Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon / kauan ihminen kestää stressiä hajoamatta???
29.11.2013 |
TÖISSÄ: Aivan liikaa töitä. Osassa deadline ihan just 1-2 pv sisään, yhdenkin homman tekeminen niistä vie oikeasti 2 pv KESKEYTYMÄTÖNTÄ työaikaa.
Töitä rästissä todella monien kuukauisen ajalta, jo edeltäjältäkin. Nyt mua ahdistellaan niillä että pitää saada tehtyä. No niin pitää...
Uudemmat akuutit hommat ja projektit päälle.
(Kaikesta mistä voi, olen jo hyväksynyt ettei valmistu tänä vuonna, ja yritän kaikkeen sanoa "ei" mihin vaan suinkin voi..)
Päivästä 90% menee kuitenkin kaiken eteen tulevan uuden asian selvittelyyn, koko ajan joku kriisi jossain. Saan lähes 100 s-postia, puhelut päälle. Suurin osa vaatii vastausta ja enemmän tai vähemmän toimenpiteitä, osa paljonkin.
Muiden ihmisten hommat ei etene, kun minä "istun" sen asian päällä, joten siksi en voi kaikkea vaan jättää tekemättä.
Teen ylitöitä väh. 1-2 h joka pv (ilmaiseksi; saldot ei kerry enää kun tunnit tapissa). LIsäksi kotona iltaisin ja vk-loppuisin.
Kaiken kukkuraksi viestintä ja palaute on aika negatiivista joka taholta, eli ei mitään tsemppihenkeä. KOko ajan joku valittaa miten on kaikki niin huonosti.
KOTONA: Tulen kotiin ihan puhki ja stressattuna. Mies on kotona, makaa sohvalla, silmät toljottaa päässä, on ottanut "yhden" oluen. Hänen pitäisi hakea töitä, mutta puolet viikosta hän on masentunut, makaa, tissuttelee. HÄn kyllä hakee/vie lasta pv-kotiin (aamulla myöhässä, tukka pystyssä... hakiessa en tiedä onko aina ihan selvin päin). HÄn kyllä vie lapsia harrastuksiin, toivon mukaan selvin päin... En kestä tuota alkoholin käyttöä enää, enkä tuota asennetta. (Olen itsekin ollut irtisanottuna, työttömänä pari kertaa, hain tosi aktiivisesti töitä ja järjestelmällisesti, ja sainkin pian.)
Toisaalta ilman häntä en pystyisi tekemään töitäni, kun hän kuitenkin vähän huolehtii lapsista (ja mulla on työmatkojakin välillä, öitä pois).
KOULUSTA tulee palautteita, että milloin mikäkin vähän huonosti. Yritän vähän kertoa opettajalle tilanteestamme wilmassa; hän ei reagoi asiaan mitenkään puolella sanallakaan, mutta alkaa viestiin vastauksena puolustella kyllä itseään kovasti jostain itse hoitamatta jättäneestä hommastaan.
Valvon välillä öisin 1-4 h, kun stressaan.
SAatan herätä lauantai-aamuan klo 5 tekemään töitä.
ILtaisin en kotona jaksa mitään, kaikki on kaaoksessa, en harrasta liikuntaa, syön epäterveellisesti, lihon. Vk-loput menee pyykinpesussa ja siivotessa. Sitten taas uusi viikko ja sama rumba. MIes viikosta ehkä 3 pv ok "normaali", sitten taas ei. Jos se ottaa vähänkin alkoholia, se on masentunut mont apäivää.
Kyllä, se on alkoholisti, ei se sitä hyväksy kuitenkaan että sen pitäisi lopettaa kokonaa.
MITÄ SITTEN JOS MINÄ KOHTA SEKOAN?
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:35"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:34"]
Mutta samapa se on mitä tekee, itse olen työtön mutta herään joka toinen yö vähintään kahden kolmen neljän pintaan, stressiä.
[/quote]
olen ysi, ja onneksi pystyn torkahtaa päivällä, jos en ole useampaan yöhön nukkunut.
[/quote]
Otan minäkin välillä nokoset jos olen oikein väsynyt, pystyn kyllä torkahtamaan :).
Ja onneksi yleensä illalla nukahdan hyvin. Se on se kesken yötä herääminen ja ahdistuneena hereille jääminen, mitä on alkanut esiintyä.
Yleensä elämän stressitilanteissa olen pysynyt tervejärkisenä osin varmaan siksi, että olen pääsääntöisesti nukkunut hyvin.
Ja kyllä mä nyttenkin nukun sitten aina jonkun yön paremmin, jos on parina yönä mennyt huonosti.
Ja onhan elämässä pitkä lista positiivista
- ihana talo (no joo en tiedä saako pitää miten kauan, jos vaikka ero tulee tai muuten ei mies hae töitä tai itse väsyn töihini tms.)
- ihanat lapset
- lähimmät työkaverit ihan jees / ok ja lähi-pomo ihan ok eli ei hän onneksi minua yleensä juuri painosta (tietysti jos joku homma tulee tehtäväksi niin sittenhän se tulee). Jos sanon että nyt pidän vapaata niin yleensä se käy, jos ei mitään ole silloin varsinaisesti.
(Toisaalta varsinaista tukeakaan ei ehkä kauheasti tipu...)
- onhan se kevyempää tehdä noita siistejä sisähommia, kuin että pitäisi vaikka rakennuksella kylmässä kaivaa kuoppia ja raudoittaa tms., eli taidan valittaa kuitenkin turhista...?
- ja onhan niitä vielä huonompiakin miehiä. Pitääkö mun itseni olla niin riippuvainen siitä, että sen pitäisi olla siinä henkisesti läsnä joka päivä. Voisinko vaan hyväksyä että se on henkisesti läsnä joskus, ja loput ajat kuin joku kaluste tai sammutettu robotti? (virtahepo).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiskalta vielä yksi ajatus: Toisin kuin kakkonen, minä en yrittäisi saada nyt miestä kuntoon. Ei sillä, etteikö se olisi tärkeää, mutta se olisi todennäköisesti erittäin kova työ, tuloksista ei olisi mitään varmuutta, eikä sinulla ole nyt aikaa eikä energiaa siihen. Jos yrität ottaa vielä yhdenkin homman lisää (miehen "kuntoon laittaminen"), hajoamisesi on vielä lähempänä. Nyt sinun pitää vähäksi aikaa karsia tekemisiäsi, vastuitasi ja stressin aiheita joka elämän alueella kovalla kädellä.
Nyt yrität selvitä itse ja kun selviät paremmin, jaksat pitää myös lapsista huolta paremmin. On riski, että miehesi alkoholisoituu ja se riski on olemassa, vaikka tekisit mitä hänen eteensä. Jos näin käy, sinun jaksamistasi tarvitaan entistä enemmän, joten senkin puolesta sinun on pidettävä ensin omasta itsestäsi huolta tai muuten olette pulassa, jos väsähdät lopullisesti ja miehesi ei ryhdistäydy.
Halutessasi voit toki tehdä miehellesi selväksi, ettet tule katselemaan hänen masentumistaan ja varsinkaan tissuttelua. Masentuminen on ymmärrettävää ja silloin on vaikea saada itseään niskasta kiinni, kuuluuhan se taudin kuvaan, mutta sinä et nyt voi sitä nostamista hänen puolestaan tehdä tai teillä on kohta kaksi masennuspotilasta. Käske häntä menemään mielenterveystoimistoon, AA:han, lääkäriin tai mihin vaan toimintaan ja hänetkin pitämään huolta itsestään, hän joko tekee sen tai sitten ei, mutta sinä et voi sitä hänen puolestaan tehdä.
t. 7
Miksi te ette sano ap:lle, että mies pitää jättää? Ihan oikeasti, luuletteko että mies siitä enää paremmaksi muuttuu? Ei muutu, jos ei ole mitään halua muuttua, kuten ei ole.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:39"]
Mikset ota eroa siitä miehestä? Ja hae uutta työtä. Ei kaikki työpaikat ole tuollaisia eikä kaikki miehet tuollaisia laiskoja surkimuksia. Saisit paljon mielekkäämmän elämän ilman mokomaa kiviriippaa.
[/quote]
Niinpä, miksen??
TYÖ: olen päättänyt että teen tuota nykyhommaa nyt vielä ainakin kevääseen/kesään, katson sitten. Eikä tällä hetkellä ole vastaavia paikkoja yhtään oikein tarjolla... Olen nyt lähtökohtaisesti (vuosien eri kuvioiden ja säätämisten jälkeen) jälleen sellaisessa hommassa, mitä haluan ja tykkään tehdä, eli en nyt halua sitä ihan heti vaihtaa.
MIES: pelkään että stressaannun VIELÄ enemmän erosta. Laskin yhdestä stressitestistä stressipisteet. No asumus/avioerohan on tosi stressaavia, eli siitä tulisi kuitenkin vain yksi stressin asia vielä lisää.
Olisi muutto, huoltajuudet, raha-asiakiistat (mies ei maksaisi varmaan elareita säännöllisesti, mutta antaisiko hän mulle osuuttaan talostakaan elarien kuittauksena?). Elintaso putoaisi, vielä lisää rahahuolia. Miten hoitaisin työni kun kaikki lasten kuskaukset itsellä, entä työmatkat?? MIes menisi ihan rappiolle kun hän olisi yksin.
MUTTA, sanoin hänelle kyllä nyt tällä viikolla (ja jo vk-loppuna vähän puhuin), että nyt tämä riittää, talo lähtee kohta myyntiin, tähän tulee joku breikki, en jaksa enää. Sunnuntaina hän sanoi tsemppaavansa ja kaavaili että hän varmaan saa kohta töitä. Meni maanantai. Masennus alkoi taas tiistaina. Siellä se sängyssä makaa, maannut pari päivää!!!
(En ole ikinä miehelle uhkaillut erolla vaikka miten vaikeita aikoja ollut, koska sellainen uhkailu on typerää, no nyt on asia otettu puheeksi yli 20v. yhdessäolon jälkeen.)
Ai niin, yhdessä vaiheessa ajattelin että alan käydä Al-ANon -ryhmässä juttelemassa muiden alkoholistien läheisten kanssa. 2 kertaa olen päässyt. olen aina niin myöhään töissä ja/tai mies siinä kunnossa ettei viitsi lapsia hälle jättää, ja/tai en sitten vaan jaksa.
ap
10v on lapset vuorollaan aiheuttaneet hirveetä stressiä. Välillä on iskenyt paniikkikohtaus, uni ei ole tullut tai uni ollut katkonaista. Vielä en ole romahtanut tai tarvinnut lääkäriä. Järkevää olisi varmaan ollut hakea apua, ei tällainen jaksaminen voi olla hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:33"]
Järkyttävää, työmyyriä on liikaa, orjia riittää ja ihmiset laitetaan liian lujille.
Oletko julkisella sektorilla?
Miehellä tuota samaa että ylityöt otetaan periaatteessa vapaana, ylitöitä ei makseta, mutta miten otat vapaata kun töitä on enemmä kuin työaikana ehtii tehdä.
Jo pidempään julkisella sektorilla on tehty niin että kun 10 jää eläkkeelle niin otetaan yksi harjoittelija.
Mitä jos vaan heittäydyt työttömäksi tai perustat oman firman tuon osaamisen ympärille tai jotain? alat taiteilijaksi. elät niin että ostat vaan ruokaa? vai stressaisiko sinua tällainen vielä enemmän?
[/quote]
Tutun työpaikassa (julkisella) oli joskus vuosia sitten sama tilanne. Koskaan ei voinut pitää kertyviä vapaita ja kaikkia lomiakaan ei ehtinyt pitämään vuosiin. Jossain vaiheessa keksivät, että ei niitä vapaita voi ikuisesti kerryttää vaan ne vanhenevat. Silloin yksi työntekijä ilmoitti ennen kesälomia: "Mä jään ensi kuussa lomalle, nähdään ensi vuonna." Oli "vähän" saldoa kertynyt ja siinä taisivat olla hetken sormi suussa kun tajusivat, että tuli "yllättävä" vajaus työntekijävahvuuteen pidemmäksi aikaa. Mutta kun julkisella oltiin, ei voitu maksaa rahanakaan, joten siinähän kitkuttelivat...eikä ollut ainoa, jolla oli saldoja kasassa.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:36"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:13"]
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
[/quote]
Tämä oli muuten "lohdullista"; eli joku muukin kestänyt jo 6v., ja minä vikisen vaikka tää pahin tilanne ollut vasta reilut puoli vuotta.
Saanko kysyä onko sinulla ollut pääosin vain työstressiä, vai myös vähän joka elämän alueella semmoista ikävää kohtelua..?
Ja on tuo vk-loppuna työnteko siis melkein se ainoa tilanteen jotenkni ehkä laukaiseva tekijä.
Mua vaan niin syö se ajatus, että tekisin (ja teen) koko ajan täysin vastikkeetonta työtä, ja juuri se määrä....
Olen tehnyt joskus nuorempana ja en sitä niin noteerannut, mutta nyt ei enää jaksaisi, johan se ura piti olla rakennettu.
ap
[/quote]
On mulla valitettavasti muutakin, mikä aiheuttaa stressiä, kuten oma jälkikasvu...
Joskus mulle diagnosoitiin masennus, mutta ajan kanssa tajusin, etten ole masentunut, mutta muuten kyllä väsynyt yms. Stressiä oppii jotenkin sietämään, kait?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin vielä - YRITTÄJYYS! -
Siis mieheni meinaa alkaa nyt ehkä YRITTÄJÄKSI (jos ei saa yhtä hommaa josta odottaa vastausta).
Siksikään hän ei kai viitsi hakea muita töitä.
MUTTA, miten tuollainen voi olla yrittäjä, jolla on noin huono itsekontrolli??
Ja kun hän on nyt kaiket viikot kotona, miksei hän kunnolla työstä asiaa? (jotain suunnitellut joo mutta ei mitään ihan kunnollista)
HÄn ei OSAA tehdä niitä laskelmia. JOtta homma toimisi ja onnistuisi, MINUN pitäisi nyt tehdä laskelmat, selvittää sopiva yritysmuoto, verotukselliset jutut, opetella kirjanpito, kaikki...
Tiedän että hän ei vaan osaa tuollaisia.
Menoja tuosta firmasta olisi heti, vaikak mitä. JOs en tekisi itse kirjanpitoa, niin kirjanpitäjä, vakuutukset, vaikak mitä... hän on ostamassa kännyköitä ja läppäreitä jne.
Sentään työttömyyskorvauksessa tulisi edes jonkinlainen pv-raha (hänen tulojen mukaan vieläpä suht ok, ei toki kovin hyvin verrattuna nykytuloon, kun se leikkaantuu vähän isommissa palkoissa jo enemmän.)
Mies ei ole koulutettu kuin ammattikoulussa (ei edes lukio), hän on vaan edennyt muuten vaan. Mutta tuollaisissa hommissa missä pitää laskea yms. hän ei ole hyvä.
Tiedän että hänen suhteilla ja sillä yritysidealla olisi jopa oikeasti hyvät mahdollisuudet saada aikaan toimiva yritys, MUTTA
- hänen tämän hetkinen luonteensa ja tilansa puhuu vähän muuta
- se vaatisi minun täyden panoksen ainakin tähän alkuun, selvittää kaikki jutut. Eli mun pitäisi käyttää aikaani TÄHÄN, eikä ilmaiseen työntekoon omalle työpaikalleni.
Olen oikeesti niin jumissa että nytkin vaan istun siis täällä koska en_vaan_jaksa, en pysty enää.
ap
Olisiko sun mahdollista jäädä vuorotteluvapaalle, vaikka edes muutamaksi kuukaudeksi, että työt olisi pakko organisoida uudestaan, ja kun palaisit, saisit aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APn duuni kuulostaa ihna mun entiseltä työpaikalta ja pomokin juuri sellaiselta hyvältä jätkältä kuin mullakin oli. Olet varmaan it-alalla :)
Itse ajoin itseni aivan pippuun, lopulta otin vapaaehtoisen eropaketin, joka tosin oli aika hyvä diili. Mutta olin niin piipussa, että en oo toipunut varmaan vieläkän vaikka aikaa on kulunut paljon. En uskalla edes hakea töitä kun pelkään joutuvani taas samaan helvettiin :(
Eihän sinulla ole realistista mahdollisuutta auttaa yrittäjyydessä - se paperisouvi vie niin paljon aikaa, ettei sulla ole siihen paukkuja. Eikä nähtävästi miehellä. Se nyt olisi vihonviimeinen juttu tuohon päälle. se viimeistään pilaa avioliitonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:04"]
Olisiko sun mahdollista jäädä vuorotteluvapaalle, vaikka edes muutamaksi kuukaudeksi, että työt olisi pakko organisoida uudestaan, ja kun palaisit, saisit aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä?
[/quote]
No ei... itse asiassa olen viimeisen vanhempainvapaa-jakson jälkeen ollut nyt vasta 2v. töissä, että ei tässä nyt taas voi mihinkään vapaille jäädä.
Vähän sivusin kerran ja otin aihetta esiin osittaisesta hoitovapaasta, että tekisi vähän lyhempää työviikkoa tms. (sillä varjollahan niitä hommiakin olisi pakko kai järjestellä vähän jotenkin), no se ei kyllä taatusti käynyt. En viitsi tehdä asiasta numeroa sitten. JOs vaatimalla vaatisin, löytäisin itseni taas jostain assaritason hommista hyvin pian.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä suosittelen myös eroa. Asumusero saattaa avata miehesi silmät. Olen ollut samassa tilanteessa kanssasi ja ensin asumusero auttoi, mutta tilanne uusiutui. Erosimme. Olin yksin vuoden lasten kanssa, helpottunut ja onnellinen. Työn määrä ja rahan vähyys oli helpompi kestää kun kotona ei tarvonnut katsella sohvaperunaa. Nyt uusperheessä, missä missä mies osallistuu, hoidamme yhdessä KAIKEN. Nytkin olen stressaantunut, ruuhkavuodet ottavat koville, mutta helpompi kestää kun rinnalla on MIES ja toimiva parisuhde.
Kaukohalaus ja voimia Sinulle :)
p.s. juuri tällä sekunnilla tässä sohvalla maatessa mies tuli kysymään, laittaako omat 4 ja yhden vieraan lapsen suihkuun ja voi laittaa iltapalan. Huh, kyllä vaihtamalla paranee :)
Mulla meni puoli vuotta samanlaisessa rumbassa töissä + päälle toimitusjohtajan ahdistelu ja kahden pomon loukkuun jääminen, ei osattu johtaa ja joka puolelta tuli erilaiset ohjeet. Minä olin tietysti kaikkeen syyllinen. Valvoin yöt ja huusin paniikin vallassa kuin koulukiusattu pikkulapsi, joka ei halua mennä enää kouluun. Henkinen terveys romahti, samoin fyysinen. Halvaantumisen tunne, kivut, vaikea niellä, unettomuuspöhnä, paniikkikohtaukset jne. Kaksi vuotta meni toipuessa, nyt pärjäilen joten kuten, mutta tässä työtä etsiessä odotan kauhulla minkälainen seuraava työpaikka tulee olemaan.
Tämä sinunkin tilanteesi on todennäköisesti seurausta siitä, että väkeä vähennetään rankalla kädellä koko ajan ja joka puolelta. Töihin jääneet ajetaan ahdinkoon ja kohta yksi toisensa jälkeen pimahtelevat. Samaan aikaan toinen ääripää, työnsä jättämään joutuneet, ovat ahdingossa kun ei ole mitään tekemistä, sosiaaliset kontaktit olemattomia tai minimissä ja mieli maassa, kun töitä ei vain ole eikä tule vaikka tekisi mitä. MILLOIN TÄHÄN TODELLISUUTEEN HERÄTÄÄN, TÄMÄ EI VOI JATKUA NÄIN ETTÄ TOISET HAJOAVAT KOSKA ON TÖITÄ JA TOISET KOSKA EI OLE??? Anteeksi huuto, kunpa se auttaisikin. :/
Minä en käske ap:ta jättämään miestään, koska mies ei ole nyt akuutti ongelma. Ap:n jaksaminen on, eikä miehen jättäminen auttaisi siihen mitenkään. Pidemmän päälle eihän tuollainen suhde toimi, mutta juuri nyt siitä ei ole akuuttia suurempaa haittaa. Ap:n pitää nyt priorisoida asiat ja jättää sivuun asiat, joita ei ole täysin välttämätöntä hoitaa välittömästi.
Uskon, että miehesi masennus rassaa sinua, mutta jos jaksat edes hieman tukea häntä kehu häntä niistä pienistä hetkistä, kun hän jaksaa tehdä jotain ja kiskoa itsensä pois sängystä. Masentuneena pienikin asia voi olla todella suuren ponnistuksen takana ja sen onnistumisen huomioimisella voi olla yllättävän suuri vaikutus. (Aivan kuten sinua rassaa työssäsi negatiivisuus, on hänkin nyt negatiivisuuden ympäröimä, vaikkakin ilmeisesti pääasiassa sisäisen sellaisen.) Vaikka et jaksa häntä "kannatella", muutama positiivinen sana tuskin rassaa sinua, mutta voi rikkoa negatiivisuuden ja masennuksen kehää. (Älä silti odota ihmeitä, mutta ne eivät maksa mitään ja voivat suunnata omiakin ajatuksiasi positiivisempaan.) Tällä viikolla hän siis vihdoin otti itseään niskasta kiinni ja onnistui siinä ilmeisesti kokonaisen päivän! Se on jo viidennes arkipäivistä! Masentuneelle se on paljon, joillekin masentuneille on jo todellisen juhlan aihe, kun jaksaa pestä pyykit. Jos hän jaksaa jatkaa edes päivän viikossa olla aikaansaava, se on jo todella paljon enemmän kuin ei ollenkaan. Ja jos hän jaksaa joka viikko edes tuon yhden päivän, se voi tuoda hyvää oloa, jolla hän joku viikko jaksaakin jo kaksi päivää. Et voi häntä parantaa, mutta tue häntä niissä pienimmissäkin onnistumisissa. Ne voivat näyttää todella pieniltä sinun työmääräsi nähden, ja ovatkin, mutta vertailu ei auta mitään, teidän molempien on tehtävä nyt töitä itsenne kanssa vain omista lähtökohdistanne.
t. 7
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:07"]
Eihän sinulla ole realistista mahdollisuutta auttaa yrittäjyydessä - se paperisouvi vie niin paljon aikaa, ettei sulla ole siihen paukkuja. Eikä nähtävästi miehellä. Se nyt olisi vihonviimeinen juttu tuohon päälle. se viimeistään pilaa avioliitonkin.
[/quote]
Niin, tätä pelkäänkin.
Mutta voinko mä kieltääkään sitä alkamasta yrittäjäksi, jos se nyt ei saa sitä yhtä työtä..? Tuo yrittäjyyskni pitäisi viikon sisään päätää (jos haluaa saada yhden sopimuksen, jossa olisi pääjuttu sille hommalle).
Mutta jos kiellän, niin sittenhän se tosiaan jää ehkä työttömäksi, ja sillä ei ole mitään tekemistä... kun ei se niitä töitä näytä osaavan hakea. Ei ole vielä edes ilmoittautunut työkkäriin, vaikka jo yli 2 kk sitten sai sen lapun kouraan (irtisanomisaika siis virallisesti päättyy kohta, töissä ei tarttenut enää käydä pääsääntöisesti).
Mutta ei se mies osaa juu niitä yritysjuttuja itse souvata. Ei se osaa edes nettipankkia käyttää!!!
Minä aina hoitanut KAIKKI raha-asiat, ei se edes tiedä meidän oikeasta tilanteesta mitään. Olen tehnyt hänenkin veroilmoitukset jne. jne.
Nyt jos mä yritän erota, niin ei tuo näytä tuosta mitään tekevän! SAnoin että tää talo pitää laittaa myyntikuntoon (ei tätä voi myydä kun paikkoja pahasti repsottaa, ja autotalli täynnä kaiken maailman p..skaa kerättynä mikä pitäisi hävittää ja viedä roskiin, miehen "aarteita").
No tuolla se silti makaa.
En mä osaa edes erota!?! Miten se niinkuin käytännössä tapahtuu??
En minä voi tästä lähteä heti, kun lasten koulu ja pv-koti täällä. Tällä alueella ei ole lainkaan vuokra-asuntoja.
Ja meidän rahat ei riitä sekä talon että jonkun toisen asunnon maksamiseen.
Eli pitäisi myydä tämä ekana, että voidaan muuttaa sitten tahoillemme.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:01"]
Ai niin vielä - YRITTÄJYYS! -
Siis mieheni meinaa alkaa nyt ehkä YRITTÄJÄKSI (jos ei saa yhtä hommaa josta odottaa vastausta).
Siksikään hän ei kai viitsi hakea muita töitä.
MUTTA, miten tuollainen voi olla yrittäjä, jolla on noin huono itsekontrolli??
Ja kun hän on nyt kaiket viikot kotona, miksei hän kunnolla työstä asiaa? (jotain suunnitellut joo mutta ei mitään ihan kunnollista)
HÄn ei OSAA tehdä niitä laskelmia. JOtta homma toimisi ja onnistuisi, MINUN pitäisi nyt tehdä laskelmat, selvittää sopiva yritysmuoto, verotukselliset jutut, opetella kirjanpito, kaikki...
Tiedän että hän ei vaan osaa tuollaisia.
Menoja tuosta firmasta olisi heti, vaikak mitä. JOs en tekisi itse kirjanpitoa, niin kirjanpitäjä, vakuutukset, vaikak mitä... hän on ostamassa kännyköitä ja läppäreitä jne.
Sentään työttömyyskorvauksessa tulisi edes jonkinlainen pv-raha (hänen tulojen mukaan vieläpä suht ok, ei toki kovin hyvin verrattuna nykytuloon, kun se leikkaantuu vähän isommissa palkoissa jo enemmän.)
Mies ei ole koulutettu kuin ammattikoulussa (ei edes lukio), hän on vaan edennyt muuten vaan. Mutta tuollaisissa hommissa missä pitää laskea yms. hän ei ole hyvä.
Tiedän että hänen suhteilla ja sillä yritysidealla olisi jopa oikeasti hyvät mahdollisuudet saada aikaan toimiva yritys, MUTTA
- hänen tämän hetkinen luonteensa ja tilansa puhuu vähän muuta
- se vaatisi minun täyden panoksen ainakin tähän alkuun, selvittää kaikki jutut. Eli mun pitäisi käyttää aikaani TÄHÄN, eikä ilmaiseen työntekoon omalle työpaikalleni.
Olen oikeesti niin jumissa että nytkin vaan istun siis täällä koska en_vaan_jaksa, en pysty enää.
ap
[/quote]
jos mies ei osaa tehdä mitään noista jutuista millä pääsee yritystoiminnan alkuun, osaa vaan ostaa läppäriä ym. niin minusta yritys on tuhoon tuomittu.
voin tietysti olla väärässä, mutta minulle tuo olisi liian iso riski tuohon kaikenpäälle, ei kiitos. olkoon mieluummin sohvan pohjalla.
Tuo on kai kiitos kun on ahkera ja fiksu kuten ap, joutuisi tehdä oman työn lisäksi miehen yrityksen työt...
7
Toisaalta niin kauan kuin nämä työtaakan alla olevat suoriutuvat töistään, mikään ei muutu. Miksi ihmeessä teet ylitöitä?? Aika pässiä toimintaa, jos saan suoraan sanoa (et ole ainoa, en ymmärrä näitä hölmöjä terveytensä uhalla suoriutujia). Et saa ikinä mitään helpotusta tuohon, jos jatkat samaan malliin, tuliko tämä uutena tietona? Mitä tapahtuisi jos tekisit töitä vain sen ajan, josta sinulle maksetaan? Pelkäätkö potkuja? Sinuna löisin faktat tiskiin, tässä ajassa pystyy tekemään tätä, mutta ei tätä jne... On firman johdon tehtävä murehtia mistä tarpeeksi resursseja hoitamaan tehtävät työpäivän aikana. Tai ainakin pitäisi olla, tiedän ettei nykyään osata enää johtaa, mutta silti kaikkien tittelinä on vaan manageria ja koordinaattoria...
Mikset ota eroa siitä miehestä? Ja hae uutta työtä. Ei kaikki työpaikat ole tuollaisia eikä kaikki miehet tuollaisia laiskoja surkimuksia. Saisit paljon mielekkäämmän elämän ilman mokomaa kiviriippaa.