HUOMIO! Kysymys teille, jotka ETTE imettäneet!

en halua roikkuvia rintoja siks en tule imettämään. Seuraavan lapsen kohdalla mulla onki jo silarit nii ei tartte imettää.

Sama minulla. Rintakumilla yrittelin, rinnat verillä, rintatulehdukset jne. Sitten en pumppaamalla juurikaan maitoa ulos saanut, kuin ihan vähän. Otin lopulta kipeyteen tuskastuneena maidon tulon lopettavat lääkkeet. Lapset joi Tuttelia pullosta. Kahden ekan kans näin. Kolmatta en enää noiden kokemusten jälkeen alkanut imettämään lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:47"]

Niin matalat rinnanpäät, että niistä ei otetta saa. Molemmat lapseni saaneet pumpattua rintamaitoa pullosta.

[/quote]

Suuret rinnat, joissa matalat rinnanpäät. Lapsi syntyessään "alaleuaton", joten oikeaa imuotetta ei vain löytynyt ammattilaisavusta huolimatta. Rinnat valuivat verta, imetys sattui ja oli sata kertaa kamalampaa kuin synnytys. Kaksi viikkoa yritin, purin hammasta ja yritin, itkin ja yritin, siinä sivussa "hörppyytin" vauvaa ettei vaan olisi "mennyt imuote pilalle" (täysin järjetön neuvo näin jälkikäteen ajateltuna, koska imuote ei ollut alunperinkään kunnossa). Aloin olla jo henkisesti niin loppu säätämiseen, ja kun parilla yrityskerralla halusin sekunnin sadasosan ajan läppäistä jatkuvaa kipua aiheuttavaa ipanaa rinnallani, niin totesin, että ehkä tämä yritys saa nyt riittää ja siirryimme tuttipulloon. Pumppasin puoli vuotta (!) maitoa vauvalle päivin-öin, enpä siihenkään ruljanssin ajatellut enää lähteä jos imetysongelmat toistuvat tulevien lasten kanssa. Huhhuh. Kamalaa aikaa, kerta kaikkiaan.

Maito ei ole noussut kummastakaan lapsesta. Sitä ei saatu kunnolla nousemaan edes lääkkeillä, ja minulla on todennäköisesti myös vähän rauhaskudosta, sillä rinnat eivät muuttuneet raskausaikana mihinkään, eivät myöskään imetyksen jälkeen.

Näissä kyselyissä aina haetaan sitä, että löydettäisiin äitejä jotka eivät halunneet imettää. Heitä on kuitenkin pieni vähemmistö. Se, että suuri osa äideistä ei voi imettää vaikka haluaisi, on edelleen tabu jota ei vaan saa sanoa ääneen.

Keskosena syntyneistä kaksosista kumpikaan ei oppinut kunnolla rinnalle eivätkä saaneet tarpeeksi maitoa. Imetys/pumppaus/lisämaito pullosta -rumba vei mun ajan 24/7 enkä vaan jaksanut sitä, kun piti vielä hoitaa 3-v esikoinenkin. Siirryttiin 1 kk jälkeen kokonaan korvikkeelle. Ovat nyt reippaita ja täysin terveitä koululaisia.

Meilläkin keskonen, eikä maitoa ainakaan pumppaamalla tullut kuin tippoja. Epäilen ettei välttämättä olisi tullut imettämälläkään, kun rinnat eivät kasvaneet raskausaikana tai synnytyksen jälkeen ollenkaan. Kuuden viikon jälkeen luovutin tippojen lypsämisen, henkisen hyvinvoinnin nimissä.

[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 13:43"]

Kertokaa mikä oli päätöksen taustalla, ihan rehellisesti kiitos, ei ole tarkoitus ryhtyä jeesustelemaan eikä tuomitsemaan ketään! Myös turhamaiset syyt voitte sanoa ääneen, jos niitä jollakin oli...

[/quote]

Minun syyni oli niinkin turhamainen kuin että maito ei  noussut, tai nousi sitä sellaisia muutamia tippoja, koostumukseltaan kuin rasvatonta maitoa. Kahden lapsen kohdalla näin.

Kaksi lasta imetin, mutta sekin ihan luonnon armollisuudesta, maitoa tuli ja vähän ylikin oman tarpeen.