Lue keskustelun säännöt.
Miten paljon / kauan ihminen kestää stressiä hajoamatta???
29.11.2013 |
TÖISSÄ: Aivan liikaa töitä. Osassa deadline ihan just 1-2 pv sisään, yhdenkin homman tekeminen niistä vie oikeasti 2 pv KESKEYTYMÄTÖNTÄ työaikaa.
Töitä rästissä todella monien kuukauisen ajalta, jo edeltäjältäkin. Nyt mua ahdistellaan niillä että pitää saada tehtyä. No niin pitää...
Uudemmat akuutit hommat ja projektit päälle.
(Kaikesta mistä voi, olen jo hyväksynyt ettei valmistu tänä vuonna, ja yritän kaikkeen sanoa "ei" mihin vaan suinkin voi..)
Päivästä 90% menee kuitenkin kaiken eteen tulevan uuden asian selvittelyyn, koko ajan joku kriisi jossain. Saan lähes 100 s-postia, puhelut päälle. Suurin osa vaatii vastausta ja enemmän tai vähemmän toimenpiteitä, osa paljonkin.
Muiden ihmisten hommat ei etene, kun minä "istun" sen asian päällä, joten siksi en voi kaikkea vaan jättää tekemättä.
Teen ylitöitä väh. 1-2 h joka pv (ilmaiseksi; saldot ei kerry enää kun tunnit tapissa). LIsäksi kotona iltaisin ja vk-loppuisin.
Kaiken kukkuraksi viestintä ja palaute on aika negatiivista joka taholta, eli ei mitään tsemppihenkeä. KOko ajan joku valittaa miten on kaikki niin huonosti.
KOTONA: Tulen kotiin ihan puhki ja stressattuna. Mies on kotona, makaa sohvalla, silmät toljottaa päässä, on ottanut "yhden" oluen. Hänen pitäisi hakea töitä, mutta puolet viikosta hän on masentunut, makaa, tissuttelee. HÄn kyllä hakee/vie lasta pv-kotiin (aamulla myöhässä, tukka pystyssä... hakiessa en tiedä onko aina ihan selvin päin). HÄn kyllä vie lapsia harrastuksiin, toivon mukaan selvin päin... En kestä tuota alkoholin käyttöä enää, enkä tuota asennetta. (Olen itsekin ollut irtisanottuna, työttömänä pari kertaa, hain tosi aktiivisesti töitä ja järjestelmällisesti, ja sainkin pian.)
Toisaalta ilman häntä en pystyisi tekemään töitäni, kun hän kuitenkin vähän huolehtii lapsista (ja mulla on työmatkojakin välillä, öitä pois).
KOULUSTA tulee palautteita, että milloin mikäkin vähän huonosti. Yritän vähän kertoa opettajalle tilanteestamme wilmassa; hän ei reagoi asiaan mitenkään puolella sanallakaan, mutta alkaa viestiin vastauksena puolustella kyllä itseään kovasti jostain itse hoitamatta jättäneestä hommastaan.
Valvon välillä öisin 1-4 h, kun stressaan.
SAatan herätä lauantai-aamuan klo 5 tekemään töitä.
ILtaisin en kotona jaksa mitään, kaikki on kaaoksessa, en harrasta liikuntaa, syön epäterveellisesti, lihon. Vk-loput menee pyykinpesussa ja siivotessa. Sitten taas uusi viikko ja sama rumba. MIes viikosta ehkä 3 pv ok "normaali", sitten taas ei. Jos se ottaa vähänkin alkoholia, se on masentunut mont apäivää.
Kyllä, se on alkoholisti, ei se sitä hyväksy kuitenkaan että sen pitäisi lopettaa kokonaa.
MITÄ SITTEN JOS MINÄ KOHTA SEKOAN?
Kommentit (41)
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:22"]
Toisaalta niin kauan kuin nämä työtaakan alla olevat suoriutuvat töistään, mikään ei muutu. Miksi ihmeessä teet ylitöitä?? Aika pässiä toimintaa, jos saan suoraan sanoa (et ole ainoa, en ymmärrä näitä hölmöjä terveytensä uhalla suoriutujia). Et saa ikinä mitään helpotusta tuohon, jos jatkat samaan malliin, tuliko tämä uutena tietona? Mitä tapahtuisi jos tekisit töitä vain sen ajan, josta sinulle maksetaan? Pelkäätkö potkuja? Sinuna löisin faktat tiskiin, tässä ajassa pystyy tekemään tätä, mutta ei tätä jne... On firman johdon tehtävä murehtia mistä tarpeeksi resursseja hoitamaan tehtävät työpäivän aikana. Tai ainakin pitäisi olla, tiedän ettei nykyään osata enää johtaa, mutta silti kaikkien tittelinä on vaan manageria ja koordinaattoria...
[/quote]
Jotenkin tunnen "kiitollisuudenvelkaa", että tuo paikka annettiin mulle; muitakin hakijoita kyllä oli.
Ja tiedossa oli että se on stressaava paikka, ja pomo tenttasikin silloin että en kai sitten vaan uuvu (joo, mua edeltäneet on kyllä uupuneet myös kuka enemmän kuka vähemmän... mutta silti resursseja vaan pienennetty ko. hommasta että mitä joskus ennen muinoin teki 2-3 henk., tekee nyt 1... ja lisää kaikkea pientä siihen kertyy koko ajan. Turha odottaa kevennystä, koska muutenkin on koko ajan vähennetty porukkaa, korkeintaan tulee vaan lisää entisestään kun seuraavat YT:t tulee.
JOs taas rupeaa itse hankalaksi, niin sittenhän sitä on varma seuraava lähtijä, näin se on mennyt... hankalat tyypit ulos.)
Mä kai elän illuusiossa, että kun jotenkin saisin nää kertyneet vanhat rästit tehtyä, ja saisin jonkun rutiinin tähän rullaamaan, niin tämä ehkä alkaisi helpottaa sitten joskus....
Ja jos ei, niin sitten alkaisin tod. katsoa muuta.
Kyllä mä olen tosiaan yrittänytkin sanoa, että nyt tätä ei ehdi mitenkään tehdä, ja tämä vie niin kauan, ja ei ehdi jne., mutta kyllä sen huomaa miten niistä vastauksista ei todella oikein tykätä. Ja osahan niistä asioista on pakko tehdä sitten lopulta kuitenkin.
ONhan tämä tosi kasvattavaa ja kokemus sikäli; ikinä ennen ei ole NÄIN ylenpalttista työmäärää ollut, että mikään priorisointi, järkeistys, tehokkuus, venyminen jne. ei vaan riitä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kovat uupumusoireethan ap:llä on. Ei siihen ole vastausta, kuinka paljon ihmiset stressiä kestävät. Toiset enemmän, toiset vähemmän, toiset taipuvat vaan eivät taitu, toiset sanovat naps. Paineensietokyky on kovastikin paremmaksi treenattavissa oleva, mutta oikea tapa treenata sitä ei ole tuo ap:n kuvaama jatkuva omilla äärirajoilla putoamisen pelossa tapahtuva sinnittely. :)
Ensimmäiseksi kuntoon laitettava asia on juurikin nukkuminen. Jos ne heräilyt vievät suorituskykyä, niin sitten täytyy hoitaa asiaa nukahtamis-/unilääkkeillä. Unirytmi säännölliseksi ja ajoissa nukkumaan, niin viikonloppua ei tarvitse viettää samassa määrin palautumiseen.
Ajoissa nukkumaan, ja ajoissa hereille. :) Aamulla ehtii hyvin laittaa pyykkikoneen käyntiin ja hoitaa tiskit, eikä siihen niin kamalan kauan mene. Jokapäiväiset kotityöt pitää opetella hoitamaan joka päivä. :) Ei se ole kivaa elämää, että sunnuntaina pestään koko viikon tiskit... Ja kun joka päivä on tehty kaaoksenhallintaa, jaksaa viikonloppuna tehdä pintapuolista siivoustakin. Loput voi jättää hyvillä mielin tekemättä. Ihan hyvin pärjää vaikka viisi vuotta pesemättä ikkunoita, siivoamatta kaappeja tai laittamatta listoja paikalleen. Siivouspalvelujen hankinta voisi olla hyvä vaihtoehto, jos ei teistä vanhemmista kumpikaan (omista syistään) jaksa.
Priorisointia sun pitää opetella, niin kotona kuin töissäkin. Ne tärkeät asiat, jotka viivästyessään pahenevat, pitää opetella hoitamaan heti alta pois. Ei voi antaa tiskien tai sähköpostien vastaamisen viivästyä. On ihan normaalia, että päivässä tippuu inboxiin pari sataa sähköpostiviestiä. Niiden kanssa pitää vaan oppia luovimaan. Luet ne heti, etkä anna lukemattomien kerääntyä. Vastaat heti niihin joihin täytyy, ja opettelet tekemään sen riittävän nopeasti ja suppeasti. Osan viesteistä voi poistaa heti lukemisen jälkeen, osan jo ennen lukemista. Nämä on semmoista nykytyöelämän perustaitoja siinä missä kodinhoidossa ne tiskitkin. Ratkaisuna on opetella hoitamaan ne jutut nopeasti alta pois sen enempää niihin ajatuksia uhraamatta.
Jos siippasi ei pääse päiviin sängystä ylös, niin hänen kuuluisi olla lääkärinhoidossa ja masennuslääkityksellä. Onko hän kyvykäs huolehtimaan nykytilassa lapsista, kun omakin elämänhallinta on hukassa? Omaan tilanteeseen helposti jotenkin sokeutuu, mutta ajattelepa lastesi elämää vieraan ihmisen silmin: Päihdeongelmainen työtön isä vie lapsia kännissä harrastuksiin, välillä makaa päiviä vuoteessa. Kodissa tehdään kotitöitä vain viikonloppuisin. Äiti on uupunut eikä saa töitään tehtyä työaikojen puitteissa, eikä lapsille ole aikaa viikolla eikä viikonloppuna... Vähemmästäkin tehdään aiheellisia lastensuojeluilmoituksia. :( Oletko oikeasti miettinyt, miten lapsesi jaksavat? Ihanko oikeasti he eivät oireile molempien vanhempien sairauksia? Ihanko oikeasti?
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:22"]
Toisaalta niin kauan kuin nämä työtaakan alla olevat suoriutuvat töistään, mikään ei muutu. Miksi ihmeessä teet ylitöitä?? Aika pässiä toimintaa, jos saan suoraan sanoa (et ole ainoa, en ymmärrä näitä hölmöjä terveytensä uhalla suoriutujia). Et saa ikinä mitään helpotusta tuohon, jos jatkat samaan malliin, tuliko tämä uutena tietona? Mitä tapahtuisi jos tekisit töitä vain sen ajan, josta sinulle maksetaan? Pelkäätkö potkuja? Sinuna löisin faktat tiskiin, tässä ajassa pystyy tekemään tätä, mutta ei tätä jne... On firman johdon tehtävä murehtia mistä tarpeeksi resursseja hoitamaan tehtävät työpäivän aikana. Tai ainakin pitäisi olla, tiedän ettei nykyään osata enää johtaa, mutta silti kaikkien tittelinä on vaan manageria ja koordinaattoria...
[/quote]
Jotenkin tunnen "kiitollisuudenvelkaa", että tuo paikka annettiin mulle; muitakin hakijoita kyllä oli.
Ja tiedossa oli että se on stressaava paikka, ja pomo tenttasikin silloin että en kai sitten vaan uuvu (joo, mua edeltäneet on kyllä uupuneet myös kuka enemmän kuka vähemmän... mutta silti resursseja vaan pienennetty ko. hommasta että mitä joskus ennen muinoin teki 2-3 henk., tekee nyt 1... ja lisää kaikkea pientä siihen kertyy koko ajan. Turha odottaa kevennystä, koska muutenkin on koko ajan vähennetty porukkaa, korkeintaan tulee vaan lisää entisestään kun seuraavat YT:t tulee.
JOs taas rupeaa itse hankalaksi, niin sittenhän sitä on varma seuraava lähtijä, näin se on mennyt... hankalat tyypit ulos.)
[/quote]
Tämä ratkaisi asian:
- Työ on sellainen, että siinä uupuu. Piste. Edelliset tekijät ovat todennäköisesti olleet hekin ihan hyviä osaajia, sinua odottaa sama kuin heitä. Varsinkin kun olet vielä tiukemmassa tilanteessa kuin he.
- Tuolla ei ole mitään aikomusta parantaa tilannetta, tilanteesi ei parane vaan pahenee, jos odotat. Et saa sitä ikinä rullaamaan ja jos saisitkin, ulkopuolelta järjestetään niin, että se ei tule onnistumaan.
- Mitä enemmän venyt, sitä enemmän sinulta vaaditaan.
- Jos teet töitä kunnolla, uuvut nopeammin. Kun, ei siis jos vaan kun, uuvut, saat potkut seuraavissa YT:eissä.
Olet siis joutunut tilanteeseen, joka on rakennettu siten, että sinulla ei ole onnistumisen mahdollisuuksia. On siis vain kyse siitä, kuinka kauan jaksat ja kuinka huonossa kunnossa henkisesti lähdet, YT:eissä, sairasloman kautta tai itse irtisanoutuneena.
Ainoa järkevä ratkaisu on lähteä ENNEN kuin uuvut pahemmin. Jos ehdit uupumaan pahasti, et jaksa hakea töitä, sinun on vaikeampi saada niitä ja jos ehdit saamaan, aloitat uudessa työssäsi uupuneena, jolloin siinä pärjääminen on vaikeaa. Ala hakemaan niitä töitä NYT. Firma tuijottaa asiaa lyhytnäköisesti vain omasta näkökulmastaan, ei välitä sinusta pätkääkään, tee sinäkin niin. Sinun on pakko, jos haluat selviytyä. Jos haluat välttää hankalaa mainetta, ole ystävällinen ja sovitteleva, mutta muista pitää oma tavoitteesi kirkkaana mielessäsi: Tee tärkeimmät ja sen mitä pystyt kohtuullisessa ajassa ja ota ne valitukset mitä on tullakseen, mutta muistuta, että et koskaan saavuta tavoitettasi, jos yrität tehdä mitä muut pyytävät. Pidä huolta, että sinulla on aikaa hakea muita töitä ja jaksamista niihin, vain sillä on nyt väliä.
Itse en tätä tehnyt kunnolla ja se on ainoita asioita mitä oikeasti olen jälkikäteen katunut.
t. "eka" seiska
Asuessani yksin tein työtä, joka vei arkipäivistä 10-12 tuntia. Olin usein viikonloppuisinkin töissä. Työmatkat kestivät pari tuntia.
Vaihtaessani toiseen firmaan tilalleni palkattiin kolme ihmistä.
Ei sinun tarvitse sietää ihan mitä tahansa. Mikäli terveytesi romahtaa, niin mitä te sitten teette? Suosittelen, että puhut tilanteesta uudelleen työpaikalla. Kysy neuvoa myös luottamusmieheltä tai työsuojeluvaltuutetulta.
Totta kai te voitte muuttaa. Lapset voivat siirtyä toiseen päiväkotiin ja kouluun, joissa he voivat viihtyä nykyistäkin paremmin. Saat lapsesi tarvittaessa yöksi hoitoon, jos olet työmatkalla.
Suosittelen, että kirjoitat itsellesi listan siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mihin kaipaat muutosta. Listan avulla tilanteen näkee usein paremmin.
Miehelläsi on vaikea elämäntilanne, mutta ei sinulla riitä loputtomasti voimia teidän molempien elämästä huolehtimiseen.
Sanoin just siivousfirman irti kun meinasin ettei ole varaa pitää...
Nuorisoa pyydän auttamaan siivouksessa taskurahaa vastaan, mutta eihän se heidän työn jälki ole oikein sellaista kunnollista "oikeaa" siivousta, mutta jotain kuitenkin..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin just siivousfirman irti kun meinasin ettei ole varaa pitää...
Nuorisoa pyydän auttamaan siivouksessa taskurahaa vastaan, mutta eihän se heidän työn jälki ole oikein sellaista kunnollista "oikeaa" siivousta, mutta jotain kuitenkin..
ap
Oletkohan mun entisessä työpaikassa töissä, kuulostaa niin tutulta. Stressinsietokyky on hyvin yksilöllistä ja se kasvaa ajan mittaan. Itselläni tuli sellanen semiromahdus kun tuollaista tahtia oli ollut vuoden hoitovapaalta paluun jälkeen ja ennen sitä olin ihan "kuutamolla" monesta asiasta kun aivot ei vaan enää jaksanut käsitellä ihmisten puheita esim.. lapset kertoivat asiaansa ja näin, että huulet liikkuu, mutta en ymmärtänyt yhtään mitään.
Kauheassa stressikierteessä sitten sain vielä lemput töistä yt-neuvotteluiden tuloksena ja ah kuinka ihanaa oli sen ensijärkytyksen jälkeen, kun oli univelat nukkunut ja päässyt normaaliin, stressittömään elämään. En kaipaile takaisin!
Nyt sun pitää ap saada rauhoitettua jostain suunnasta. Ensinnä mies sellaiseen kuntoon, että häneen voi luottaa. Töissä yritä saada työtaakkaa kevennettyä tai hae saikkua, jotta saat levättyä. Tiedän, työvuori kasvaa poissaollessa, mutta eihän tuokaan ole mistään kotoisin, ettei ehdi tekemään. Tuttua tosin omasta työelämästä, sellaista se vaan on nykyään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
Tää on niin just tätä, että
- millä mä miehen kuntoon saan. On se juossut iät ajat lääkäreillä, syönyt mielialalääkkeitä, antbusta jne., niistä se tulee vaan huonompaan kuntoon ja apaattiseksi... En mä pysty sitä parantamaan, jos se ei itse tahdo.
- töissä olen yrittänyt keventää joka suunnasta, mutta silti tulee koko ajan vaan lisää ja lisää mihin pakko ottaa kantaa. Delegoin jonkun homman, mutta sitten se on kohta tosi-kiireisenä kuitenkin taas minulla, ja pakko vaan hoitaa asia alta pois. Mä en tajua mistä enää voi "keventää"... No kohta on joulu, onpahan vapaapäiviä.
Meillä töissä jos on ollut "burn out" -sairiksella, on se monella tarkoittanut sitten hommasta pois siirtoa, eli en sitäkään halua... kuitenkin hommani on muuten ihan kiva ja ominta toimenkuvaani, jos töitä vaan olisi vähän vähemmän, vähän positiivisempaa viestintää, eikä koko ajan tulisi lisää ja lisää hommaa eri puolilta tuohon minun pallille.
Tänään kyllä mietin jo työterveyteen menoa, mutta mitäpä sekään auttaisi. En mä sairista halua enkä ehdi pitää. Ja mitäpä ne auttaisi. Tulisi vaan joku merkintä mun papereihin sinne, että olen "hullu". Siinäkin käynnissä menisi vaan tunti pari hukkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:13"]
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
[/quote]
Tätä mä oon kanssa miettinyt, ja siis teenkin rästejä aina pikkaisen pois kotona vk-loppuna. Mutta en halua koko vk-loppua siihen käyttää, eli teen sitten vaan vähän.
Mua ei niin haittaisi, JOS ne tunnit johonkin kertyisi. Mutta se että alkaa olla isot määrät tunteja mitä ei saa lähtökohtaisesti mitenkään takaisin, ärsyttää vietävästi.
Miksi mun pitää käyttää kaikki vapaa-aikani, kun toiset syytää mulle hommia (joo, ehkä voi jotenkin tulkita että kuuluu mulle, mutta joku raja...), ja muut kyllä ehtii tehdä normaalimpaa työaikaa.
- ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:13"]
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
[/quote]
Tätä mä oon kanssa miettinyt, ja siis teenkin rästejä aina pikkaisen pois kotona vk-loppuna. Mutta en halua koko vk-loppua siihen käyttää, eli teen sitten vaan vähän.
Mua ei niin haittaisi, JOS ne tunnit johonkin kertyisi. Mutta se että alkaa olla isot määrät tunteja mitä ei saa lähtökohtaisesti mitenkään takaisin, ärsyttää vietävästi.
Miksi mun pitää käyttää kaikki vapaa-aikani, kun toiset syytää mulle hommia (joo, ehkä voi jotenkin tulkita että kuuluu mulle, mutta joku raja...), ja muut kyllä ehtii tehdä normaalimpaa työaikaa.
- ap
[/quote]
Mitä sun pomo sanoo siihen, että sulla on saldot jatkuvasti tapissa, etkä silti ehdi tekemään kaikkia sun hommiasi? Edelleen, kuulostaa niin mun entiseltä työpaikalta! Paitsi että meillä ne saldon ylittävät tunnit palautui sinne saldoihin, kun päästään siihen normaaliraamiin taas eli olet käyttänyt saldotunteja tarpeeksi. Ei mene hukkaan, mutta palkkiksen pitäis kyllä pomolle huomauttaa tuosta!
t. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä jaksoin pari vuotta melkein vastaavaa (en tosin valvonut, olen aika stressinsietokykyinen), olisin jaksanut vielä jonkin aikaa, mutta YT:eissä tuli potkut, ei kauaa harmittanut työpaikan menetys. Vasta lähdettyäni tajusin kuinka paljon työ söi.
Ei se työmäärä itsessään ole ollenkaan pahin juttu, vaan tuo sama mitä kuvasit: Se, ettei omiin töihin ole saa kontrollia vaan niitä tuupataan joka suunnasta ja pitäisi tehdä pitkäjänteistä työtä samalla kun niskaan on kaadettu kaikki akuutit pikkuhommat, jotka vievät suuren osan ajasta. Ja ehkä pahinta on tuo, että mistään ei tule kiitosta vain jatkuvaa valitusta, ettei tee riittävästi teki vaikka mitä ja tietää, ettei ole mitään mahdollisuutta tehdä asioita niin hyvin, että kelpaisi. Se söi lopulta kaikkein eniten. Meillä mies teki kyllä osansa, mutta alkoi myös negatiiviseksi ja kotona valittamaan pikkuasioista, joten tuntui, ettei mistään suunnasta tullut muuta kuin huonoa palautetta vaikka repi itsestään enemmän kuin jaksoi ja oli terveellistä, mutta silti ei kelvannut.
Kun tuosta pääsin pois, olin muutaman kuukauden yllättävän puhki henkisesti.
En siis tiedä kuinka kauan sitä voi kestää, mutta sen tiedän, että pidempään kuin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut. Suosittelen siis tekemään seuraavat:
- Ala etsimään muita töitä
- Sillä välin hyväksy, ettei sinun työhösi olla kuitenkaan tyytyväisiä ja siitä tulee negatiivista palautetta.
- Tee työt niin rimaa hipoen kuin pystyt, turha repiä itseään liikaa. Sanomistahan tästä tulee, mutta niin tulee nytkin vaikka yrität parhaasi ja enemmänkin.
- Suljet ovesi ja puhelimesi ainakin pariksi tunniksi - puoleksi päiväksi päivittäin, jolloin et ole tavoitettavissa ja teet noita keskittymistä vaativia töitä. Taas tulee sanomista, mutta jälleen, se tuskin muuttaa nykytilaa
- Lopetat ainakin viikonlopputyöt, mieluummin palkattomat ylityötkin
- Pidä kirkkaana mielessäsi, että kukaan ei tule sinua kiittämään vaikka hajottaisit itsesi. Todennäköisesti saat siitä vielä enemmän valistusta. Tarvitset henkistä jaksamistasi tulevaisuudessa, riippumatta siitä saatko uusia töitä vai et. Ilman sitä sinusta ei ole missään työpaikassa hyötyä eikä myöskään itsellesi.
- Jos mitenkään pystyt, ota aikaa itsellesi. Saisitko lapset hoitoon vaikka edes yhdeksi yöksi, jos miehellesi ei uskalla jättää? Ota hotellihuone, tee jotain mukavaa tai älä tee mitään, rauhoitu, ole yksin ja nuku.
- On riski, että tämä maksaa työpaikkasi, mutta tuolla tahdilla riskeeraat työkykysi. Eikä se työpaikka ole silloinkaan taattu, vielä vähemmän oikeastaan. Henkisesti jaksavana jaksat hakea uutta työpaikkaa ja tehdäkin sitä, lopullisessa uupumuksessa voi muuten olla edessä vuodenkin sairasloma tai ainakin aika, jolloin et oikeasti olisi työkykyinen riippumatta siitä saatko saikkua vai et.
- Saikun hakeminenkin voisi olla tuossa tilanteessa järkevää.
Tsemppiä!
OK, kunhan ehdotin sitä viikonloppuna rauhassa työtä tekemässä, se pelasti lopulta mut pahimmalta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:13"]
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
[/quote]
Tätä mä oon kanssa miettinyt, ja siis teenkin rästejä aina pikkaisen pois kotona vk-loppuna. Mutta en halua koko vk-loppua siihen käyttää, eli teen sitten vaan vähän.
Mua ei niin haittaisi, JOS ne tunnit johonkin kertyisi. Mutta se että alkaa olla isot määrät tunteja mitä ei saa lähtökohtaisesti mitenkään takaisin, ärsyttää vietävästi.
Miksi mun pitää käyttää kaikki vapaa-aikani, kun toiset syytää mulle hommia (joo, ehkä voi jotenkin tulkita että kuuluu mulle, mutta joku raja...), ja muut kyllä ehtii tehdä normaalimpaa työaikaa.
- ap
[/quote]
Mitä sun pomo sanoo siihen, että sulla on saldot jatkuvasti tapissa, etkä silti ehdi tekemään kaikkia sun hommiasi? Edelleen, kuulostaa niin mun entiseltä työpaikalta! Paitsi että meillä ne saldon ylittävät tunnit palautui sinne saldoihin, kun päästään siihen normaaliraamiin taas eli olet käyttänyt saldotunteja tarpeeksi. Ei mene hukkaan, mutta palkkiksen pitäis kyllä pomolle huomauttaa tuosta!
t. 2
[/quote]
Joo, meillä ei tod. toimi noin :(.
Pomo vaan sanoo että täytyy pitää itse huoli ettei saldot ylity, no minkäs teet kun ne oli jo silloin yli. Kyllä sekin tietää että tekemistä on paljon. Mutta minkä sille voi. Sitä tippuu isossa organisaatiossa eri tahoilta, ja mun vastuualue nyt sattuu vaan olemaan erityisen työllistävä ja haasteellinen, mitä ei kukaan tajua (tai halua tajuta). Sitten kun yrittää johonkin sanoa nätisti että nyt ei ehdi eikä pysty, niin tuntuu että on turhan valittaja, huono, epäpätevä, "on muillakin paljon töitä". Jos jonkun asian sivuuttaa, niin kohta sitä vingutaan perään kahta pontevammin.
Jos mä en periaatteessa tykkäisi tämän tyyppisestä hommasta niin paljon, ja kokisi että perusteet tässä on mielekkäät, niin enhän mä tätä kattelisi.... Mutta nyt yritän katsoa jonkun aikaa, että rauhoittuuko tämä ikinä...
Ja joo pakkohan se on toisen töissä käydä jos ei toinen käy. En tiedä miten kohta käy, koska kun mies saa kohta viimeisen tilin, niin ei me asuntolainaa ym. ison perheen kuluja makseta pitkään pelkällä hänen pv-rahalla & minun palkalla (joka siis ei etenkään vastuuseen ja työmäärään nähden ole mikään hyvä edes, 3:lla alkaa brutto.)
ap
Järkyttävää, työmyyriä on liikaa, orjia riittää ja ihmiset laitetaan liian lujille.
Oletko julkisella sektorilla?
Miehellä tuota samaa että ylityöt otetaan periaatteessa vapaana, ylitöitä ei makseta, mutta miten otat vapaata kun töitä on enemmä kuin työaikana ehtii tehdä.
Jo pidempään julkisella sektorilla on tehty niin että kun 10 jää eläkkeelle niin otetaan yksi harjoittelija.
Mitä jos vaan heittäydyt työttömäksi tai perustat oman firman tuon osaamisen ympärille tai jotain? alat taiteilijaksi. elät niin että ostat vaan ruokaa? vai stressaisiko sinua tällainen vielä enemmän?
Mutta samapa se on mitä tekee, itse olen työtön mutta herään joka toinen yö vähintään kahden kolmen neljän pintaan, stressiä.
Seiska lisää: Tilannehan sulla todennäköisesti on se, että jos onnistuisitkin tekemään yöt ja viikonloput töitä, todennäköisesti sulle tuupattaisiin vielä enemmän töitä, koska ehdit ne tehdä. Olet siis kierteessä, jossa töiden tekeminen lisää ei auta mitään vaan vain pahentaa tilannetta.
Ongelmallisinta mielestäni ei ole tuo työmäärä sinänsä vaan juuri tuo hallitsemattomuuden tunne ja jatkuva ja pelkkä negatiivinen palaute ja se, ettei koskaan voi kokea tehneensä hyvää työtä ja saaneensa jotain aikaiseksi. (Ja jos hetken meneekin niin itsekseen kokemaan, joku tulee välittömästi vetämään maton alta.) Itse luin aikanaan asiasta ja juuri nuo tekijät ovat niitä, jotka ovat ihmiselle kaikkein stressaavimpia. Itse työtä voi jaksaa paljonkin, jos se on mielekästä, palkitsevaa, ihmisellä on mahdollisuus hallita sitä ja se on tasapainossa muun elämän kanssa. Absoluuttinen työmäärä ei siis ole tässä kriittisin tekijä ja sen vuoksi suosittelisin vaihtamaan työpaikkaa: Vaikka työmäärääsi rajattaisiin (jota en usko kovin helposti tapahtuvan, jos organisaatiossa on jo useampia burn out -tapauksia), työssä on paljon stressaavia tekijöitä, joiden en usko poistuvan ennen kuin organisaatiossa tajutaan muuttaa toimintakulttuuria.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:34"]
Mutta samapa se on mitä tekee, itse olen työtön mutta herään joka toinen yö vähintään kahden kolmen neljän pintaan, stressiä.
[/quote]
olen ysi, ja onneksi pystyn torkahtaa päivällä, jos en ole useampaan yöhön nukkunut.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 19:13"]
Erittäin yksilöllistä, mä olen kestänyt jo reilut 6 vuotta... Eli teet arkisin töitä? Olisiko mitenkään mahdollista mennä sinne joskus myös viikonloppuna tekemään niitä rästejä pois, jotta pääsisit ns ajantasaiseen tilanteeseen?
[/quote]
Tämä oli muuten "lohdullista"; eli joku muukin kestänyt jo 6v., ja minä vikisen vaikka tää pahin tilanne ollut vasta reilut puoli vuotta.
Saanko kysyä onko sinulla ollut pääosin vain työstressiä, vai myös vähän joka elämän alueella semmoista ikävää kohtelua..?
Ja on tuo vk-loppuna työnteko siis melkein se ainoa tilanteen jotenkni ehkä laukaiseva tekijä.
Mua vaan niin syö se ajatus, että tekisin (ja teen) koko ajan täysin vastikkeetonta työtä, ja juuri se määrä....
Olen tehnyt joskus nuorempana ja en sitä niin noteerannut, mutta nyt ei enää jaksaisi, johan se ura piti olla rakennettu.
ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 20:23"]
Jos mies vaan ottaisi kotona vastuuta lapsistaan ja kotitöistä. onko edes se projekti järkevän kuuloinen, osaisiko mies hoitaa oman työnsä vai joutuisitko hoitaa myös sen yrityksen työt käynnistämisen jälkeen?
En minä ehkä eroaisi. Mitä mieskään masennukselleen voi. 7
[/quote]
Off topic, miten meitä seiskoja voi olla tässä ketjussa kaksi? Siis meidän molempien ekat viestit on oikeasti samalla numerolla, en ole ennen huomannut moista.
t. "eka" 7