Kerro tositarina miten sinun koulussa kiusaaja sai ansionsa mukaan
Niin
Kommentit (61)
Jäin odottamaan kiusaajaa koulun jälkeen kun oli yksin eikä joojoojengin ympäröimä ja vedin lättyyn. Ja sanoin että jos se kerran vielä sanoo mulle sanaakaan, tapan sen koiran.
Sain olla rauhassa sen jälkeen.
Joskus on niin että kiusaaminen loppuu vasta kun se kiusattu lyö veren nenästä, siis puolustautuu fyysisesti. Tunnen itsekin tällaisen tapauksen, kaveri oli ujo ja herkkä kuten on edelleen mutta kerran kiukku läikähti ja se riitti. Hän sai vastedes olla rauhassa. Joskus puolustautuminen fyysisesti herättää tervettä kunnioitusta.
Mä ajattelen sen niin että mikään loogisuus tai kiusaajan omatuntoon vetoaminen ei likikään kaikissa tapauksissa riitä ja että se kiusaaja vaan tarvitsee sen kokemuksen oppiakseen. Joo ja antaa tulla alapeukkua vaan, ihmiskunta on toistaiseksi vasta matkalla siihen väkivallattomuuden ihanteelliseen olotilaan.
Aika monesti tuntuvat vain väkivaltaa uskovan. Valitettavaa mutta totta.
Vuosia kiusaamisen jälkeen kiusaaja oli potkunyrkkeilyn peruskurssilla ja vetäjänä sain hänestä sparrauskaverin :)
Siitä tuli teiniäiti, ja asustelee vissiin vieläkin äitinsä nurkissa lapsuuskodissaan.
Kiusaajat ovat jääneet siihen kotikylään lähäriksi tai baarityöntekijöiksi. Joku oli lehdessä talousvaikeuksien takia (puolijulkkis). Siinä on ihan tarpeeksi ”sitä saa mitä ansaitsee”.
Jos ikinä saan lapsia, niin opetan ne kyllä pitämään fyysisesti puoliaan. Joku ala-astelainen jos antaa luokkakaverilleen samalla mitalla, niin siitä ei ainakaan mitään rikosrekisteriä saa. Esim yllä kirjoitettu lumipallolla heittely loppui lumipesuun.
Yläkoulussa luokallani oli yksi poika jota muutama muun luokan poika kiusasi. Haukkuivat ja tönivät ohi kävellessään. Kerran odotettiin käytävällä pääsyä luokkaan ja nämä kiusaajat kävelivät ohi ja tönäsivät tätä poikaa. Meidän luokan isokokoinen urheilijapoika näki tämän, käveli kiusaajan luokse, otti rinnuksista kiinni ja paiskasi seinään ja käski lopettamaan tai tulee turpaan. Eikä tämä urheilija ja kiusattu olleet edes kavereita. Sitä vain puolustettiin niitä "omia". Tilanne rauhoittui tämän jälkeen.
Kiusaaja joutui vaihtamaan koulua ja meni uudessa koulussa suoraan tarkikselle. Toisessa koulussa tehtiin toiselle kiusaajalle samoin. Oli hyvä juttu. En itse ollut kiusattu tai kiusaaja, sivusta seurasin.
90-luvulla tämä kävi vissiin kätevämmin kuin nykyään.
Lahdessa tämä.
Kuoli n. 25-v. aggressiivisesti edenneeseen syöpään. Sitä ennen kyllä eteni opinnoissa ja uralle menestyksekkäästi, tosin osittain isänsä avustuksella.
Pahin koulukiusaajani oli yläasteella suosittu kukkoilija kenen helmoissa toiset jätkät pyörivät kuin kananpoikaset taputtaen käsiään yhteen hänen terrorisoidessa milloin minua ja milloin ketäkin. Minä olin todella epäsuosittu outolintu vailla kaverin kaveria.
Useamman kerran aikuisiällä olen tähän henkilöön törmännyt yöelämässä. Aina hän on istunut jossain nurkkapöydässä yksin naama mutrullaan, kun taas mä olen onnistunut outolintuna löytämään hyvin tiiviin ja rakkaan ystäväporukan. Olen joka kerta tuntenut siivun verran vahingoniloa kun katsoo toista yksin ja itsellä on ollut hauskaa ja ystäviä vierellä.
Kiusaajien jatkotarinoissa eittämättä riittää kirjoa kerjäläisistä kurkoihin. Tuskin koulun kauhuna toimiminen välttämättä takaa mitään kirkasta tulevaisuutta, vaikka tietysti on vanhempia, jotka näkevät sen vahvuuden, alfauroksen, merkkinä.
Eräs tyttö yläasteella pilkkasi ja kiusasi aika lailla kaikkia, jotka eivät olleet hänen kavereitaan. Kerran sitten meni aukomaan päätään kaverilleni (myös tyttö), joka olikin vähän ronskimpi luonteeltaan ja veti tätä kiusaajaa turpaan. Eipä enää uskaltanut ainakaan kaverilleni v ittuilla. Minusta ihan oikein mokomalle ku sipäälle.
Minua ammattikoulussa useammankin kerran erilaisilla astaloilla mukiloinut tyyppi sai ryyppyringissä riuvattuaan puukosta ja kuoli menettäen henkensä.
M 45
Täällä on näemmä väkivalta vastaus kaikkeen, vaikka se voi olla juuri se ongelman alku. Kotona kohdattu fyysinen tai henkinen väkivalta voi johtaa siihen, että purkautuu samalla tavalla syyttömiä kohtaan.
Kyllä mä lähtisin kiusaamistilanteissa aina selvittämään lastensuojelun kanssa sekä kiusatun että kiusaajan oloja. Ja tarvittaessa siirtämään kiusaajan toiseen kouluun, että voi aloittaa puhtaalta pöydältä järkevämmän käytöksen. Pahimmat tapaukset koulukotiin kovemman kurin piiriin.
Mm. minua ja ystävääni potkinut ja töninyt poika kuoli rallikolarissa alle 30-kymppisenä. Nykyään olisi varmaan saanut jonkun diagnoosin kouluaikana, mutta silloin oli vain häirikkö.
Muiden ulkonäköä arvostellut nätti kiusaajatyttö sai jotain menestystä jossain takahikiän kauneuskilpailussa, mutta siihen ura tyssäsi. Ei ollut mikään erikoisen välkky tapaus.
Kiusaajien tulevaisuus vaihtelee pomoista linnakundeihin. Niin kuin kaikilla muillakin, kiusatuillakin.