Kannattaako vaihtaa omistusasunto Asoon?

Ason maksu on sidottu rakennuskustannusindeksiin eli nousee kokoajan. Omistusasunnossa on yhtiövastike ja lainan korkokulut. Niistä kertyy aika äkkiä aika suuri summa, eli tappio asoon nähden ei ole montaa sataa euroa kuukaudessa. Etenkin kun ottaa huomioon, että omistusasunnossa remontoimattomuus laskee asunnon arvoa, ja remontti taas on kuluerä.

Vierailija kirjoitti:

Ason maksu on sidottu rakennuskustannusindeksiin eli nousee kokoajan. Omistusasunnossa on yhtiövastike ja lainan korkokulut. Niistä kertyy aika äkkiä aika suuri summa, eli tappio asoon nähden ei ole montaa sataa euroa kuukaudessa. Etenkin kun ottaa huomioon, että omistusasunnossa remontoimattomuus laskee asunnon arvoa, ja remontti taas on kuluerä.

Tarkoittaen siis sitä asumisoikeusmaksua joka maksetaan että saa ason. Se siis kasvaa korkoa rakennuskustannusindeksin mukaisesti.

Kai tuo riippuu myös siitä, minkä ikäinen lapsi on? - Kuinka hänen kaveri piirinsä muuttuisi? Enä matkat mahd. harrastuksiin?  Kuinka pian hän mahd. saattaisi halua jo oman huoneen? Kuinka paljon tai vähän enemmän 1000€ on nykyisiin asumiskuluihinne nähden? Ai niin: onko auto teille pakollinen?  Tai onko teidän pakko pysyä Helsingissä vai voisitteko muuttaa kehyskunaan ja saada samalla rahalla mahd. enemmän tilaa? 

Jos olet joka tapauksessa aikeissa ostaa isomman, en muuttaisi välissä asoon, koska se syö rahaa.

Mulla on ollut aina valinta, että tärkeämpää asumismukavuus tässä hetkessä kuin se, että pitää omistaa seinät joiden sisällä asuu. En ole 45-vuotiaaksi siis koskaan omistanut asuntoa, enkä aio koskaan omistaakaan. Se mihin saisin lainaa olisi joku minikaksio huonosta kaupunginosasta, enkä tahdo sellaiseen. Nyt asun mukavasti rivitalokolmiossa ja katselen aina hämmästellen, miten samankokoiset omistusasunnot tuosta vierestä maksaa 400 - 500 000 euroa. Minä makselen sitä tonnia kuussa vaan, mikä ei kohtuu isoista tuloistani ole minkään sortin ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo riippuu myös siitä, minkä ikäinen lapsi on? - Kuinka hänen kaveri piirinsä muuttuisi? Enä matkat mahd. harrastuksiin?  Kuinka pian hän mahd. saattaisi halua jo oman huoneen? Kuinka paljon tai vähän enemmän 1000€ on nykyisiin asumiskuluihinne nähden? Ai niin: onko auto teille pakollinen?  Tai onko teidän pakko pysyä Helsingissä vai voisitteko muuttaa kehyskunaan ja saada samalla rahalla mahd. enemmän tilaa? 

Lapsi menee vuoden päästä kouluun. Asumme jo nyt melko lähellä tulevaa koulua, mutta uusi asunto olisi vielä lähempänä. Lapsi ei vielä edes halua omaa huonetta mutta kaveri treffejä alkaa olla niin paljon että ajattelin tehdä kaksio me makkarasta hänelle huoneen ja siirtää oman sänkyni olohuoneen nurkkaan.

Nykyiset asumiskulut noin 700, eli erotus n. 300e asoon. Vastikkeeseen ja korkoihin menee noin 300e, eli todellinen ero asumuskustannuksissa olisi lähes 700.

Ap

Kaffepulla kirjoitti:

Itse en ymmärrä noita ASO-asuntoja ollenkaan. Joudut laittamaan pääomaa kiinni ison summan, jolle ei kerry mitään voittoa.

Ja lisäksi maksat päälle markkinahintaista vuokraa.

Mikä pointti?

Pääoma kasvaa korkoa vuosittain indeksikorotuksen verran eli parisen prosenttia.

Kaffepulla kirjoitti:

Itse en ymmärrä noita ASO-asuntoja ollenkaan. Joudut laittamaan pääomaa kiinni ison summan, jolle ei kerry mitään voittoa.

Ja lisäksi maksat päälle markkinahintaista vuokraa.

Mikä pointti?

Pointti on se, että ainakin pk-seudun kalliilla alueilla nämä on aika edullisia, pääsee sellaiseen asuntoon johon ei olisi mitenkään varaa omistusasuntona. Esimi. näin sinkkuna ihan turha mennä vinkumaan 350 000 euron asuntolainaa, jollaisen tarvitsisin ostaakseni vastaavan omistusasunnon samalta alueelta. Eikä ole edes se vastike lähellekään markkinavuokraa. Täällä alueella pienet kaksiot yksityiseltä vuokraten on tavallisesti 900-1000 e/kk, minä maksan tuon verran tästä rivarikolmiosta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aina valinta, että tärkeämpää asumismukavuus tässä hetkessä kuin se, että pitää omistaa seinät joiden sisällä asuu. En ole 45-vuotiaaksi siis koskaan omistanut asuntoa, enkä aio koskaan omistaakaan. Se mihin saisin lainaa olisi joku minikaksio huonosta kaupunginosasta, enkä tahdo sellaiseen. Nyt asun mukavasti rivitalokolmiossa ja katselen aina hämmästellen, miten samankokoiset omistusasunnot tuosta vierestä maksaa 400 - 500 000 euroa. Minä makselen sitä tonnia kuussa vaan, mikä ei kohtuu isoista tuloistani ole minkään sortin ongelma.

Millaiset ne hyvät tulosi oikein ovat, jos niillä saisi vain pienen kaksion? Mä näen omistusasumisen myös säästämisen. Jos nyt myyn kämpän, mulla on kymmeniä tuhansia tai enemmänkin varallisuutta kuin olisi jos olisin maksanut viime vuodet vuokraa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aina valinta, että tärkeämpää asumismukavuus tässä hetkessä kuin se, että pitää omistaa seinät joiden sisällä asuu. En ole 45-vuotiaaksi siis koskaan omistanut asuntoa, enkä aio koskaan omistaakaan. Se mihin saisin lainaa olisi joku minikaksio huonosta kaupunginosasta, enkä tahdo sellaiseen. Nyt asun mukavasti rivitalokolmiossa ja katselen aina hämmästellen, miten samankokoiset omistusasunnot tuosta vierestä maksaa 400 - 500 000 euroa. Minä makselen sitä tonnia kuussa vaan, mikä ei kohtuu isoista tuloistani ole minkään sortin ongelma.

Millaiset ne hyvät tulosi oikein ovat, jos niillä saisi vain pienen kaksion? Mä näen omistusasumisen myös säästämisen. Jos nyt myyn kämpän, mulla on kymmeniä tuhansia tai enemmänkin varallisuutta kuin olisi jos olisin maksanut viime vuodet vuokraa.

Ap

Toise meistä arvostaa myös vapautta ja sitä ettei ole sidottuna mihinkään, kuten pitkäakaiseen lainaa. Tosiet seiniä ja sitä että on jotan pysyvää, kuten vuosien pankkilaina

Eri 

Me myimme ensin ja muutimme vuokralle. Sitten kun oli myyntirahat tilillä niin pystyi rauhassa pohtimaan että mitähän nyt? Ostimme sitten nykyisen kotimme. Yksi ylimääräinen muutto oli aika pieni ongelma.

Nyt olemme jonossa Hasoon. Käsittääkseni 55 vuotiaiden varallisuus ei vaikuta. Tässä on vielä vuosia niihin 55v synttäreihin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut aina valinta, että tärkeämpää asumismukavuus tässä hetkessä kuin se, että pitää omistaa seinät joiden sisällä asuu. En ole 45-vuotiaaksi siis koskaan omistanut asuntoa, enkä aio koskaan omistaakaan. Se mihin saisin lainaa olisi joku minikaksio huonosta kaupunginosasta, enkä tahdo sellaiseen. Nyt asun mukavasti rivitalokolmiossa ja katselen aina hämmästellen, miten samankokoiset omistusasunnot tuosta vierestä maksaa 400 - 500 000 euroa. Minä makselen sitä tonnia kuussa vaan, mikä ei kohtuu isoista tuloistani ole minkään sortin ongelma.

Millaiset ne hyvät tulosi oikein ovat, jos niillä saisi vain pienen kaksion? Mä näen omistusasumisen myös säästämisen. Jos nyt myyn kämpän, mulla on kymmeniä tuhansia tai enemmänkin varallisuutta kuin olisi jos olisin maksanut viime vuodet vuokraa.

Ap

Toise meistä arvostaa myös vapautta ja sitä ettei ole sidottuna mihinkään, kuten pitkäakaiseen lainaa. Tosiet seiniä ja sitä että on jotan pysyvää, kuten vuosien pankkilaina

Eri 

Aivan, omistuskämpässä on myös huonot puolensa. Esim asunnon ja taloyhtiön remontit ja tosiaan tähän on eri tavalla sidottu kun vuokra-asunnosta voi lähteä tuosta vaan 1kk irtisanomisajalla. Siitä huolimatta, vaikken varakas olekaan, en olisi ikinä saanut kasaan tällaista omaisuutta vuokralla asuessa. En koe edes tinkineeni mitenkään olennaisesti asumismukavuudesta.

Ap