ole aivan selvä asia että ap on provo!

Ihmettelen niitä jotka alapeukuttivat aiempaa kommenttiani.
Onko oikeasti niin että ihmiset tuomitsevat minut kun en ota riskiä saada vammaista lasta tai menehtyä samalla itse.
Toivottavasti saitte hyvän mielen.

up

Työ ja vapaa-aika. Työ voi olla niin vaativaa, tärkeää ja mielenkiintoista ettei lapsille jää aikaa tai ettei ole mahdollista tarjota lapsille sellaista elinympäristöä, jossa lapsi voi kasvaa.

Laspettomat-trolli räksyttää hau, hau.

Nauttia elämästä omassa ihanassa rauhassa, omaan tahtiin ja omilla ehdoilla:)))))

LoL, koen omalta osaltani tehneen jo ”palveluksen” lahjoittamalla täydet viisi kertaa itselleni tarpeettomat palloni niitä kaipaavalle. Nyt kun homma on hoidettu niin steri häämöttää ;)

Olen muutenkin suurimman osan ajasta töissä joten en ehdi perheilemään. Eläkkeellä vetäydyn toveri velojen kanssa Aasian tai Afrikan hoitokotiin <3

Miksi joku urpo uppaa 5 vuotta vanhaa aloitusta?

Vanhempani kohdistivat minuun koko lapsuuteni ajan henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Kun muutin kotoa pois, henkinen väkivalta jatkui puhelimitse.  Aloittaja voisi vastata, että mikä pointti olin vanhemmilleni.

Niin kun eivät enää muuta voi.

Minulla on lapsia. Kaksoset. Tätä ei varmaan saisi sanoa, mutta en kyllä koe että elämässäni olisi merkittävästi enemmän sisältöä näin. Itse mietin silloin aborttia, mutta mies halusi lapsen (vasta jälkeenpäin paljastui että oli kaksi) Mies on onneksi hyvä isä. Erosimme kun lapset olivat 4v ja miehellä on yksinhuoltajuus, itse näen lapsia muutaman kerran vuodessa kun asun eri maassa. Lapset nyt 13-vuotiaita. Ja en koe saaneeni elämääni täyttymystä lapsista, sen sijaan olen saanut jatkuvan syyllisyyden tunteen ja olon siitä että pitäisi olla "parempi" vanhempi. Lapsilla onneksi on kiva äitipuoli.

Ihminen on maan mutaa, oli lapsia tai ei. Mitään tarkoitusta ei ole koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia. Kaksoset. Tätä ei varmaan saisi sanoa, mutta en kyllä koe että elämässäni olisi merkittävästi enemmän sisältöä näin. Itse mietin silloin aborttia, mutta mies halusi lapsen (vasta jälkeenpäin paljastui että oli kaksi) Mies on onneksi hyvä isä. Erosimme kun lapset olivat 4v ja miehellä on yksinhuoltajuus, itse näen lapsia muutaman kerran vuodessa kun asun eri maassa. Lapset nyt 13-vuotiaita. Ja en koe saaneeni elämääni täyttymystä lapsista, sen sijaan olen saanut jatkuvan syyllisyyden tunteen ja olon siitä että pitäisi olla "parempi" vanhempi. Lapsilla onneksi on kiva äitipuoli.

Olet vain antanut lapset lasten isälle ja vietät elämää ulkomailla? Eivät muut vain saa tehdä noin, miksi sinä sait? Kyllä on helppoa elämäsi.

En minä kyllä tunne jääväni mistään paitsi? Niin no, siitä että sitä lasta ei sylissä tule olemaan, mutta muuten.

En pidä elämän tarkoituksena lisääntymistä enkä tule koskaan lapsia saamaan. Syy siihen tosin ei itsessäni.

Elän ihan normaalia elämää, harrastan, käyn töissä, kumppani on jne. Mitä muuta siihen edes tarvitsee enää.

Mä taas koen että ilman lapsiani elämä olisi ihan tyhjää ja turhaa. Mitään en ole ikinä niin paljon halunnut kuin nämä lapseni. Olen myös heitä hoitanut vuosikausia kotona enkä kadu sitä hetkeäkään, vaikka tuloni ovat siitä syystä jääneet pieniksi eikä meillä ole ollut varaa mihinkään erikoiseen. Aikaa ei voi rahalla ostaa. Olen myös saanut lapset melko nuorena, joten hyvin tässä vielä ehtii töihin. Mutta ymmärrän kyllä että kaikki eivät ole lapsirakkaita, eikä se varmaan ole niin tarkoitettukaan.