Suhteet psykologien kanssa

Vaimoni on psykologi. Ihan tavalliseen tapaan tavattiin yhteisen harrastuksen tiimoilta. Hän ei ole psykologi vapaa-ajallaan.

Mitä oikein ajat takaa? Ei kukaan ryhdy suhteeseen hoitavan tahonsa kanssa hoitosuhteen aikana - kumminkaan puolin. Tarkoitatko näitä ammattilaisia noin ylipäätään ihmisinä ihmissuhteissa?

Minun mieheni on psykologi, mutta ei tavattu hoitotilanteessa vaan ihan baarissa. Mies teki aloitteen.  siihen tapaan kuin niitä usein tehdään eli tuli tarjoamaan juomaa ja juttuseuraa. 

On oltu naimisissa 12 vuotta ja meillä on 11-vuotias tytär. Oikein hyvä suhde. Ei se että mies on psykologi ja töissä paikallisessa psykiatrisessa sairaalassa kauheasti muuten näy, kuin sellaisena hassuna juttuna että häntä ärsyttää enemmän ulkoaohjautuvat, sovinnaiset ja teennäiset ihmiset kuin ne jotka on oikeasti sekaisin tai outoja. Sekaiset ja oudot ja normeja noudattamattomat, ne joita muut halveksii ja juoruaa näistä, on mieheni mielestä ihan normaaleja ja mukavia.

Minulla on tällaisia ystäviä ja kavereita ja nuorena myös muutama seurustelukumppani oli psykologi. Ihan ihmisiä siinä missä muutkin.

Asiakassuhteessa seurustelu ei käy, vaikka olisi vain oman kunnan sosiaalityöntekijä, jonka asiakas itse olisi.