Alakoulujen turvallisuudesta...lähdettäskö siitä, että opettajat olisivat päteviä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai lähdettäiskö siitä, että vanhemmat kasvattaisi lapsensa eikä jätä kaikkea koulun harteille.

Tämä!

Pohjatyö tehdään lapsen kotona.

Lapsen elinympäristön kasvaessa kasvatus- ja yhteistyökykyisyys leviää ulottuen kouluihinkin. Edelleen koulun tehtävä ei ole lapsen siirtyessä kouluun yksistään huolehtia kasvattamisesta vaan kodilla on myös yhä vastuunsa.

Toki näin perinteisessä kuviossa. Mutta entäs ne monet perheet joissa se 11v lapsi on se jokaa osaa parhaiten suomea, ja toimia Suomalaisessa yhteiskunnassa? Vanhempi/vanhemmat puoliummikkoja toisesta kulttuurista, jotka kysyvät neuvoa ja käännösapua päivittäin siltä lapselta.

Tuossahan on se koko kodin auktoriteettiasema jo lähtökuopista täysin päälaellaan.

Totta tuokin. Monikulttuurisuuden mukana tuomiin haasteisiin sekä ongelmiin ei olla puututtu vahvasti ja tietysti se asettaa omat käytännön vaikeudet. Mutta se ei selitä nykyistä koulumaailman turvallisuutta/turvattomuutta. Kyllä tässä saa jokainen aikuinen, vanhempi katsoa peiliin ja kysyä onko tehnyt kaikkensa, onko ylipäätänsä ollut kiinnostunut lapsensa koulunkäynnistä ja muusta elämästä ja mikä on oma panoksensa ollut suhteessa esim.vanhempainiltoihin osallistumisiin tai lapsen opettajan kanssa tehtyihin kehityskeskusteluihin. Varsin paljon on perheitä, joissa väheksytään aikuisten suulla opettajaa ja hänen ammattiaan. Vaikea siinä on opettajan ojentaa koululaista, kun lapsi paukaisee päin näköä opettajan olevan turhake, täyspelle ja "sunkin kantsis mennä oikeisiin töihin, isä/äiti sano niin".

Mutta eikös opettajan kasvatusalan ammattilaisena, pitäisi huomata joukosta ne apua tai erityistarpeita tarvitsevat ja ohjata heidät avun piiriin?....mutta kun sitä koulutusta ei ole, joka auttaisi heitä tässä havainnoinnissa.

Ei kasvatus tietenkään ole koulun vastuulla, mutta onhan se nyt iso osa jokaisen lapsen ja nuoren elämää. Näin myös heillä oikeus siihen, että heidän elämäänsä ohjaa ammattitaitoiset ihmiset jotka ymmärtävät kehittyvää lasta ja heidän tarpeitaan.

Ei se pätevyys mitään auta, jos ei ole egoa/taitoa saada aikaan kunnioitusta. Toimin epäpätevänä pitkään enkä koskaan kääntänyt selkääni oppilaalle joka tarvitsi apua eikä luokassani käyttäydytty epäasiallisesti koskaan. Nyt olen juuri valmistumassa enkä ole saanut mitään lisätaitoja yliopistosta. Palaan siis pätevänä, mutta opetukseni jatkuu samana, samoin kuin molemminpuolisen kunnioituksen läsnäolo.