Mikä on lapsettoman elämän pointti?

Mitä sitten? Mun geeneillä on lottovoitto sille syntymättömälle suvun jatkajalle, ettei häntä koskaan tähän maailmaan saatettu. 

Narsismi, itsekeskeisyys ja pelko ettei hallitse tilannetta

Lasten hankkiminen jos mikä on itsekeskeinen teko. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:14"]

Mitä sitten? Mun geeneillä on lottovoitto sille syntymättömälle suvun jatkajalle, ettei häntä koskaan tähän maailmaan saatettu. 

[/quote]

No, miksiköhän sukuhaarassasi ei ole kukaan ennen ajatellut noin? Vain omaa kuvitelmaasi, olisit varmasti hyvä suvunjatkaja jos ajattelisit asioita syvemmin.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:15"]

Narsismi, itsekeskeisyys ja pelko ettei hallitse tilannetta

[/quote]

Entäs jos tällainen henkilö saakin loppujen lopuksi lapsen? Muuttuuko hän kuin taikaiskusta päinvastaiseksi? Vastaus on ei. Lapsen saanti ei takaa yhtään mitään, sillä k-pää on aina k-pää, oli lapsia tai ei.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:03"]

Lapsettomana on varmaan onttoa, koska sukuhaarasi päättyy sinuun ja kukaan ei muista kauan surkeaa elämääsi. Lapselliset elävät edelleen lapsiensa kautta; "niin, se sinun mummisi olikin se" "ja olet siitä suvusta".

Lapsettomien elämä päättyy tyhjyyteen.

[/quote]

Se onkin aika jännä, miten minun suvussani muistellaan yhtä lapsetonta naista, joka kuoli varsin iäkkäänä jo melkein 20 vuotta sitten. Minullekin oli aika kaukaista sukua kun oli isoisotäti, mutta muistan hänet lämmöllä. Hän on muuten myös ehdottomasti meidän suvusta, ei se ole häneen päättynyt. Kuitenkin löytyy myös läheisempiä sukulaisia, joita ei muistella oikeastaan koskaan, vaikka heillä oli lapsiakin. Ehkäpä he eivät olleet niin kovin kivoja sitten tai jotain...

Tästä iäkkäästä lapsettomasta naisesta muistan oikein hyvin, miten hän oli lämmin, suvaitsevainen ja empaattinen ihminen. Mitä sinusta, AP, sanotaan kun olet kuollut? Riittääkö se, että "olit isoäiti", vai haluatko enemmän?

Provoilusta huolimatta mielestäni ap.n kysymys on hyvä. Elämän tarkoitus on tuottaa jälkeläisiä ja naisen tärkein tehtävä on olla hyvä äiti.  Ei se silti ole mikään suuri ongelma jos kaikki eivät biologista tehtäväänsä täytä, koska jotkut toteuttavat viettiä sitten senkin edestä.  Siltikin näkisin lapsettomuudeni aina pohjimmiltaan tragediana, koska geneettinen ohjelmointimme vaatii geneettisten kopioden tuottamista. Jos näin ei tapahdu lapsi on sitten ura tai lemmikkikultakala, jotka tyydyttävät samaa tarvetta vain toisessa muodossa.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:03"]

Lapsettomana on varmaan onttoa, koska sukuhaarasi päättyy sinuun ja kukaan ei muista kauan surkeaa elämääsi. Lapselliset elävät edelleen lapsiensa kautta; "niin, se sinun mummisi olikin se" "ja olet siitä suvusta".

Lapsettomien elämä päättyy tyhjyyteen.

[/quote]

Ai sinäkö oikein mietit, ketkä sinua muistelevat sen jälkeen, kun olet itse kuollut? :D Mua taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle on ihan sama, mikä mun sukuni on, kuka jatkaa mitäkin sukuhaaraa tai muistelee kenenkin tekemisiä tämän kuoltua. On elämässä ihan pikkusen kiinnostavampiakin asioita tehtäväksi ja mietittäväksi kuin joku oma suku.

Empä tiedä... Minun esikoiseni on nyt 23v ja kummastelen, että mikä ihmeen täyttymys? Ei lapset ole mulle mitään kovin kummallista eurofiaa ole tuottaneet. On kiva että ovat olemassa, mutta ihan samat värit mun elämässä oli jo ennen heitäkin.

Geeni ja synnynnäisten vikojen tähden on 75% mahdollisuus, että lapsi olisi vaikeasti vammainen, saattaisin lääkärin mukaan jopa itse menehtyä raskauteen/synnytykseen, eli nyt käsi sydämelle AP onko elämäni siis turhaa ja merkityksetöntä sinun mielestä?

Sen sijaan että jäisin märetimään itsesääliin olen kääntänyt asian voitokseni, matkustelen, käyn mieheni kanssa teatterissa, harrastamme yhdessä.
Elämäni sisältö, onkin nauttia siitä ja kokea uusia asioita mm. eri kulttuureista

Mikä on sinun pointtisi, ap? Lapsettomien syyllistäminenkö? Onko sinun vaikea käsittää, että joidenkin kohdalla elämä vain kulkee ohi ilman että kohdalle sattuu sopivaa kumppania, jonka kanssa lisääntyä?

Me lapsettomat maksamme aina korkeimmat verot, että te "lapselliset" saatte lapsilisänne, edulliset päivähoitonne, maksuttoman peruskoulun jne. jne. Monet meistä eivät ole koskaan nauttineet mistään yhteiskunnan eduista sen jälkeen, kun lapsilisä kohdallamme loppui. Monilla paikkakunnilla aikuinen ei pääse terveyskeskuslääkäriin tai hammaslääkäriin,vaan on mentävä yksityiselle ja maksettava maltaita, josta Kela korvaa rippusen.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 17:23"]

Ihmisen tarkoitus on lisääntyä, ja siksi suurin onni on pitää sylissä omaa lasta. Oletteko velat miettineet sitä, mistä jäätte paitsi? Kyllä lapsettoman elämä on vain tyhjää ja onttoa verrattuna siihen täyttymykseen mikä vanhempaa odottaa!

[/quote]

Tuossa sun aloituksessa on ainakin yksi kohta väärin: "suurin onni on pitää sylissä omaa lasta" pitäisi olla muodossa "minun suurin onneni on pitää sylissä omaa lasta". Pätee ehkä sinuun, ei minuun. Minä tulen onnelliseksi siitä, kun tiedän, että mulla ei tule koskaan olemaan lapsia. Se valtava vapauden ja riemun tunne on MULLE todella tärkeä.

Noin muuten, olisit yhtä hyvin voinut puhua vaikka, miten suuren onnen elämään tuo, kun on oma hevonen. Tai kun saa asua vaikka Italiassa. Tai kun on työkseen parturi-kampaaja. Tai mitä tahansa, minkä SINÄ olet havainnut tuovan itsellesi onnea. Se kun vaan ei tarkoita, että toisille tapahtuisi samoin. Ja lasten hankkiminen ei tässä poikkea muista asioista mitenkään. Se nyt vaan on aika paljon rankempaa ja vastuullisempaa kuin moni muu homma (ja senkin takia olen tyytyväinen, että en ole siihen ryhtynyt).

Ei kaikki ole omasta tahdostaan lapsettomia. Minä haaveilin aina, että löytyisi mies, jonka kanssa olisin parisuhteessa ja yhdessä perustaisimme perheen. Sitä miestä ei vaan tunnu löytyvän, enkä halua yksinhuoltajaksikaan ruveta. Minun kohtaloni on siis lapsettomuus, vaikka perheen ja parisuhteen olisin halunnutkin. Ei se ole kaikille niin itsestään selvää.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:03"]

Lapsettomana on varmaan onttoa, koska sukuhaarasi päättyy sinuun ja kukaan ei muista kauan surkeaa elämääsi. Lapselliset elävät edelleen lapsiensa kautta; "niin, se sinun mummisi olikin se" "ja olet siitä suvusta".

Lapsettomien elämä päättyy tyhjyyteen.

[/quote]

Se onkin aika jännä, miten minun suvussani muistellaan yhtä lapsetonta naista, joka kuoli varsin iäkkäänä jo melkein 20 vuotta sitten. Minullekin oli aika kaukaista sukua kun oli isoisotäti, mutta muistan hänet lämmöllä. Hän on muuten myös ehdottomasti meidän suvusta, ei se ole häneen päättynyt. Kuitenkin löytyy myös läheisempiä sukulaisia, joita ei muistella oikeastaan koskaan, vaikka heillä oli lapsiakin. Ehkäpä he eivät olleet niin kovin kivoja sitten tai jotain...

Tästä iäkkäästä lapsettomasta naisesta muistan oikein hyvin, miten hän oli lämmin, suvaitsevainen ja empaattinen ihminen. Mitä sinusta, AP, sanotaan kun olet kuollut? Riittääkö se, että "olit isoäiti", vai haluatko enemmän?

[/quote]

Se ei varmaan se empaattisuus ja muu johtunut siitä, ettei hänellä ollut lapsia. Sellainen ilmeisen hyvä ihminen olisi ansainnut lapsia.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:27"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:03"]

Lapsettomana on varmaan onttoa, koska sukuhaarasi päättyy sinuun ja kukaan ei muista kauan surkeaa elämääsi. Lapselliset elävät edelleen lapsiensa kautta; "niin, se sinun mummisi olikin se" "ja olet siitä suvusta".

Lapsettomien elämä päättyy tyhjyyteen.

[/quote]

Ai sinäkö oikein mietit, ketkä sinua muistelevat sen jälkeen, kun olet itse kuollut? :D Mua taas ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulle on ihan sama, mikä mun sukuni on, kuka jatkaa mitäkin sukuhaaraa tai muistelee kenenkin tekemisiä tämän kuoltua. On elämässä ihan pikkusen kiinnostavampiakin asioita tehtäväksi ja mietittäväksi kuin joku oma suku.

[/quote]

Joo, on paljon kiinnostavampaa ajatella omaa napaansa. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:44"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 19:37"]

Hei ap, mites ne jotka eivät vaan pysty saamaan lapsia? Saunan taakse kaikki, vai?

[/quote]

En minä niin sanonut. Suuri tragaediahan tuo on, mutta onneksi lapsettomat eivät tiedä, mistä jäävät paitsi. Se tavallaan kyllä suojelee pahimmalta. -ap

[/quote]

Voi helvetti sentään, miten joku voikin olla noin ylimielinen.

Lieneekö se ihmisen tarkoitus sen kummemmin lisääntyä kuin mikään muukaan. Tekipä ihminen mitä hyvänsä elämänsä aikana niin mitään pysyvää kenestäkään meistä ei tänne maailmaan jää vaan jokainen meistä päätyy hautaan ennemmin tai myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:41"]

Noin muuten, olisit yhtä hyvin voinut puhua vaikka, miten suuren onnen elämään tuo, kun on oma hevonen. Tai kun saa asua vaikka Italiassa. Tai kun on työkseen parturi-kampaaja. Tai mitä tahansa, minkä SINÄ olet havainnut tuovan itsellesi onnea. Se kun vaan ei tarkoita, että toisille tapahtuisi samoin. 

[/quote]

Joo, huomaa kyllä, ettei sinulla ole lapsia! Se on ihan perusbiologiaan kirjoitettu, että kun lapsi tulee elämään, kaikki muut tuollaiset "elämän tarkoitukset" menettävät merkityksensä, muuttuvat "ihan kivan" asteelle. Huomaat sen kyllä, kun sinulla on omia lapsia! -ap

AP taitaa olla sellainen "äiti Teresa" jonka ainoa elämän tehtävä on paapoa lapsiaan ja jonka kultamussukat ei ikinä tee pahojaan jne. Eli elää sellaisessa saippuakuplassa joka poksahtaa hetkellä millä hyvänsä.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:03"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:03"]

Lapsettomana on varmaan onttoa, koska sukuhaarasi päättyy sinuun ja kukaan ei muista kauan surkeaa elämääsi. Lapselliset elävät edelleen lapsiensa kautta; "niin, se sinun mummisi olikin se" "ja olet siitä suvusta".

Lapsettomien elämä päättyy tyhjyyteen.

[/quote]

Se onkin aika jännä, miten minun suvussani muistellaan yhtä lapsetonta naista, joka kuoli varsin iäkkäänä jo melkein 20 vuotta sitten. Minullekin oli aika kaukaista sukua kun oli isoisotäti, mutta muistan hänet lämmöllä. Hän on muuten myös ehdottomasti meidän suvusta, ei se ole häneen päättynyt. Kuitenkin löytyy myös läheisempiä sukulaisia, joita ei muistella oikeastaan koskaan, vaikka heillä oli lapsiakin. Ehkäpä he eivät olleet niin kovin kivoja sitten tai jotain...

Tästä iäkkäästä lapsettomasta naisesta muistan oikein hyvin, miten hän oli lämmin, suvaitsevainen ja empaattinen ihminen. Mitä sinusta, AP, sanotaan kun olet kuollut? Riittääkö se, että "olit isoäiti", vai haluatko enemmän?

[/quote]

Se ei varmaan se empaattisuus ja muu johtunut siitä, ettei hänellä ollut lapsia. Sellainen ilmeisen hyvä ihminen olisi ansainnut lapsia.

[/quote]

Empaattisuus tuskin johtui siitä, että hänellä ei ollut lapsia, mutta pointti oli tämä: se on se syy, miksi hänet muistetaan. Lasten saanti ei takaa muistamista eikä lapsettomuus tarkoita unohdusta.