Onko miehesi perillä lasten asioista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Olet kyllä niin oikeassa. Meillä on 3 lasta ja montako kertaa isä on käyttänyt lasta ( yhtäkään) neuvolassa? Tuskin edes tietää/muistaa että joku on käynyt puheterapiassa. Koskaan ei mies ole käynyt kouluilla tapaamassa opettajia, ei omista wilma-tunnuksia eikä suostu hommaamaan. Paljon hiljaista tietoa katoaisi jos yhtäkkiä potkaisisin tyhjää. Varmaan ottaisi äkkiä uuden vaimon jostain, että joku hoitaisi hankalat hommat. Ja mitenkäs hoidosta aina soitetaan äidille jos on ongelmia tai koulusta? Miksi ei soiteta isälle. Mies-opettajakin soittaa äidille. Kummankin numerot annetaan koululle ja molemmat tavoittaa yhtä hyvin. Jännä juttu.

Kun äitini kuoli, isäni hommasi uuden tyttöystävän parissa viikossa hoitamaan ruoanlaiton ja pyykinpesun.

Oikeasti, kun soitan isälle ja sanon että nyt olisi puheterapia alkamassa, niin isä sanoo, että ei tässä ole mitään pulmaa. Lapsi puhuu ihan hyvin, ei mitään ongelmaa. Sitten äiti soittaa seuraavana päivänä, että lapsi puhuu muutaman sanan, eikä kukaan perheen ulkopuolella ymmärrä mitään, mitä hän sanoo. Ihan kamala huoli ja todellakin tarvitaan puhetetapiaa.

T. Se joku naiempi pt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Olet kyllä niin oikeassa. Meillä on 3 lasta ja montako kertaa isä on käyttänyt lasta ( yhtäkään) neuvolassa? Tuskin edes tietää/muistaa että joku on käynyt puheterapiassa. Koskaan ei mies ole käynyt kouluilla tapaamassa opettajia, ei omista wilma-tunnuksia eikä suostu hommaamaan. Paljon hiljaista tietoa katoaisi jos yhtäkkiä potkaisisin tyhjää. Varmaan ottaisi äkkiä uuden vaimon jostain, että joku hoitaisi hankalat hommat. Ja mitenkäs hoidosta aina soitetaan äidille jos on ongelmia tai koulusta? Miksi ei soiteta isälle. Mies-opettajakin soittaa äidille. Kummankin numerot annetaan koululle ja molemmat tavoittaa yhtä hyvin. Jännä juttu.

Oma vika, miksi suostut? En ymmärrä.

Hyvä ysäväni on useamman lapsen lähivanhempi. Mutta eihän siinä ole mitään ihmeellistä; paisi täällä, jossa varmaan päivittäin saa kohdata jonka luetuaan saa ihmetellä, että mistä te naiset löydätte näiä uuvatteja miehiänne jotka ovat aina erinomaisen pihalla monista tavanomaisisista askareista ja puuhista. Ja olette olleet vielä halukkaita asettumaan elämään saman katon alle. ja melkein yhtä usein vielä saamaan heidän kanssa lapsia. 

Voin vain kuvitella, että miten erinomainen miehenne on sitten kodin ulkopuolisissa asioissa. Ja miten hän kompensoi sen eä on tavanomaisisimmista askareista ja monesti perheen tai pariskunna yhteiseksi mielletyitä asioista ni-in helv. pihalla ja kyvyön ottamaan vastuuta.

- Ja sitten vielä jotkut ihmettelee miksi osa naisista on mieluummin kokonaan ilman kumppania 

No joo, vähän on sellaista meininkiä, mutta se ei kyllä liity pelkästään lapsiin, ihan samalla lailla voi unohtaa mun menot tai joitain yhteisiä menoja, ellei ole itse sopinut. Mies oppii (ja muistaa) parhaiten tekemällä. Hän myös uppoutuu helposti tekemisiinsä niin, että ei kyllä huomioi ympäristöä yhtään, joten jos ei puhu suoraan hänelle, ei kyllä muista tai kuule.

Itse harvoin keskityn mihinkään niin täysin, joten kuulen ainakin puolella korvalla nekin asiat, joita ei mulle puhuta. Siitä on hyötyä töissä ja kotona, mutta mitään romaaneja en varmaan saisi aikaiseksi.

Mies on loistava isä ja hyvä kasvattaja. Kuitenkin yhtenä päivä mainitsin lapsen tarvitsevan uutta vaatetta ja mies ihmetteli, että eikö ne pari vuotta sitten ostetut sukat mahdu. Nauratti, onko hän todella noin ulalla lapsen kasvusta ja kokojen vaihtumisesta. Kyseessä päiväkoti-ikäinen :D

Meillä lasten päiväkodissa on kysytty, että kumpi vanhemmista on se, kenelle ensisijaisesti soitetaan. Olen luullut että on yleinen käytäntö. Muistaakseni toimintaterapeuttikin otti vain minun yhteystiedot, kun lapsi kulkee mun kyydissä siellä, joten tuskin edes voisi soittaa toiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Ää tulin vain kertomaan, että ollessani 6v kävin puheterapiassa ja minulla isä oli se vanhempi, joka minua sinne vei ja joka aktiivisesti osallistui kanssani niihin harjoituksiin. Isä myös iloitsi kanssani, kun yhtenä aamuna tavailin tehtävävihkoani ja R pärisi ja tärisi kuten kuuluikin.

Meillä pahin ongelma on miehen myöhästely,ei siis muka muista ikinä olla ajoissa missään. Eniten korpesi se,kun lapsen päivähoito alkaa klo 8.00 ja aamupala on samantien. Jos hoitoon mennään 8.20 on ruoka jo ohitse.

Katsoin miestä silmiin ja pidin käsivarsista kiinni ja sanoin isoon ääneen että ”ymmärrätkö että sun poikas ei ehdi syömään aamupalaa, vaan joutuu olemaan yön päälle vielä ylimääräiset 3,5h ilman ruokaa ja se on SINUN vika, koska et vie sitä ajoissa paikalle, sitäkö sinä haluat?”

-ei kuulemma halunnut ja ei ollut ajatellut, no eipä myöhästele enään.

Samanlaisia juttuja on ollut ulkovaatteiden kanssa ja sama syyllistämis-keino on ainut mikä toimii..tunteisiin vetoaminen syyllistämällä..ei opi kauniisti sanomalla tai kalenteriin merkitsemällä tai mistään muistilapusta.

Muuten on mukava ja en vaihtais😅

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten ihmetellään miksi äitiys on niin aliarvostettua ja uuvuttavaa, kun ensin annetaan isien olla tuollaisia vapaamatkustajia.

No kaikkihan lähtee jo neuvolasta, johon ÄITI menee yksin vatsansa kanssa. Sitten se on äiti joka on vauvan kanssa kotona, ja hoitaa neuvolan, ja kaiken muun koska isä on töissä. Äiti herää öisin, koska isän työ. Kaikki kasaantuu jo siis ennen lapsen syntymää äidille, joka hakee äitiyspakkauksen, koska isä on töissä. Isä ihastelee vauvaa pari viikkoa isyyslomalla, ja menee sen jälkeen töihin. Vauva on äidin työ. Jo ihan alusta alkaen kaiken vauvaan liittyvän hoitaa usein äiti, ja vaikuttaisi erikoiselta että äiti se vain makaa sohvalla kun isä hoitaa töiden päälle vielä kaiken muun lapseen liittyvän. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten ihmetellään miksi äitiys on niin aliarvostettua ja uuvuttavaa, kun ensin annetaan isien olla tuollaisia vapaamatkustajia.

Kyllä te trollit maailmaa muutatte... Kyllä se on kuule niin, että nainen itse haluaa olla perheessä se, joka on lapsille tärkein ja eniten perillä asioista. Ja se jolle lapset annetaan erossa.

Äiti on lähes jokaiselle se rakastetuin ihminen, mutta palstatrolli jaksaa muistuttaa tämän olevan aliarvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Juu, isät eivät esim. tiedä lastensa ikää tai päiväkodin tai koulun nimeä. En uskoisi, jos en itse olisi kokenut.

Mun mies tietää nuo mutta esim sotuja ei opi millään. Ei millään. pk-ryhmän nimeä tai aitä onko lapsi aalla vai millä ei ei muista.

Miehen exä soitti minulle lasten asiat, koska eihän mies mitään ikinä muistanut ja näin asiat tuli hoidetuksi. Meillä myös yhteisiä lapsia. Mies ei tiedä mistään mitään. Ei kertakaikkiaan pysy mielessä lapsiin liittyvät asiat. On kyllä rakastava isä, mutta mikään lapsiin liittyvä ei jää mieleen.

Sellaiset miesvihat taas mammoilla.  Miehen lompakko kutenkin kelpaa? 

Meillä hoidetaan yhteisesti lasten asiat. Molemmat tietää aikataulut ja mies varaa lapsille hammaslääkärin siinä missä minäkin. Puhutaan ja sovitaan, että kumpi hoitaa milloin mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Näinhän se on yleensä. Vaimo muistaa lasten syntymäajat, pituudet, painot, kengännumerot ja vaatekoot, harrastukset, lääkärit, neuvolat, hammaslääkärit, mies on hämärästi tietoinen heillä asuvista pienistä ihmisistä.

En ole aivan varmasti perillä, että olenko lasteni biologinen isä.

Kovasti on eri näköä pojassani kuin minussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Mulle hiipi kauhu puseroon kun sairaalasta olikin soiteltu lapsemme todella tärkeät asiat vahingosa isälle, kun hänen numeronsa oli ollut ensimmäisenä. Isä oli luvannut pyhästi ilmoittaa läpi käydyt asiat minulle, mutte näin ei ollut käynyt. Samaan syssyyn varattu aikakin meni ohitseni, ja sain tästä tietää kun tuttu hoitaja soitti ja kysyi onko jotain sattunut kun emme ole tulleet paikalle sovittuna aikana.

Minkähän väärän sanan kirjoitin täysin asialliseen kommenttiin kun meni hyväksyttäväksi eli ei julkaista ikinä..

Kirjoitin että isä on alusta alkaen ottanut ihan yhtä paljon vastuuta lasten hoidosta ja asioista kuin minäkin ja lapset on tottuneet siihen, että kummalle vaan voi soittaa ja kysyä jos kysyttävää on. Siis vaikka monelta on treeni ja missä.

Ei mies ole mikään jälkeen jäänyt (tarkoituksella kirjoitettu erilleen koska epäilen tämän sanan jääneen moden haaviin) vaan tasavertainen aikuinen

Miksi alistutte tuollaiseen? Muistamattomaksi heittäytyminen on tietoista avuttomuutta, täysin tahallista. Noin käyttäytyvä mies nimenomaan haluaa, että lasten äiti hoitaisi kaiken.