Onko jotenkin parempi lapselle jos hän on kotihoidossa

On.

Miksi?

Riippuu toki kodista.

Kyllähän suhde omiin vanhempiin tulee kiinteämmäksi, jos ei ole 8-10 tuntia päiväkodissa arkisin. Kotona voi harjoitella aikuisen kanssa monia taitoja, joita ei päiväkodissa ehdi, koska on paljon lapsia.

Tämä on asia josta on lähinnä olemassa eri mielipiteitä, ei yhtä totuutta. Riippuu toki lapsestakin, jollekin meluisat ja hälyisät ympäristöt päiväkodeissa on vaikeampia kestää kuin toisille. 

Jokainen saa onneksi tehdä asiassa oman "vakaumuksensa" mukaan. Joskus tosin esim. pakko päästä rahaa tienaamaan voi tätä vapautta rajoittaa, mutta silloin kannattaa muistaa, että suurimmalle osasta lapsia varhainen päivähoito kodin ulkopuolella ei aiheuta mitään vaurioita, jos ei sitten omasta mielestä optimaalinen tapa olisikaan.

Voiko kenellekään ylipäänsä olla hyväksi viettää koko päivä jossain lastentarhassa kiljuvien adhd-tapausten keskellä? Sen sijaan että olisi rauhassa omassa kodissaan omien vanhempien hoidettavana?

Hoitopäivä päiväkodissa alle 3-vuotiaalle on enemmän stressitekijä kuin hyödyksi kehitykselle. Tutkittu juttu. Kortisolipitoisuudet (stressihormoni) ovat olleet päiväkotilapsille suuremmat kuin kotihoidetuilla. Käytännössä voi näkyä esim. levottomuutena. Yli 3-vuotiaat sitten taas hyötyvät varhaiskasvatuksesta ja se edistää heidän kehitystään.

Minun lapsi valitsi kotihoidon. Vein hänet omalla reippaalla asenteella päiväkotiin.  

Pojasta tuli hiljainen. Hän ei itkenyt kun hain häntä. Sitten yhtenä päivänä hän sanoi lautasenkokoisilla silmillään ja totisella ilmeellä, "en tahdo mennä päiväkotiin, tahdon olla sinun kanssa kotona." Kysyin, että miksi ja hän vastasi "Siellä on niin paljon melua, että korviin sattuu. Siellä jonotetaan paljon ja syödään ja nukutaan. Tahdon kotiin" Lapsi ei muuttunut yhtään iloisemmaksi siis entiseksi itsekseen muutamassa kuukaudessakaan. Niin pääsi 3 v lapsi takaisin kotiin ja kävi kerhossa kaksi kertaa viikossa, vaikka olisi senkin ajan ollut mieluummin kotona.

Esikoinen oli kolme ja puolivuotias kun meni kielikylpyyn tarhaan ja kuopus kaksivuotias.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kenellekään ylipäänsä olla hyväksi viettää koko päivä jossain lastentarhassa kiljuvien adhd-tapausten keskellä? Sen sijaan että olisi rauhassa omassa kodissaan omien vanhempien hoidettavana?

Ei mun lasten päiväkotiryhmät ole olleet tuollaisia. Ihan normaalia menoa siellä on ollut. 

Ei välttämättä. Ja jos noita taitoja ajatellaan, niin eiköhän monilla aiemmin hoitoon laitetuilla lapsilla ole koulussa useat taidot jo ohi kotonahoidettujen taidoista, niin sosiaaliset vuorovaikutustaidot kuin kognitiiviset taidot. Osittain sen vuoksi, että korkeammin koulutetut äidit laittavat lapsensa hoitoon aiemmin kuin alemmin koulutetut.

Vierailija kirjoitti:

Voiko kenellekään ylipäänsä olla hyväksi viettää koko päivä jossain lastentarhassa kiljuvien adhd-tapausten keskellä? Sen sijaan että olisi rauhassa omassa kodissaan omien vanhempien hoidettavana?

Meillä lapset oli Steiner päiväkodissa. Siellä kannustettiin vanhempia tulemaan tutustumaan arkeen. Ainakin tuolla teki vaikutuksen kuinka hiljaista päiväkodissa oli, lapset leikkivät pienissä ryhmissä leikkeihinsä keskittyneinä, mökästä tietoakaan. Ulkoilujen aikana juoksentelivat isolla pihalla, ehkä siinä purkivat energiansa.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä. Ja jos noita taitoja ajatellaan, niin eiköhän monilla aiemmin hoitoon laitetuilla lapsilla ole koulussa useat taidot jo ohi kotonahoidettujen taidoista, niin sosiaaliset vuorovaikutustaidot kuin kognitiiviset taidot. Osittain sen vuoksi, että korkeammin koulutetut äidit laittavat lapsensa hoitoon aiemmin kuin alemmin koulutetut.

Ei voi yleistää. Olen korkeastikoulutettu kolmen lapsen äiti, ja kaikki lapsemme ovat olleet kotihoidossa 3- vuotiaaksi. Oikein sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä koululaisia noista on kaikista tullut.

Kyllä minä koen niin. Meillä olivat kotona 6- ja 4-vuotiaiksi ja se oli hyvä ratkaisu. Nyt jo lukiossa kumpainenkin.

On. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain olla kotona ala-asteen alkamiseen saakka.

Kannattaako oikeasti tulla kysymään näin yleisluontoista kysymystä? Jotkut ihmiset sanovat sitten aikuisina, että kauhea kun olin yksin, ja toiset sanoo että kauhea kun olin niiden muiden lasten kanssa.

Älä arvo noin paljon. Ei sitä vain voi tietää. Ellet ole todella sensitiivinen oman lapsen tarpeiden suhteen. Yleensä vanhemmat ovat sensitiivisempiä omien halujensa suhteen eli mitä haluaisivat lapsensa olevan vs. mitä lapsi oikeasti on.

Joo sensitiivinen on suomeksi herkkä. :) Suomen kieli.

On parempi kotona, ellei koti ole kamala paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä. Ja jos noita taitoja ajatellaan, niin eiköhän monilla aiemmin hoitoon laitetuilla lapsilla ole koulussa useat taidot jo ohi kotonahoidettujen taidoista, niin sosiaaliset vuorovaikutustaidot kuin kognitiiviset taidot. Osittain sen vuoksi, että korkeammin koulutetut äidit laittavat lapsensa hoitoon aiemmin kuin alemmin koulutetut.

Tutkimusasetelmaahan on kritisoitu siitä, että siinä on tutkittu nimenomaan päiväkodin tapaan päiväkodissa opetettavia taitoja, jotka voivat olla hyvinkin spesifejä. Kotihoidettu lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi ihmeessä on tärkeää huomata, että pallo on pöydän alla, päällä tai hyllyllä, kun samaan aikaan kysyjää ei kiinnosta se, että pallon paikka ei ole pöydällä, vaan lelukopassa tai leikeissä.

Vuorovaikutustaidot eivät päiväkodissa kehity käytännössä lainkaan, koska hoitajilla ei ole niihin aikaa. Heidän tulisi koko päivän ajan panostaa vuorovaikutukseen, ei vain jossain 10 minuutin tuokiossa. Jos hoitaja ei huomaa lasta, vaikka tällä on asiaa, niin on turha puhua koko taidosta.

Olenkin ihmetellyt sitä, että miten nämä ”korkeasti koulutettujen” vanhempien lapset pärjäävät, VAIKKA heidät viedään hoitoon tosi pienenä. Kotiolot selittävät asioita kuitenkin niin paljon ja perimä. Mutta koulutetuilta odottaisi enemmän tietoa siitä, mitä se hoitopäivä oikeasti on. Enimmäkseenhän äiti tekee itsekkään valinnan jos vie vuoden ikäisen hoitoon. Joskus on pakkokin viedä. Mutta paljon on jäänyt lukematta, jos luulee 1v lapsen hyötyvän päiväkodista. Hyvin surullista.

Hoidin lapsiani pitkään kotona omasta tahdostani. Lapset ovat olleet minulle ykkösasia. No nyt on käynyt niin, etten pääsekään enää mihinkään töihin, kun olen ollut useita vuosia kotona. Tiedän, että tein itselleni ja lapsilleni hyvän valinnan, mutta hinta on ollut todella kova. Yritän sanoa, että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Kukin tekee omalle perheelleen hyvät valinnat.

Omat lapset olivat kotona 6- ja 4-vuotiaiksi. Ajattelin niin, että sillä lailla he saavat leikkiä ja elää rauhallisemmin ja elämä on pienimuotoisempaa. Joka aamupäivä oli ohjelmaa, kerho tai puistotäti tms. Ne vuodet olivat ihania.

Pojat ovat nyt aikuistuneet, mutta välimme ovat edelleen äärimmäisen lämpimät ja läheiset. Kumpikaan ei ole ikinä eläessään ollut ilkeä, kertaakaan emme ole riidelleet.