Onko jotenkin parempi lapselle jos hän on kotihoidossa

Kyllä pienen lapsen vaan on parempi olla kotona. Päiväkotiin ja niiden monien siellä harjoiteltavien taitojen pariin ehtii myöhemminkin.

Kotona hoidetuista lapsista tulee rauhallisempia ja he voivat yleisesti paremmin. Ovat tasapainoisempia.

Tottakai noin pienelle on selkeä etu olla kotona omien vanhempien kanssa. On ihan luonnotonta laittaa noin pieni koko päiväksi eroon vanhemmistaan. Isommat sitten kyllä hyötyvät kun alkavat jo luonnostaan irrottautua enemmän vanhemmistaan, tarvitsevat oman ikäistä seuraa, sosiaalisten taitojen ja ryhmätaitojen harjoittelua jne. Mutta alle 3-vuotiaalle päiväkodissa oleminen ei ole mitenkään hyödyllistä. Se on ihan pelkästään vanhempien tarpeista lähtöiisn.

Pienellä ei ole edes ajankäsitystä, joten hyvlkäämisen kokemus on massiivinen. Lapsi ei ymmärrä että vanhempi tulee pÄivän päätteeksi hakemaan, ja kauhu ja epätoivo voivat jättää jälkiä joista tiedostamattaan kärsii loppuikänsä. Turvattomuuden tunne ja hylätyksitulemisen pelko tai liiallinen mustasukkaisuus parisuhteessa esimerkiksi voi juontaa juurensa jo hyvin varhaisessa vaiheessa koettuun hylkäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset olivat kotona 6- ja 4-vuotiaiksi. Ajattelin niin, että sillä lailla he saavat leikkiä ja elää rauhallisemmin ja elämä on pienimuotoisempaa. Joka aamupäivä oli ohjelmaa, kerho tai puistotäti tms. Ne vuodet olivat ihania.

Pojat ovat nyt aikuistuneet, mutta välimme ovat edelleen äärimmäisen lämpimät ja läheiset. Kumpikaan ei ole ikinä eläessään ollut ilkeä, kertaakaan emme ole riidelleet.

Tutkitusti parin vuoden ikäero tai sitä pienempi ikäero on lapsille traumaattisempaa kuin päivähoito. Joten sinuna en kehuskelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat lapset olivat kotona 6- ja 4-vuotiaiksi. Ajattelin niin, että sillä lailla he saavat leikkiä ja elää rauhallisemmin ja elämä on pienimuotoisempaa. Joka aamupäivä oli ohjelmaa, kerho tai puistotäti tms. Ne vuodet olivat ihania.

Pojat ovat nyt aikuistuneet, mutta välimme ovat edelleen äärimmäisen lämpimät ja läheiset. Kumpikaan ei ole ikinä eläessään ollut ilkeä, kertaakaan emme ole riidelleet.

Tutkitusti parin vuoden ikäero tai sitä pienempi ikäero on lapsille traumaattisempaa kuin päivähoito. Joten sinuna en kehuskelisi.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Hoidin lapsiani pitkään kotona omasta tahdostani. Lapset ovat olleet minulle ykkösasia. No nyt on käynyt niin, etten pääsekään enää mihinkään töihin, kun olen ollut useita vuosia kotona. Tiedän, että tein itselleni ja lapsilleni hyvän valinnan, mutta hinta on ollut todella kova. Yritän sanoa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Kukin tekee omalle perheelleen hyvät valinnat.

Minulla on vain yksi lapsi, mutta olin kotona hänen kanssaan viisi vuotta. Vasta kun lapsi oli jo 17, sain vakituisen työpaikan. Tuohon 12 vuoteen mahtui yhteenlaskettuna todella monta vuotta työttömyyttä, muutama työpätkä, osa-aikatyötä, työvoimakoulutus, AMK-tutkinnon suorittaminen, palkkatukityöpätkä. 

Ja vaikka en kadu sitä, että pystyin tarjoamaan lapselle rauhallisen lapsuuden, niin enpä myöskään tuota valintaani tehdessäni ymmärtänyt, miten kovan hinnan siitä joutuu  maksamaan.

Yllättäen taas ketju täynnä työssä käyvien äitien syyllistämistä. Kyllä te sitten jaksatte. Ei mikään ihme, ettei kukaan halua lapsia enää.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen taas ketju täynnä työssä käyvien äitien syyllistämistä. Kyllä te sitten jaksatte. Ei mikään ihme, ettei kukaan halua lapsia enää.

Suomessa on hyvin vähän ei työssä käyviä äitejä.

Töihin minäkin palasin vaikka lapset olikin myös kotihoidossa.

Minun lapsi meni kaksivuotiaana päiväkotiin. Hän on tosi herkkä, pelästyy helposti meteliä ja isoja ryhmiä. On nyt kolmevuotias siis. Kuitenkin hän tykkää olla päiväkodissa, vaikka onkin ujo. Puhuu iltaisin että siellä on kivaa ja on kavereita. Nytkin olisi halunnut lähteä sinne. En ole mitenkään huolissani. Ollaan läheisiä ja jutellaan paljon asioista kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko kenellekään ylipäänsä olla hyväksi viettää koko päivä jossain lastentarhassa kiljuvien adhd-tapausten keskellä? Sen sijaan että olisi rauhassa omassa kodissaan omien vanhempien hoidettavana?

Meillä lapset oli Steiner päiväkodissa. Siellä kannustettiin vanhempia tulemaan tutustumaan arkeen. Ainakin tuolla teki vaikutuksen kuinka hiljaista päiväkodissa oli, lapset leikkivät pienissä ryhmissä leikkeihinsä keskittyneinä, mökästä tietoakaan. Ulkoilujen aikana juoksentelivat isolla pihalla, ehkä siinä purkivat energiansa.

Steiner-päiväkodissa on kyllä aika erilaista verrattuna ns.kunnallisiin päiväkoteihin.Kokemusta molemmista. S-päiväkodissa ympäristö, lelut, ohjelma jne.tukevat lapsen kehitystä positiivisella tavalla. Selkeys, rauhallisuus, kauniit ja harmoniset värit sekä muodot. Henkilökunta positiivista ja pätevää. Niin kyllä enimmäkseen myös muissakin päiväkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Yllättäen taas ketju täynnä työssä käyvien äitien syyllistämistä. Kyllä te sitten jaksatte. Ei mikään ihme, ettei kukaan halua lapsia enää.

Ei se ole syyllistämistä että toteaa faktat. Jokainen saa tehdä juuri niin kuin parhaaksi näkee omien lastensa kohdalla, mutta ei se muuta sitä totuutta että luonto on tarkoittanut pienen lapsen olevan yhdessä vanhemman kanssa kunnes luonnollinen kehitysvaihe puoltaa asteittaista irtaantumista.

Lapset on todella sopeutuvaisia, ja sopeutuvat kyllä käytännössä lähes mihin vaan. Se on sitten ihan toinen juttu onko se pitkällä tähtäimellä heille hyväksi. Ei niitä mahdollisia vaurioita välttämättä sitten aikuisena edes tunnista tai varsinkaan osaa yhdistää omia käyttäytymis- ja reaktiomallejaan päiväkotiaikoihin ja liian varhaiseen erottamiseen vanhemmista.