Lue keskustelun säännöt.
Apua, raskaus ja työpaikka!
29.11.2013 |
Olen määräaikaisessa työssä, joka jatkuu 12/2014 asti. Sain tietää olevani raskaana, la on 07/2014. Eli 6kk jäisi tuosta määräaikaisesta työstä tekemättä..
Työn piti olla määräaikainen vain aluksi ja jatkua sitten vakituisena, eihän se nyt tietenkään sitten jatku. Työpaikka on pieni 3 hengen firma, akateeminen ala, ja työnantajalle paha paikka että yksi jää pois ja on rekrytoitava ja koulutettava taas uusi.
Itse vauvasta olen ihan äärettömän onnellinen.
Miten kertoa asiasta töissä ja miten kasvattaa paksu nahka niin, etten stressaa tuon työtilanteen/huonon omatunnon takia itselleni keskenmenoa?
Kommentit (30)
Mutta kun ap:n viestistä ei oikein käy ilmi, millaisia neuvoja hän kaipaa. Vauva on jo tulossa, joten hän ei kaipaa neuvoja siihen, milloin olisi lapsen aika. Mitä tulee raskaudesta kertomiseen, niin mitä hän oikein nyt yrittää ajaa takaa. Raskaudesta voi kertoa töissä vain ja ainoastaan siten kuten asia on, eli että hän on raskaana. Mitä vaihtoehtoisia tapoja hän ajatteli olevan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:19"]Täällä mammat niin fiksuina jakelee kommenttejaan kykenemättä ymmärtämään, että jokainen ala on omanlaisensa. Hieman on ero jäädä määräaikaisesta kassatyöstä äitiyslomalle, kuin pienen tiimin tutkimusprojektista, vaikkapa. Eroa on jäädä pois valtion leivistä virkamiesuralta kuin pienyrittäjän tiimistä, josta muodostaa puolet.
Yksinkeraista porukkaa taas liikkeellä. Jokainen tilanne on omanlaisensa ja on normaalia pohtia liikkeidensä seurauksia myös muiden kannalta. Pohtiminen ja keskustelu on hyväksi.
[/quote]
Näin juuri. Lapsi sinänsä on erittäin toivottu ja elämäntilanne ja säästöt ym muuten kunnossa, mutta huonoa omaatuntoa tunnen. EN silti aio tehdä aborttia työpaikan takia, haluaisin vain jonkinlaisen synninpäästön!
Sitäpaitsi parempi näin kuin odotella vielä ehkä pitkäänkin sitä vakipaikkaa ja jäädä lapsettomaksi. On ihanaa että minusta tulee vielä suht. nuori äiti ja voin saada useammankin tällä aikataululla.
ap
Ap vastaa nyt kysymykseen, millaisia neuvoja kaipaat?
Mä olen akateeminen pätkätyöläinen varmaan loppuikäni, eli tutkijana yliopistolla. Olen jo kolme kertaa tehnyt tuon, eli jäänyt äitiyslomalle projektirahoitukselta. Ja aina olen päässyt mukaan uuteen projektiin! Varmasti olen aiheuttanut huolta ja harmia pomolle ja työkavereille, mutta kukaan koskaan ei ole suoraan minulle harmitellut äitiyslomiani. Raskausuutisesta on asianmukaisesti onniteltu, ja se siitä.
Äitiyslomalle jääminen ei tarkoita sitä, että siteet työelämään pitää kokonaan katkaista. Kirjoittaa, lukea, osallistua konferensseihin, pitää yhteyttä ihmiseen voi kotoakin käsin tehdä. Se myös piristää keskellä vauva-arkea.
Pää pystyyn, ap! Kun raskaus on varmoilla viikoilla, ilmoitat juurikin tuota ylempänä sanottua fraasia käyttäen olevasi raskaana ja jääväsi äitiyslomalle. Tee myös selväksi, että olet siitä huolimatta kiinnostunut jatkosta, voit pitää yhteyttä töihin lomallakin, ja miehesikin aikoo pitää perhevapaita.
Usko pois, 90% myös akateemisista työntekijöistä perustaa perheen jossakin vaiheessa. Ei nuoren naisen raskaus ole mikään jymy-yllätys millään työpaikalla.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:33"]Ap vastaa nyt kysymykseen, millaisia neuvoja kaipaat?
[/quote]
Kuinka helpottaa omaa huonoa omaatuntoa ja kasvattaa paksu nahka niin että mahd. negatiiviset reaktiot töissä eivät aiheuttaisi stressiä ja vaarantaisi raskautta. Haluan antaa sikiölle mahdollisimman hyvän alun elämään.
Kuinka vähentää negatiivisia reaktioita työpaikalla/siitä seuraavaa huonoa ilmapiiriä jos se vain on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:11"]Voittehan tehdä niinkin, että pidät sen 105 päivää äitiysvapaata, minkä jälkeen miehesi jää vanhempainvapaalle ja sinä palaat vähäksi aikaa töihin, jos ihan välttämättä haluat vielä palata määräaikaisuuden loppuajaksi.
[/quote]
Ehkä tämä voisi olla yksi vaihtoehto. En tiedä kyllä haittaako se työnantajan tilannetta vain enemmän (2 sijaisuutta).
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:37"]Mä olen akateeminen pätkätyöläinen varmaan loppuikäni, eli tutkijana yliopistolla. Olen jo kolme kertaa tehnyt tuon, eli jäänyt äitiyslomalle projektirahoitukselta. Ja aina olen päässyt mukaan uuteen projektiin! Varmasti olen aiheuttanut huolta ja harmia pomolle ja työkavereille, mutta kukaan koskaan ei ole suoraan minulle harmitellut äitiyslomiani. Raskausuutisesta on asianmukaisesti onniteltu, ja se siitä.
Äitiyslomalle jääminen ei tarkoita sitä, että siteet työelämään pitää kokonaan katkaista. Kirjoittaa, lukea, osallistua konferensseihin, pitää yhteyttä ihmiseen voi kotoakin käsin tehdä. Se myös piristää keskellä vauva-arkea.
Pää pystyyn, ap! Kun raskaus on varmoilla viikoilla, ilmoitat juurikin tuota ylempänä sanottua fraasia käyttäen olevasi raskaana ja jääväsi äitiyslomalle. Tee myös selväksi, että olet siitä huolimatta kiinnostunut jatkosta, voit pitää yhteyttä töihin lomallakin, ja miehesikin aikoo pitää perhevapaita.
Usko pois, 90% myös akateemisista työntekijöistä perustaa perheen jossakin vaiheessa. Ei nuoren naisen raskaus ole mikään jymy-yllätys millään työpaikalla.
[/quote]
Kiitos :) Kiva kuulla että muillakin on onnistunut. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:33"]Ap vastaa nyt kysymykseen, millaisia neuvoja kaipaat?
[/quote]
Kuinka helpottaa omaa huonoa omaatuntoa ja kasvattaa paksu nahka niin että mahd. negatiiviset reaktiot töissä eivät aiheuttaisi stressiä ja vaarantaisi raskautta. Haluan antaa sikiölle mahdollisimman hyvän alun elämään.
Kuinka vähentää negatiivisia reaktioita työpaikalla/siitä seuraavaa huonoa ilmapiiriä jos se vain on mahdollista.
[/quote]
No tuollainen muutos ei lähes koskaan onnistu lyhyessä ajassa eikä vain neuvoilla tai omalla päätöksellä. Taipumus syyllistyä ja stressata on voimakkaan synnynnäinen ja biologinen. Mutta ehkä tässä tietyssä asiassa on mahdollista yrittää muuttaa asennetta niin, että stressi lieventyy. Yritä miettiä asiaa siltä kannalta, että lapsen saaminen on normaalia, elämään kuuluva asia, etkä ole tehnyt mitään väärää. Tämä voi olla vaikea uskoa, mutta entäpä jos asia onkin näin? Yritä päästää se mahdollisuus mieleesi, että sinulla ei oikeastaan ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä, ensin vaikka leikillään. Sitten voit alkaa uskoa siihen oikeasti.
En kyllä usko, että tästä aiheutuva stressi vahingoittaisi vauvaasi. Ehkä joku väkivallan tai kuolemanpelon uhan alla eläminen saattaa aiheuttaa vahinkoa vauvalle.
Työpaikkaan nähden on minusta vähän hassua, että yrität miettiä, miten "lieventää" negatiivisia reaktioita siellä. Jos raskautesi on heille hankala juttu, niin minkäs sille voi. Mä olen vähän tuollainen, että jos joudun kertomaan jotain hankalaa ihmisille, niin yritän pehmitellä kaikin tavoin asiaa. Mutta myöhemmin olen huomannut, että se on mulle vain tapa suojata itseäni, ettei kukaan vaan suuttuisi minulle, silloinkaan kun olen tavalla tai toiselle aiheuttanut heille hankaluuksia. Ja tämä on epäreilua muita kohtaan. Heillä on oikeus omiin reaktioihinsa, eivätkä he ole velvollisia suojelemaan ja lohduttamaan minua., vaan minun pitää kestää heidän reaktionsa.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:48"][quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:39"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 13:33"]Ap vastaa nyt kysymykseen, millaisia neuvoja kaipaat?
[/quote]
Kuinka helpottaa omaa huonoa omaatuntoa ja kasvattaa paksu nahka niin että mahd. negatiiviset reaktiot töissä eivät aiheuttaisi stressiä ja vaarantaisi raskautta. Haluan antaa sikiölle mahdollisimman hyvän alun elämään.
Kuinka vähentää negatiivisia reaktioita työpaikalla/siitä seuraavaa huonoa ilmapiiriä jos se vain on mahdollista.
[/quote]
No tuollainen muutos ei lähes koskaan onnistu lyhyessä ajassa eikä vain neuvoilla tai omalla päätöksellä. Taipumus syyllistyä ja stressata on voimakkaan synnynnäinen ja biologinen. Mutta ehkä tässä tietyssä asiassa on mahdollista yrittää muuttaa asennetta niin, että stressi lieventyy. Yritä miettiä asiaa siltä kannalta, että lapsen saaminen on normaalia, elämään kuuluva asia, etkä ole tehnyt mitään väärää. Tämä voi olla vaikea uskoa, mutta entäpä jos asia onkin näin? Yritä päästää se mahdollisuus mieleesi, että sinulla ei oikeastaan ole mitään, mistä tuntea syyllisyyttä, ensin vaikka leikillään. Sitten voit alkaa uskoa siihen oikeasti.
En kyllä usko, että tästä aiheutuva stressi vahingoittaisi vauvaasi. Ehkä joku väkivallan tai kuolemanpelon uhan alla eläminen saattaa aiheuttaa vahinkoa vauvalle.
Työpaikkaan nähden on minusta vähän hassua, että yrität miettiä, miten "lieventää" negatiivisia reaktioita siellä. Jos raskautesi on heille hankala juttu, niin minkäs sille voi. Mä olen vähän tuollainen, että jos joudun kertomaan jotain hankalaa ihmisille, niin yritän pehmitellä kaikin tavoin asiaa. Mutta myöhemmin olen huomannut, että se on mulle vain tapa suojata itseäni, ettei kukaan vaan suuttuisi minulle, silloinkaan kun olen tavalla tai toiselle aiheuttanut heille hankaluuksia. Ja tämä on epäreilua muita kohtaan. Heillä on oikeus omiin reaktioihinsa, eivätkä he ole velvollisia suojelemaan ja lohduttamaan minua., vaan minun pitää kestää heidän reaktionsa.
[/quote]
Hei kiitos, tässä tekstissä olikin paljon mietittävää :) Oletko psykologi?
ap
Täällä mammat niin fiksuina jakelee kommenttejaan kykenemättä ymmärtämään, että jokainen ala on omanlaisensa. Hieman on ero jäädä määräaikaisesta kassatyöstä äitiyslomalle, kuin pienen tiimin tutkimusprojektista, vaikkapa. Eroa on jäädä pois valtion leivistä virkamiesuralta kuin pienyrittäjän tiimistä, josta muodostaa puolet.
Yksinkeraista porukkaa taas liikkeellä. Jokainen tilanne on omanlaisensa ja on normaalia pohtia liikkeidensä seurauksia myös muiden kannalta. Pohtiminen ja keskustelu on hyväksi.