Miksi ihmiset tyytyvät toisen asteen tutkintoon?

Toimisiko tämä yhteiskunta tämänkään vertaa jos kaikki kouluttautuisivat vaikka hammaslääkäreiksi, juristeiksi ja insinööreiksi? Minä kävin lukion, hain ja pääsin yliopistoon. En koskaan mennyt vaan aloitin ammattikoulun autopuolen. Töitä riittää, palkka on koulutustasoon nähden ok ja minä pidän työstäni.

Minä en pääse kouluun! Olen hakenut, lukenut ja käynyt valintokokeissa, mutta en tule koskaan valituksi. Ymmärrätkö sinä kouluja käynyt tämän asian?

Olipas harvinaisen idioottimainen aloitus. Mutta vastaan nyt kuitenkin, jos vaikka aloittaja tai joku hänen kaltaisensa ymmärtäisi.

En koe että olisin "tyytynyt toisen asteen tutkintoon". Halusin perustaa oman ompelimon, ja sille alalle paras mahdollinen koulutus löytyi ammattikoulusta. Sittemmin olen täydentänyt ammattitaitoani myös toisella vaatetusalan koulutuksella, edelleen ammattikoulussa. Olen unelma-ammatissani, ja vaikka käteen jäävä palkka on pieni eikä sillä kustanneta mitään huikeita elämysmatkoja, sillä elää. Mielestäni jo se, että työpäivät ovat mukavia ja töihin on kiva mennä, on hyvä syy pysyä alalla.

Siispä aloittaja, miksi olisin uhrannut vuosia hankkiakseni korkean koulutuksen väärälle alalle? Tälle alalle nimittäin ei löydy korkeampaa koulutusta.

Siksi, koska se koulutus ei vielä takaa koulutuksen mukaista työpaikkaa ja ansiotasoa. Leikitään, että kaikki suorittavat korkeakoulututkinnon. No, lähteekö se ekonomi Siwan kassalle tai lääkäri sairaala-apulaiseksi?

Nyt tosiasia on, että moni korkeasti koulutettu joutuu tyytymään koulustaan huonompaan työhän ja ansiotasoon.

Nykysin on monesta kädentaidon osaajista pulaa. Esim. putkiasentajista on pulaa, koska siihen ei haluta. Seurauksena putkimiesten palkat ovat nousseet ja sen myötä putkiremonttien hinnat. Tämän päivän Hesarissa valiteltiin että kattopeltiseppiä ei ole tulossa töihin vaikka firmoilla on jatkuva rekrytointi päällä.

Ei aloittaja ole kovinkaan paljon viisastunut vaikka kouluja on käynyt. Sääli.

Mun mies kävi ensin oppisopimustutkinnon toiselle asteelle ja sitten amkin alalleen. Sitten se oli hetken amkin tason töissä, totesi ne käsittämättömän puuduttavan tylsiksi ja palasi duunarihommiin. Palkka on verojen jälkeen sama ja hommat hauskempia. Koulutud meni hukkaan, jos ei lasketa sitä, että nytpä ainakin tietää, mistä ei jää paitsi.

Yksi syy aivan varmasti on se, että noita amiksia ja ammattikorkeakouluja o ympäri Suomen. kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 12:48"]

 Siis tottakai matalasti koulutettuja tarvitaan. Olen todella kiitollinen esim. kaikille siivoojille/hoitajille/keittäjille/postinjakajille. Mut en vaan oikeasti ymmärrä että kuka niihin hommiin suostuu?

[/quote]

Todella kiitolliselta kuulostaa :).

Miten ajattelit maailman pyörivän sen jälkeen, kun kukaan ei enää suostu noihin hommiin?

Miksi sinä et saa enempää palkkaa kuin mitä saat tällä hetkellä? Tuskin olet nimittäin maailman rikkain, ja tekstisi mukaan vain raha ratkaisee? Etkö ole kyennyt kouluttautumaan korkeammalle tai verkostoitumaan paremmin? Vitsit, mikä luuseri oletkaan! Tuskin saat edes 50 000 euroa kuussa.

Minä saan alle tonnin kuussa osapäivätyöstäni ja elän juuri niin kuin haluan, erittäin leppoisasti. Saan pitää vapaapäiviä silloin kun huvittaa, kunhan työt tulee tehtyä. Ikinä en kokopäivätöihin enää menisi.

Tuo on kyllä helppo ymmärtää, että jos UNELMA-ammatti oikeasti löytyy toisen asteen koulutuksesta, eikä korkeampaa koulutusta alalle löydy. Jos oikeasti nauttii niistä toisen asteen hommista, eikä hieman huonompi palkka haittaa niin mikäs siinä sitten...

Niin, eihän sinne kouluun aina ekalla tai tokalla yrittämällä pääse. Lääkikseen päästään keskimäärin kolmannella yrittämällä.. Mut ainaki lukion käynneillä on aina mahollisuus korottaa yo-arvosanoja, mistä voi olla apua kouluun korkeakouluun hakiessa. Ap

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 13:16"]

Yksi syy aivan varmasti on se, että noita amiksia ja ammattikorkeakouluja o ympäri Suomen. kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

[/quote]

Ammattikorkeakoulu ei ole toisen asteen koulu.

Mulle sopii paremmin käytännön oppiminen eikä lukemalla oppiminen. Suoritin oppisopimuksella merkonomin tutkinnon lukion jälkeen.

Mutta en mä kyllä vieläkään tiedä mitä haluan tehdä "isona", nyt ikää 30 -vuotta...

En ymmärrä tuota "tyytymistä". Merkonomin papereilla voi tehdä taloushallinnon tehtäviä tai kirjanpitoa, siis samantyyppisiä töitä kuin tradenomitkin. Joistain pesteistähän kilpailee merkonomit ja tradenomit keskenään ja kaikkiin töihin ei tarvitse kummempaa koulutusta kuin merkonomi. Esimerkiksi yrittäjälle merkonomitutkinto voi riittää ihan hyvin ja on tutkittu, että eivät KTM:t taas yrittäjiksi ala. KTM voi olla kunnianhimoton hiirulainen ja taas merkonomikoulutuksen saanut voi olla eteenpäin pyrkivä yrittäjä.

Merkonomina voin kommentoida sen verran, että olen kirjoittanut keskinkertaiset yo-paperit enkä koskaan päässyt lukemaan tradenomiksi. Hakuprosessissa siis huomioidaan nuo arvosanat. Merkonomiksi opiskelu taas oli fiksua, koska minulla oli siinä vaiheessa elämää jo monta välivuotta takana. Itse pidän merkonomiksi opiskelua järkevänä, jos haluaa työpaikan (toki ei ole itsestäänselvää että merkonomitkaan työllistyy). Ne, jotka opiskelivat samaan aikaan merkonomiksi kuin minä ovat osa jossain vakityöpaikassa. Minä taas valmistun kohta yliopistosta ta-daa..työttömäksi.

On myös tosi vaikea sanoa, olisinko päässyt opiskelemaan kauppatieteitä korkeakoulutasolla, siihenkin tarvitsee edes jonkin verran matikkapäätä ja itse en ole edes kirjoittanut matikkaa aikanaan.

Miksi ap kaikkien pitää hakea korkeakouluun?

Mitkä ovat terveisesi akateemisille työttömille?

"Tosi mahtavaa kun et tyytynyt vähempään vaikka sinulla ei olekaan mitään mahdollisuuksia työllistyä."?

Mikä tahansa koulutus, josta saa jonkinlaisen ammatin, on ihan järkevä valinta. Kaikkein hankalintahan on se, jos mitään toisen asteen koulutusta ei ole - opinnot ovat jääneet siihen peruskouluun tai jopa peruskoulukin kesken.. Toisaalta esimerkiksi se, jos toisen asteen koulutuksena on se lukio, eikä sen jälkeen yritetäkään jatkaa opintoja missään, on hölmöä.

Aika naurettavaa tekstiä. Itse olen ns. korkeasti koulutettu, kun kävin ammattikorkeakoulun läpi, mutta en silti miellä, että oma työni on mitenkään korkea-arvoisempaa kuin esimerkiksi se nimeltä mainitsemasi posteljoonin työ. Olen todella tyytyväinen palkkaani ja kenties jopa onnekaskin sen suhteen, mutta jos oikein todenteolla ruvetaan miettimään, että kumpi työ on merkityksellisempää, minun vai esimerkiksi putkityömiehen, niin minun työ on se, jota ei välttämättä tarvita. Joten vähän enemmän kunnioitusta kehiin näitä "huonoja" töitä kohtaan. Tiedostan, että en olisi kovinkaan hyvä autonkorjaaja varmasti edes koulutuksen jälkeen ja samalla joku ammattikoulun käynyt tuttuni ei varmasti viihtyisi yhtään siinä työssä mitä itse teen. Mutta kaikkki eivät voi kouluttautua todellakaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ja olla johtajia. Maailma loppuisi tasan tarkkaan siihen.

Aidosti kyllä ihmettelen, että miksi niin moni on vetäny valtavan kokoisen palkokasvin sinne sieraimeensa tästä mun aloituksesta? Eikö saa ihmetellä? Tuntuu et taustalla on jotain sellasta, että oltais kyllä haluttu yliopistoon/ammattikorkeakouluun, mut oltiin liian laiskoja/ei uskallettu muuttaa isompaan kaupunkiin opiskelujen perässä/tehtiin vääriä valintoja nuorempana. Jos haluaa huonolla palkalla tehdä raskasta työtä niin eihän se multa oo tietenkään pois. Ja kyllä mä oikeasti arvostan ihmisiä, jotka siihen suostuu, ehkä juuri siitä siitä syystä, että musta ei ois siihen. Ap

Toisen asteen ammattikoulutuksen hankkineella on vähän tai ei ollenkaan opintolainoja. Monella alalla tienaa paremmin kuin yliopiston käyneet. Kun valmistut yliopistosta, ikätoverisi on tehnyt jo monta vuotta töitä, on ehtinyt hankkia talot ja tavarat, kun taas yliopistosta valmistunut on vielä yleensä pa ja vasta etsii leipäpuuta.

On aika outoa, ettei vieläkään osata arvostaa ammattitaitoa, vaan tuijotetaan silmät kipeiksi sitä, kuin korkea koulutus ihmisellä on. Kaikille ei ole edes halua pitkään korkeakoulutukseen, osalla ei ole riittäviä älyllisiä resursseja. Kotitaustalla ja erityisesti äidin koulutustasolla on suuri merkitys siihen, minkä koulutuksen lapset valitsevat.

Itse olisin aikanani halunnut lukion jälkeen ammattikouluun, mutta minut painostettiin yliopistoon. Sinänsä nautin opiskelusta ja myöskin työstäni, mutta kyllä välillä mieleen on jäänyt kaihertamaan, että olisi sittenkin pitänyt valita se ammattikoulu. Sitä kautta olisin päässyt nopeammin työelämään ja saanut varmemman ammatin kuin yliopiston kautta. Rakastan oppimista ja toivon oppivani läpi koko elämän, mutta sen ei tarvitse tapahtua koulunpenkillä.

Jos itse olisin lähtenyt lukiosta opiskelemaan suoraan restonomiksi, niin metsään olisin mennyt ja lujaa. Ehei, menin lukiosta ammattikouluun ja hankin tarjoilijan paperit. Nyt olen pari vuotta tehnyt oman alani töitä. Olen nähnyt kaikenlaisia pomoja ravintolamaailmassa ja valitettavasti typerimmät ovat olleet juuri niitä, jotka ovat suoraan opiskelleet pomoiksi. Miten hyvä johtaja voi johtaa, jos ei tiedä johtamansa alan perusasioista mitään? Keväällä haenkin amk:n restonomilinjalle, toivotaan että tärppää!

Niin, vaikka se kummalliselta kuulostaakin että joku haluaisi nyt vaikka keittäjäksi, niin usko tai älä ap mutta ihmiset haluavat eri asioita. Tunnen paljon ihmisiä joilla on sellainen unelma-ammatti, johon en itse kuuna päivänä haluaisi, mutta ymmärrän hyvin että kaikki ei ole kuin minä.

Esimerkiksi tuntemani rekkakuskit ovat sellaisia, jotka tykkäävät kovasti ajaa autoa ja nauttivat kun saavat ajella pitkin maanteitä eikä tarvitse jutella kenenkään kanssa vaan saa ajatella omiaan. Helppoa ja leppoista työtä heidän mielestään. Itselleni olisi taas ihan painajainen olla joku taksi- tai rekkakuski, koska vihaan autolla ajamista.