Onko miehesi perillä lasten asioista?

Meillä mies on varmaan paremmin kartalla lasten asioista, kuin minä.

Meillä mies ei pysy perillä ellen minä laita niitä hänen TYÖkalenteriinsa.

Ei todellakaan ole tuollaista, lasten isä on ihan yhtälailla huoltaja, kasvattaja ja vanhempi kuin minäkin.

Melkoisen vatipään kanssa olet lapsia tehnyt.

Tavallaan on ja tavallaan ei. Minä hoidan hammaslääkärit ja vanhempainvartit ja kaverisynttärit ja näistä asioista mies on usein pihalla. Mutta hän tsekkaa Wilmaa paremmin kuin minä ja on tietoinen lasten kokeista ja tuntimerkinnöistä, ja harrastuspuolessa on mukana ihan täysillä.

Mutta siinä mielessä meillä on samanlaista, että vaikka mies harrastaa lasten harrastuksia aktiivisesti, niin minäkin olen kyllä tietoinen niistä asioista eikä tule yllätyksenä pelit tms. Mutta lasten hammaslääkäriajat kyllä lipsuvat miehen mielestä pois, vaikka hänen pitäisi viedä lapsi ja asiasta on sovittu. Aina pitää muistuttaa ja minun vika, jos en muistuta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei pysy perillä ellen minä laita niitä hänen TYÖkalenteriinsa.

On varmaan kannattanut opettaa se isä siihen, että ei tarvitse itse muistaa ja huolehtia, äiti-- eikun siis VAIMO hoitaa!

Olen juuri tuollainen itse, multa menee ohi asiat mitkä ei suoraan koske itseäni eli jos minun olisi pitänyt vaikka viedä se lapsi harjoituksiin olisin asian rekisteröinyt ja pistänyt talteen, mutta muutoin olisi mennyt suoraan toisesta korvasta ulos.

Niin ja sitten ihmetellään miksi äitiys on niin aliarvostettua ja uuvuttavaa, kun ensin annetaan isien olla tuollaisia vapaamatkustajia.

Ihan yhtä paljon tietää ja tekee kuin mä. Se oli ainakin mulle lisääntymisen edellytys. Puhuttiin siis tästä ennen kuin hankittiin.

Vierailija kirjoitti:

No voi, mitenköhän lapsille ja äidin pikku apurille kävisi jos äiti vajoaisi vaikka koomaan yllättäen?

Olisihan se perheelle kamalaa, mutta lapset kyllä "normitilanteessa" hoitavat asiansa itse. Mies sitten varmaan vaan ihmettelisi missä kaikki on ja mitä tapahtuu. Lapset kyllä kertovat (kerta toisensa jälkeen) mitä syövät ja mitä eivät. Ottavat itselleen sopivaa ruokaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä paljon tietää ja tekee kuin mä. Se oli ainakin mulle lisääntymisen edellytys. Puhuttiin siis tästä ennen kuin hankittiin.

Miten kukaan voi luvata, että muistaa ja ymmärtää lastensa asiat 17 v päästä? En usko, että mieheni tai minä oltaisiin tajuttu ennen lasten syntymää, että mies on usein omissa ajatuksissaan, eikä siis huomaa, jos joku sanoo, että "menen illalla leffaan Martin kaa".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä paljon tietää ja tekee kuin mä. Se oli ainakin mulle lisääntymisen edellytys. Puhuttiin siis tästä ennen kuin hankittiin.

Miten kukaan voi luvata, että muistaa ja ymmärtää lastensa asiat 17 v päästä? En usko, että mieheni tai minä oltaisiin tajuttu ennen lasten syntymää, että mies on usein omissa ajatuksissaan, eikä siis huomaa, jos joku sanoo, että "menen illalla leffaan Martin kaa".

Ap

Mitä sä mussutat? Ja mitä haet aloituksellasi? Ehkä miehelläsi on dementia?

Mä en oo perillä ees miehen menoista. Just tänään laitoin viestiä miehelle "Missä oot?" Kertoi olevansa menossa, josta kyllä kertonut jo ennakkoon ja kysynyt onko ok... En vaan muistanut, että se oli tänä viikonloppuna. :D

Menin naimisiin sen verran fiksun ja aikuisen miehen kanssa, ettei ole tuollaisia ongelmia. Ainakaan jatkuvasti. Yksittäisiä unohduksia toki sattuu kaikille. 

Meillä noin alkuun olin paremmin perillä lasten asioista vaikkei mies kyllä ihan pihalla ollut vaan tosi kiinnostunut ja oli juttuja joista mies oli paremmin perillä - turvaistuimista esim. ja noin yleisesti kasvatuksesta sama ymmärrys. Ei tietenkään tiennyt koska olin lapset syöttänyt kun olin heidän kanssaan kotona jos en kertonut.. tai ei muistanut paljonko painoivat viime neuvolassa kun olin käyttänyt. Siis ihan pieninä olin päävastuussa kotona.

Päiväkodissa tuntui olevan vähän asenne, että äidille ja isälle kerrotaan tasavertaisesti kyllä mitä päivän aikana on leikitty, mutta vain äitiä muistuteltiin pyykkipusseista ja lippulapuista ja erikoispäivämääristä. Jos jotain asiaa oli päivän aikana niin joka kerta soitettiin minulle, miehen numeroa eivät muka edes löytäneet tiedoista. Se alkoi hetken päästä ärsyttää niin paljon etten vastannut jos päiväkodista soitettiin, pakko niiden oli sitten soittaa sille miehelle (joka käy töissä 2 km päiväkodista, äiti 30(-60) km)

...

Jätin nuo muistamiset vähemmälle ja ne kasaantui sitten aika tasapuolisesti molemmille. Koska mies on nyt enemmän kotona niin tekee myös enemmän kotitöitä, joihin lapsia ei vielä kovin kattavasti pysty velvoittamaan. Katsoo myös nuo päiväkotimuistamiset, retket ym. ja laittaa tavarat valmiiksi. Minä aikataulutan harrastukset niin että niissä on kiva käydä eikä joka ilta ole pakkomenoja... Silleen ihan kivasti yhteen hiileen puhalletaan.

Mies kyllä mielestäni kantaa nyt enemmän vastuuta tästä perheestä ja ihan oikein sille, on näihin vuosiin mahtunut vaikka mitä eli sen vuoro :D helposti nuo ns. metatyöt ja muutkin kaatuu tyypillisesti äidille jos ajattelee, että helpoimmalla pääsee kun itse tekee kun kerran pyydetään ja itse tekee parhaiten kuitenkin. Kannattaa vain lopettaa passaaminen, kummasti kukaan ei ole kohta vaatimassakaan.

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Niin tuttua. Miehellä omalla ja ilmeisesti myös ap:n on jonkin sortin valikoiva kuulo-muisti-ymmärrys.

Jos kirjoittaa viestiä esim. whatsuppiin, ei kuule vaikka vieressä selkeästi sanoo, että lapset on syöneet, lähden koiran kanssa lenkille. Ovella kun olen menossa, kysyy; niin onko meillä jotakin ruokaa? Niin... no, me muuthan ollaan jo syöty.. Mutta tärkeämpää on se, että Jarin riistakameraan oli aamulla tallentunut 5 piikkinen.. jep, jep.

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Juu, isät eivät esim. tiedä lastensa ikää tai päiväkodin tai koulun nimeä. En uskoisi, jos en itse olisi kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Juu, isät eivät esim. tiedä lastensa ikää tai päiväkodin tai koulun nimeä. En uskoisi, jos en itse olisi kokenut.

Jep ja auta armias kun sitten ootkin se äiti, joka ei tiedä. Ammattilaiset on ihan hoomoilasina, kun ovat tottuneet että mies ei muista, mutta nainen muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Olet kyllä niin oikeassa. Meillä on 3 lasta ja montako kertaa isä on käyttänyt lasta ( yhtäkään) neuvolassa? Tuskin edes tietää/muistaa että joku on käynyt puheterapiassa. Koskaan ei mies ole käynyt kouluilla tapaamassa opettajia, ei omista wilma-tunnuksia eikä suostu hommaamaan. Paljon hiljaista tietoa katoaisi jos yhtäkkiä potkaisisin tyhjää. Varmaan ottaisi äkkiä uuden vaimon jostain, että joku hoitaisi hankalat hommat. Ja mitenkäs hoidosta aina soitetaan äidille jos on ongelmia tai koulusta? Miksi ei soiteta isälle. Mies-opettajakin soittaa äidille. Kummankin numerot annetaan koululle ja molemmat tavoittaa yhtä hyvin. Jännä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin työurani alussa uudistushenkinen ja entisestä poiketen aloin soittamaan lapsiasiakkaideni (olen puheterapeutti) isille. Vanhat konkarit soittivat yleensä äideille. Sinnikkäästi soitin ensisijaisesti isille, kunnes parin vuoden päästä luovutin. Vain harva isä tiesi lapsestaan mitään tarvittavia tietoja. Lähes jokainen isä sanoi, että soita äidille, hän tietää paremmin. Eli sanoisin, että keskimäärin isät eivät tiedä lapsiensa asioista juuri mitään.

Olet kyllä niin oikeassa. Meillä on 3 lasta ja montako kertaa isä on käyttänyt lasta ( yhtäkään) neuvolassa? Tuskin edes tietää/muistaa että joku on käynyt puheterapiassa. Koskaan ei mies ole käynyt kouluilla tapaamassa opettajia, ei omista wilma-tunnuksia eikä suostu hommaamaan. Paljon hiljaista tietoa katoaisi jos yhtäkkiä potkaisisin tyhjää. Varmaan ottaisi äkkiä uuden vaimon jostain, että joku hoitaisi hankalat hommat. Ja mitenkäs hoidosta aina soitetaan äidille jos on ongelmia tai koulusta? Miksi ei soiteta isälle. Mies-opettajakin soittaa äidille. Kummankin numerot annetaan koululle ja molemmat tavoittaa yhtä hyvin. Jännä juttu.

Kuten joku tuolla aiemmin sanoi, kyllä ne muuttaa toimintaansa, jos nainen ei vastaa ja kieltäytyy olemasta se, joka tietää, päättää ja hoitaa.